Lukijan kynä: "Olen sitä mieltä, että meillä ei montéssa tarvitsisi olla painorajoja ollenkaan"
Maija Fors kirjoitti HU:ssa 17.12.2025 montén painorajannoston siirtymäajan pituuden vähyydestä sekä tiedotuksen puutteesta, johon raviurheilujohtaja Arto Hytönen vastasi omalla vastineellaan.
Otan tällä kirjoituksella kantaa molempiin.
Fors on oikeassa siinä, että tulevasta sääntömuutoksesta olisi pitänyt harrastajia tiedottaa reilusti ennakkoon esimerkiksi sidosryhmien kautta, jolloin siirtymäaikaa olisi ollut. Tämä sen vuoksi, että ratsastajat olisivat kerenneet hankkia tarvittavat, oikeanlaiset tarvikkeet painojen lisäämiseen ja että varusteiden maahantuoja/myyjät olisivat kyenneet reagoimaan tähän riittävissä määrin.
Lisäksi itse olisin toivonut, että tähän sääntömuutokseen olisi lisätty , ettei ratsastaja saa kiinnittää painoja itseensä. Ratsastajan tippuessa satulasta, metallipainot taskussa/vyötäröllä aiheuttavat rumaa jälkeä läpi turvaliivin. Raviurheilujohtaja Hytönen kertoo, että tarvittavia varusteita on tulossa myyntiin. Mutta milloin? Lisäksi ei ole ihan sama, miten niin sanottuun painohuopaan asettelee painot, ja silläkin on merkitystä, millaiset painot. Niiden täytyy olla mahdollisimman tiiviisti eikä aiheuttaa painaumia/hankaumia tai hakkautumista hevosta vasten.
Painoa saadaan lisää myös painavammalla satulalla. Mutta markkinoilla olevat, painavammat 3 kilon satulat ovat auttamatta liian pitkiä lyhytselkäisille hevosille.
Hytösen vastineen mukaan yksi sääntömuutokseen johtaneista kriteereistä oli kilpailijoiden tasapuolisuus, ettei pienestä koosta tulisi liiallista etua. Tässä ei ole nyt huomioitu sitä, että meillä on erikokoisia hevosia. Ranskassa painorajat menevät sen mukaan, onko ohjastaja ammattilainen vai oppilas tai onko hevonen tamma vai ori/ruuna. Luonnollisesti oriit/ruunat kantavat runsaamman painon kuin tammat. Nythän emme voi puhua tasapuolisuudesta, koska meillä kaikki hevoset sukupuoleen ja kokoon katsomatta kantavat saman massan samalta viivalta. Tällöin suuremmat hevoset voivat saada tästä etua. Mielestäni tämä ei ole relevantti perustelu.
Mitä tulee siihen, että painoraja ei saa ohjata nuoria harrastajia väärään suuntaan, on totta. Mutta fysiologisesti ajateltuna nuori urheilija painaa yleensä vähemmän kuin tällainen keski-ikäinen ratsastaja. Ja vaikka kuinka se nuori treenaisi lihasvoimaa, se ei määräänsä enempää kasva.
Esimerkki ihan omasta elämästä: kun noin 29 vuotta takaperin ohjastin ensimmäisen monté-lähtöni, painoin 48 kiloa. Ruumiillinen työ piti kuosissa, ja nahkaan ei vain enemmän mitään kerennyt tarttumaan. Tuossa iässä muutoinkin, aktiivinen aineenvaihdunta ja elämä pitivät hoikkana, eikä lihaskunto silti huono ollut.
Vuonna 2015 treenasin elämäni ensimmäisen kerran kovemmin ja tarkemmin kuin koskaan. Ja mitä siitä seurasi: paino tippui, lihasmassa kasvoi. Mistä tämä johtui: kropasta lähti ensin nesteet, kun se kiinteytyi. Tuolloin painoin 54 kiloa ja olin elämäni parhaimmassa kunnossa. Olin 36-vuotias kahden lapsen äiti. Eli ei ole suoraan verrannollista, että kuntosalilla käymällä paino nousee, kun lihasta tulee lisää, koska ihmisen kehossa suurin osa on nesteitä. Tuolloin Ruotsissa käydessä piti laittaa aika paljon lisäpainoja huopaan.
Itse olen sitä mieltä, että meillä ei montéssa tarvitsisi olla painorajoja ollenkaan, koska se omalla tavallaan kategorioi harrastajia. Sääntöihin vedoten: ratsukon täytyy olla sopusuhtainen. Silti meistä jokainen ymmärtää sen, ettei kaikista ole esimerkiksi koripalloilijoiksi tai missiehdokkaiksi pituutensa tai lähinnä sen puuttumisen vuoksi. Valitettavasti täytyy hyväksyä myös se tosiasia, ettei kaikista ole myöskään monté-ohjastajiksi. On siis fyysisiä ominaisuuksia, joihin ihminen ei yksinkertaisesti voi itse millään tavoin vaikuttaa.
Mielestäni poni-monté ohjaa nuoria harrastajia väärään suuntaan enimmäispaino- ja pituusrajoituksilla. Toki ymmärrän sen, ettei metrinen poni voi kantaa liikaa taakkaa, mutta ei se monté-hevonenkaan voi kantaa yhtään sen enempää liikaa taakkaa.
Raviurheilu on laji, jota silti voi harrastaa jokainen ikään tai sukupuoleen, kokoon tai ulkonäköön katsomatta.
Painorajakeskustelu on ollut ikuisuuskysymys, ja muistan, kun Ruotsissa keskusteltiin jopa siitä, että se voitaisiin heillä alentaa. Ymmärrän Pohjoismaiden yhdenvertaisuuteen pyrkimyksen tällä sääntömuutoksella, mutta kysymys kuuluu, olisiko asiasta pitänyt tiedottaa ennakkoon harrastajia? Mielestäni kyllä. Suuri muutos, jonka toteuttaminen vaatii ratsastajalta investointeja.
Kysymys jatkuu: Olisiko sääntömuutosta tarpeellista tarkentaa painojen asettelun ohjeistuksella turvallisuusnäkökulmasta katsottuna? Mielestäni kyllä, koska monia muitakin montén pakollisia varustemuutoksia on perusteltu turvallisuudella kuten esimerkiksi sekkipakko ja kiinteän päätangon kieltäminen. Varusteiden täytyy olla sekä hevoselle että ratsastajalle oikeanlaisia ja turvallisia. Nyt lyhyt siirtymäaika ilman lisätarkennusta voi aiheuttaa hätäisiä ratkaisuja.
Mervi Rantanen
Monten eläkeharrastaja
