Kaisa-Leena Ahlroth on paikkansa löytänyt — vankka tausta työelämässä ja raviharrastajana antaa hyvän pohjan raviradan toimitusjohtajalle

Teivon toimistossa istuu intoa puhkuva nainen. Kaisa-Leena Ahlroth on ollut nyt toista kuukautta Tampereen Ravirata Oy:n toimitusjohtaja ja tuntee olevansa paikalla, johon hänet on tässä kohtaa elämää tarkoitettu.Vuodesta 2015 Teivon toimitusjohtajana ollut Päivi Lehtonen irtisanoutui vuoden 2022 lopulla.”Aika moni ihminen jo silloin sanoi minulle, että hae sinne, sehän olisi sinun juttusi”, Kaisa-Leena Ahlroth kertoo. ”Vielä silloin sanoin, että en halua yhdistää työtä ja harrastusta.”Sana johdatus vie ajatuksen ehkä turhan henkisiin sfääreihin, mutta jotenkin tarkoituksen mukaiselta hänestä tuntuu nyt kuitenkin olla tuolla paikalla.Tampereen ja Forssan yhteisenä toimitusjohtajana ollut Elina Hirvonen ilmoitti viime vuoden lopulla siirtyvänsä työurallaan eteenpäin. Samaan aikaan Kaisa-Leena Ahlroth oli lopettanut omassa työpaikassaan.”Jäin edellisestä työstä pois joulukuun neljäs päivä. Myönnän vilkaisseeni puhelinta, kun ajelin sieltä kotiin. Hevosurheilussa kerrottiin, että Elina Hirvonen siirtyy toisiin tehtäviin. Se oli jännä tilanne, juuri kun koko tulevaisuus oli auki, tuli tällainen mahdollisuus.”.Kun vielä kaksi vuotta aiemmin hän oli tyrkännyt ajatuksen työpaikasta ravialalla syrjään, oli eräs marraskuinen ilta viime vuonna saanut aikaan muutoksen. Hän oli tapaamassa KooKoossa jääkiekkoa pelaavaa poikaansa Jesper Ahlrothia ja meni samalla Kouvolan raveihin.”Oma prosessini lähti tavallaan sieltä. Koin minkälaista on tavallisissa marraskuisissa aika hyisissä iltaraveissa. Silloin ajattelin, että tälle lajille täytyy tehdä jotain, ja jos minä voin tehdä, niin teen.”Hän jututti tuttuja ihmisiä ja ihaili raviväen reippautta. Kuinka he tulevat hevostensa kanssa kilpailemaan joskus satojenkin kilometrien päästä. ”Sitten me ei onnistuta houkuttelemaan katsojia radalle ihailemaan niitä hienoja hevosia. Aistimaan sitä tunnelmaa paikan päälle. Se kolahti minuun aika kovaa.”Ensiaskeleet pestissä ovat tuoneet vain puhtia lisää.”Minulta kyseltiin, vähän jopa peloteltiin, että olenko ihan varma, mihin olen tulossa. Varma olen ollut koko ajan, tahtotilani on vahva. Tekemistä on paljon, mutta mitään puskista tulleita yllätyksiä ei ole vastaan tullut.”Ahlroth on ilokseen kokenut itsensä tervetulleeksi.”Olen saanut jo nyt tyytyväistä palautetta, että saatiin tänne taas oma kokoaikainen toimitusjohtaja. Sosiaalisuus on vahvuuteni ja minusta on tärkeää, että toimitusjohtaja esiintyy omilla kasvoillaan ja on helposti lähestyttävä.”.Kaisa-Leena AhlrothNokialainen 51-vuotias hallintotieteiden maisteriTeivon Ravirata Oy:n toimitusjohtajaHarrastajaravivalmentajaOmistaa kaksi hevosta puolisonsa Kai Ahlrothin kanssaValmennettavista Nuorten Sarjan voittaja Milesandmore on myös heidän kotikasvattinsa.Kaisa-Leena Ahlrothilla on takanaan pitkä työelämä, joka ei suoranaisesti liity nykyiseen tehtävään, mutta hän uskoo, että siitä on apua.”Olen tehnyt lähes koko työurani aikuiskoulutuksen parissa, osaamisen kehittämisessä”, hän kertoo. ”Katsonut, että oikeat ihmiset ovat oikeissa paikoissa ja oikeissa tehtävissä, että heillä on riittävät taidot ja kyvykkyydet, että he pystyvät onnistumaan siinä omassa tehtävässään.”Hän on nähnyt, miten organisaatiosta tulee helposti hankala, jos osaaminen vahvasti henkilöityy.”Jokaiselle meistä voi sattua ihan mitä vaan tai tulla muita ajatuksia, että haluaakin tehdä jotain muuta. Tässä meillä ravikilpailutoimintaa on vetämässä hyvin osaavaa ja sitoutunutta väkeä, mutta pitää myös varmistaa, että meillä on oikeaa osaamista ja jatkumoa.”Hän korostaa tekevänsä mielellään tiimityötä.”Yksin ei onnistu kukaan. Olen idearikas, mutta tunnistan sen, että toivon ympärilleni ihmisiä, jotka pystyvät niitä ideoita yhdessä viemään eteenpäin.”Ahlroth kuvaakin itseään suurten linjojen ihmiseksi.”Olen ollut vastuutehtävissä, joissa pitää hallita suuria linjoja, mutta sehän tarkoittaa, että en ole kovin detaljitarkka. Tarvitsen ihmisiä, jotka työstävät tiettyä osaa siinä isossa kuvassa.”Hän nimeää heikkoudekseen nopeuden, niin ajatusten kuin liikkumisen tasolla. Tämä joskus aiheuttaa pieniä ongelmia.”Sen kanssa joudun työstämään itseäni, koska kaikki ihmiset eivät ole yhtä nopeita. Täytyy laskea vauhtia, että muut pystyvät seuraamaan ajatuksenkulkuani.”Teivo ja koko raviala elää murroksen aikaa, mutta Ahlroth ei koe itseään erityisesti muutosjohtajaksi vaan osaksi historian jatkumoa, jossa on jatkuva liike.”Kunnioitan ja arvostan valtavasti sitä työtä, mitä täällä Teivossa on tehty ja niitä pitkiä sidonnaisuuksia, mihin ihmiset ovat tähän paikkaan ja tähän toimintaan liittyen tehneet.”Sitä hän ei kiellä, etteikö asiat tulisi lähivuosina muuttumaan, jotkut hyvin paljonkin.”On väistämätöntä, että koko tässä kentässä on asioita, jotka tulevat muuttumaan, esimerkiksi lisenssimarkkinaan siirryttäessä tai rakenteellisesti koko lajin piirissä. Tehtäväni on toteuttaa ja viedä eteenpäin niitä täällä.”Teivossa muutos on hyvin konkreettinen. Se alkaa ensi vuoden Kuninkuusravien jälkeen, kun tallialue pienenee yläpäästä.”Voisin kuvitella, että vuonna 2035 tätä rakennusta (nykyinen katsomo) ei enää ole. Loppusuora on siirtynyt nykyiselle takasuoralle ja klinikan vieressä on monitoimirakennus, jossa on liiketiloja, majoitusta hotellioperaattorin toimesta, ravintolatoimintaa ja muuta.”.Kumppanuuden pitää olla hyvin vahvasti vastavuoroista.Kaisa-Leena Ahlroth.Uudet yhteistyökumppanit lajin pariin ovat olleet tunnetusti tiukassa. Kaisa-Leena Ahlroth tunnistaa sen, mutta uskoo, että uudet lähestymistavat asiaan voivat muuttaa tilannetta.”Ei vaan nyhdettäisi kuiviin niitä yksiä ja samoja, jotka ovat mukana vuodesta toiseen”, hän toteaa. ”Jos halutaan yrityskumppaneita, meidän täytyy tarjota aivan toisenlaista näkyvyyttä. Jotain muuta kuin nimikkolähtöjä ja nimeä loimissa.”Vaatimustaso kumppanuuksille on noussut takavuosista. ”Ilmaisia lounaita ei ole, jokainen toimija haluaa vastinetta panokselleen. Kumppanuuden pitää olla hyvin vahvasti vastavuoroista.”Hän näkee, että sosiaalinen media on tässä yksi aivan avainasemassa olevista mahdollisuuksista.”Se on se, mikä tänä päivänä jyllää. Pitää olla siellä missä ihmiset ovat, ja he ovat puhelinten ja erilaisten näyttöjen äärellä. Pitää pystyä tuottamaan sinne sellaista laadukasta sisältöä, jota kumppanit voivat jakaa omassa mediassaan.”Hän korostaa, ettei tässä pidä mennä sieltä yli, missä aita on matalin.”Pitää heittäytyä uudella tavalla näyttämään tätä lajia ja sen arkea. Kuvata monenlaista tekemistä lajin piiristä, ei pelkästään sitä, että hevoset juoksevat maaliin, sille laitetaan loimi päälle ja se on siinä.”Lännen radoilla, Forssalla, Tampereella ja Turulla on yhteinen myynti- ja markkinointiyhtiö Kavionjälki Oy. Sinne haetaan somen sisällöntuottajaa ja rekrytoidaan myyntipäällikköä.”Halutaan todella satsata siihen, että tehdään asioita uudella tavalla. Se ei toimi, että toimitusjohtaja puuhastelee tämän piirissä. Se vaatii ammattimaista otetta, oikeanlaiset työkalut, asiakkaanhallintajärjestelmän, oikeanlaiset tarjousprosessit ja ne on jo kaikki kehitetty Kavionjäljessä. Nyt sitä viedään vielä seuraavalle tasolle.”Lännen radoilla on myös yhteinen kilpailupäällikkö Kaj ”Iivari” Ingves.”Meillä on kilpailutoiminta kaiken kaikkiaan todella vahvoissa käsissä, ei minun toimitusjohtajana tarvitse puuttua siihen millään lailla. Totta kai olen tietoinen asioista, mutta en missään tapauksessa päätä siitä millään muotoa.”Vaikka tehtäviä on jaettu, ei Kaisa-Leena Ahlroth ole toimeton johtaja.”Teen sopimuksia, tapaan ihmisiä, edustan firmaa, huolehdin siitä, että ihmiset saavat palkkansa, huolehdin, että kiinteistöhoitajan asiat on kunnossa. Toimitusjohtaja vastaa kaikesta operatiivisesta toiminnasta.”Vastaaminen on todella vastaamista, eikä niin sanottua poliittisen vastuun kantoa.”Toimitusjohtajan pää on aina vadilla, eikä irtisanomisaikaa ole. Työ perustuu luottamukseen ja luottamuksen mittaa yhtiön hallitus, jonka esihenkilönä toimii hallituksen puheenjohtaja.”Hänelle toimitusjohtajuudessa ei ole kyse statusasemasta.”Olen valvova silmä, mutta en mikään kyttääjä. Ihminen, joka sitoo monet langat yhteen ja loppu viimein vastaa niistä. On pakko osata priorisoida, kaikkiin detaljeihin ei vaan voi tarttua. Kaikesta ei tarvi tietää kaikkea, riittää kun tietää, mikä on vastuullasi.”Kun Kaisa-Leena Ahlrothia kuuntelee, on helppo uskoa, että hän kyllä tietää..Hyvinvointia hevosistaKaisa-Leena Ahlroth on intohimoinen hevosihminen.Kokkolasta kotoisin olevalla Kaisa-Leena Ahlrothilla on vankka hevostausta. Jo hänen pappansa Oskari Junttila harrasti ravihevosilla, samoin isä Usko Junttila ja tämän veljet Voitto ja Aimo. Viimeksi mainitulla oli poikansa Helgen kanssa suvun kuuluisin hevonen, Reino Salmelan ravikuningattareksi ajama Hulpu.”Isä otti minua kovasti hevostouhuihin mukaan, se oli meidän yhteinen harrastus”, Ahlroth kertoo. ”Hän luopui hevosista, kun lähdin Englantiin.”Parikymppinen Ahlroth työskenteli koulun päätyttyä Lontoon eteläpuolella ratsujen täysihoitotallissa. ”Kun tulin Suomeen takaisin ajattelin, että nyt alan opiskelemaan. Olin hakenut oikeustieteelliseen ennen Englantiin lähtöä, mutta jäänyt ensimmäiselle varasijalle. Kun palasin, hakeuduin opiskelemaan hallintotiedettä.”Hallintotieteiden maisteri löysi puolisonsa Joensuun Kiekko-Pojissa SM-liigaa ja Kokkolan Hermeksessä toiseksi ylimmällä sarjatasolla jääkiekkoa pelanneesta Kai Ahlrothista.Jääkiekko määritti Kaisa-Leena Ahlrothin jatkoa voimakkaasti. Se vei ensin kymmeneksi vuodeksi Saksaan, jossa puoliso pelasi, ja myöhemmin myös pojat Alec ja Jesper suuntautuivat lajiin.”Olen tehnyt elämässäni paljon valintoja perheen takia, ollut todella aktiivinen jääkiekkoäiti. Käyttänyt lasten harrastukseen paljon omaa aikaa.”Molemmista pojista tuli jääkiekkoammattilaisia, Alec Ahlroth pelaa Saksassa ja Jesper Ahlroth SM-liigaa KooKoossa.”Kun lapset aikuistuivat ja heille tuli omat perheet, alkoi oma aikani. Sen neljä ja puoli vuotta, minkä olen ollut Tampereen seudulla, olen kyllä käyttänyt kaiken vapaa-aikani hevosiin.”.Ilman niitä en jaksaisi.Kaisa-Leena Ahlroth suhteestaan hevosiin.Hän valmentaa kahta hevosta, hyvin menestynyttä Milesandmorea ja kaksivuotiasta Captain Sevenia.”Sen takia niitä on kaksi, kun jos olisi vain yksi, se raukka joutuisi aina koville, kun Kaisa-Leena sitä koko ajan hyysäisi.”Lisäksi hän on mukana kimpassa Petra Koivulahdella olevassa kaksivuotiaassa MAS Got Tiessa.”Siinä pojatkin ovat mukana, vaikka eivät valitettavasti ole raviurheilun aktiivisia harrastajia. Ainakaan vielä.”Ahlroth kuvailee suhdettaan hevosiin intohimoiseksi.”Ne ovat minulle hyvinvoinnin lähde. Ilman niitä en jaksaisi.”.Jatka lauseita...Raviurheilun… maine lajin ulkopuolella ei tällä hetkellä ole kovin mediaseksikäs. Siihen olen törmännyt ollessani toisessa ammatillisessa viitekehyksessä. Jos ja kun kerroin missä tahansa, että harrastan raviurheilua, tuli usein vastakysymys; sinäkö harrastat raviurheilua, ihanko totta. Tai jos kerroin, että minulla on hevosia, oli vastaus, joo minäkin olen joskus ratsastanut. Olettamus on se, että hevoset ovat yhtä kuin ratsastus.Toivon… positiivista uskoa alan ympärille sen sijaan, että valitetaan, voivotellaan ja odotetaan, että joku muu ratkaisee asioita meidän puolesta. Meillä on valtava voima raviyhteisössä, koska me suhtaudutaan tähän asiaan hyvin intohimoisesti ja usein se on elämän mittainen asia.Ravikilpailut… eivät saa olla ainoa, mihin radan aluetta käytetään. Meillä oli 3000 ihmistä rompepäivillä ja tulossa on maarata-ajot. Vaikka heistä ei tulisi raveissa kävijöitä, on meidän toiminnalle eduksi, että saadaan heidät fasiliteetteihimme.Kuninkuusravit… kohdistaa meihin kiinnostusta, mutta tuo toisaalta paineita. Meidän täytyy onnistua täyttämään ne odotukset. Ollaan Tampereen vetovoimaisella alueella ja uskon, että moni haluaa tulla tänne jo pelkästään siksi, että Tampere.Mikään…. ei voita sitä, kun ajat hevosella ja se on hyvän tuntuinen.

Kaisa-Leena Ahlroth on paikkansa löytänyt — vankka tausta työelämässä ja raviharrastajana antaa hyvän pohjan raviradan toimitusjohtajalle

Aiheeseen liittyvää