Näkökulma: St Michel kuuluu kaikille

Viime viikon TotoTV:n lähetyksissä keskusteltiin pariin otteeseen St Michelistä, muttei päästy aikapulan takia asian ytimeen. Moni saattoi ymmärtää minut väärin, ja haluan siksi selventää, mitä ajoin takaa.

Missään nimessä en halunnut moittia, että Mikkeli olisi tehnyt jotain väärin. Päin vastoin, St Michel on hienosti rakennettu brändi ja ravijuhla, jolle me kaikki ravi-ihmiset haluamme varmasti pelkkää hyvää.

Maailma on kuitenkin muuttunut niin, ettei St Michel palvele minusta raviurheilua tänä päivänä parhaalla mahdollisella tavalla.

Kirjoitin jo aikaisemmin Hevosurheilussa, että minusta on hullua lennättää tai muuten kuljettaa hevoset ja ihmiset niiden takana kalliisti Suomeen ja lahjoittaa vielä palkintorahatkin ulkomaille. Samaan aikaan odotetaan, että me suomalaiset kasvattaisimme ja omistaisimme hevosia.

Jos meillä ei ollut minusta silloin siihen varaa, niin nyt tilanne on vielä paljon huonompi. Rahoitusta on leikattu ja leikataan ennen pitkää lisää. Lentokuljetusten järjettömyys on nyttemmin onneksi jo ymmärretty.

Eri asia oli, kun ennen saatettiin Mikkeliin saada Varennen tai Mack Lobellin kaltainen maailmantähti juoksemaan maailmanennätyksiä. Niitä tultiin katsomaan, ja ne toivat satsaukset lippu- ja muina tuloina takaisin. Enää ei sellaisia hevosia Suomeen saada. Kun viimeksi saatiin – Face Time Bourbon – tuli sade ja vesitti ME-haaveet ja koko tapahtuman.

Enemmän kuin ne hevoset, joita St Micheliin on tänä päivänä mahdollista saada, meitä suomalaisia kiinnostavat suomalainen raviurheilu ja suomalaiset hevoset. Sama pätee jalkapalloonkin. Eivät meidän Veikkausliigan joukkueet Italian tai Espanjan huippujoukkueita vastaan pärjää, mutta stadin derbyjä tai muita huippuotteluita mennään kyllä katsomaan.

St Michel on niin hieno tapahtuma, että se pitäisi kaikkien halukkaiden päästä kokemaan. Tänä vuonna mukaan pääsi kolme suomalaishevosta. Hyviä hevosia olisi kyllä ollut enemmänkin, mutta monen taustavoimat näkivät paremmat menestymismahdollisuudet ja varmemman paikan Teivon Suurmestaruudessa. Siihen ajettiin karsinnat samalla viikolla.

Olen varma, että myös yleisöä kiinnostaisivat tänä päivänä enemmän suomalaiset huippuhevoset kuin ulkomaiset keskitason hevoset. Suomalaisia on seurattu koko niiden ura tai ainakin Suomen-ura, ja ihmiset niiden taustalla ovat kaikille tuttuja.

Suomessa ei ole ollut sitten vanhamuotoisen Killerin Eliitin yhtään isoa uloslyöntiajoa, jossa ajettaisiin samana päivänä karsinnat, finaali ja mahdollinen lohdutusfinaali. Sellainen keskikesän huipentuma kovilla palkinnoilla kokoaisi Mikkeliin varmasti muutaman satasen osallistumismaksullakin kolme tai neljäkin karsintaa. Niihin voisivat tulla mittauttamaan hevostensa tason Aatsingin Ari ja kaikki muutkin halukkaat ilman, että tarvitsee ensin läpäistä valitsijoiden tiukka seula. Karsintojen tieltä väistyisi muutama täytelähtö, ja koko St Michel -päivä sähköistyisi.

Minusta kannattaisi ainakin kokeilla.

Kari Lähdekorpi