Ennätysten tavoittelun seuraaminen kuuluvat urheiluun ja ihmisluontoon. Santtu Raitala rikkoi maanantai-iltana maagisen 400 vuodessa ajetun ravivoiton rajan ja liittyi tällä suorituksella erittäin vähälukuiseen joukkoon. Tässä tapauksessa vähälukuisuus tarkoittaa kahta, sillä samaan on aiemmin yltänyt vain Jorma Kontio, joka teki 36-vuotiaana suomalaista raviurheiluhistoriaa ajamalla ensimmäisenä kauden 400. voittonsa vuonna 1989. Sitä ennen samaan oli pystynyt Euroopassa vain Saksan Liitotasavallan Heinz Wewering. Hän operoi senaikaisten lehtitietojen mukaan tiiviisti asutetulla Ruhrin alueella, missä raviurheilu oli suosittua ja edellytykset ennätyksiin poikkesivat nykypäivästä. Parempi vertailukohta löytyy Ruotsista, missä ensimmäisenä 400:n kerhoon ylsi Björn Goop ja teki sen kolmesti 2005–2007. Hänen jälkeensä samaan on pystynyt vain Ulf Ohlsson vuonna 2016.Ennätykset ja varsinkin harvinaiset ennätykset antavat mahdollisuuden vertailla niiden syntymisen taustatekijöitä kuten sitä, millaista aikaa lajissa on kulloinkin eletty. Kontion voittoprosentti oli ennätyksen syntyessä 20 (painetussa lehdessä 21.12.2022 virheellisesti 24, joka oli Kontion voittoprosetti hänen omilla valmennettavillaan), Santtu Raitalan tämänhetkinen voittoprosentti 22 ei merkittävästi eroa siitä. Kontio haarukoi maata Teivosta käsin, Raitalan kotipesä on Pihtiputaalla. Raitalan autoon kertynee ennätyskaudella hieman Kontiota enemmän kilometrejä, mutta ovatpa tiet ja autotkin parantuneet – ja niissä on vakionopeudensäädin.Myös hevoset ovat kehittyneet. Tänä vuonna Suomen ennätyksiä syntyi yli kymmenen (sivu 6). Niistä kolme tehtiin suomenhevosilla, kun Parvelan Retu nappasi Kuninkuusraveissa kerralla kaksi ennätystä ja Aatsi Jokimaalla yhden. Lämminveristen puolella ennätyksiä tuli kaikkiaan kymmenen. Ennätysten syntyminen kertoo osaltaan samasta asiasta, josta pitkään alalla toimineet puhuvat: valmennuksen laatu ja hevosten urheilullisuus ovat vuosikymmenten mittaan kehittyneet valtavasti. Se on tapahtunut samaan aikaan, kun lajin vastuullisuuteen, ajotapoihin ja vaikkapa testaamiseen on kiinnitetty enenevää huomiota. Myös hevosen ja ihmisen hyvinvointi on yhä tarkemmassa syynissä. Siinä mielessä raviurheilu on oikealla tiellä kohti entistä laajempaa hyväksyttävyyttä ja entistä kovempia ennätyksiä. Ne ovat kuitenkin vain pieni osa itse urheilua. Voitto on aina voitto, olipa aika mikä tahansa.
