Eläinlääkäri Olli Kauko: "On katsottava hevosta kokonaisuutena eikä vain selkää tai yhtä jalkaa"

Interreilaaminen tuli mahdolliseksi vuonna 1972. Tuleva hevoskirurgian ja ortopedian spesialisti Olli Kauko oli kirjoittanut keväällä ylioppilaaksi. Yliopiston pääsykokeisiin lukemisen sijaan hän heitti repun selkäänsä, ja lähti serkkunsa kanssa kesäksi Eurooppaan seikkailemaan. Äiti vähän kyselikin perään, miten poika aikoo jatko-opintonsa järjestää.Eläinlääketieteelliseen korkeakouluun Olli Kauko kuitenkin päätyi opiskelemaan, pienen mutkan kautta tosin.”Opiskelin ensin vuoden päivät biologiaa ja kemiaa. Meille annettiin sitten luettavaksi liki 500-sivuinen opus, joka käsitteli aihetta 'mikä on geeni'. Se lukuhommahan alkoi sitten tökkiä”, Olli Kauko kertoo hieman sarkastisesti opiskelun alkutaipaleen käänteistä.Sukunsa puolesta hänellä onkin vahva tausta eläinlääkärin ammattiin: isoisä, isä, äidin molemmat veljet, sekä hänen molemmat omat veljensä ovat tai ovat olleet eläinlääkäreitä. Isä oli piirieläinlääkäri. Hänen menehdyttyään virka-asunto meni alta, ja sen myötä muutettiin Yläneelle, missä Ollikin vietti lapsuutensa. Toisella papalla oli arabeja, joilla pääsi välillä ratsastelemaan.”On minulla ollut yksi oma ravihevonenkin Kaustisen aikoina, jota valmensin ja se kohtuumukavasti pärjäsikin. Mutta kärryillä istuminen päivästä toiseen oli luonteelleni ihan liian puuduttavaa hommaa”, Olli Kauko naureskelee.Eläinlääketieteellinen opetus järjestettiin siihen aikaan Helsingissä korkeakoululla, joka oli oma, pieni yhteisönsä.”Kaikki tunsivat toisensa, vaikkemme välttämättä samaa vuosikurssia olleetkaan. Oli Nurttilan Timo, Saarisen Heikki, Väihkösen Leena, Leinosen Martti, Ertolan Kristiina, Lampisen Kimmo, Stenbergin Marjut, Toivosen Merja-Liisa, Koposen Jyri, Wickströmin Henkka…”.Eläinlääkäriksi valmistumisen ohella ammatillisen uran merkittävin kehitysvaihe osui armeija-ajoille, jolloin Olli Kauko pääsi lääkintäreserviupseerikurssille (RUK). Kurssiin kuului harjoittelujakso, jolloin Olli päätyi Niinisaloon. Eläinlääkärinä Niinisalossa toimi taitava Antero Tupamäki, joka ei hevosväen keskuudessa enempiä esittelyjä kaipaa. Olli Kauko muistelee aikaa lämmöllä.”Puolustusvoimien klinikka Niinisalossa oli aivan mahtava harjoittelupaikka, ja aika siellä oli todella opettavaista”, Kauko sanoo.”Vähän kärjistäen voisi sanoa, että ennen saatiin harjoitella potilailla, mutta nyt pitää osata heti kaikki asiat”, hän pohtii yleisestikin muutoksia opiskelussa.Kohtaaminen Antero Tupamäen kanssa oli siinä määrin kohtalokas, että kohta miestä vietiin nuorine perheineen kohti Keski-Suomea ja Laukaata. Sitä edelsi kuitenkin muutaman vuoden kestoinen toimi Perhon kunnan eläinlääkäripraktiikassa, ja jo silloin alkanut yhteistyö Kaustisen Hevosklinikan kanssa.”Antero oli perustanut 1983 Laukaan Eläinsairaalan Vihtavuoreen. Tein aluksi käyntejä sinne, mutta melko pian aloitin Laukaassa täysipäiväiset työt ja lähdin mukaan yritykseen osaomistajana. Sitten työnkuva Laukaan klinikalla olikin aikamoista huisketta; asiakkaita oli paljon, ja päivät venyivät monesti pitkiksi. Siihen aikaan saattoi tulla vielä ähkyleikkauksia muiden töiden lisäksi, mikä useasti käytännössä tarkoitti yövalvomisia. Kyllä siinä 30 vuotta vierähti niin, että olimme Anteron kanssa tekemisissä enemmän kuin vaimojemme kanssa”, Olli Kauko summaa pitkän uransa hektisiä vuosia.Hevosklinikan saaga Vihtavuoressa jatkuu hieman päivitettynä edelleenkin, samoin kollegojen ja ystävysten Olli Kaukon ja Antero Tupamäen.”Käyn Laukaan klinikalla töissä pääsääntöisesti kahtena päivänä viikossa, maanantaisin ja tiistaisin. Eläinlääkäri Tanja Pehkosen kanssa leikataan hevospotilaita välillä yhdessäkin, mikä on mielestäni mukavaa. Kyllä Anteroakin siellä aina silloin tällöin työn touhussa edelleenkin näkee”, Olli Kauko kertoo tämän hetken tilanteesta..Perinteikäs, jo aikanaan hevosväen keskuudessa kulttimaineen saavuttanut klinikka Vihtavuoressa on nykyään nimeltään Hevosklinikka Laukaa, ja sen omistaa Vireä Group. Niin ikään pitkän yhteisen taipaleen klinikan kanssa kulkenut eläinlääkäri Tiina Eskonen luotsaa klinikkaa. Klinikalla on toimintaa myös Kuopiossa, Mikkelissä ja Rovaniemellä. Vireä Groupilla on omistuksessaan myös Hyvinkään Hevossairaala ja muutamia pieneläinklinikoita.Nykyään Olli Kauko tekee hevospotilaille pelkästään kirurgisia tai ortopedisiä toimenpiteitä. Hevosklinikka Laukaan lisäksi hän käy säännöllisesti Turussa Hevosklinikka Anivetissä ja Kaustisella Nikulan Eläinklinikalla operoimassa, konsultoimassa ja jakamassa oppejaan leikkaamisesta klinikkalääkäreille. Hevosta tutkivan ja hoitavan eläinlääkärin kanssa yhdessä mietitään, mitä potilaalle tehdään.”Nykyään kaikki erikoistuvat johonkin aika nopeasti. Laittaisin kuitenkin kirurgian ja ortopedian samaan pakettiin eläinlääkärien koulutuksessa, koska ne täydentävät toisiaan.””Kirurgiassa on palkitsevaa, kun tuntee, että on tehnyt jotain merkittävää hevosen uran kannalta”, Olli Kauko toteaa.”Myös kollegojen opastaminen leikkauksissa on mieleistä, joskin välillä liiankin jännittävää”, hän vitsailee..Kirurgiassa on palkitsevaa, kun tuntee, että on tehnyt jotain merkittävää hevosen uran kannalta.Olli Kauko.Kirurgian haasteena on sen ainutkertaisuus: kun teet viillon, se on pysyvästi siinä. Et saa enää toista yritystä.”Kyllä siinä henkinen paine on läsnä. Valitettavasti joskus harvoin voi tapahtua myös narkoosikuolemia.”Tavallisimmat ortopediset tutkimukset ja toimenpiteet koskevat hevosten ontumia ja erityyppisiä liikeongelmia. Ratsuilla korostuvat ehkä enemmän tukielinsairaudet ja kaulan ongelmat.”Ortopediassa tulokseen pääsy voi tuskastuttaa. Siteeraan arvostetun kollegani sanoja: ontumatutkimus on kokemukseen perustuvaa arvailua.””On katsottava hevosta kokonaisuutena, eikä vain selkää tai yhtä jalkaa, sillä nykyään hevoset ovat ns. monivammaisia. Yksi tekijä hevosten vaivaantumiseen voi olla yksipuolisessa valmennuksessa”, Olli Kauko toteaa. Vuosikymmeniä alalla toimineena Olli Kauko on nähnyt ortopedisten trendien tulevan ja menevän, osa on tullut ehkä jäädäkseenkin.”Selkäongelmat, SI-alue, kaularangan fasettinivelten hoito, karpaalikanavien leikkaus”, hän luettelee.Riippuu pitkälti eläinlääkärin omasta etiikasta, milloin hän katsoo, ettei hevosta kannata enää leikata tai muulla tavoin yrittää parantaa.”Aina ei ole eläinsuojelullista perustetta. Omistajan on siinä hetkessä hinnoiteltava vahva tunnesiteensä hevoseen. On yritettävä kertoa järkiperusteluja, sillä omistajan tunnetilaan on vaikeaa asettua. Onko myöskään eläinlääkärin asemassa järkevää myydä asiakkaalle mitä vain työsuoritetta tai hoitomuotoa?” Olli Kauko heittää..Artroskopian (nivelen sisäinen tähystys) tulo 1980-luvun lopulla merkitsi valtavaa harppausta kirurgian ja ortopedian kehityksessä. Tutkimus ja operointi saivat aivan uuden ulottuvuuden. Muuten kehitys on ollut maltillisempaa.”Miten koet, onko anestesian suhteen tapahtunut mielestäsi muutosta?” Välikysymyksen heittää kahvinkeiton lomasta Minna Suokko, Olli Kaukon elämänkumppani, eläinlääkäri itsekin.Yhdessä todetaan, että narkoosin valvonta on parantunut.”Nukutuslääkkeet ovat onneksi nykyään turvallisempia käyttää, sillä hevonen kaatuu hallitummin”, Olli Kauko kiittelee.”Jos muuta ortopedian kehitystä katsoo, biologiset lääkkeet, kuten esimerkiksi PRP ja IRAP ovat nousseet hoitovaihtoehtoina kortisonille, joka on mielestäni kuitenkin mainettaan parempi lääke. Näkisin, että biologiset lääkkeet ovat yksi työkalu muiden joukossa”, Olli Kauko pohtii.Viimeisimpiä tekoälyteknologian tuotteita hevosen liikkumista analysoitaessa edustaa Sleip-puhelinsovellus. Olli Kaukolla on siitäkin kokemusta.”Diagnostiikan tukena se on ihan hyvä. Aina omat ja laitteen havainnot eivät kuitenkaan mene yksiin, ja silloin uskotaan ensisijaisesti omaan kliiniseen silmään ja kokemukseen.””Eläinlääkäripäivillä muutama vuosi sitten kokenut ja arvostettu röntgenlääkäri Marjatta Snellman piti emerituspuheen, jonka aikana hän nosti kätensä esiin sanoen, että tässä on teidän tärkeimmät instrumenttinne”, Olli Kauko muistuttaa.”Liian paljonkin mennään laitteiden varaan, vaikka palpointi (käsin tunnustelu) antaisi jo paljon informaatiota.”Vaikka uran mieleenpainuvimmat hetket sijoittuvat epäilemättä ammatillisen uran alkuaikojen oivalluksiin ja onnistumisiin, Olli Kauko paljastaa, että myös kohtaamiset asiakkaiden kanssa jättävät jäljen.”Tässä taannoin yksi vanha, tuttu asiakas oli tavoitellut minua yllättäen vuosikymmenten jälkeen ja jättänyt soittopyyntöä kyselläkseen näkemystäni. Tällainen lämmittää kovasti mieltä.”.Vapaa-ajallaan Olli Kauko ja Minna Suokko katselevat televisiosta lauantairavit, jos ne sattuvat sopivasti kohdalle.”Olin viisi vuotta Killerin ravien rataeläinlääkärinä, siinä tuli raveja nähtyä. Olen myös kimppaomistajana mukana Hollolassa Christa Packalénilla valmentautuvassa Centodieci-ruunassa (14,4ake, 21 320 e), jonka startteja tulee tietysti seurattua.”Hevoskimpat Olli Kauko näkee tarpeellisina.”Ennen tavallisen ihmisen oli mahdollista omistaa yksin hevonen ja kustantaa sen valmennus. Se ei ole enää mahdollista.””Raviurheilulla on omat haasteensa tulevaisuudessa, kuten lajin vetovoiman lisääminen, ratainfrojen alikäyttö ja jonkinlainen sisäänpäinkääntyneisyys”, Olli Kauko toteaa kahvikupposen äärellä kotonaan Laukaan vehreydessä.Minna on leiponut mustikkapiirakan, pienet koirakaverukset temmeltävät ympärillä.”Haluan kuitenkin toivottaa ihmisille uskoa lajiin kaikesta huolimatta. Luin hiljattain lehdestä, kuinka näyttelijä Ville Virtanen oli löytänyt yhteyden luontoon hevosen kautta uudelleen. Me tiedämme hevosen hienouden, tuodaan se kaikkien ulottuville.”.Olli KaukoSyntynyt 1953 OulaisissaAsuinpaikka: LaukaaPerhesuhteet: leski. 3 lasta ja 5 lastenlasta, elämänkumppani Minna Suokko, joka työskentelee eläinlääkärinä lääketeollisuuden parissa ja hänen aikuiset lapsensaKoulutus ja ura: eläinlääketieteen lisensiaatti, arvostettu hevoskirurgi ja -ortopedi, pitkä ura Laukaan Eläinsairaalassa Työskentelee: edelleen 2–3 pv/vko, muutoin eläkkeelläHarrastukset: ryhmäliikuntamuodot, kuten spinning ja kahvakuula, harrastuksia myös verkkokalastus ja koirien kanssa metsässä tarpominenMuuta: ollut mukana useissa hevoskimpoissa., menestynein kilpahevonen tähän mennessä ruuna Wiseguy, 13,9aly, 133 490 euroa.Mistä tuntee hyvän eläinlääkärin?Millaisia ominaisuuksia Olli Kaukon mielestä eläinlääkärillä tulisi olla?”Ensimmäinen asia, jota tietysti tulee olla, on into ja aito kiinnostus alan työhön. Siitä lähdetään", Olli Kauko sanoo."Aika paksunahkainenkin täytyy olla, ja omata stressinsietokykyä. Liian henkilökohtaisesti työasioita ei voi ottaa, eikä niitä voi jäädä märehtimään."Kauko nostaa esiin, että hevospuolella eläinlääkärien työ on raskasta, ja työmäärä on iso suhteessa esimerkiksi ansioihin."Alalle voi päätyä täydellisyyden tavoittelijoita, niin sanottuja kympin tyyppejä kouluarvosanoin, mutta tällä alalla on kuitenkin opittava kestämään pettymyksiä, sillä niiltä ei voi välttyä."Hyvän eläinlääkärin ominaisuuksien lista on pitkä."Sosiaalinen ja helposti lähestyttävä tulee olla, ja ihmisten kanssa on osattava kommunikoida", Kauko sanoo."Amerikassa tehtiin tutkimus siitä, mikä jää asiakkaalle eläinlääkäristä mieleen vastaanotolla käydessä. Eläinlääkärin ulkoinen olemus ja klinikan puitteet saattoivat olla ensimmäisinä vastauksissa, eläinlääkärin ammattitaito oli vasta sijalla neljä tai viisi. Kanssakäyminen ja asiakkaan kohtelu menivät muistikuvissa sen edelle."Lisäksi omistajan tunnetilaan asettumisen kyky on työssä eduksi."Se on taitoa osata katsoa asioita omistajan näkövinkkelistäkin, säilyttäen kuitenkin eläinlääkärin aseman ja roolin."