Pääkirjoitus: Kerran viel suurkimppabuumi pystyyn Suomessakin?
Suomeen perustettiin vuonna 2013 Raviliiga. Kahdeksan ravirataa huusi Ypäjän varsahuutokaupasta varsan, jakoi sen 700 osuuteen ja kilpailutti sitä 4-vuotiskauden loppuun saakka.
Vaikka yhtään supertähteä ei noussut, liiga oli menestys. Tuhannet uudet ihmiset pääsivät kokeilemaan hevosenomistajuutta, ja monet heistä jatkoivat omistamista isommilla osuuksilla tai kokonaan omilla hevosilla. Hyväntekeväisyyteen liigahevoset ravasivat yhteensä 75 000 euroa.
Vuonna 2017 Raviliiga toteutettiin yhteistyössä jääkiekon SM-liigan kanssa. Nyt liiga oli menestys urheilullisesti. HIFK:n Mascate Match osoitti, että jopa tuhannesosalla hevosesta oli mahdollista tienata, ja ravasi lisäksi 450 000 euroa hyväntekeväisyyteen.
Myynnillisesti tulos oli huonompi. Jääkiekon liigajoukkueiden sitoutuminen projektiin vaihteli, ja kun samaan aikaan kasvoivat sekä myytävien varsojen määrä (12:een) että kustakin varsasta myytävien osuuksien määrä (tuhanteen), osasta varsoista jäi osuuksia myymättä. Uutta Raviliigaa ei enää aloitettu, ja ”Massin” synnyttämä noste jäi hyödyntämättä.
Se oli sääli, sillä varsahuutokauppa huutaisi edelleen paksulla lompakolla varustettuja liigahuutajia. Ruotsin Kallsvenskan osoittaa, että tilausta olisi edelleen.
Kallsvenskanin konsepti on nerokas, ja sitä kannattaisi soveltuvin osin kopioida: 1) menestysvalmentajavetoisuus; enemmän kuin radalla tai jääkiekkojoukkueella vetovoimaa on Pekka Korvella, Markku Niemisellä tai Antti Ojanperällä. 2) Budjetin minimointi esimerkiksi kautta lyhentämällä; mitä pienempi määrä osuuksia on myynnissä, sitä halutumpia ne ovat. 3) Riskien hallinta; varautuminen osan osuuksista jäämiseen myymättä tai kokonaisen kimpan peruuntumiseen. 4) Laadukas, säännöllinen raportointi. 5) Lisäedut, kuten vuosikortti raveihin.
Osaltaan intoa uuden Raviliigan aloittamiseen on hillinnyt varmasti sen vaatima hallinnointityö. Hippoksen pienentyneessä organisaatiossa on kädet täynnä työtä muutenkin. Mutta kuten Kallsvenskanin vetäjä Johan Lindberg sanoo: ”Voimme puhua loputtomasti, että tarvitsemme uusia hevosenomistajia, mutta se ei auta mitään. Täytyy yrittää jotain.”
