Näkökulma: Työntekoa pommin päällä

Doping toimii sanana sensaatio-otsikossa vailla vertaa, mikään hevosurheilua koskeva myönteinen asia ei koskaan tavoita mediaa yhtä kattavasti. Hevosten ja ihmisurheilijoiden doping ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa. Ero on niin suuri, ettei sitä iltapäivälehtien uutisjutuissa edes ehditä käsitellä, vaikka haluttaisiinkin.

Raviurheilun sosiaalinen lisenssi on raviurheilun harjoittajille pelottava käsite, koska sitä käytetään käsikassarana heidän alistamisessaan noudattamaan niin sanottuja yhteiskunnassa hyväksyttyjä toimintatapoja. Tällaisia kehitellään periaatteessa hyvistä syistä, mutta usein myös aivan ilmiselvän tietämättömyyden pohjalta.

Taustalla on some-yhteiskunnan synnyttämä trendi, joka lähtee siitä, että jokaisella tarkkasilmäisellä kansalaisella on oikeus ja velvollisuus puuttua toisten ihmisten asioihin. Ja jos se, jonka asioihin puututaan, alkaa puolustaa toimintaansa, hän samalla tuottaa aineistoa tuomioonsa sosiaalisen lisenssin rikkojana. Tämä näkyy nimenomaan doping-asioiden käsittelyssä.

Raviurheilun keskusjärjestöt kaikissa Pohjoismaissa ovat seuranneet Ruotsin esimerkkiä ja muuttuneet urheilun harjoittajien puolustajista heidän tuomitsijoikseen. Ne haluavat kumarrella kohti julkisuutta, poliitikkoja ja muita vaikuttajia kovistelemalla ravi-ihmisiä monenlaisista virheistä, joista osan ei pitäisi kuulua urheilujärjestöille laisinkaan.

Erinomainen ase taistelussa keskusjärjestöjen maineen säilyttämiseksi ja ravi-ihmisten kurittamiseksi on tiukka valmentajavastuu. Se on keksitty ja viety pisimmälle Ruotsissa. Siellä useampi valmentaja on saanut rangaistuksen sellaisista virheistä, joita he eivät ole itse tehneet, eivätkä voineet niistä edes tietää tai niihin vaikuttaa. Nimilista sisältää raviurheilun parhaita harjoittajia, kuten Daniel Redénin, Alessandro Gocciadoron tai Björn Goopin.

Samaa periaatetta on noudatettu Suomessa nyt jo kahden merkittävän valmentajan positiivisissa dopingtestitapauksissa. Niitä yhdistää sama raviratakin, jolla otetuista näytteistä lääkeainejäämät löytyivät.

Eli käytännössä valmentaja on vastuussa, kun hevonen antaa positiivisen (no, mitään positiivistahan siinä ei ole) dopingnäytteen. Ja tilanne muuttuu valmentajalle entistä synkemmäksi, ellei löydöksen aiheuttajaa näy hevosen lääkekirjanpidossa.

Lisäksi sääntöihin on kirjoitettu, että ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden eli humaanivalmisteiden kyseessä ollessa vallitsee nollatoleranssi. Se tarkoittaa, että pieninkin pitoisuus aiheuttaa dopingrangaistuksen ja sitä seuraavan julkisen maineen menetyksen.

Niissäkin tapauksissa, joissa humaanivalmiste on yleisessä käytössä hevosille, eli sitä esiintyy hevosten elinpiirissä.

Tästä päästään lyhyellä loikalla toiseen hankalaan asiaan positiivisten dopingnäytteiden suhteen. Se on kontaminaatio, joka tarkoittaa lääkeaineen joutumista hevosen elimistöön sen ympäristöstä.

Ihmisistä tai rakenteista, joihin hevonen on koskenut lähtiessään kotitallilta, kuljetuksen aikana tai ravipaikalla. Hevosten opiaattikontaminaatiotapaukset ovat lisääntyneet jyrkästi Amerikassa ihmisten fentanyyliepidemian myötä.

Kuten suomalaisissa tapauksissakin on käynyt ilmi, kontaminaation todistaminen on miltei mahdotonta. Ja valmentaja joutuu täysin dystooppiseen tilanteeseen, sillä hän ei koskaan voi tietää, missä kontaminaation vaara vaanii. Lisäksi doping-käräjillä asianomistaja on syyllinen, kunnes toisin todistetaan.

Ruotsalainen puolustusasianajaja Staffan Uvabäck ilmoitti pari vuotta sitten sanoutuvansa irti toimeksiannoista, joita käsitellään raviurheilun tuomioistuimissa, koska niiden päätöksenteko ei noudata muun yhteiskunnan oikeuskäytäntöjä.

Miten tätä ongelmaa sitten voisi korjata? Se vasta kysymys onkin!

Positiivisesta dopingnäytteestä ei valmentaja voi tietenkään selvitä ilmoittamalla, ettei tiedä asiasta mitään. Sekin on ymmärrettävää, etteivät dopingkontrollien järjestäjät voi julkaista listoja raja-arvoista. Sitä paitsi niiden suhteen kävisi aivan samoin kuin jo olemassa olevien varoaikojen kanssa: toisilla hevosilla ne toimivat, toisilla eivät.

Silti on välttämätöntä uudistaa sääntöjä ja aikaansaada yhteisymmärrys siitä, että mikroluokan lääkeainepitoisuudet eivät tuota rangaistusta.

Ainakaan ensi kertaa havaittuina. Se on välttämätöntä, koska toinen vaihtoehto on sulkea tallialueet myös muulta kuin ravikäytöltä ja vaatia niillä liikkuvia ihmisiäkin esittämään ajantasaiset lääkelistat. Siitä saattaisi EU:n yksityisyyden suoja järkkyä.

Ruotsissa Expressen-lehti tutki Solvallan wc-tiloja ennen ja jälkeen Elitloppetin ja löysi niistä kokaiinijäämiä. Siitä herää kysymys, kuinka raviradoilla järjestettävät festivaalitapahtumat saadaan siivottua riittävän tehokkaasti, ettei niitä seuraa hevosten doping-aalto?