Samaa on yritetty jo useita kertoja, mutta uudistus on aina lopulta kariutunut. Tällä hetkellä äänivalta valtuuskunnassa, Hippoksen korkeimmassa päättävässä elimessä, on jaettu jäsenyhdistysten, pääsääntöisesti raviratojen ja hevosjalostusliittojen kesken. Ei koon tai alueen hevostalouden vahvuuden mukaan, vaan tasan, yksi jäsen per jäsenyhdistys. Poikkeuksena päärata, jolla on kaksi edustajaa.Jäsenet valtuuskuntaan valitsee yhdistyksen kokous, joka kokoontuu kerran kolmessa vuodessa. Tai ei oikeastaan valitse, vaan vahvistaa jäsenyhdistysten esitykset. Perinteen mukaan valtuuskunnassa istuu yleensä jäsenseuran puheenjohtaja. Ja istuu usein pitkään. Viisitoista nykyistä valtuuskunnan jäsentä on ollut roolissaan vähintään 10 vuotta.Nyt päätöksentekomallia yritetään jälleen kerran parantaa. Tällä kertaa sääntörukkauksen valmistelu aloitettiin Hippoksessa sen jälkeen, kun asia nostettiin esiin maa- ja metsätalousministeriön asettaman työryhmän raportissa. Siinä todettiin, että Hippoksen mahdollisuus toimia aktiivisesti hevosalan keskeisenä vaikuttajana ja edunvalvojana edellyttää järjestön sääntöjen, jäsenjärjestöjen äänivallan ja toimielinten keskinäisen toimivallan merkittävää tarkistamista. Toisaalta raportissa myös suoraan epäiltiin, että Hippos ei itse pysty muutosta tekemään, ja väläytettiin jopa kokonaan uuden keskusjärjestön perustamista..Päätöksentekomallia yritetään jälleen kerran parantaa..Ongelmana selvityksessä nähtiin muun muassa se, että äänivalta valtuuskunnassa ei ole sidoksissa mihinkään mitattavaan suureeseen. Ei rahanjakoon, eikä alueella tapahtuviin kilpailusuorituksiin. Kyseessä on vain 50 vuotta sitten tehty sopimus.Viime viikon Hevosurheilussa väistyvä puheenjohtaja Kari Eriksson totesi olevan pelottavaa, jos uudistukset eivät enää olisi omissa käsissä. Hän huomautti myös, että ministeriöllä on kirstunvartijana mahdollisuus toteuttaa haluamansa muutokset tuotonjaolla. ”Päämäärähän ministeriöllä on sinänsä oikea. Itse katsoisin, että raviväellä itsellään on kuitenkin paras asiantuntemus muutosten tarpeesta ja toteuttamisesta”, Eriksson paalutti.Eriksson saattaa olla oikeassa, mutta toisaalta muutosta ei ole saatu toteutettua vuosikausiin raviväen omasta ymmärryksestä huolimatta. Jopa Hippoksen oma strategia kaipaa päätöksentekoon mukaan lisää nuoria sekä naisia. Tällä hetkellä valtuuskunnassa on naisia vain pieni vähemmistö, 5/42. Sillä ainoalla nuorisojäsenellä on läsnäolo- ja puheoikeus, mutta ei äänioikeutta. Hallituksessa naisia sen sijaan on pitkästä aikaa kaksi, Tiina Kuosmanen vuoden kokemuksella ja Irene Kelloniemi ensi vuoden alusta.Monta kertaa tässä tilanteessa on oltu, mutta jospa tällä kertaa ministeriön painostuksesta säännöt saataisiin sellaiseksi, että strategian toteutuminen koko päätöksenteossa olisi aidosti mahdollista.
