Pääkirjoitus: Kuri ja kurinalaisuus (tilaajille)

Silmiinpistävää tätä juttua tehdessä oli se, että kaikki neljä haastateltua puhuvat samasta asiasta. Sama punainen lanka nousee esille, vaikka termit saattavatkin vaihdella. Hevosen oppimisessa ei ole kyse kurista.Juttuun olisi varmasti saanut toisenlaisiakin näkemyksiä. Niitä, joissa korostetaan, että hevosen kokoinen eläin tarvitsee kuria ja herranpelkoa, sillä muuten se on vaarallinen. Niitä, joissa inhimillistetään ja vaaditaan samoja asioita ihmisiltä ja eläimiltä.Niitä, joissa ei ole tultu ajatelleeksi, että jos hevosen aivojen etuotsalohko olisi niin kehittynyt, että se miettisi sellaisia ihmismaailman asioita kuin kilpailukunnia, voittaminen ja häviäminen, sillä olisi varmaankin oma ajatus myös sen mielekkyydestä, että se vetää niitä kärryjä joilla me istumme, eikä päin vastoin.On aivan totta, että jotakin hevosen kokoinen eläin tarvitsee, jotta me ihmiset, kymmenen kertaa pienemmät ja reaktioiltamme hitaammat, hauraat olennot, voimme ylipäätään turvallisesti oleskella sen seurassa ja läheisyydessä ja säilyä hengissä. Tähänkin panelisteilla oli vastaus. Kyllä siinä kuria ja kurinalaisuutta tarvitaan, mutta ei hevoseen kohdistuvaa, vaan kouluttajaan itseensä. Kurinalaisuutta passittaa itsensä tiedon ääreen, ottamaan selvää minkälainen olento on tämä hevonen, jota yritämme saada tekemään kaikkia niitä asioita joita haluamme ja miten se ne parhaiten oppii. Kurinalaisuutta noudattaa koulutusskaalaa kylmän loogisesti, samalla lailla joka päivä, vuodesta toiseen. Siihen eivät kaikki pysty..Kuria ja kurinalaisuutta tarvitaan, mutta ei hevoseen kohdistuvaa, vaan kouluttajaan itseensä.Leena Alérini

Pääkirjoitus: Kuri ja kurinalaisuus (tilaajille)

Aiheeseen liittyvää