Pääkirjoitus: Häirintä on yksipuolista ja ei-toivottua – eikä sen erottaminen normaalista kosketuksesta ole rakettitiedettä

Ennen Hippoksen joulukuussa toteuttamaa häirintäkyselyä alalla koettua häirintää ja epäasiallista käyttäytymistä on selvitetty ainoastaan Hevosurheilun 2020 verkkosivuillaan toteuttamassa avoimessa kyselyssä.

Molempiin kyselyihin liittyy todennäköisesti tietynlainen vahvistusharha: kyselyyn koetaan tärkeämmäksi vastata silloin, kun häirintää on kokenut.

Silti molemmat kyselyt ovat olleet tärkeitä ja tuoneet näkyväksi sen, että niin hieno harrastus kuin hevosten kanssa oleminen onkin, se ei ole maailmasta erillinen saareke. Yhteiskunnalliset arvot, tavat ja kehitys näkyvät myös hevosalalla.

Olen itse luuhannut lapsuuteni talleilla 90-luvulla. Minulle se oli hyvinkin turvallinen ympäristö, muussa maailmassa tuli sittemmin nuoruudessa ihan riittävästi todistettua ja koettua epäasiallista käytöstä. Ilmoitusta en tehnyt mistään, aika oli silloin erilainen, ja tietyllä tapaa moiset asiat piti vain kestää. Tai niin sitä ajatteli, virheellinen ajatusmalli sekin. Ehkä juuri menneiden ajatusmallien takia häirinnän eri muotojen esilletuominen nykyään aiheuttaa häpeää ja vastustusta myös niissä, jotka ovat sitä aiemmin todistaneet puuttumatta asiaan. Tähän soisi vähän armoa: me olemme kaikki toimineet silloisten normien mukaan. Nyt, kun asia on tehty näkyväksi, voimme jatkossa toimia paremmin.

Aina välillä joku vääräleuka jää silti jankuttamaan, että eikö mitään enää saa sanoa, ja tarvitaanko seksiinkin nykyään lupalaput suostumuksellisuudesta? Tuleeko siitäkin sanomista, kun raveissa voiton hetkellä halaa ohjastajaa tai hevosenhoitajaa?

Vastaus on helppo: Jos ei tunnista seksuaalista häirintää ja molemminpuolista flirttiä toisistaan, ei kannata tehdä kumpaakaan. Jos ei osaa halata tuttavaa häiritsemättä häntä, ei kannata halata. Jos ei erota suostumuksellista etenemistä ei-toivotusta läheisyydestä, kannattaa pysyä riittävän etäisyyden päässä sellaisista tilanteista kokonaan.

Raviurheilu on isojen tunteiden laji. Voiton ja tappion hetkellä halaamme toisiamme, itkemme ja nauramme, taputamme olkapäälle. Se ei ole häirintää, se on ihmisten välistä yhteyttä.

Häirintä on yksipuolista ja ei-toivottua, eikä sen erottaminen normaalista kosketuksesta ole rakettitiedettä.

Erityisen tärkeä Hippoksen kysely on toivoa antavan viestinsä takia: vaikka ihminen olisi joskus kokenut häirintää, suurin osa vastaajista koki häiritsevän käyttäytymisen vähentyneen kolmen viime vuoden aikana. Maailma ei ole näidenkään asioiden osalta vielä valmis, mutta se muuttuu, ja hyvä niin.