Pääkirjoitus: "Toistaiseksi kasvatukseen on löytynyt rahaa, eikä kriteereistä ole tarvinnut riidellä"

Hevoskasvatusta tuetaan Suomessa tänä vuonna noin kolmella miljoonalla eurolla. Osa summasta on eduskunnan joululahjarahaa suomenhevoskasvatuksen tukemiseen, ja myös ratsuille ja poneille sekä laadukkaille siitostammoille maksetaan palkkioita. Isoin osa summasta – ja se, mitä ihmiset arkikielessä kasvattajapalkinnoilla tarkoittavat – on kuitenkin ravihevosten kasvattajapalkkiot.Vaikka kasvatustukien kokonaisuuteen kuuluu oma osionsa suomenhevosen monimuotoisuuden ylläpitämiselle, on ravihevosille maksettava kasvattajapalkkio kiistatta iso osa myös suomenhevosen säilymistä. Suurin osa suomenhevosista on ravureita, eikä rotu voisi näinkään hyvin ilman raviurheilua..Olemmeko jo liiankin tottuneet kasvattajarahoihin?.Suomeen ensirekisteröity ravihevonen tienaa kasvattajalleen palkkioita edellisenä vuonna juoksemistaan ansioista. Nuoremmat ikäluokat enemmän ja vanhemmat vähemmän, minkä tarkoituksena on palauttaa rahaa nopeammin takaisin hevostalouden kiertoon aktiivisille kasvattajille. Asiaan toki kuuluu, että prosenttiperusteista purnataan vuosittain. Usein kritiikki kuuluu oikein hyvän vanhemman hevosen kasvattajalta, ymmärrettävästi. Onhan se eri asia saada kasvattajapalkkiota hevosen ansioista 5 prosenttia, kuin vaikka 10.Jotain kuitenkin joka tapauksessa maksetaan. Kasvattajapalkkiot ovat monen puheissa muuttumaton osa kasvattajan tulonmuodostusta. Niitä käytetään tinkimisen välineenä varsakaupassa, ja niillä voi kasvattaja lohduttautua, jos varsan myyntihinta ei kata tekokuluja: toivottavasti se juoksee sitten edes kasvattajarahoja.Alan rahoituksen myllertäessä on käynyt mielessä, että olemmeko jo liiankin tottuneet kasvattajarahoihin? Kuten alan rahoitus muutenkin, ovat kasvattajapalkkiot nykyään valtiovallan käsissä. Hippos tekee hakemuksen kasvatuksen tuesta parhaiksi katsomiensa perusteiden mukaan, mutta päätöksen tekee ministeriö.Toistaiseksi kasvatukseen on löytynyt rahaa, eikä kriteereistä ole tarvinnut riidellä. Osataanko sitä arvostaa hevosväen keskuudessa riittävästi? Kolme miljoonaa euroa on melkein 9 prosenttia alan koko vuoden 2025 rahoituksesta. Se kertoo siitä, että sekä keskusjärjestössä että valtiovallan taholta tunnistetaan kasvatuksen merkitys koko alan elinvoimalle. Ilman omaa kasvatusta näivettyy urheilukin. Suomenhevosta ei voi tuoda, ja vaikeammaksi muuttuu lämminveristenkin tuonti varsamäärien vähentyessä ympäri Eurooppaa.

Pääkirjoitus: "Toistaiseksi kasvatukseen on löytynyt rahaa, eikä kriteereistä ole tarvinnut riidellä"

Aiheeseen liittyvää