Näkökulma: Raviurheilu vaatii muutoksia – "Jotain on tehtävä, jos haluamme toiminnan jatkuvan"
Syys- ja talvikaudella lähtöjä on vaikea saada kokoon, koska olosuhteet määrittävät, miten hevosia on liikutettu. Jos ei ole ollut mahdollista treenata, ei ole mielekästä myöskään kilpailuttaa hevosta. Vuosittaiset rokotukset tehdään usein vuoden lopulla, ja monesti silloin suodaan lomaa niin itselle kuin työntekijöille.
Monet kilpailuttavat mielellään kesän valon aikaan monesta eri syystä. Syys- ja talviaika on pimeää, päivät lyhyitä ja pelkkä arjen pyörittäminen on haastavaa. Monesti hevosilla halutaan kilpailla, kun päivät pitenevät ja radat kuivuvat. Joten mielestäni talviaikaan pitäisi olla vähemmän kilpailutarjontaa, erityisesti vähemmän kilpailupäiviä.
Ehdotuksessani jokainen rata kohtaisi kilpailutauon, joka jaksotettaisiin vuodenaikojen mukaan. Talviaikaan kilpailut pitäisi keskittää etenkin linjalle Lahti, Tampere, Forssa, Seinäjoki, Jyväskylä, Kuopio ja Oulu. Näillä radoilla ajettaisiin joulukuun puolestavälistä maaliskuun puoleenväliin kaikki kilpailut. Maaliskuun puolessavälissä eteläiset radat Turku, Vermo ja Pori alkaisivat järjestää raveja, ja radat, jotka ajoivat talvella, ajaisivat siis tällä vuodenajan jaksolla vähemmän. Kesäaikana –esimerkiksi toukokuun puolenvälin jälkeen, kun routa on sulanut – heräisivät Kouvola, Joensuu, Kaustinen ja Rovaniemi. Näillä radoilla ajettaisiin syyskuun puoleenväliin asti. Mielestäni nykyinen tapa järjestää syys- ja talvikauden raveja ei ole enää toimivaa.
Kesällä kesäkuun alusta Mikkeli alkaisi ajamaan kaikki Vermon päivät ja ne päivät, jotka ovat jo kalenterissa, aina elokuun puoleenväliin saakka. Muut kesäravipaikat järjestäkööt raveja kuten tähänkin saakka. Kesällä raveja järjestäisivät Turku, Tampere, Lahti, Oulu, Härmä, Rovaniemi ja Kouvola. Kouvolassa olisi edelleen vahvasti Kymi GP -viikonloppu, muuten päiviä vähemmän. Porissa, missä olisi vähemmän päiviä kuin aiemmin, St. Leger ajettaisiin loppukesästä eikä myöhään syksyn huonoilla keleillä. Mikkeli toimisi kesäajan maan keskuksena, ja siellä järjestettäisiin päiviä, jolloin ajettaisiin ainoastaan 1600 metrin autolähtöjä, sekä tietenkin päiviä, jolloin olisi nykyisen kaltaisia sarjoja.
Vermo ajaisi syksyllä ja keväällä aina sinne 2029 loppuun asti, jolloin toiminta tällä tietoa loppuu. Siltä otettaisiin pääratastatus pois heti, kun päätökset on tehty. Pääratana toimisi jatkossa Jokimaa, mikä on maantieteellisesti järkevin vaihtoehto. Perusteluja Lahden pääradan statukselle on lukematon määrä (Vuoden ravirata 2025).
Akuuttiin hevospulaan voisi kokeilla kategoriamallia, joka antaa paremman mahdollisuuden hevosille, jotka eivät ole menestyneet esimerkiksi viimeisen 6 kuukauden aikana. Kategorioiden ideana on se, että tarkastellaan tiettyä ajanjaksoa ja sen aikana tienattuja palkintorahoja. Näiden mukaan määrittyvät kategoriat. Kategoriat voisivat olla seuraavanlaiset: G: 0–1000e, F: 1000–2000e, E: 2000–4000e, D: 4000–8000e, C: 8000–20 000e, B: 20 000–50 000e, A: 50 000–100 000, Super-A: Yli 100t e.
Jos hevonen on tienannut viimeisen 6 kuukauden aikana 3600 euroa, se ilmoitettaisiin E-kategoriaan. Jos hevonen voittaa kategorialähdön, siirtyy se kilpailemaan seuraavaan kategoriaan. Suurirahaisten hevosten alhaisin kategoria tulisi määrittää erikseen, pohtien mikä on alhaisin mahdollinen, esimerkiksi D–E. Nykyinen pistejärjestelmä poistuisi.
Olemme maailman pohjoisin valtio, jossa kasvatetaan ja järjestetään ravikilpailutoimintaa ammattimaisesti ympäri vuoden. Mielestäni on käsittämätöntä, että Suomen kokoinen valtio ei kykene tekemään nopeita päätöksiä. Ja monesti alan hyvinvointi kärsii. En takaa, että ehdottamani uudistukset ovat aukoton suunnitelma, mutta jotain on tehtävä ja erilaisilla mielipiteillä on merkitystä, jos haluamme toiminnan jatkuvan. Jokainen tajuaa, että muuten olemme iänikuisella takamatkalla. Pt. lienee 40 m, sieltä ei enää pysytä mukana.
Veli-Pekka Toivanen
raviurheilija
