Näkökulma: Harrastajat ahtaalla jo kuskivalinnasta lähtien

Nyt on todellakin aika myöntää lyhytnäköisesti toteutettujen katastrofaalisten päätösten virheellisyys ja aloittaa korjaavien toimenpiteiden suunnittelu välittömästi.

Meidät aktiiviset hevosharrastajat on tietyillä alueilla tyystin unohdettu. Tämän takia nyt on menossa vaihe, jossa raviurheilua ollaan ajamassa muutaman ammattivalmentajan, ison kasvattajan ja superrikkaan marginaalilajiksi. Suomi on yksinkertaisesti liian pieni ja köyhä maa, jotta raviurheilu pyörisi pelkästään ammattilaisten voimin. Tuhon tiellä ollaan.

Uuden ratarankingin myötä suuri osa Suomesta ja etenkin sen hevosharrastajista on tyystin unohdettu. Esimerkiksi itse edustamallani hevosrikkaalla Kymi-Saimaan alueella harrastaminen tulee vähenemään radikaalisti. Olen säännöllisesti yhteydessä alueellani toimiviin hevosaktiiveihin, ja valitettavan suuri osa meistä on päättänyt tämän ”päähän potkimisen” seurauksena pitää vain nämä nykyiset hevosensa kunniakkaasti loppuun asti. Uusia ei enää hankita, jollei muutosta nykymenoon saada aikaiseksi.

Jos harrastajalla on useampi kilpahevonen, niin järkevästi kilpailuttaminen menee mahdottomaksi. Ennen kuukaudessa pystyi ajamaan yhden startin lähellä kotitallia ja toisen sitten Vermossa tai vaikkapa jossain kauempanakin, jos sopiva sarja oli tarjolla.

Meillä harrastajilla ei siis useinkaan ole mahdollista lähteä ajamaan kauaksi kilpaa useampana iltana kuukaudessa, sillä töitäkin pitää tehdä, että hevosten pitäminen ylipäätään on edes mahdollista. Nyt Vermon reissu tarkoittaa tavalliselle palkansaajalle pekkas- tai muuta vapaapäivää. Kun lähiradatkaan eivät aja koko talvena, helpointa on jättää pollet tauolle. Harvalla harrastajalla on niin hyvää hevosta, että niillä pärjäisi kerran kuukaudessa kilpailuttamalla. Etenkään silloin, jos omalla lähiradalla ei ole edes talvikunnossapitoa, joka mahdollistaisi tarvittavat ratahiitit.

Kaiken lisäksi monelle hevosensa tauolle jättäneelle harrastajalle voi tulla isona yllätyksenä se, miten kovassa kunnossa hevosten pitää keväällä olla, kun lähiradat taas aukeavat. Ennen ajettiin pari starttia nätisti ja käytiin sitten toden teolla kilpailemaan, kunhan saatiin hevonen starttimoodiin. Nykyään olisi heti pärjättävä, koska muuten eivät pisteet tule riittämään mukaan pääsemiseksi. Sitten ollaankin taas tauolla, ja näin epämiellyttävä kierre on taas valmis. Seuraavaan talveen mennessä hevoset on hävitetty, tai ainakin niiden määrää on karsittu.

Varsinainen epäkohta, josta suivaannuin ja päätin tarttua kynään, on tämä:

Harrastajavalmentajalla on todella epäkiitollinen tehtävä valita kuljettajaa raveihin, kun muutama iso ammattitalli on ottanut säännölliseksi tavakseen ilmoittaa omat hevosensa raveihin vasta virallisen ilmoitusajan päätyttyä.

Vaikka harrastajalla olisi hyväkin hevonen, ammattikuljettajat valitsevat kuitenkin pakon sanelemina suuren tallin hevosen. Isoa asiakasta ei ymmärrettävästi ole varaa suututtaa.

Itse valmennan useita ns. ongelmahevosia, ja niillä kuljettajan ja lähtöpaikan merkitys korostuu. Itse asiassa syy, jonka johdosta päätin nostaa asian esille, on Vermon 28.1.2026 ravien ilmoittaminen.

Kyttäsin viimeiseen asti, että kannattaako minun ilmoittaa Barkov Evoa mailin matkalle sarjaan, jonka sarjamääritys oli 6000–20 000 euroa ja jossa lähtöpaikat määräytyivät voittosumman mukaan. Hevoseni on startissa tukevasti ohjilla, ja jos se jää johtavan rinnalle, se tyhjää siinä usein itsensä kuten myös keulahevosen.

Hevosia oli määräajan täyttyessä ilmoitettu kymmenen, ja Barkoville olisi tullut sille hyvin sopiva rata kymmenen. Kaikki meni kuitenkin uusiksi, kun nämä tietyt ammattitallit aloittivat taas ilmoittamaan hevosiaan virallisen ilmoitusajan umpeuduttua. Sen seurauksena hevosia olikin lopulta kaksitoista, ja meille tuli paikka seitsemän.

Ymmärrän toki, jos lähtöjä ei saada muuten kasaan, niin sitten aloitetaan järjestäjän toimesta soittelemaan hevosia. Tässä kuten monessa muussakaan tapauksessa kyse ei ollut siitä, sillä lähtö olisi muutenkin ajettu. Itse asiassa kymmenenkin hevosta olisi nykyisellään ollut jo iso lähtö.

Avoin ilmo menettää merkityksensä ja tasapuolisuus romuttuu, jos osa valmentajista aloittaa hevosten ilmoittamisen vasta ilmoittamisen sulkeuduttua muilta. Erityisesti niissä sarjoissa, joissa lähtörata määräytyy voittosumman mukaan.

Onneksi suurin osa ammattivalmentajista toki ilmoittaa hevosensa esimerkillisesti ajallaan. Mielestäni voisi silti harkita jopa sitä, että ammattilaisten ilmoittaminen päättyisi aikaisemmin kuin muiden. Silloin harrastajille jäisi aikaa valita rauhassa hevoselleen mahdollisimman sopiva kuljettaja niistä, joita on sattunut jäämään vapaiksi.

Otin asian taholta yhteyttä Vermon kilpailupäällikköön Jarkko Korhoseen, joka oli erittäin ymmärtäväinen ja totesi tällaisen ilmoituskäyttäytymisen olevan epämiellyttävää ja työllistävää myös heille. Eikö olisi kaikkien kannalta fiksua lopettaa lipsuminen ja alkaa toimimaan jämptisti?

Okko Mikkonen

Kuuden hevosen harrastajavalmentaja