Pääkirjoitus: Raviradan johtajan lähtö uusiin töihin Kuninkuusravien jälkeen on nykyään jo lähes trendi
Jyväskylästä saatiin viime viikolla yllätysuutinen: viime vuoden Kuninkuusravien isäntärataa vuodesta 2022 johtanut Miika Lähdeniemi jättää tehtävänsä ja siirtyy kesällä Uuraisten kunnan talous- ja kehitysjohtajaksi.
Vaikka ratkaisussa painoivat vahvasti myös henkilökohtaiset syyt, se kiinnitti huomiota mielenkiintoiseen faktaan: usealla muullakin kymmenen viime vuoden kuninkuusraviradoista toimitus- tai toiminnanjohtaja on vaihtunut pian tai melko pian Kuninkuusravien jälkeen.
Kouvolan pitkäaikainen toiminnanjohtaja Arto Hytönen siirtyi vuoden 2023 Kuninkuusravien jälkeen Hippokseen, samoin Jokimaan toimitusjohtaja Tomi Himanka vuoden 2019 Kuninkuusravien jälkeen. Pia Blom-Johansson jätti Vermon reilu vuosi Kuninkuusravien 2017 jälkeen.
Täysin samaan sarjaan ei voi laskea Forssan vuoden 2022 Kuninkuusravit vetänyttä Elina Hirvosta, joka lopetti radan toiminnanjohtajana aivan vastikään. Hänellä oli johdettavanaan viime ajat myös Teivon ravikeskus, jolla Kuninkuusravit on vasta edessä, vuonna 2026. Rovaniemellä toimitusjohtajan paikka on ollut muutenkin tuulinen, ja vuoden 2018 Kuninkuusravit vedettiin vt-voimin.
Kaikissa tapauksissa painavat aina henkilökohtaiset syyt, mutta kysymyksiäkin herää. Onko nykymuotoisten Kuninkuusravien vetäminen niin kova urakka, että takki tyhjenee ja niiden jälkeen halutaan siksi etsiä uusia töitä? Vai onko rata-arki rajallisine omaan talouteen ja menestykseen vaikuttamisen mahdollisuuksineen, vähenevine ravipäivineen ja valtionavustusrumbineen niin ei-motivoivaa, että se ei jaksa enää kuninkuusravirupeaman jälkeen innostaa?
Varmaa on, että jokaisen johtajavaihdoksen jälkeen alalta katoaa suuri määrä arvokasta tietoa, erityisesti tuoretta tietoa alan näyteikkunatapahtuman järjestämisestä.
Toivottavasti uudelle markkinointiyhtiölle kaavailtu lisävastuu Kuninkuusravien järjestämisestä kohtuullistaa isäntäradan ihmisten urakkaa niin, että ainakaan takin tyhjenemisen takia ei kenenkään tarvitse alaa jättää.
