Näkökulma: Amfiteatterin seuraava mahdollisuus

Raviurheilu on mielessäni aamulla ensimmäisenä kun herään ja illalla viimeisenä, kun menen nukkumaan. Pitkään meni niin, ettei laji sentään yöllä tullut mukaan uniin, mutta viime kuukausien aikana näin on yhä useammin päässyt käymään.Rovaniemen Ravirata Oy:n ja Rovaniemen Hevosystävät ry:n hallitusten eripura tai luottamusvaje höystettynä omistajayhdistyksen jäsenten kädenväännöllä on vain jäävuoren huippu. Jo pelkästään Mäntyvaaran toimitusjohtajien määrässä on tulossa 2000-luvulla kymppi täyteen. Moni on käynyt kokeilemassa siipiään eri hallitusten kumileimasimena, tai täysin ulkopuolisten kritisoimana. En ota kantaa muuhun kuin siihen, että olen nähnyt ihmisten väsyvän tai voivan pahoin. Edes paksu nahka ei auta silloin, kun kylillä käydään yhtä keskustelua ja hallituspöydissä toista. Pahimmassa tapauksessa vastuuta vielä vältellään, jos se vain on mahdollista.Miksi näin on päässyt käymään? Meistä moni katsoo maailmaa pitkälti omasta näkökulmastaan, mikä on täysin inhimillistä ja ymmärrettävää. Yhdistys- tai luottamustoimissa sillä on kuitenkin tapana ennemmin tai myöhemmin vaikeuttaa pääsyä yhteisiin tavoitteisiin. Jos vielä yhteinen pitkän ajan toimintasuunnitelma puuttuu, tai siihen sitoudutaan vain silloin kun se miellyttää omia päämääriä, pian ollaan kaikki kusessa. Tämä koskee kaikkia toiminnassa mukana olevia talkooihmisestä aina toimitusjohtajaan saakka.Mitkä ovat seuraukset? Rovaniemen raviradan turbulenssi ei ole Suomen radoilla ainoa laatuaan, eikä tämä valitettavasti ole viimeinen kerta, kun Mäntyvaarassa tai jollakin muulla radalla kuohuu. Jokainen huonosti hoidettu ristiriitatilanne, jokainen työhön tai harrastukseen liittyvä negatiivinen kokemus, uupuminen, kaltoinkohdelluksi tulemisen tunne tai muu intohimonsa äärellä koettu takapakki jättää jälkensä. Harvoin siitä mitään hyvää seuraa, jos vielä ihmiset kävelevät peilin ohitse siihen katsomatta.Mitä olemme menettäneet? Amfiteatterimaisella näyttämöllä olisi mahdollisuus järjestää ravien ohessa yhdessä ison ja luotettavan tapahtumajärjestäjän kanssa laadukkaita suurtapahtumia, mikä pitäisi myös hevosharrastamisen elinvoimaisena. Positiivisen kassavirran lisäksi se toisi rata-aluetta tunnetuksi paikallisesti ja valtakunnallisesti. Asian ymmärtäminen ja sen hyväksyminen on näihin päiviin saakka ollut osalle ylivoimaisen vaikeaa. Jos osakeyhtiö menestyy ja voi hyvin, myös raviharrastaja hyötyy siitä.Mitä tarvitsemme? Rehellisyys, luottamus, avoimuus, kunnioitus ja arvostus. Näitä arvoja pitäisi löytyä ihan jokaiselta, jos haluaa oikeasti ajaa raviurheilun kokonaisetua. Muuten jäljelle jäävät vain katkeruus, itsekkyys, vallanhimo ja tilalle tulee raviurheilun paikallista sekä valtakunnallista etua jarruttavat päätökset. Niistä meillä täällä Rovaniemellä on jo ihan riittävästi kokemuksia.Rovaniemen raviradan ongelmat ovat meidän kaikkien yhteisiä. Raviurheilun parissa toimii lukematon määrä ihmisiä, jotka istuvat useammalla tuolilla samaan aikaan tai jotka on valjastettu eri edunvalvontayhdistysten avulla ravitermein joulukuuseksi niin, ettei varusteissa ole enää juuri mitään aitoa ja omaa. Se ei ole mikään salaisuus, eikä varsinkaan lajin etu.Rovaniemen teatterissa on luvassa pian seuraava näytös, mutta toivottavasti erilaisella ensi-illalla. Unessa näin otsikon “amfiteatterin menetetty mahdollisuus”. Herättyäni muistin, että olen luonteeltani positiivinen ihminen, eikä historia määrittele tulevaisuutta.Mahdollisuuksia tulee aina uusia, mutta ainakin toistaiseksi Rovaniemellä on otettu historiasta vastahakoisesti oppia. Nyt ollaan ajauduttu pitkälle takamatkalle, joten hyvää vetoapua tarvitaan monesta suunnasta. Raviurheilussa kaikki on mahdollista, ja kuvitteellisen aja-komennon jälkeen amfiteatteri saa seuraavan mahdollisuuden. Enää ei ole varaa revetä laukalle..Mäntyvaaran puheenjohtajan pesti jäi lyhyeksi – Jari Ruonakoski irtisanoutui tehtävästään.Nyt puhuu Mäntyvaaran vt. toimitusjohtaja – ”Hävettää tällainen toiminta”

Näkökulma: Amfiteatterin seuraava mahdollisuus

Aiheeseen liittyvää

Lukijan kynä: Kiitos rehellisyydestä, Tuukka ja Santtu!

Lukijan kynä: Känttyplus – petsarin painajainen

Lukijan kynä: Kohtuuttomia rangaistuksia

Pääkirjoitus: Nollatoleranssi koskee someakin – "Se, jos mikä, aiheuttaa lajille mainehaittaa"