Jari Kinnunen on vuosikymmenten varrella mielletty nuorten hevosten valmentajaksi, vaikka häneltä on nähty aikuisiakin menestyshevosia, kuten Cannon Flame, Pascha Tilly ja muut.Mielikuva ei ole ainakaan hälventynyt, kun hän on viime vuosina pyrkinyt tekemään niin sanotusti ”pekkakorvet” ja menestystä ikäluokkalähdöissä on tuonut nimenomaan kotikasvatit.Shackhills Twister ja Shackhills Gambler ovat olleet ikäluokkiensa ehdotonta kärkeä. Suuria ihmeitä ei tarvitse tapahtua, että tulevienkin ikäluokkien Shackhills-varsoista putkahtaisi sellaisia. Niitä on hyvistä emistä esimerkiksi Readly Expressistä ja Father Patrickista ja nyt tammoja on kantavina esimerkiksi Volume Eightistä ja Sig Sauerista. Eli kasvattamiseen on satsattu ja sijoitettu.”Ei minun rahkeeni yksin riittäisi, iso erityiskiitos kuuluu velipoika Jarmolle, jonka kanssa näitä kimpassa touhutaan”, Jari Kinnunen sanoo. Siitostammat ovat Jari Kinnusella kotitallissa, vaikka veljekset yhdessä kohtaa pohtivat niiden siirtoa Ranskaan.”Rekilän Riina sanoi, että ei Jari, siitostammat pitää olla omien silmien alla, että näet ne ja tiedät, miten ruokit. Se miettiminen loppui siihen, oli sen verran vahva nootti.”Kaksikolla on nyt viisi tiinettä tammaa, mutta nykyiset kasvatusnäkymät ovat saaneet heidät mietteliäiksi.”On puhuttu, että emme tule jatkamaan enää näin isolla tammamäärällä. Tämä on kallista hommaa ja liian paljon on epävarmuustekijöitä. Keskusjärjestöltäkin tulee liian paljon pelkkiä korulauseita toimiin nähden.”.Jari Kinnunen57-vuotias ravivalmentaja ja hevoskasvattajaPuoliso Terhi HeimoTallit Häijäässä ja TeivossaEnsimmäinen suurkilpailuvoitto Festivaali-ajo vuonna 1989 Salem LobellillaMuita voittoja muun muassa In Smooth Actionilla Kasvattajakruunu, Shackhills Twisterillä kaksi Kasvattajakruunua ja Shackhills Gamblerillä Kasvattajakruunu ja Kymenlaakso-ajoToimi 1987–88 Teivon ratamestarina, josta sai Ravivalmentajat ry:n tunnustuspalkinnon.Vaikka he eivät tähän maailman aikaan ole missään nimessä pienkasvattajia, niin heistä Jari Kinnunen kokee huolta. Hän ottaa esimerkiksi kotiratansa suurkilpailun.”Ei isot toimijat ylläpidä Kriteriumia. Sen tekee ne yhden ja kahden tamman kasvattajat, jotka uskollisesti maksaa, toivoo ja unelmoi, jos oma kasvatti olisi joskus siellä. Heidät on unohdettu täysin.”Juuri Kriteriumiin hänellä on konkreettinen ehdotus, jonka hän uskoisi motivoivan nimenomaan pienkasvattajia. Hän olisi valmis nipistämään Kriteriumin palkinnoista hieman pois, että syksymmällä olisi sellaisille oma kilpailu, jotka eivät aivan pääkilpailuun riittäneet.”Sanotaan, että enintään 10 000 euroa voittaneille Kriteriumiin ilmoitetuille ja kunnon 10 000–15 000 euron ykkösellä. Jos katsotaan tilastoja, kuinka moni kolmevuotias tienaa yli kymppitonnin, niitä on vähän.”Tätä kirjoittaessa kolmevuotiaita lämminverisiä on tänä vuonna kilpaillut 360 kappaletta ja niistä 45 on ylittänyt 10 000 euron tienestit, joten ainakin siinä mielessä tällaisella kilpailulla luulisi olevan kysyntää.”Kasvatuksen kannustimia tarvitaan juuri nyt ja sitäkin ihmettelen, että Kasvattajakruunussa ja Derbyssä maksetaan finalisteille ylimääräinen kymmenen prosentin kasvattajaraha, mutta Kriteriumissa ei.”Tässä on tietenkin kyse rahasta, jota välttämättä ei yksinkertaisesti ole, mutta siihenkin Kinnusella on vastaus.”Väitän, että suurin osa kasvattajista on valmis maksamaan 10 euroa enemmän ilmoittamisen erämaksuun, kun tiedetään, että se kiertyy takaisin kasvattajille, eikä jonkun johtajan palkkoihin.”.Omat haasteensa Jari Kinnuselle tuo Teivon tilanne. Hän on pitänyt siellä tallia nuorten hevosten opettamista varten.”Tallin poistuminen tapahtuu yllättävän nopeasti”, hän pahoittelee. Tosi pitkään puhuttiin, että Teivolla on Ylöjärveltä vuokrasopimus vuoteen 2035 ja olen koko ajan ajatellut, että se riittää ikäni puolesta minulle.”Aikataulu on siitä muuttunut ja sekin vaikuttaa Kinnusen ajatuksiin kasvatuksen jatkosta. ”Uudessa vuokrasopimuksessa on vuoden 2026 loppuun mennessä kaksi ylimmäistä tallia purettuja ja alue ennallistettuna. Senkään takia ei haluta itselle enää niin isoja ikäluokkia.”Uudet hevosten hyvinvointiasetukset ovat yksi potentiaalinen uhka lisää.”Niillä annetaan nimettömille ammattivalittajille avaimet käteen; tehkää ilmoituksia. Siihen ei tarvita kun yksi ilkeä naapuri.”Hän uskoo, että tulossa oleva malli vähentää paljon hevosia.”Hevostenpito menee samaan kuin karjanpito. Tämänkin tien varressa oli yhdeksän navettaa, joissa oli lehmiä. Sillä puolella tuli asetuksia, joiden takia yhden toisensa jälkeen oli pakko luopua. Pahaa pelkään, että käy niin kuin lypsytilallisille.”.On aina hieno saavutus menestyä ikäluokan suurkilpailuissa, mutta aivan oman hohteensa siihen tuo, jos siihen pystyy kaiken lisäksi omilla kasvateilla. Se vaatii jo onnistumista todella monella osa-alueella, eikä vähiten hevosen valmentamisessa. Jari Kinnunen on halunnut syventää tietämystään ja ymmärrystään myös sitä kautta, mitä hevoselle ylipäätään fysiologisesti tapahtuu, kun sitä valmennetaan. Siihen hän on hakenut apua ihmisurheilunkin puolelta.”Minulle sanotaan usein, että et voi ihmisvalmennusta kääntää suoraan hevosiin”, hän kertoo. ”En voikaan, eikä se olekaan tarkoitus. Se on tarkoitus, että ymmärrät, mitä olet tekemässä.”Hän ottaa esimerkiksi kaksi perustavaa laatua olevaa valmennuksen vaihetta, peruskestävyys- ja vauhtikestävyysvalmennuksen.”Pitää ymmärtää, mitä ne harjoitteet tarkoittavat. Miten ne toteutetaan ja mitä elimistössä tapahtuu. Ei vauhtikestävyysharjoituskaan tarkoita, että pitää olla kauheasti vauhtia.” Hän käyttää valmennuksen seurannan apuna laktaatti- ja sykemittaria, ja luonnollisesti kirjaa tiedot muistiin.”Haluan tietää hevosen maksimisykkeen, mutta muuten ei nykyään kauheasti käytetä sykemittaria. Kaikista luotettavinta on, että katsoo hevosen laktaattiarvot.”.Hän kertoo eläinlääkäri Antero Tupamäen muistuttaneen häntä sykemittarin epävarmuustekijöistä.”Antero sanoi, että jos tulen eteesi ja läimäytän kädet yhteen, niin sykkeesi ei nouse, mutta hevonen on pakoeläin ja kun sille tekee sen, sen syke harppaa ihan eri korkeuksiin. Sykettä ei saa lukea kuin piru raamattua, heilahteluja tulee.”Peruskestävyysharjoitteen keskisykkeeksi Kinnunen määrittelee 150.”Siinä puhutaan nimenomaan keskisykkeestä, ei maksimisykkeestä. Se voi käydä 170–180 luvuissa, mutta keskisyke siinä 150 ja silloin olet turvallisella pohjalla tekemässä peruskestävyyttä.”Kinnunen korostaa, että lenkin jossain vaiheessa on helppo tehdä virhe, joka muuttaa peruskestävyysharjoitteen vauhtikestävyysharjoitteeksi.”Voit ajaa treenatulla lämminverisellä hevosella 200–300 metriä 1.20-vauhtia ja silti se on peruskestävyysharjoitusta, se ei nosta laktaattia, se on ihan tutkittua faktatietoa. Jos ajat 500 metriä, se jo nostaa.”Hän kokee, ettei mitkään apuvälineet auta, ellei mukana ole myös kokemuksen tuomaa näppituntumaa.”Ei pidä istua ja kytätä orjallisesti mittaria ja katsoa, että nyt meni yli, pitää ottaa kiinni. Se ei ole luontevaa, pitää ymmärtää kokonaisuus. Riittää, kun ymmärtää perusasiat, ei tarvitse hifistellä.”Hevosen peruskestävyyden merkitystä ei Kinnusen mielestä saa aliarvioida.”Se on pyramidi, jota rakennetaan ja jos siitä perusta pettää, rakennelma vuoren varmasti kaatuu.”.Hän myöntää, ettei aina ole onnistunut tässä tehtävässä.”Heikolla pohjalla hevonen voi suorittaa neljä – viisi kertaa, joskus ei edes sitäkään ja sitten tulee romahdus. Niistä tulee tasaisia jumputtajia, joilta on hukkunut kaksi – kolme sekuntia.”Kinnunen kertoo, että hänelle kävi niin Jakob K.Bokon kanssa. ”Se meni täyttä matkaa kolmeatoista, sitten siltä petti pohja ja se muuttui viidentoista taapertajaksi.”Sen sijaan vankkaa kuntoa koko syksyn esittäneen Shackhills Gamblerin kanssa onnistuminen on ollut täydellinen.”Jos on riittävän tukeva ja vahva kivijalka, mistä lähdet rakentamaan, saadaan tilanne, mikä on nyt Gamblerilla. Se on edelleen huippukunnossa ja kautta voitaisiin jatkaa, jos halutaan.”Tämä ei ole tullut hänelle yllätyksenä, sillä sen ovat osoittivat hänen mukaansa myös kaikki mittarit. Kovien harjoitusten jälkeen ruunan maksimilaktaattiarvo oli ollut 20, mutta Kymenlaakso-ajon alla enää 14.”Neljän kilometrin hölkän jälkeen se oli enää 2,4. Kun se putoaa kymmenessä minuutissa noin, tiedät, että nyt on peli, joka soi.”Tähän ei päädytty sattuman kaupalla. Hän korostaa, että tärkeitä kilpailuja kohti pitää uskaltaa valmentaa kovaa. Maksimikestävyysharjoitteita, joissa laktaattiarvojen tuleekin nousta.”Jos olet oikein valmentanut, ei korkea laktaatti ole huono asia, se on kuin lisäbensaa viimeiselle 300–400 metrille. Kroppa pystyy silloin puskuroimaan laktaatin ulos, mutta ellet ole tehnyt harjoitteita oikein, tulee jäykistyminen ja vauhti hidastuu.”On ihailtavaa, kuinka Jari Kinnunen on paneutunut asioihin ja jännittävä nähdä, mihin se johtaa jatkossa.”Shackhills Hazelilta (tamma s.-23, Readly Express – Donato Hanover) odotan aika paljon. Siinä on sellaisia juttuja, mistä tykkään.”.Jatka lausettaKaksivuotiailla kilpailemista... vaikeuttaa kolmivuotiskauden alun kilpailutarjonta. Jos käy niin hienosti, että kaksivuotias pärjää ja saa yli kymppitonnin voitttosumman, on keväällä kilpailuttaminen oikeasti rajoittunutta. Ei yksinkertaisesti ole lähtöjä, ei ole järkevää lähteä ajamaan tasoitusajoja 40 metrin takamatkalta, kun paalulta mennään 1.17.Ensimmäinen… kasvattamani ja omistamani kriteriumfinalisti oli Princess Frost vuonna 1984. Tykkäsin siitä valtavasti, maailman kiltein hevonen. Ei minulla valmennuksellisesti kuitenkaan ollut siihen osuutta. Laitettiin varmaan minun nimiini, että poika saa olla ylpeä ja kulkea rinta rottingilla.Suomenhevosen… hyvällä yksilöllä on aika marginaalinen ero, miten sitä valmennetaan lämminveriseen verraten. Terhi on monta kertaa sanonut, että voi kun vielä saisi sellaisen hevosen kuin Hissun Viku. Sille kävi kaikki, kiltti ja kevyt ajaa. Se antoi tosi paljon virheitä anteeksi, monta asiaa tekisi tänä päivänä toisin, mutta se oli oppia, mikä piti ottaa kantapään kautta. Paljon olen tehnyt valmennuksellisesti tyhmiä asioita. Nöyryys… löytyy tässä lajissa viimeistään, kun on tarpeeksi kilometrejä takana. Jos joskus mennään ylös, niin yhtä lujaa tullaan alaskin. Se opettaa nöyryyttä..Kokkolan poikiaNiin pirkanmaalaiseksi kuin Jari Kinnunen mielletäänkin, hän on kotoisin Kokkolan Kaustarista.”Kasvattajanimi Shackhillskin viittaa sinne pieneen mäentöppäreeseen”, Kinnunen kertoo.”Nuoruudessa sillä mäellä pyöri tosi paljon hevosia, kaikkiaan varmaan parhaimmillaan 50.”Tämän takasi Kinnusten tallin lisäksi heiltä sadan metrin päässä ollut Björkrothien talli.”Rainerinkin hevoset olivat vielä siinä, eikä hänen Kaustisen tallia vielä ollut.”Kinnusen veljeksiä oli viisi, ikäjärjestyksessä Juhani, Jukka, Jarmo, Jouko ja Jari. Suomen ravikartalle heidät nosti lämminveriori Pulteri, jonka omistajanimenä esiintyi Veljekset Kinnunen.Pulteri menestyi mukavasti Pohjanmaan radoilla, mutta jonkinlaiseksi sensaatioksi sen nosti Suur-Hollola-ajo.Kolminkertainen finalisti oli parhaimmillaan kaksi kertaa kolmas ja täsmäiskut Lahden vanhalle raviradalle vuosina 1978–1980 tuottivat yhteensä 118 000 markkaa, joka oli 80 prosenttia sen uran kokonaisvoittosummasta.Jos haluaa jotenkin suhteuttaa tuota summaa, olisi hevosen pitänyt voittaa lähes 20 kertaa sen aikaisissa lauantaipelin V5-lähdöissä tienatakseen saman..Monta kertaa itku kurkussa joutui jäämään kotiin, vaikka kuinka olisi halunnut kilpailureissulle mukaan.Jari Kinnunen.Jari Kinnunen oli tuohon aikaan vasta alun toisella kymmenellä ja Pulterista vastasi veljeksistä Jukka.”Monta kertaa itku kurkussa joutui jäämään kotiin, vaikka kuinka olisi halunnut kilpailureissulle mukaan.”Kun ori jo jäähdytteli, sai Jarikin istua sen valmennusrattailla.”Hieno hevonen, mutta vaikea luonne. Ei ihmiselle paha, mutta tosi eloisa. Siihen aikaan ei helposti ruunattu ja se oli ori loppuun saakka.”Kinnusten äiti oli ruotsinkielinen ja Jari kävi koulunsakin sillä kielellä.”Kotona puhuttiin isän kanssa suomea ja äidin kanssa ruotsia. Isää yritettiin joskus vedättää ruotsin kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut, kun hän kyllä ymmärsi sitä täydellisesti, vaikka ei puhunut.”Veljeksistä Juhani ja Jouko ovat jo edesmenneitä ja Jari on tekemisissä Jarmon kanssa.”Hänen kanssaan puhutaan ruotsia, mutta välillä pitää ottaa suomea avuksi. Se voi mennä sellaiseksi sekametelisopaksi.”Jari Kinnunen hieman pahoittelee, kuinka ruotsi – ihan oikea ruotsi – on päässyt hieman ruostumaan. Hän ystävystyi menestysruuna Pascha Tillyn kautta sen legendaariseen kasvattajaan, nyt jo edesmenneeseen Hans-Gunnar Tillanderiin.”Hän soitti kuukausittain ja meillä oli pitkät keskustelut. Silloin piti skarpata, kun en sillä Kokkolan murteellani olisi tullut ymmärretyksi.”
