Aimo Vuorisalo uskoo työntekoon hevosten kanssa – "Vaikka joku ei kolmevuotiaana jätä juosten miestä, niin kuusivuotiaana se voi mennä vaikka kuinka kovaa"

Aimo Vuorisalo valmentaa hevosia tilallaan Jämsän Hallissa, joka on entistä Kuorevettä. Hän istuu hallinnoimaansa maisemaan. Juureva 63-vuotias mies metsän keskellä hevosten ympäröimänä. Suomenhevosten.Asetelmassa on jotain iänikuista. Sellaista, jota on saatettu myös kirjalliseen muotoon. Enkä nyt tarkoita kuuluisinta hallilaista, Juhani Heikki Juhaninpoika Mattilaa, eli Hallin Jannea, jonka raudikko ravaa Kuoreveden jäätä. Hänen 1800-luvun loppupuolen rikollisesta urastaan on tehty niin arkkiveisu, ooppera kuin suomifilmikin.Tarkoitan kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin Saarijärven Paavoa ja kansalliskirjailija Väinö Linnan Johannes Koskelaa, Koskelan Jussia. Uutteria, vaiteliaita miehiä, joiden käden jälki puhuu enemmän kuin heidän suunsa. Aimo Vuorisaloa ei juuri nähdä voittajaesittelyissä, vaikka hänen hevosensa voittavatkin paljon – tämän vuoden voittoprosentti on 43. Hän kyllä itse kuljettaa hevoset aina raveihin, joten on paikalla, mutta väistää julkisuuden valokeilaa parhaansa mukaan.”Eikö se ole parasta markkinointia, kun hevoset pärjää”, Vuorisalo kuittaa kysymyksen, miksi hän ei pyri hyödyntämään menestystä tarjolla olevalla julkisuudella.Hän pitää pienen tauon ja laittaa asialle pisteen, kuten niin monelle muullekin tämän haastattelun aiheelle sanomalla ”se on semmoista”. Jätetään se tässä jutussa vain tähän yhteen kertaan..Aimo VuorisaloSyntynyt 29.11.1960 KoskenpäässäKoulutukseltaan levyseppä-hitsaaja, tehnyt koulutusta vastaavia töitä puolitoista päivääJämsäläinen ravivalmentajaValmentaa 15 hevosta maatilallaan HallissaJuhlinut muun muassa hoitajana Ventterin derbyvoittoa vuonna 1991 ja valmentajana Sirun Valpuriinan kuningattaren titteliä vuonna 2012.Suomenhevosista on tullut Aimo Vuorisalon tavaramerkki. Toki 15-päisestä tallivahvuudesta nytkin löytyy kaksi lämminveristä, mutta se kovin menestys on peräisin kotoiselta rodultamme. ”Suomenhevosia tarjotaan enemmän ja kyllähän minä suomenhevosesta tykkään”, hän sanoo.Hän myöntää, että ainakin hänen valmennustyylillään suomenhevonen teettää hieman lämminveristä virkaveljeään enemmän töitä.”Ehkä niitä pitää käyttää enemmän valjaissa kuin lämpöisiä. Minä ainakin ajan niitä aika paljon, varsinkin talvella.”Talvella hän käyttää paljon Metsähallituksen siemenpuualueilla olevia metsäteitä.”Siellä pääsee pari–kolmekymmentä kilometriä ajamaan. Kesällä ne on, mitä kylätiet kesällä on, mutta silloin ajetaan enemmän tätä omaa lenkkiä.”Tilan ympärillä menevä lenkki on 1500 metriä ja sisältää niin suoraa kuin mäkeäkin.”Kyllä siinä hevosen saa kuntoon, kun pitää sitä valjaissa.”.Varsinkin valmennuskaudella Vuorisalon hevosia pidetään valjaissa.”Aikuisilla hevosilla parinkymmenen kilometrin lenkkejä joka toinen päivä, nuoremmilla ei niin pitkälti. Niillä jatketaan matkaa pikkuhiljaa, kun ne kuntoutuvat. Sen mukaan aina mennään, miten hevonen jaksaa.”Yli 40 vuoden kokemus hevosen valmentamisesta on saanut hänet vakuuttumaan työnteon tärkeydestä. Niin hevosen kuin oman.”Aika lailla treeni on pysynyt vuosia samanlaisena, ehkä hieman intervallityylisempään on mennyt, kun ruvetaan valmistelemaan starttiin. Aina olen pitänyt hevosia paljon valjaissa, minun mielestäni hevosen pitää jaksaa mennä, kun sillä ajetaan ensi kerran kovaa. Siihen ei saa katketa.”Kun hevosta liikutetaan valjaissa, se vaatii myös kuskin rattaille.”Paljon tulee kyydissä istumista, siinä sadan kilometrin huitteilla päivittäin, talvella vähän reilustikin. Kun on ajohevosia, niin niitä pitää ajaa.”Kilpakärryillä hänen ei sentään tarvitse istua. Ohjastamisesta vastaavat pääasiassa Jukka ja Hannu Torvinen. ”Heidät olen tuntenut pienestä pitäen. Hyvin pojat ajavat. Jukkakaan ei mikään kehonrakentaja ole, mutta ajelee aika kovaleukaisillakin hevosilla, mitä minulla joitakin on ollut. Joistakin olen kysynyt, että ajatko tälläkin, mutta Jukka sanoo, että ajetaan vaan.”.Juuri tällä hetkellä Vuorisalon tallissa on poikkeuksellisen paljon nuoria hevosia. Ikänestorit ovat Kinderi 23,3a ja 14 startistaan kymmenen voittanut Fiori 28,2ke. Nuoriso-osastosta eritoten Parvelan Retun ensimmäistä ikäluokkaa edustava kolmevuotias Zirkoni saa kiitosta.”Tämä menee hyvin, mitään kovaa ei ole ajettu, mutta týyli on hyvä”, Vuorisalo vakuuttaa. ”Paljon isänsä tyyli mennä, pää jalkovälissä ja ravi käy. Tosi hyvin menee tuo toinenkin retulainen (Rilon Reetu, 3v).” Kolmevuotiailla Vuorisalo ajaa yleensä koelähdöt, mutta harvemmin starttaa. Hänellä ei ole sinänsä mitään kolmivuotiailla kilpailemista vastaan, mutta asettaa sille tarkat reunaehdot.”Millään 1.40-vauhdeilla ei nykyään riitä mihinkään kilpailuissa, pitäisi mennä 1.30. Silloin pitää olla varsa, jolla on riittävä vauhti ja jakso. Kyllähän sellaisiakin on, mutta paljon jää niitä matkalle, joilla on vasta se vauhti. Kaikki ei vaan ole vielä valmiita, eikä kestä sitä leikkiä. ”.Vuorisalo piti toistakymmentä vuotta tallia Kilpakorvessa, Jämsän raviradalla ja oli sitä ennen siellä töissä Heikki Torvisella. Hän keskitti toimintansa entisen ratsastuskoulun tiloihin Halliin vuonna 2012, eikä juuri enää vieraile Kilpakorvessa.”Varsojen kanssa käyn muutaman kerran radalla ennen koelähtöä. Näkee, että ne toimii siellä kunnolla, ei mitään muuta. Vauhdin puolesta ne saa kyllä kotona treenattua. Vanhemmilla en käy edes kilpailutauolta tullessa.”Suomenhevosen tietyt ominaispiirteet antavat omia haasteitaan. Siinä missä lämminveristen kehitys on usein suhteellisen johdonmukaista, voi suomenhevonen tehdä yllättäviäkin tasonnostoja.”Vaikka joku ei kolmevuotiaana jätä juosten miestä, niin kuusivuotiaana se voi mennä vaikka kuinka kovaa. Harva vaan jaksaa odottaa ja maksaa. Varsinkaan, kun mitään takeita ei ole. Kyllä suomenhevosilla voi tapahtua ihmeellinen hirmuloikkaus vielä kymmenvuotiaanakin. En tiedä mistä se johtuu. Tietysti joillain on voinut olla nuorena vaivoja tai jotain, mutta ei se sitä kokonaan selitä.”.Vuorisalolla on aiheesta oma esimerkki Sirun Valpuriinassa.”Ei se mennyt viisivuotiaana mihinkään, mutta tuli siitä kumminkin ravikuningatar.”Tällainen asettaa valmentajan pohtimaan hevosen kohtaloa monelta kantilta ja voi vaatia jopa hieman selvännäkijän vikaa.”Omistajaa on ajateltava, ei kenenkään hevosta pidä mennä moittimaan. Jos siltä tuntuu, koitan vähän puhua, että kannattaisiko tätä kokeilla jossain muualla. Kyllähän hevonen voi lähteä ihan paikanvaihdoksestakin menemään. Turha on jauhaa monta vuotta, jos mitään ei tapahdu.”Hän pyrkii kuitenkin luottamaan pitkän kokemuksensa tuoman näkemyksen voimaan. ”Kyllä siinä jonkinlainen ajatus syntyy, että onko tässä mitään järkeä. Pitäisi olla joku näyte, että hevonen pääsee johonkin edes palan. On se homma muuten pitkissä puissa.”Tässä on iso ero hänen valmentajauransa alkupäähän.”Ennen koitettiin kaikkia vaikka väkisin ja koitettiin pitkäänkin. Nyt ei hakata päätä seinään niin kauan. Silloin tietysti vähän vielä saattoi pärjätä, kun sai hevosen menemään alle 1.40. Se aika on mennyt, suomenhevonen on kehittynyt. Niiltä käy ravi rapeammin kuin ennen. Ennen painoteltiin paljon, kaikenlaisia plootuja hitsailtiin kenkiin, ennen kuin saatiin edes ravaamaan.”Toinen oma erityispiirteensä suomenhevosen kanssa on, että sen ruunaamisen kynnys voi usein olla korkealla. Kuninkuusravit siintävät silmissä.”Ei nämä nykyajan orit niin orimaisia ole. Joskus on vielä joku karjaampikin ollut, mutta hyvin niiden kanssa on toimeen tultu. Kyllä minä sitten omistajalle voin ruunausta ehdottaa, jos ori rupeaa olemaan itsellensä haitaksi. Särkee itseään, tulee aidoista läpi, eikä palvele. Muutenhan ori on aina mukava hevonen.”.Hevoset ovat Aimo Vuorisalolle työ ja harrastus.”Ei tässä paljon muuta elämää ole, kun hevosten kanssa puuhailee”, hän myöntää. ”Viikolla tässä käy Hännisen Kaisa ja viikonloppuisin pari tyttöä auttelemassa.”Vuorisalo aloittaa päivänsä aina viideltä ruokkimalla hevoset ja ellei ole raveihin lähtöä, kestää normipäivä iltakuuden kieppeille. ”Työpäivän jälkeen ei tahdo enää oikein mitään jaksaa.”Tämän hän kertoo todeten, ei valittaen tai uhriutuen. Samaa koskee omasta terveydestä puhumista, mies tiedostaa itse valinneensa tiensä, eikä sitä kadu.. ”Onhan tämä työ tietysti jälkensä jättänyt. Selkä meinaa renkata, mutta se on renkannut jo parikymmentä vuotta, ettei se mitään uutta ole. Joskus kengitin tosi paljon vieraitakin hevosia, mutta nyt pidän vain omat kengässä.”Hänellä on vuosi aikaa vanhuuseläkeiän saavuttamiseen, mutta se ei ole käynyt mielessä vähääkään.”Loppusuoralla ollaan, mutta kai tässä touhutaan niin kauan kunnes lyödään monttuun.”.Kinderi ilman yllätystäKinderi nähdään keskiviikkona 15.5. Vermon T65-lähdössä, eikä sen voitto saa yllättää ketään.Kinderi lähtee sisimmäiseltä radalta illan seitsemänteen lähtöön, T65-kohteeseen numero neljä.”Ykkösradalta se viimeksi laukkasi, mutta osaa se lähteä kovaakin”, Aimo Vuorisalo kertoo. ”Ja onhan se kova lähtö, on Corea ja Hurman Vieskeriä. Siinä on hyvät hevoset, mutta kyllä sen pärjätä pitää, jos se yhtään menee tosissaan.”Totinen meno ei ole orille itsestään selvyys.”Hirmulahjakas hevonen. Jos se menisi ihan tosissaan, niin en sano, että se pärjäisi kaikista kovimmille, mutta ei se kaukana niistä olisi.”Kinderi oli nuorena treenissä Vuorisalolla ja voitti muun muassa Pikkuprinssin..”Sitten sille tuli varsavaivoja. Nelivuotiaana syksyllä esitin omistajille, että vie sen johonkin sellaiseen paikkaan, missä on vesikävely. Se meni Kaisalle (Tupamäki-Kukkamo) ja oli siellä kolme vuotta. Se oli hevoselle hyvää aikaa, nuoruuden vaivat jäi sinne.”Tupamäki-Kukkamolla Kinderi voitti viisivuotiaana Tawaststjernan Muistoajon. Viime syksynä ori palasi Vuorisalolle. ”Ajettiin alkutalvesta muutama lähtö, mutta tuntui, että jotakin hevosesta puuttuu. Sanoin omistajalle, että treenaan vielä pari – kolme kuukautta ja aloitetaan sitten uudestaan.”Taattuun Vuorisalo-tyyliin ori sai kilometrejä. ”Ajoin paljon. Se on sellainen hevonen, ettei se startin jälkeen puhaltele yhtään, mutta kyllä se täällä kotona puhaltaa. No, nyt tosin puhalsi eläessään ensimmäisen kerran startin jälkeen viimeksi Porissa.”Treenitauon jälkeen Kinderi on ottanut kaksi hienoa voittoa 1.23-ajoilla – viimeksi jo täydellä matkalla – ja yhdessä se laukkasi lähtöön ykkösradalta, eikä raskaalla kelillä pystynyt enää parantelemaan.”Nämä startit on menty ilman sekkiä, se menee rennommin. Hännisen Kaisa, joka on tässä töissä, on kouluratsastaja. Hän taivuttelee oria selästä pari kertaa viikossa. Se on tehnyt varmasti sille tosi hyvää, on pyöristynyt selästäkin. Sen lisäksi se on neljä kertaa viikossa valjaissa. Yhtenä päivänä se saa huokaista.”

Aimo Vuorisalo uskoo työntekoon hevosten kanssa – "Vaikka joku ei kolmevuotiaana jätä juosten miestä, niin kuusivuotiaana se voi mennä vaikka kuinka kovaa"

Aiheeseen liittyvää