Pääkirjoitus: Kivijalka horjuu – "Jo nyt ollaan kierteessä, josta on erittäin vaikea nousta"

Viime viikolla julkaistujen astutuslukujen taakse kätkeytyy paljon ensivilkaisua vakavampi viesti. Toki se ensivilkaisukin näytti huolestuttavalta: lämminveristen astutusmäärä putosi edellisestä vuodesta lähes 15 prosenttia, suomenhevosten reilu 3 prosenttia. Suomenhevosten luvussa ovat mukana kaikki käyttösuunnat, pelkästään juoksijasuuntaa tarkastellessa pudotusta on yli 7 prosenttia.Vakavampi viesti Suomen raviurheilulle aukeaa, kun tarkastelee asiaa pidemmällä aikavälillä. Vuodesta 2020 on lämminveristen tammojen astutusmäärä pudonnut 36 prosenttia. Suomenhevosilla ovat juoksijasuunnan astutukset pudonneet samassa ajassa 31 prosenttia.Keskimääräinen varsomisprosentti on noin 65. Se tarkoittaa, että ensi vuodelle ennustetaan syntyvän noin 650 lämminveristä varsaa ja noin 570 juoksijasuunnan suomenhevosvarsaa.Laskevat luvut ovat huolestuttaneet alan toimijoita jo pitkään, ja toimenpiteitäkin on tehty esimerkiksi nuorten hevosten palkintoihin isosti satsaamalla. Ne ovat saattaneet hidastaa pudotusta, mutta eivät ole onnistuneet kääntämään kurssia. Suomi ei tuskaile asian kanssa yksin. Sama trendi ja samat ongelmat koskettavat kaikkia ravimaita. Hevosenomistamisesta on kerta kaikkiaan saatava houkuttelevampaa, jotta kasvattajat saavat varsansa myytyä ja uskaltavat tehdä uusia. Tuhannen taalan kysymys onkin, miten se onnistuu tilanteessa, jossa kustannukset ovat jo nousseet monen harrastusta rajoittavaksi tekijäksi?.Varsamäärän hupenemisen vaikutukset näkyvät viiveellä..Kasvatuksen romahdus ravistelee koko alan kivijalkaa, kilpahevosten määrää, vielä vuosia. Varsamäärän hupenemisen vaikutukset näkyvät viiveellä, mutta niiden korjaaminenkin on hidas prosessi. Astutushetkestä kilpahevoseksi kuluu neljästä viiteen vuotta. Viime vuosina ikäluokista vain alle 40 prosenttia on päätynyt kilparadoille. Kun kilpahevoset vähenevät, on myös ravipäiviä vähennettävä ja sitä kautta vähenevät kiinnostavat pelikohteet. Jo nyt ollaan kierteessä, josta on erittäin vaikea nousta.Pudotusta voi kuitenkin yrittää pehmentää. Jos pienenevistä ikäluokista saataisiin reilusti isompi prosentti radoille kilpailemaan, ja hevosten keskimääräisiä starttimääriä vuodessa nostettua, voidaan pienenevilläkin ikäluokilla ylläpitää kotimaista raviurheilua. Se on yksi keino selvitä yli haastavista vuosista kohti parempia aikoja. Toimenpiteillä kasvatuksen tukemiseksi on kuitenkin jo kiire.

Pääkirjoitus: Kivijalka horjuu – "Jo nyt ollaan kierteessä, josta on erittäin vaikea nousta"

Aiheeseen liittyvää

Äänessä opintojen takia Belgiasta palannut Miisa Pulkkanen: "Suomessa on paljon asioita, joista en halua luopua"

Näkökulma: Raviurheilun hiljainen ongelma

Pääkirjoitus: Kaksijakoiset tunnelmat – upea urheilu olisi ansainnut enemmän yleisöä

Lukijan kynä: Ennen osattiin fanittaa