Kimmo Kempin kunnianhimoinen suunnitelma vaatii aikaa: "Minua motivoi halu pärjätä"

Haastattelupäivä valkenee todennäköisesti talven kipakimmassa pakkasessa. Mittari näyttää yli kahtakymmentä miinusastetta, kun Unforgettable Kempiä valjastetaan treenilenkkiä varten. 4-vuotias tamma asuu Jokimaalla Juuso Holttisen valmennustallissa, mutta sen kärryille hyppää omistaja Kimmo Kemppi. Hänen arkensa kuluu johtaen useampia yrityksiä, mutta aina kun mahdollista, Kemppi haluaa päästä harrastamaan hevosia myös käytännössä.Kimmo Kemppi on ehtinyt olla mukana ravihevosjalostuksessa jo lähes 40 vuotta, vaikka ikää ei ole kuin rapiat kymmenen vuotta enemmän. Isä-Joukon ja Martti Ala-Seppälän perustama ja myöhemmin Kimmon ostama Kemppitalli on ollut mukana kasvattamassa ja omistamassa lukuisia huippuhevosia niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin. Passionate Kemp, Trixton, Venerate, Impressive Kemp, Incognito Kemp ja monet muut ovat vieneet Kempin nimen kasvattajana suurimpien kilpailujen voittajaseremonioihin..Kimmo Kemppi· Lahtelainen 50-vuotias yritysjohtaja ja hallitusammattilainen· Kasvattanut Kemppitalli Oy:n nimissä ja eri yhteistyökumppanien kanssa satoja hevosia· Ammattivalmentajalisenssin haltija 7 vuotta 2000-luvulla· Nykyään keskittynyt kasvattamiseen ja omistamiseen, käy ajamassa omia hevosia· Statistiikka ohjastajana 329: 50-24-23, voittoprosentti 15· Kemppitalli Oy:n kasvateista Trixton voittanut The Hambletonianin, Venerate Mohawk Millionin, Impressive Kemp 3-vuotiaiden tammojen Breeders’ Crownin· Suuren Suomalaisen Derbyn ovat Kemp-hevosista voittaneet Incognito Kemp (1998), Lovely Kemp (2001), Passionate Kemp (2005) ja Quicksilver Kemp (2006).Voit selata yllä olevia kuvia sivuilla olevista nuolista.Kemp-hevosten merkitys Suomen ravihevosjalostukselle ansaitsisi oikeastaan aivan oman artikkelinsa, mutta kerrataan pääkohdat: Kemppitalli syntyi, kun Kimmon isä Jouko Kemppi ja Martti Ala-Seppälä tapasivat 1980-luvulla. Kasvatustoiminta keskitettiin Kalkkisiin, jonne tuli myöhemmin myös siitosoreja. Pitkän aikaa kasvattajatilastoja hallitsivat Laukot ja Kempit vuorotellen: esimerkiksi derbyvoittoja on Kemp-hevosilla neljä ja Laukoilla viisi.Vuonna 1999 Kimmo Kemppi ja Martti Ala-Seppälä ostivat Kemppitallin liiketoiminnan Kemppi Oy:ltä, ja heidän yhteistyönsä aikana Kemp-hevosia syntyi aina vuoteen 2012 asti. Silloin Kemppi myi Suomen siitostammat Ala-Seppälälle, joka perusti tilalle MAS Breeding Oy:n, jossa Kempit Kimmo ja Jouko sekä Jorma Vuoksenmaa ovat vähemmistöosakkaina. Kempille jäivät Amerikan siitostammat, ja jonkin aikaa varsoja syntyi vain Yhdysvalloissa. Kimmo Kemppi perheineen asui itsekin muutaman vuoden Amerikassa ja Sveitsissä, ennen kuin palasivat Suomeen kaksi vuotta sitten.”Kasvatustoiminta on melkein mahdotonta pitää täällä Suomessa kannattavana. Silloin kun asuimme ulkomailla, oli kaikki panostukset Amerikkaan, koska siinä oli taloudellisesti edes jotain järkeä. Mutta sitten kun päätimme tulla Suomeen, rupesin siirtämään tänne tammoja. Nämä ovat osa elämääni ja haluan näiden kanssa toimia”, Kimmo Kemppi toteaa.Mutta on toinenkin toive, kunnianhimoisempi.”Kyllähän sitä haluaa jatkaa siitä, mihin jäätiin. Tehdä sellainen uusi nousu, mitä joskus on ollut”, Kemppi sanoo..Uutta tulevaisuutta tekemässäJoten tässä sitä ollaan, Kemp-hevosia syntyy taas Suomessakin ja Kimmo Kemppi odottaa niiden vielä voittavan jotain suurta – mutta ei ihan vielä.”Se ei tule vuodessa eikä kahdessa. Tämä tulee varmaan vaatimaan muutaman tammakerran pyöräyttämisen läpi, että löydämme oikeantyyppiset hevoset, joita jalostaa, ja tuodaan uusia ja katsotaan niiden jälkeläiset”, Kemppi sanoo. ”Meillä on niin pienet ikäluokat tähän mennessä. Ensimmäinen uuden tulemisen ikäluokka oli yksi hevonen, Star Town Kemp (2017), seuraavassa oli kaksi hevosta, sitten neljä ja kolmevuotiaita on nyt viisi hevosta. Ensimmäiset isommat ikäluokat ovat kaksi- ja yksivuotiaita.”Vuonna 2021 syntyneitä varsoja on elossa seitsemän, vuonna 2022 syntyi yhdeksän varsaa.”Pitää muistaa, että sekään menestys, mitä me Kemppitallilla aiemmin saavutettiin, ei tullut heti. Se tehtiin juuri näin, että haettiin tammalinjoja ja oikeantyyppisiä hevosia.”.Tällä hetkellä Kempin siitostammoja, omia ja osaomistettuja, on Suomessa 12. Suomen tammat asuvat Hannu Kailalla Asikkalassa ja Paula Stenbergillä Hämeenkoskella. Yhdysvalloissa on myös 12 siitostammaa, Ruotsissa kaksi. Lisäksi Kemppi omistaa useita nuoria hevosia sekä Suomessa että Yhdysvalloissa, ja osuuden Veneratesta. Viisivuotiaaksi varttunut loveyoulainen ori palkittiin kaksivuotiaana ikäluokkansa parhaana ravurina Dan Patch Awardilla. Se on Kemppitallin ja Steve Stewartin yhdessä kasvattama Peaceful Kempin poika.”Olen mukana konsortiossa, joka osti sen viime syksynä huutokaupasta. Se on tulossa varmaan huhtikuussa radoille. Viikonlopun aikana tuli viestiä, että kaikki on hyvin ja se treenaa hyvin. Minusta siinä on potentiaalinen siitosori”, Kemppi toteaa. ”Mutta en minä kyllä kauhean hyvä kauppamies ole, se myytiin 90 000 dollarilla ja ostettiin 400 000 dollarilla takaisin.”Kemppi uskoo ranskansukuisen orin voivan onnistua orimarkkinoilla. Kilpaileminen sitä ennen on vain bonusta.”Suvut tahtovat mennä niin tiukoiksi monessa paikassa. Sille on varmasti tilaa markkinoilla.”Kemppi kertoo aloittaneensa ranskalaisen veren ujuttamiseen amerikkalaiseen jalostukseen jo vuosia sitten. Hän on yrittänyt ostaa tammoja, joita voi astuttaa mahdollisimman monipuolisesti. Kaupallisesti se ei aina ole järkevää, koska Yhdysvalloissa kasvattaja tekee tilinsä huutokaupassa, eivätkä ranskalaisten orien varsat välttämättä ole ostajien mielestä huippukiinnostavia..Mutta en minä kyllä kauhean hyvä kauppamies ole, se myytiin 90 000 dollarilla ja ostettiin 400 000 dollarilla takaisin.Kimmo Kemppi Veneratesta.”Sitähän se hinta kuvastaa. Jos Venerate olisi ollut jostain jenkkioriista, olisi siitä saanut enemmän kuin 90 000 taalaa. Se näkyy puhtaasti huutokauppahinnoissa, kun on ranskalainen isä”, Kemppi sanoo.”Mutta olen ottanut sellaisen pitkän linjan ajatuksen. Meillä on siellä muutamia sellaisia sukuja, joita yritämme jalostaa niin, että saamme niihin ranskalaista ja toivomme sormet ristissä, että varsat olisivat tammoja. Vielä ei ole onnistuttu, kaikki on olleet oreja. Olisi mielekästä saada ne tietyt sukulinjat tehtyä, kun ei niitä oikein saa ostaa mistään.”.Huutokaupasta tulevaisuuden siitostammatKemppi ostaa siitostammansa pääsääntöisesti nuorina, jo puolitoistavuotiaina huutokaupoista.”Jos ostat varsan, olet valmis maksamaan kilpailusta, viihdearvosta ja mahdollisesta potentiaalista. Se maksaa todennäköisesti ihan yhtä paljon kuin jos ostaisin ne samat hevoset vasta siitokseen, mutta niin, että niillä on menestystä kilparadoilla. Ne on kalliimpia tammoja silloin, joten olen päättänyt, että haluan ostaa ne varsana. Haluan myös sen viihteen”, Kemppi sanoo naurahtaen.Kemppi uskoo, että nopeasti siitokseen siirretyt tammat ovat usein hyviä siitostammoja, vaikka ne olisivat starttaamattomia.”Mutta niiden pitää olla treenattuja. Ettei ne ole sellaisia, että ne ovat loukkaantuneet ja jätetty olemaan ja siirretty siitokseen. Niiden pitää olla ajettuja vähintään kaksivuotiskauden loppuun. Sillä tavalla ne kehittyvät, koko elimistö: keuhkot, verisuonet, ne saavat voimaa ja massaa itseensä”, Kemppi sanoo.”Ei ne kaikki ole välttämättä edes olleet hyviä hevosia, mutta parhaiten on onnistuttu niillä, jotka on siirretty aikaisin siitokseen. Veneraten emä Peaceful Kemp on yksi loistava esimerkki. Se ei ollut kummoinen hevonen, ja pieni, mutta sitä treenattiin, se kilpaili, ja siirtyi sitten siitokseen.”Huutokaupasta tammavarsat valitaan suvun perusteella.”Silloin ummistetaan silmät pikku vioilta ja hyväksytään se, että siinä saattaa tulla jotain rakenteellisia vikojakin. Sehän näkyy yleensä hevosen hinnassa. Prosentuaalisesti ne ei välttämättä radalla onnistu, mutta ne kannattaa silti ostaa. Jos se olisi ollut huippuyksilö, olisi hinta voinut olla jotain ihan muuta ja sitten en olisi sitä sukua saanut. Siinä on ostovaiheessa pakko tehdä kompromisseja.”.Jos ostat varsan, olet valmis maksamaan kilpailusta, viihdearvosta ja mahdollisesta potentiaalista.Kimmo Kemppi ostaa tulevaisuuden siitostammat varsoina.Hiukan nauraen Kimmo Kemppi väittää olevansa valmis mihin vain kompromisseihin ja virheisiin hevosen rakenteessa, mikäli hinta on oikea. ”Aina on se vaihtoehto, että voin tuoda sen tänne. Jokainen niistä sen tason hevosista on varmasti riittävä tänne Suomeen. Onko ne ihan ykköskaliiberin hevosia jenkkeihin, ei välttämättä, mutta tänne on. Se ero suvuissa on niin huima”, Kemppi paaluttaa. ”Se, että onnistuuko se, on eri asia, mutta suvullisesti se tulee viemään Suomen jalostusta eteenpäin. Jos ei tamma itse, niin sen jälkeläiset. Kun eihän kaikki ole itsessään tuotteliaita, mutta kun polveutuminen on vahva, tahtoo sieltä aina tulla uusia hyviä emätammoja.”Kemppi sanoo katsovansa aina eteenpäin, jo seuraaviin sukupolviin. Huipulle pääseminen vaatii kärsivällisyyttä.”Koitan sieltä sen tamman varsoista sitten valita ne seuraavat hyvät yksilöt, joilla jatketaan linjaa. Ei niitä sukuja muuten saa. Meillä ei ole samoja budjetteja kuin isoilla siittoloilla”, Kemppi sanoo realistisesti..Suomen huutokauppakulttuurissa vielä kehitettävääKaikki Kemppitallin Yhdysvalloissa syntyvät varsat myydään huutokaupassa, mutta Suomen huutokaupassa uuden aallon Kemp-hevosia ei ole nähty.”Varmasti pidän jenkkivarsoistakin jatkossa jonkun itse, kun tulee tammoja sopivista suvuista. Tänä vuonna pidettiin yksi walnerilainen tamma, kun ei saatu siitä tarpeeksi hintaa. Ja kun päätimme pitää sen, myimme emätamman. Eli otettiin sitä kautta tavallaan modernimpi suku tulevaisuuden siitoshevoseksi”, Kemppi sanoo.”Suomen huutokaupasta ei vaan saa sitä hintaa, mikä varsasta kuuluisi saada. Miksi minun pitäisi viedä hevonen sinne, ottaa henkilökunta esittelemään, olla siellä koko ilta ja sitten todeta, että saimme 15 000 euron tarjouksen, kun pelkästään varsan kulut siihen mennessä ovat olleet 30 000 euroa.”Kemppi kertoo mieluummin pitävänsä suomalaisen varsan 2,5-vuotiaaksi ja ajavansa sillä ensin koelähdön.”Sellaisille hevosille on ihan eri ostajakunta. Kaikki on kaupan, mutta kaikki ei voi olla kaupan niin, että todelliset kulut ovat isommat kuin tarjottava hinta. Jotenkin meillä Suomessa on ollut aina se kulttuuri, ettei olla valmiita maksamaan hyvästä mitään. Kaikki pitäisi aina saada kohtuuedullisesti.”Ainoa tie huutokauppakulttuurin kehittämiseen on Kempin mielestä se, että jalostukseen saataisiin vielä nopeampi kierto. Isot rahat nuorille hevosille nopeasti, ja sitten siitokseen.”Jotta tätä lajia voidaan ylläpitää, vaatii tämä vieläkin vähän ravistelua ja muutoksia. Palkinnot pitäisi saada vieläkin selkeästi isommiksi, vaikka ravipäivien kustannuksella”, Kemppi toteaa.”En lähde nyt politikoimaan mitä pitäisi tehdä, mutta jotta varsoista voisi saada kunnon hinnan, pitää myös sen varsan ansaintamahdollisuuden olla sellainen, että riski-palkkiosuhde on mahdollinen”, Kemppi analysoi. ”On hienoa, että on vanhemmillekin hevosille kisoja, mutta jalostuksen kannalta se, mitä Amerikassa tehdään, on mielestäni hyvä malli.”Kimmo Kemppiä on kyllä kysytty mukaan sekä ravipolitiikkaan että kotikaupunkinsa kuntapolitiikkaan, mutta molempiin vastaus on ollut ei.”Toistaiseksi olen vastannut aina, että ei ole aikaa.”.Sukupolvien yliTyökseen Kimmo Kemppi istuu sekä Kemppi Groupin että Kempowerin hallituksissa. Lisäksi hänellä on 16 vuotta sitten perustettu maahantuontiyhtiö Go-Parts sekä motorsport-talli, joka kilpailee Euroopassa LMP3-luokassa rata-autoilla, ja joka järjestää simulaattoriajotapahtumia ja -kilpailuita Suomessa. Onpa hän mukana myös eräässä algoritmi-sijoitusyhtiössä. Vapaa-aikanaan hän harrastaa metsästystä.”Koitan muutaman kerran vuodessa päästä kavereiden kanssa kanalintumetsälle tunturiin. Minulla on myös oma saaripaikka, jossa harrastan riistanhoitotyötä. Tykkään metsästää monipuolisesti ja kalastaakin”, Kemppi kertoo. ”Mutta kyllä se valitettavan rajallista on viime vuodet ollut. Tämän vuoden aikana joudun miettimään, mitä ensi vuonna teen, näin ei ehkä voi jatkua.”Mutta raviurheilulle hän löytää aikaa. Kasvattamisen ja omistamisen lisäksi Kimmo Kemppi käy ajamassa hevosiaan säännöllisesti valmentajien luona, ja satunnaisesti kilpaakin.”Ja varmaan tulen ajamaan enemmänkin. Kun on ollut niin pienet ikäluokat, ei startteja kerry määräänsä enempää. Mutta sen eteen tehdään työtä, että seuraavien vuosien aikana päästään nauttimaan sadon hedelmiä. Tämä on pitkäjänteistä työtä”, hän sanoo, jälleen kerran.Kemppi haluaa nimenomaan ajaa itse, ei katsoa aidanvierestä, kun joku muu ajaa.”Siitä ei saa samaa käsitystä kuin silloin, kun itsellä on narut käsissä.”Yhteistyökumppanit ovat valikoituneet pitkäaikaisen yhteistyön pohjalta. Suomessa Kempin hevosia on valmennuksessa eniten Markku Niemisellä: kaksi nelivuotiasta, kaksi kolmevuotiasta ja kolme kaksivuotiasta. Hannu-Pekka Korvella, Tapio Perttusella, Tero Pohjalaisella ja Tommi Kylliäisellä on kaikilla yksi kaksivuotias. Nelivuotias Unforgettable Kemp on Juuso Holttisen listoilla, vaikka Kemppi pyrkiikin ajamaan sillä mahdollisimman paljon itse.”Kaikkien kanssa olen tehnyt yhteistyötä, Markun kanssa varmaan kaikkein pisimpään. Tietysti tätä omaakin sukupolvea on tullut vähän touhuun mukaan”, Kemppi kertoo. ”Sitä kautta oppii tuntemaan ihmisiä ja heidän tyyliään. Se on tärkeä osa tulevaisuuden polkua. Nämä tietyt arvostetut henkilöt, jotka ovat meidän kärkivalmentajiamme, valitettavasti ikääntyvät ja jossain vaiheessa lopettavat. En ajatellut itse lopettaa samassa tahdissa, joten täytyy olla valmiiksi katsottuna paikkoja, mitkä sopivat omaan tyyliin, miten haluan viedä hevosia eteenpäin.”Tässäkin asiassa Kimmo Kemppi katsoo pidemmälle, uuden sukupolven päähän. Menestyksen hakeminen vaatii kärsivällisyyttä. Kemppiä se kuitenkin motivoi enemmän kuin mikään muu.”Kyllä minua motivoi halu pärjätä vielä, sekä ajajana että kasvattajana että ehkä vähän tässä valmennuspuolessakin”, Kemppi sanoo. ”Ja tässä saa raitista ilmaa ja liikuntaa, liike on lääkettä. Hevosen kanssa ei tarvitse miettiä mitään muita asioita.”.Sponsorin silminKimmo Kemppi satsaa raviurheiluun monella tasolla.Kimmo Kemppi panostaa raviurheiluun siksi, että kyseessä on sydämen asia.”Tähän on nuoresta asti varttunut. Osaan arvostaa hevosia ja ihmisiä, jotka puurtavat pitkää päivää. Ja tiedän, kuinka vaikeaa yhteistyökumppanien haku tähän lajiin on”, Kemppi sanoo.Viimeisin hänen sponsoroima tapahtuma oli Arctic Horse Race Rovaniemellä. Yhteistyö jatkuu myös ensi vuonna. Sponsorihankintaan muillekin radoille Kempillä on paljon ideoita.”Toivoisin, että raviradat ottaisivat oppia siitä, että kun järjestetään yhteistyökumppani- tai sponsoritapahtumia, tuotetaan siihen laadukas ohjelma. Silloin he, jotka sponsoroivat raveja, kokevat saavansa paljon muutakin kuin pelkän loimen. Niiden ei tarvitse olla isoja asioita, mutta siellä on paljon mahdollisuuksia, miten ympäri vuoden voitaisiin huomioida niitä, jotka ovat mukana tukemassa tätä lajia sponsoroinnin kautta”, Kemppi painottaa.Arctic Horse Racessa ulkomaisille vieraille ja sponsorille järjestettiin muun muassa moottorikelkkaretki.”Se, kuinka tyytyväisiä nämä ulkomaiset vieraat olivat, sen parempaa mainosta me ei voida saada. Sen näki Daniel Redénistäkin. Vaikka hän on Suomessa käynyt, on mulla vahva usko siihen, että hänen käsityksensä meistä parani huomattavasti. Uskon, että hän tulee jatkossa paljon helpommin Suomeen kilpailemaan.”.Sponsorityö on yhtä pitkäjänteistä työtä kuin kasvattaminenkin.Kimmo Kemppi.Kemppi painottaa, että kaikkien raviratojen pitäisi hoitaa tältä osin oma palasensa, ajatella asioita koko raviurheilun kannalta. Ja myös sen kautta, mitä raviurheilu voi sponsorille tarjota.”Sponsorityö on yhtä pitkäjänteistä työtä kuin kasvattaminenkin. Työtä pitää tehdä vuodesta toiseen, ja siinä pitää myös osata uusiutua. Ei ole niin, että kun ollaan 10 vuotta tehty näin, niin tämä malli toimii. Ihmiset muuttuu, konseptinkin pitää muuttua”, Kemppi paaluttaa. ”Meidän pitäisi yhteisestikin miettiä, mitkä ovat niitä asioita, jotka kiinnostavat sponsoreita ja mitä he sponsoroinnista saavat. Minkälaisen kohderyhmän sponsorit voivat meidän avulla tavoittaa.”Arctic Horse Racen sponsoroinnista Kemppi ajattelee saaneensa arvokkaita kontakteja.”Sain tästä reissusta äärimmäisen hyvät suhteet Örjaniin (Kihlström) ja Redéniin ja muihin kansainvälisiin kuskeihin. Niitä en mistään muualta olisi voinut yhdellä kertaa saada. Me teimme yhdessä sellaisia asioita, jotka hitsaavat yhteen”, Kemppi kertoo. ”Ne ovat monesti sellaisia, ettei niitä voi rahalla mitata. Joo, se maksoi nyt tämän verran. Mutta mitä yhteistyötä me teemme jatkossa? Tämäkin on pitkä prosessi, ei ne tule vain, että naps. Suhteita pitää luoda useamman vuoden, sitten siitä ehkä seuraakin jotain hyvää jatkossa.”.Huipulla myös AmerikassaVaikka Kemppitalli operoi pienellä tammamäärällä, on kasvattajakilpailujen suurin ja kaunein, The Hambletonian, jo voitettu.Ihan tarkkaan kukaan ei muista, koska Kemppitalli lähti Amerikan markkinoille.”Halusimme kokeilla siipiämme sielläkin hankkimalla hevosia ja jalostamalla. Olemme monesti miettineet, että mihin väliin se osui. Käytännössä olemme olleet mukana siitä asti, kun Hunterton Farms aloitti. Mutta kukaan ei muista tarkkaa vuotta. Jotain 25–26 vuotta siellä on oltu”, Kemppi laskeskelee. Joissain Amerikan osavaltioissa kasvattajapalkkioita maksetaan, mutta niissä, joissa Kemppitalli operoi, ei. Käytännössä kasvattajan tulo varsasta riippuu täysin huutokauppahinnasta.”Siellä kasvatustoiminnalla pystyy silti pärjäämään. Hyvästä, hyväsukuisesta varsasta saa oikean hinnan. Tavallisesta hevosesta, huonosta tai pienestä, saa saman hinnan kuin täällä. Ei se ole sen kummempi, mutta kun kasvattajana on myynnissä isompi määrä hevosia, tahtoo se vaakakuppi kääntyä niin, että kasvatustoiminnasta voi jäädä plussan puolelle vuosittain.”Amerikan markkinoille pääsemistä helpotti merkittävästi tamma nimeltä Emilie Cas EL, joka osoittautui erinomaiseksi siitostammaksi. Andover, Angus ja Conway Hallin täyssisko jätti muun muassa Trixtonin (ent. Monarch Kemp), joka voitti The Hambletonianin vuonna 2014 ja Impressive Kempin, joka voitti 3-vuotiaiden tammojen Breeders’ Crownin. Emilie Cas EL:in tytär Peaceful Kemp taas on jättänyt Veneraten, joka voitti Mohawk Millionin ja palkittiin vuonna 2020 parhaana 2-vuotiaana ravurioriina.”En osaa sanoa, onko Emilie Cas EL siitostammojen kunniataulussa top10 vai top20 joukossa, mutta mielestäni se kuuluu hyvin lähelle kärkeä. Kyllä se avasi omalla laillaan oikopolun, ja kiinnostus meitä kohtaan nousi alusta lähtien: nuo operoivat pienellä määrällä ja niiltä on tullut hyviä hevosia”, Kemppi kertoo. ”Ja jatkuvasti on tullutkin hyviä hevosia, jotka voittavat paljon. Me vaan kilpailemme hyvin pienellä tammamäärällä isoja siittoloita vastaan. Meillä on aina ollut 10–25 tammaa, ja isoilla siittoloilla on se 200–250. Sitä laatua ja volyymiä vastaan on kauhean vaikea taistella ja se vaatii paljon onneakin. Mutta Kemp-kasvatit voittavat edelleen paljon lähtöjä ja aina silloin tällöin pulpahtaa joku hyväkin hevonen.”

Kimmo Kempin kunnianhimoinen suunnitelma vaatii aikaa: "Minua motivoi halu pärjätä"

Aiheeseen liittyvää

Rohkeasti huomista kohti – Oona Halme uskoo raviurheilun tulevaisuuteen

Lisenssimarkkina tulee – Jari Vähänen: "Avainasia on ymmärtää, mistä raha siirtymävaiheen jälkeen tulee"

Menestysvalmentaja Daniel Wäjersten uuden edessä – "Bjertorpissa on haastetta lähikuukausiksi ja vuosiksi"

Kuukauden henkilö Jukka Saastamoinen – Hevoset pitäneet ihmisenä