Olipa yllättävää havaita kuningatarkilpaan osallistuneen Runoneidon sponsorin nimi, Oulun evankelis-luterilaiset seurakunnat. Kirkko kun on jatkuvan arvioinnin kohteena siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Tällä hetkellä mielipiteet eläinurheilun oikeutuksesta jakautuvat niin rajusti, että Kuninkuusraveissa näkyminen oli sielunhoitajilta reipas ja arkailematon päätös.
Toki kirkko on räväyttänyt ennenkin: esimerkiksi Valtakunnalliset Kirkkopäivät mainosti Kouvolassa sloganilla Tsiisus mitkä bileet.
Sama slogan sopii Ouluun, sillä kisat olivat kutkuttavat, juoksutus ammattitaitoinen, sää suosi ja yhteistyökumppaneita vilisi kiitettävästi. Isoon tapahtumaan tarvitaan yleisön lisäksi aina liuta markkinavoimia tukemaan taloudellista onnistumista.
Tänä päivänä yhteistyökumppanien merkitys tunnetaan onneksi paremmin kuin joskus männä vuosina. Mallia näytti ohjastaja Hannu Torvinen lauantain alkupään raveissa, kun hevosen ylle ei saatu voittoloimea. Torvinen mainitsi lähdön sponsorin nimen haastattelussa ja kertoi selityksen valitulle ratkaisulle: loimi vähän lepattaa eikä päivätyönsä tehneen hevosen kanssa haluta ottaa turhia riskejä.
Aina ei yhteistyötaho ole saanut minkäänlaista selvitystä siitä, miksei ostettua näkyvyyttä tullutkaan. Sponsorointi on kuitenkin yleensä keino edistää omien tuotteiden tai palveluiden myyntiä tai brändin tunnettuutta, ei hyväntekeväisyyttä. Pahimmillaan yhteen pettymykseen voi tyssätä kokonainen tie laajemmin lajin pariin.
Oulussa sponsorien näkyvyyden maksimoimiseksi oli paljon hyvää yritystä. Jokaisella päälähtöjen hevosella oli tutusti oma yhteistyökumppaninsa, mutta tällä kertaa esittelyloimet näytettiin yleisölle ja kotikanaviin muilla tavoin kuin virittämällä ne hevosten selkään. Se toi tapahtumaan ryhtiä, sillä turhan usein osalta hevosista loimi on puuttunut ja sellainen hajonta antaa mielikuvan, ettei paletti ole oikein kasassa.
Koska kehitys tyssää usein tyytyväisyyteen, mainitsen, että petrattavaa valitussa tyylissäkin on. Hyvästä yrityksestä huolimatta liian monen yleisölle ja kameralle näytetyn loimen edessä patsasteli väkeä peittäen yrityksen logon.
Olen joskus todistanut suurkilpailun esittelyä, jossa neljällä hevosella tusinasta sponsorin loimi on ollut yllä. Silloin käväisi hirtehisesti mielessä, eikö tuotakin raviurheilun osa-aluetta voisi ottaa valmennusohjelmaan mukaan ja treenata voittajaesittelyä kotioloissa tai hiitin jälkeen. Palauttelisi liehuva loimi päällä radalla ja tekisi vaikka muutaman ”kunniakierroksen” tyhjän katsomon edessä.
Niin tärkeitä kuin yhteistyötahot ovatkin, mikään ei silti aja hevosen ja ihmisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin edelle. Ammattilaiset osaavat varmasti tunnistaa riskit suojattiensa kanssa, ja sitä on kunnioitettava.
Mutta kunnioitettava on markkinavoimiakin.
Jos sitä loimea ei saa laitettua hevoselle pelipaikalla, kotioloissa varmasti saa. Sitten vaan autereinen kuva hevosesta logo näkyvillä someen ja tägäys yrityksen mahdolliseen somekanavaan.
Jälkimarkkinointi tutkitusti parantaa asiakaskokemusta, ja lajimarkkinointi kuuluu meille kaikille hevosihmisille. Sillä vahvistamme kunkkaribileidenkin jatkuvuutta.
