Kahden maan konseptilla – Hanna Lepistö näkee urallaan mieluummin mahdollisuuksia kuin esteitä

Rohkeus ja kunnianhimoisuus ovat määreitä, joita yrittäjältä vaaditaan. Ainakin menestyvältä yrittäjältä. Hanna Lepistön asenne täyttää nämä määreet ja se näkyy asianmukaisesti myös menestyksessä.Jo kaksi vuotta yli 20 voittoprosentilla valmentajana kilpailevan Lepistön tahti näyttää vain kiihtyvän, eikä mikään indikaattori pysty mittaamaan, kuinka pitkälle se hänet vie. Itse hän ei lähde etukäteen asettamaan sille rajoja.Nyt hän on kuukauden päivät pitänyt filiaalitallia Ruotsissa. Hänellä on 12 karsinaa Alessandro Gocciadoron tallista, Stig H Johanssonin valmennuskeskuksessa Stora Albyssa.”Ruotsi on ollut takaraivossa varmaan monta vuotta, ei se yhtäkkiä ole tullut”, Hanna Lepistö kuvailee. .Hanna LepistöVuonna 1993 syntynyt agrologi ja ravivalmentajaKotitalli Vihdissä, valmennettavia myös RuotsissaPuoliso eläinlääkäri Valtteri LintulaTämän vuoden valmennustilasto: 100 starttia, 20–17–13Mieliruoka löytyy hyvän ravintolan alkupalalistaltaMielijuoma punaviiniLukenut viimeksi Propositioner-sarjalehteäVoittanut Hevosurheilun asiantuntijoiden vihjekisan.Tallitilan vuokraus on sovittu maaliskuun loppuun saakka.”Kesällä siellä taso on paljon kovempi ja Suomessa taas tosi paljon hyviä lähtöjä. Totta kai, jos olisi joku sellainen hevonen, jolla kannattaisi siellä kilpailla, niin paikka löytyisi. Onhan siellä talleja.”Toistaiseksi hänellä on vain positiivista kerrottavaa kokemuksista.”Hevoset ovat kotiutuneet hyvin. Pari kertaa viikossa olen itse vaihtanut maata, enkä tietenkään tätä yksin tee. Totta kai tarvitaan hyviä ihmisiä ympärille siellä ja täällä, että tämän toteutus onnistuu.”Menestyksen ja nyt kahden tallin myötä hevosmääräkin on luonnollisesti lisääntynyt. Tätä kirjoittaessa niitä on 18 ikähaarukalla kolmesta kuuteen vuoteen. Tosin tuon vanhimman iän edustajia on vain yksi, viime kuussa Tammadivisioonan voittanut Drogon.”Hevosia voi olla minkä verran vaan, jos ne ovat hyviä. Vaikka niitä olisi sata, ei kai sillä ole väliä, jos ne ovat oikeita. En näe, että itse olisin sille este, minulla on hyvä organisointi- ja paineensietokyky.”.Hevosalalla pidetään lähes normina tai ainakin työnsankarin prenikan rintaansa ansaitsevana suorituksena, jos ravivalmentaja elää elämää, jonka täyttää vain hevoset.”Minun juttuni ei missään nimessä ole asua vain tallilla.”Hän myöntää silti, ettei vapaapäiviä ole ja monesti ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtoa illasta aamuun työskentelemiseen. Päivällä treenataan ja hoidetaan hevosia ja illaksi mennään raveihin.”Silloin, kun on mahdollisuus, yritän pitää itsestäni huolta. Urheilu on kaikista parasta kaiken nollaamiseen, asiat selkenee tosi hyvin. Käyn tennistunneilla, pyöräilen, juoksen, käyn uimassa, kuntosalilla, ihan mitä vaan.”Hän myöntää, että mahdollinen toisenlainenkin elämä saattaa heikkoina hetkinä käväistä mielessä.”Joskus sitä miettii, olisiko helpompaa harrastaa kahdella hevosella ja tehdä jotain muuta työtä, koska tykkään tehdä monenlaista. Tykkään laittaa ruokaa, urheilla ja ihan kaikenlaisia vähän erikoisiakin juttuja.”Jos ja kun sellainen aate joskus päähän pälkähtää, se sieltä myös nopsaan poistuu. Ennemmin hän näkee itsensä kymmenen vuoden päästä suurtallin valmentajana kuin jossakin hevosiin liittymättömässä ammatissa.”Toisaalta olen niin kunnianhimoinen, että jos minulle mahdollisuus annetaan olla kymmenen vuoden päästä ravivalmentaja Ruotsissa, jolla on sata hevosta treenissä, niin kyllä minä sen otan. En jätä sitä liikettä tekemättä.”.Ruotsissa työskentely on Hanna Lepistölle vanhastaan tuttua. Hän on ollut töissä Rainer Björkrothilla, Menhammar Stuterilla ja Petri Salmelalla.”Onhan se hevosenhoitajankin ammatti siellä ihan erilainen, kun kaikki on paljon ammattimaisempaa”, Lepistö sanoo.Hän näkee, että se lyö läpi koko lajin toimintaympäristön.”Siellä on ajan kanssa tapahtunut asioita, jotka ovat ajaneet raviurheilun imagoa hyvään suuntaan.”Hän on kokenut, ettei raviurheilulla Suomessa edes ole varsinaista imagoa. Se on suuren yleisön silmissä melko tavalla vierasta.”Ihmisten on tosi vaikea mieltää koko lajia. Jos sanon, että raveja ajetaan Suomessa joka päivä, ihmetellään, mitä ne edes on.”Ravi ja ratsastus menee Lepistön mukaan ihmisten mielissä iloisesti sekaisin.”Jos puhun työstäni sellaiselle, joka ei ole hevosihminen, on ensimmäinen kysymys, että ratsastatko niillä usein. Vastaan, että en ikinä, kun niillä ajetaan. Seuraava kysymys on, että kuka niillä kisoissa ratsastaa ja taas voi vastata, että ei kukaan, kun niillä ajetaan.”.Toisaalta toimiessaan neljä vuotta Vermon Ravikoulun vetäjänä hän näki, että potentiaalia on olemassa, mutta sen eteen pitää tehdä kovaa työtä.”Sinä aikana, mitä sitä tein, tuli uusia lisenssinhaltijoita varmaan sata. Aikuisia ja ponilisenssin haltijoita. Uusia hevosenomistajia tuli pitkälti toista sataa. Sellaisia, joille tuli kokonaan omia hevosia tai kimppahevosia. Oikeasti ihan uusia lajin harrastajia.”Lepistöllä on näkemys, mistä nämä uudet lajin harrastajat tupsahtivat juuri ravikouluun, eikä jonkin muun harrastuksen pariin.”Jokin yhteys hevosiin tai eläimiin usein on. On käynyt lapsena ratsastamassa tai ollut vaarin kyydissä heinäkärryissä. Joku pieni kipinä ja kosketus.”Ravikoulujen tarpeellisuudesta hänelle ei jäänyt siten pienintäkään epäilystä. ”Ratsastuskouluja on ollut maailman sivu, on tärkeätä, että ravikouluihinkin panostettaisiin. Minulle se oli ihan unelmatyö. Sai kertoa ihmisille asiasta, joka on itselle lähimpänä sydäntä ja ihmiset olivat siitä tosi kiinnostuneita.”Kun Ypäjän Hevosopisto luopui Vermon Ravikoulusta ja Vermo alkoi vetää sitä, ei hän lähtenyt enää mukaan.”Näin, että minun aikani on lopettaa. Työsopimus olisi heikentynyt sen verran.”.Hanna Lepistöllä on kristallinkirkas valmennusfilosofia, joka on mahdollistanut nykyisen menestyksen.”Perusideani lähtee hevosesta yksilönä”, hän korostaa. ”Kaikki hevoset, niin kuin ihmisetkin, ovat erilaisia ja niitä pitää pystyä lukemaan yksilönä.”Hän muistuttaa, ettei hankalasta ja huonosti käyttäytyvästä hevosesta voi vain ajatella, että se tyhmä tai hullu.”Siihen on joku syy, miksi se tekee niin ja se asia pitää löytää ja ratkaista. Sitä kautta luoda sille turvallinen ympäristö, jossa valmentautuminen on sille mielekästä ja silloin kun se on mielekästä, ne pystyvät treenaamaan kovalla tasolla. Silloin valmennus ei ole kuluttavaa, vaan kehittävää.”Usein puhutaan, että joku valmentaja tekee hevosesta menestyjän, mutta Lepistö kokee sen harhaanjohtavaksi ilmaisuksi. ”Ajattelen sen niin, että hevosen sisällä on se tietty hyvyys, mikä sillä on ja minun tehtäväni on rakentaa sen ympäristö ja kroppa sellaiseksi, että sen on mahdollista tuoda se hyvyys ulos. Ei niin, että minä jollakin tavalla ajaisin siihen hyvyyttä ja nopeutta. Se on nurinkurinen ajatus.”.Minun tehtäväni on rakentaa sen ympäristö ja kroppa sellaiseksi, että sen on mahdollista tuoda se hyvyys ulos.Hanna lepistö hevosen valmentamisesta.Lepistön puolisolla, eläinlääkäri Valtteri Lintulalla on toiminnassa oma tärkeä roolinsa.”Valtteri on se ihminen, jonka kanssa keskustelen, mihin päin asioita lähdetään viemään. Olemme tiimi.”Hän korostaa, että eläinlääkärin helppo saatavuus merkitsee sitä, että hevosia pystytään hoitamaan pienemmällä kynnyksellä.”Tulee tutkittua paljon herkemmin, kyllä se lopputulokseen vaikuttaa merkittävästi. Tarkistetaan, jos vähänkin on tuntu, että on jotain ongelmaa. Jos hevoselta tuntuu puuttuvan startissa jotain ja ajattelen, että olisiko vaikka hengityksessä jotain, voidaan tähystää se heti kotona, eikä tehdä omistajalle laskua.”Pedanttisuus takaa sen, että tällaiset tähystykset tai nivelten taivuttelut eivät ole tavattoman harvinaisia.”Olen tietyistä asioista tosi tarkka. Jos näen, ettei hevosen elämässä ole kaikki hyvin, se kaihertaa minua. Haluan tehdä asialle jotain.”Tämä takaa toisaalta sen, ettei työnsä jäljistä saa aina nautittua täysillä. Voitollakin on joskus kolikon toinen puoli.”Voin olla joskus omistajalle masentava, kun ajattelen asiaa pitemmälle, en vain sitä yhtä lähtöä. Vaikka hevonen voittaisi 50 metrillä, mutta on lopussa oikeaohjainen, niin kiinnitän huomion siihen oikeaohjaisuuteen, en siihen, että olipa se hyvä.”Hanna Lepistö myöntää, että tällainen tyyli voi joskus kuormittaa omaa hyvinvointia, mutta hän pyrkii tietoisesti väistämään tätä.”Siinä, kuten kaikessa muussakin, mitä elämässäni teen, yritän ajatella asiaa positiivisen kautta. En ajattele, miksi tämä on hankalaa, vaan mitä tämä tuo ja miksi tämä on hyvä juttu. Kun ei päästä huonoja ajatuksia päähänsä, niin yleensä ei edes mene huonosti.”.Jatka lausettaYmmärrän… lajin realiteetit, että hetkessä kaikki voi muuttua, sitä hevosta ei edes ole. Ehkä ennen ajattelin enemmän niin, että tällä mennään sinne ja tällä tuonne, mutta kun on oppinut, ettei asiat ikinä mene niin, ei jaksa käyttää omaa energiaansa sellaisen miettimiseen. Olen… omistajille sataprosenttisen rehellinen. Arvostan omaa aikaani ja mieluummin teen jotain muuta kuin valmennan hevosta, josta näen, ettei minulla ole sille mitään annettavaa. Hevosessa pitää olla minulle joku idea ja potentiaali. Luotan… omiin vaistoihini sataprosenttisesti. Teen sen perusteella, miltä minusta tuntuu. Se pätee myös hevosiin, joita tarjotaan valmennukseen. Jos tulee sellainen olo, etten halua tätä, en sitä ota. Tykkään… ennen kaikkea hevosten valmentamisesta ja tehdä työtä niiden kanssa. On aina ollut päivän selvää, että teen jollakin tavalla töitä hevosalalla..Tallilla kasvanutHanna Lepistö löysi hevoset naapuristaan.Kankaanpäästä kotoisin oleva Hanna Lepistö käytännössä kasvoi – tai ainakin niin hänen vanhempansa väittävät – kotinsa lähellä sijaitsevalla Erkki Kujansuun tallilla.”Erkki rakensi tallin naapuriin, kun olin ala-asteikäinen”, Lepistö kertoo. ”Naapurin Lauran kanssa oltiin joka päivä Erkin tallilla, kun se valmistui.” Normaali arkipäivä sujui niin, että tytöt tulivat samalla koulutaksilla koulusta kotiin. ”Siellä katsottiin, mitä kotitöitä kummallakin on. Sitten tehtiin suunnitelma, että eka meille imuroimaan ja puita hakemaan, sitten teille tiskikone tyhjentämään. Sitten tallille ja loppu päivä ja ilta siellä.”Hänen isällään Martti Lepistöllä oli jo 1990-luvun alussa ollut lämminveriruuna Serpens 18,8ke, mutta hiljaisen kauden jälkeen hän innostui tyttärensä myötä uudestaan lajista.Varsinkin vuonna 2013 syntynyt Derby- ja Suur-Hollola-finalisti One Direction 12,2ake teki isän ja tyttären suhteesta kiinteän. Hanna Lepistö liikuttuu kyyneliin muistellessaan kumpaakin.”Se oli isän ja minun yhteinen hevonen ja isä menehtyi yllättäen viime keväänä. Sen hevosen kautta isä innostui uudelleen raviurheilusta ja se yhdisti meitä tosi paljon. Tultiin tosi läheisiksi.”Myös One Direction kuoli yllättäen.”Siltä katkesi jalka laitumella ja se jouduttiin lopettamaan. Se oli viisas hevonen. Kun ajoit sillä ja ajattelit, että ajan tuon seuraavan suoran kovempaa, niin se meni sen pyytämättä. Tuntui, että keskustelin sen kanssa, se ymmärsi kaiken aikaa, mitä ajattelin. Hieno ja tärkeä hevonen minulle myös ammatillisesti.”.Ajattelin, että olisi hyvä hankkia joku oikea ammatti.Hanna Lepistö.Hanna Lepistö oli tuolloin jo opiskellut Kaustisella hevosenhoitajaksi ja tehnyt sitä työtä Ruotsissa.”Kyllähän hevosenhoitajan työ on kuluttavaa. Ajattelin, että olisi hyvä hankkia joku oikea ammatti.”Hän opiskeli Mustialassa hevosagrologiksi.”Kun Vermossa haettiin ravikoululle vetäjää, ajattelin, että hitto, tuo kuulostaisi tosi kivalta hommalta.”Kivaksi hommaksi se hänen mukaansa myös osoittautui ja siinä työssä vierähti neljä vuotta. Samalla hän valmensi muutamaa hevosta ja vuoden 2017 syksyllä he ostivat puoliso Valtteri Lintulan kanssa Vihdin Haimoosta oman tilan.Nyt Lepistö valmentaa siellä toista vuotta A-lisenssinhaltijana.”Ajattelin, että jos joskus sattuisi niin, että muutan Ruotsiin, niin siellä on helpompi suorittaa A-valmentajalisenssi, jos se on jo täällä Suomessa.”

Kahden maan konseptilla – Hanna Lepistö näkee urallaan mieluummin mahdollisuuksia kuin esteitä

Aiheeseen liittyvää