Näkökulma: Itä-Suomen raviurheilu ei saa näivettyä

Vuoden 2026 alustava kilpailukalenteri kaventaa Itä-Suomen ravipäivien määrää rajusti. Yli puolet koko maan päiväleikkauksista kohdistuu tälle alueelle. Joensuu ajaa ensi vuonna vain 13 kertaa,  Kouvola 14, Lappee 11, Mikkeli 15 ja Kajaani ainoastaan neljä – vielä 2019 Kajaanissa ajettiin 11 päivää. Kuopio kantaa päävastuun, mutta ei voi yksin tasapainottaa tilannetta.

Samaan aikaan lännessä kehitys kulkee päinvastaiseen suuntaan. Tampere saa kolme lisäpäivää ja Turku yhden. Vertailun vuoksi: Forssassa tallia pitävä voi ensi vuonna käydä kilpailemassa Turussa, Tampereella ja Vermossa – näiden ratojen yhteismäärä on 100 ravipäivää sadan kilometrin säteellä. Kun tähän lisätään Forssan omat, päästään 113 ravipäivään, ja Lahden myötä peräti 140:een. Itä-Suomessa vastaava mahdollisuus jää murto-osaan tästä.

Omistajan ja valmentajan näkökulmasta ratkaisevaa on, että hevosta pääsee kilpailuttamaan kohtuullisen matkan päässä ja omistaja voi käydä seuraamassa sekä raveja että tallin arkea. Kun lähialueen kilpailumahdollisuudet vähenevät ja vaihtoehdoksi jää satojen kilometrien matkustaminen, into ja motivaatio hiipuvat. On kohtuutonta odottaa, että työssäkäyvä harrastaja tai pientä tallia pyörittävä valmentaja kiertäisi kilpailemassa Vermossa arki-iltana. Silloin hevoset siirtyvät muualle ja samalla tallit menettävät toimeentulonsa.

Tämä ei ole vain yksittäisen omistajan ja valmentajan ongelma. Kun hevoset katoavat alueelta, katoaa myös kengittäjien, eläinlääkärien, fysioterapeuttien, varustekauppiaiden ja hevosten rehuntekijöiden elinkeino. Lisäksi tammanomistajien into varsottaa hevosia heikkenee, jos tuleville varsoille ei ole kilpailutusmahdollisuuksia kotialueella. Tämä uhkaa koko kasvatustoimintaa ja tulevien hevospolvien määrää.

Erityisen ongelmallista on rajoitetun kauden radoille suunniteltu jopa viiden kuukauden kilpailutauko. Se tarkoittaisi, ettei lähialueella ole lähes puoleen vuoteen yhtään ravipäivää. On kohtuuton vaatimus odottaa, että omistajat ja valmentajat pitävät hevoset kilpailukunnossa näin pitkän ajan ilman mahdollisuutta kilpailla kotiradalla. Kilpaileminen toisaalla kotiradan tauon aikana kasvattaa omistajien kustannuksia, ja raviurheilun hiilijalanjälki kasvaa. Pitkät kuljetusmatkat rasittavat myös hevosia, ja niiden vuosittainen starttimäärä laskee. Se on täysin päinvastainen suuntaus kuin mihin keskusjärjestössä pyritään.

Itä-Suomessa on edelleen menestyviä talleja, taitavia valmentajia ja laaja harrastajapohja. On kohtuutonta, että isoin leikkaus kohdistuu nimenomaan tälle alueelle. Raviurheilu on koko Suomen laji, eikä sen elinvoimaa turvata keskittämällä kilpailuja vain muutamalle radalle pitkien etäisyyksien päähän.

Siksi vetoamme: Itä-Suomen ravipäiviä ei saa leikata. Päinvastoin, ne on palautettava tasolle, joka antaa omistajille ja valmentajille syyn pitää hevosensa alueella – ja turvaa näin koko hevostalouden jatkuvuuden myös täällä.

Vetoomuksen on allekirjoittanut 625 hevosalan toimijaa itäisestä Suomesta