Näkökulma: Kasvatuksen puolesta taisteltava ilman köydenvetoa

Jokaisen voittajan taakse kätkeytyi mielenkiintoinen tarina, joka kertoo kasvatuksen ja valmennuksen onnistumisesta silloinkin, kun matkan varrelle on kasaantunut yllättäviä haasteita. Nämä tarinat ovat jakamisen arvoisia, ja ne tuovat uskoa kaikille, jotka haaveileivat oman polun vievän joskus suurkilpailun voittajakehään.Suomessa syntyneet lämminveriset muodostavat rungon päivittäiselle kilpailutoiminnalle, ja antavat mahdollisuuden unelmoida kansainvälisestä menestyksestä. Ikävä kyllä, syntyneiden kotimaisten lämminveristen määrä laski viime kaudella noin 10 prosenttia, kun suunnan pitäisi olla täsmälleen päinvastainen.On silti hyvin hankala allekirjoittaa väitettä, että tuontihevoset olisivat syyllisiä Suomessa syntyvien lämminveristen laskuun. Kulujen nousu, osin siitä johtuva harrastajamäärien lasku, ja varmasti myös yhteistyön sekä yhteisöllisyyden rakoilu vaikuttavat paljon paremmilta selityksiltä.Tuontihevosia rahatilaston kärkipaikoilla on vähänlaisesti ainakin siihen nähden, millaisen mielikuvan Traveran huutokauppahuuma tai yleinen keskustelu on jättänyt. Toki ykköseksi ansioissa noussut Hierro Boko ja viidentenä listalla oleva vuoden voitokkain hevonen Mandela Zon ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen kilparadoilla, mutta Suomessa syntyneet lämminveriset ovat edelleen vahvasti edustettuina listalla.Kauden aikana 30 eniten ansainnutta hevosta ovat viime vuosina jakautuneet suhteessa 25-5/2023, 24-6/2022, 25-5/2021 Suomessa syntyneiden eduksi. Ikäluokkakisat ovat ratkaisevassa roolissa. Tilastot kertovat, että kotimaisilla lämminverisillä on loistomahdollisuus päästä käsiksi suuriin seteleihin. Ensin ikäluokkakisoissa, jonka jälkeen Suur-Hollola-ajo ja monet kansalliset ja kansainväliset suurkilpailut odottavat, jos vain rahkeet sinne riittävät.Lämminveristen Top30-listalle päässeet tuontihevoset ovat tehneet ison osan tilistään ulkomailta ja ylläpitäneet tervettä kilpailua. Pitää muistaa sekin, että Ruotsista tuoduilla kilpahevosilla on useimmiten ikäluokkakisat menneet alakanttiin tai kokonaan sivu suun. Niiden markkinat ovat myyntihetkellä kovin erilaiset. Mikäli raviharrastaja haluaa nopeasti starttihevosen markkinahintaan ulkomailta, niin se hänelle suotakoon.Kasvattajan osa yhteiskunnassa ei ole kaksinen, se on tullut varhaiskasvatuksen ammattilaisen puolisona selväksi. Hevospuolella haasteet ovat erilaiset, mutta molemmille kasvatyöstyö on enemmän tai vähemmän kutsumustyötä. Köysi on vedetty niin kireälle, ettei pelivaraa enää ole.Suomen Hippos tehostanut toimintaansa Lähivuosille nuorille hevosille on jaossa merkittävän isot palkinnot suhteessa esimerkiksi pelivaihtoihin. Viiden vuoden aikajanalla on monenlaisia taloudellisia kysymysmerkkejä, mutta hevoskasvattajien pitää luottaa, että heidän arvo on vihdoin huomattu.Miltä kuulostaa kunnianhimoinen tavoite, jossa tulevana siitoskautena olisi päämääränä astuttaa 100 tammaa enemmän kuin päättyvänä vuonna. Vuonna 2022 alustava lämminveriluku oli 1256, kun se edellisvuonna oli 1394. Lämminveristen puolella pääseminen edes lähelle vuoden 2021 lukemia olisi todella positiivinen signaali koko raviurheilulle. Uskoa asiaan pitää valaa puolin ja toisin.Tarvitaan porkkanaa, suoramarkkinointia, jatkuvuutta ja imagon kohotusta. Porkkana voi olla suoraan joko rahallista tukea tai muuta konkreettista helpostusta siinä vaiheessa, kun tamma pitäisi saada tiineeksi. Missään nimessä ei ole varaa jättää astuttamatta niitä valioyksilöitä, jotka ovat jo päässeet siitosurallaan alkuun. Jokaisen varsan syntyminen on äärimmäisen tärkeää. Samaan aikaan uusien tammojen hankintaa ulkomailta kannattaa ehdottomasti tukea. Mikäli onnistumme tässä, se avaa mahdollisuuksia 5 tai 10 vuoden päästä. Ruotsista ostettu neli- tai viisivuotias kohtuusukuinen huutokauppatamma ei saa olla kirosana suomalaiselle raviurheilulle.Suomenhevosta ei saa unohtaa, sillä kriisi on vähintään yhtä suuri. Ensimmäisenä pitää pystyä sanomaan ääneen, ettei kylmäverirodun kilpailumahdollisuuksien laajamittainen estäminen tai rajoittaminen ole suomenhevoskasvattajan tukemista. Useat suomenhevoskasvattajat ilmaisivat 22.11. Hevosurheilu -lehden lukijan kynä -palstalla huolensa suomenhevosen tulevaisuudesta. Huoli on enemmän kuin aiheellinen. Ensi kesän astutusmäärät kertovat, miten suomenhevosen käy lähitulevaisuudessa etenkin huippu-urheilijana.Kasvattajien julkinen viesti keskusjärjestölle kylmäverirodun kilpailumahdollisuuksien rajoittamisesta hämmentää ja hätkähdyttää. Rajoitukset KK-lähtöihin (kohti kuninkuusraveja), jos niitä olisi esimerkiksi 10 kohtaamista ennen seppelejahtia, olisi ilman muuta perusteltua, mutta isossa kuvassa rajoitukset ja niiden kiristäminen eivät tuo pelastusta suomenhevosten kasvattajille. Raviurheilun epäreiluuden tunnelukot aktivoituvat vain voimakkaampina.Nyt tilanne on julkisessa keskustelussa vaarassa ajautua nurinkuriseksi. Suomenhevoskasvattajat vaativat Ruotsin kylmäverilähtöjen avaamista suomenhevosille, mutta samalla he kirjoituksessaan painostavat Suomessa rajoittamaan kylmäveristen kilpailuoikeuksia. Ensin mainitun asian ajaminen on hyvinkin perusteltua vapaan kilpailun puitteissa, mutta samaan aikaan rajoituksien vaatiminen kylmäverisille tuntuu hyvin lyhytnäköiseltä ehdotukselta.Estot ja rajoitukset tulehduttavat ilmapiiriä entisestään ja katkeroittavat ihmisiä vuorotellen. Se taas vähentää heidän kiinnostustaan raviurheilua kohtaan ja mikä surullisinta, vie energian suomenhevosen pelastamiseksi ihan väärälle reitille.Suomen Hippoksella ja suomenhevoskasvattajilla on varmasti onnistuneella yhteistyöllä parempiakin keinoja kansallisaarteemme pelastamiseksi.Rodun viimeisimmät ikäluokat ovat jo niin pieniä, että se uhkaa tyrehdyttää sarjat reuna-alueilla, etenkin Lapissa, kokonaan. Tarvitaan - ja olisi jo tarvittu, uusia innovaatioita selviytymiseen, markkinoinnin keskittämistä ja kohdentamista. Paikallisille tammanomistajille pitää tarjota lähiseudullaan mahdollisuus astuttaa tammansa keskitetysti niin, että siitä tulee paikallinen pieni menestystarina.Eläinlääkäri Marjaana Konttisen vierailu viime keskiviikon studiolähetyksessä avasi varmasti monen silmät sen suhteen, miten tärkeä on aktiivinen paikallinen oriasema, johon on valittu resurssien sallimissa rajoissa parhaat mahdolliset isäoriit. Tarvitsemme monenlaisia mahdollisuuksia, emme rajoituksia. .Lukijan kynä: Suomenhevoskasvattajien tilanne kestämättömällä pohjalla

Näkökulma: Kasvatuksen puolesta taisteltava ilman köydenvetoa

Aiheeseen liittyvää