Näkökulma: Ostaisinko ravurivarsan?

Myyntipalstoilta löytyy paljon varsoja. On kaikenikäisiä ja kaikensukuisia – on hyviä ja vähemmän hyviä. Kaikkia yhdistää kuitenkin sama asia: varsojen hinta on reilusti alle ”tuotantokustannusten”.

Hevosurheilu-lehdessä ei enää juurikaan ole hevosten myynti-ilmoituksia. Niiden sijaan saamme viikoittain lukea uutisia pääasiassa Ruotsin huutokaupoista Suomeen ostetuista hevosista. Niitä yhdistää kaksi asiaa: hevoset ovat muutaman tuhannen hintaisia euroiksi muutettuna, ja ne ovat jo kilpauransa aloittaneita. Niillä pääsee yleensä jo hyvin pian ajamaan Suomen lauantairaveissa vähintään neljän tuhannen euron ykköspalkinnoista.

Viime vuonna lauantain 75-lähdöissä Suomessa syntyneille rajattujen kohdelähtöjen ulkopuolella starttasi lämminverinen 2583 kertaa. Tuosta starttien määrästä ulkomailla syntyneet suorittivat 1184 kappaletta. Prosentteina tuo määrä on 45,8! Suomessa syntyneille rajattuja 75-lähtöjä ajettiin 28. Mitä kyvykkäämpien hevosten lähdöstä oli kysymys, sitä suuremmat oli palkinnot ja sitä suurempi oli ulkomailla syntyneiden hevosten osuus. On totta, että parhaat lämminveriset syntyvät maamme rajojen ulkopuolella, mutta totuus on myös se, että tänne tuodut yksilöt ovat synnyinmaansa ylijäämäosastoa.

Moni saattaa nyt sanoa, että jotkut satsaavat ostamalla huutokaupoista, mutta harva käyttää varsojen kasvattamisesta satsaus-sanaa, vaikka ehdottomasti pitäisi.

Edelläkuvatut asiat ovat johtaneet siihen, että astutusmäärät ovat suorastaan romahtaneet ja aivan pian olemme siinä tilanteessa, että varsinkin kilpailevien lämminveristen määrä ja ikäluokkakilpailuihin maksettujen varsojen vähäinen määrä kaataa koko korttitalon. Suomenhevosten tilanne on hieman parempi, mutta vain hieman. Valtiovalta tuskin päästää suomenhevosta kuolemaan sukupuuttoon, mutta ulkomaisten ravihevosten halpatuonti vaikuttaa myös suomenhevosten varsakauppaan ja sitä kautta astutusmääriin.

Mitä tilanteelle tulisi siis tehdä? Mielestäni ensimmäinen askel olisi tuonnin kieltäminen vähintään joksikin määräajaksi. Joku saattaa taas sanoa, että ”niin ei voi tehdä ja sen estää jo lainsäädäntökin”. Totuus on kuitenkin, että mikään ei ole mahdotonta. Otan esimerkin. Ehdotin keväällä 2023 varsarahajärjestelmän palauttamista, mutta sain silloin vastauksen, että ”EU-lainsäädäntö estää sen”. Tuen nimeä vaihtamalla (tammapalkkio) raha saatiin kuitenkin lopultakin suomenhevostammanomistajien tileille viime vuoden lopulla.

Marko Vuolukka

Rauma