Näkökulma: Yhdessä lajikulttuuria parantamassa – kinkkisessä tilanteessa ravituomariston ammattitaito punnitaan

Tuomarityöskentely herättää suuria tunteita lajissa kuin lajissa. Ja näin pitääkin olla, muuten katsojien intohimo ja sitoutuminen lajia kohtaan hiipuvat. Suomen Hippos julkaisi viime viikolla tulevat muutokset ravikilpailusääntöihin ja rangaistusmääräyksiin. Muutokset astuvat voimaan vuoden alussa.

Sääntömuutokset kerrottiin tuoreeltaan kaikille ravituomareille tuomaripäivillä, jotka järjestettiin marraskuun puolivälissä. Osallistumisprosentti oli korkea. Sadasta tuomarista lähes 90 oli mukana hybriditoteutuksella järjestetyssä koulutusviikonlopussa.

Säännöt elävät ajassa, ja esimerkiksi rangaistusten kiristymisellä tietyissä rikkomuksissa pyritään ennalta ehkäisevään vaikutukseen. Tässä on onnistuttu ajotapakulttuurin osalta. Ajotavat ovat siistimpiä kuin koskaan.

Kaikessa toiminnassa voi silti parantaa, niin radalla kuin tuomaritornissa. Menneitä lähtöjä ei voi ajaa uudestaan, siksi esimerkeistä oppiminen on tärkeä osa kehittymistä tuomarina. Osallistuin kuukausi sitten Ruotsin valvojapäiville, joilla oli ilahduttava määrä myös raviammattilaisia Daniel Wäjerstenin, Carl Johan Jepsonin ja Mats E Djusen johdolla ryhmätöissä. Ammattilaiset tuovat hyödyllisen ruohonjuuri- tai hevosenhännän tason näkövinkkelin keskusteluun.

Suomen tuomaripäivillä aktiivien edustusta ei syystä tai toisesta ollut paikalla. Muista sidosryhmistä monté- ja poniraviyhdistys toivat ajatuksiaan kokemiinsa ongelmakohtiin omissa lajeissaan. Vaikka ammattilaisia ei paikalla ollutkaan, en usko, etteikö lajin ja sen sääntöjen kehittäminen heitä kiinnostaisi. Viesti kulkee Hippokseen sekä ravivalmentajien yhdistyksen että isompina kilpailupäivinä raveja kiertävien suurkilpailuvalvojien kautta. Sääntömuutosehdotuksia tulee eri tahoilta, ja keskustelut ovat yleensä rakentavia.

Ajotavat ja kaista-ajot ovat vakioteemoja tuomaripäivillä Pohjanlahden molemmin puolin. Osa tapauksista on selviä ilman tulkinnan varaa, mutta kinkkisiä kaistoja osuu myös kohdalle. Hankalissa tapauksissa lopullisen totuuden määrittäminen voi välillä olla vaikeaa.

Jälkikäteen tuomarointi on aina helpompaa. Tilanteen ollessa päällä tuomariston ammattitaito punnitaan, ja valitettavasti joskus tilanne tulkitaan aikapaineessa väärin. Ruotsissa on otettu käyttöön uusi tekninen apuväline, utökat domarstöd -järjestelmä, jossa kaikkien kuvakulmien hidastaminen ja suurentaminen ilman kuvanlaadun heikkenemistä on mahdollista. Tämä "lisätuki tuomarityöskentelyyn" on todennäköisesti jonkinlainen askel kohti VAR-etätuomarointia.

Meillä yksi merkittävä uudistus ensi vuodelle on muutoksenhaun kehittäminen. Jatkossa vähintään 300 euron sakkorangaistuksia ja ajokieltoja koskeva tarkistusvaatimusvaihe poistuu. Tapaukset käsitellään suoraan muutoksenhakulautakunnassa, jonka jäsenmäärään lisätään yksi kilpailijapuolen edustaja – suurkilpailuvalvojien ja aktiivien toiveesta. Prosessista saadaan toivottavasti parempi ja lopputuloksista hyväksyttävämpiä.

Toinen muutos on kokonaisuuden kannalta pieni, mutta kaikille näkyvämpi. Esittelyihin on kaivattu ryhtiliikettä tuomaristoilta ja kilpailijoilta, nyt siihen ohjataan rangaistusmääräyksillä. Käytännössä vain voittajaesittely tai selvä varusterikko ovat hyväksyttäviä syitä myöhästymiselle. Pelisilmää tulee olla, eikä tarkoitus ole vain rangaista. Lopulta kyse on sääntöjen noudattamisesta ja lajikulttuurin parantamisesta. Tähänkin tarvitaan kaikkien toimijoiden panos.

Jarkko Korhonen, suurkilpailuvalvoja