Pääkirjoitus: Suurten tunteiden Kuninkuusravit
Kuninkuusravit on tältä vuodelta ravattu. Mitään upealta V.G. Voitolta pois ottamatta, nämä karkelot tullaan tulevaisuudessa muistamaan Jockas Ritan ensimmäisestä kuningattaruudesta. Venyminen voittoon joka osamatkalla, Santtu Raitalan kyyneleet voittoseremoniassa ja tietysti kirsikkana kakun päällä Santun mummon Pirkko Kinnusen haastattelu. Yleisössä ja kotisohvillakin kostuivat silmäkulmat. Ei tällaisia tunteita koe missään muualla kuin Kuninkuusraveissa.
Raitalan tamman menoa katsellessa tietää katsovansa jotain poikkeuksellista. Jockas Ritan ura hakee jo nyt vertaistaan, ja ylisanat ovat loppuneet kauan sitten. Ilman sitä viimesyksyistä varusterikkoa kuningattaruus olisi tullut puhtaalla tikkusuoralla. Mutta ehkä yksi kuneusvirhe täydellisessä suorituksessa tekee hevosesta ja sen taustavoimista entistä lähestyttävämmän. Tai ehkä se on kehonkielestä paistava rakkaus Jockas Ritaan. Santtu Raitalasta ja Anniina Pekosesta on muutenkin helppo pitää, ja he osaavat myös haastateltavana olemisen taidon. Silti kaikessa toiminnassa näkyvä kunnioitus hienoa hevosta kohtaan on tuonut julkikuvaan lisää syvyyttä.
Oulu selvisi Kuninkuusravi-urakastaan kuivin jaloin. Yleisöstä kuului soraääniä lähinnä jonottamisesta. Jossain määrin se on suurtapahtumissa hyväksyttävää, mutta kohtuus kaikessa. Etenkin perjantaina sisäänpääsy ruuhkautui, eikä osa yleisöstä ehtinyt sisään ajoissa. Myös kuljetukset takkuilivat ja opasteissa oli toivomisen varaa. Itse kunkkariareena taas olisi monen mielestä kaivannut hiukan enemmän loistokkuutta ja juhlan tuntua, eikä kalliiden VIP-lippujen oston jälkeen halua kuulla, ettei katsomoon pääsekään painokapasiteetin täytyttyä ennen kuin joku muu poistuu sieltä.
Toisaalta Äimärautio on maanteiden puristuksessa, eikä aluetta ollut kovin paljon varaa kasvattaa. Siihen nähden toimivuuden täytyykin olla juhlavuutta korkeammalla prioriteettilistalla. Henkilökunta jaksoi hymyillä ja asioita korjattiin lennosta toimivammiksi. Kuulutukset ja haastattelut kuuluivat selvästi, mikä oli omiaan nostattamaan jännitystä kohti loppuhuipennusta.
Ja tunnelma pysyikin korkealla alusta loppuun, sillä se draaman kaari, mitä Oulussa kilparadalla tarjoiltiin, korvasi moninkertaisesti jätskijonot. Kiitos Oulu ja nähdään ensi vuonna Tampereella!
