”Kasvatus on kamalan ihanaa” – Aino-Maija Aarnikoivu on kokenut hevoskasvatuksen valot ja varjot

Hyväneulan kylä Hollolan Hämeenkoskella on kokoaan suurempi raviurheilussa. Sinne Erkki Raaska haki jo 1970-luvulla tähtijuoksijaruuna Vorkulla monta menestystä kaviourilta. Risto Airaksinen kohosi siellä Suomen valmentajaeliittiin Ruotsista palattuaan ja Paula Stenberg on jatkanut samoissa tiloissa myöhemmin.Vähäisin merkitys raviurheilulle kylällä ei ole, että siellä on syntynyt Kriteriumin ja Suur-Hollolan voittaja Alarik Huikea. Orin kasvattaja on Aino-Maija Aarnikoivu.Hänellä on kolme suomenhevostammaa, joista kaksi on tiinettä. Alarik Huikean emä Aikatar ikävä kyllä varhaisloi, mutta Helmi Huikea kantaa Weikosta ja aivan tuore ostos, Huimariinan sisko Filatelisti – joka ei haastatteluhetkellä ollut ehtinyt vielä tallinkaan – Tuurin Toivosta. Lisäksi hänellä on neljä tiinettä gotlanninrusstammaa.”Joku hullu positiivisuus tässä pitää olla, kun ostaa siitostamman”, Aarnikoivu hymähtää. ”Filatelistin ostin sillä mielellä, että sitten kun Alarik on siitokseen käytettävissä, minulla on sille materaalia.”.Aino-Maija Aarnikoivu44-vuotias lastensuojelun ohjaaja Hollolan HämeenkoskeltaMaa- ja metsätalouden maisteri, sosionomiHevos- ja russponikasvattajaParas kasvatti Kriteriumin ja Suur-Hollolan voittaja Alarik Huikea 19,2a.Positiivisuutta esiintyy myös hänen tavassaan laskea tilalla käyskentelevien kavioeläinten määrää.”Ponithan lasketaan eri tavalla kuin hevoset. Kahdeksasta russista siinä on kolme pikkuvarsaa, niitä ei oikeastaan lasketa ollenkaan, niin jää jäljelle viisi, jotka nyt voisi laskea aina puolikkaaksi hevoseksi, niin ei siinä ole loppujen lopuksi kuin kahden ja puolen edestä hevosta.”Voisi myös ajatella, että kasvattien tunnusmerkiksi muodostunut liite Huikea edustaa jonkin sortin positiivisuutta, mutta siinä on sattumallakin osansa. Hänen ja siskonsa Aino Aarnikoivun ensimmäinen hevonen oli nimeltään Huikentaali.”Karsinan ovessa oli nimikyltti Huikentaali ja sen alapuolella lempinimi Humu. Yksi kaveri luki sitä ja kehui, että aijaa, teillä on hieno omistajanimi tällä Humulla, Huikean talli. Ajateltiin, että sehän on itse asiassa hemmetin hyvä, sopivan vaatimaton.”.Joku hullu positiivisuus tässä pitää olla, kun ostaa siitostamman.Aino-Maija Aarnikoivu.Alarik Huikea on lunastanut tämän vaatimattoman ”sukunimensä”. Aino-Maija Aarnikoski nimittää oria lottovoitokseen, ja kuten lotossa, on tässä tarinassa osansa myös sattumalla. Ravikuningas Jokivarren Kunkun omistaja Arto Salmi etsi itselleen orinsa jälkeläistä.”Siinä hetkessä minulla sattui sellainen olemaan”, Aino-Maija Aarnikoivu sanoo. ”Kun Antti (Ojanperä) sitten soitti, sen tiesi, että tämä varsa saa mahdollisuuden. Jos siitä on jotain tullakseen, siitä tulee ja ellei, niin ainakin se sai mahdollisuuden tulla joksikin.”Hän korostaa, että se on kasvattajalle kaksipiippuinen juttu, voiko toivoa varsan menevän tietynlaiselle ostajalle. Saati sitten pitää sitä periaatteenaan, että valikoi ostajan.”Toisaalta haluaisit jokaisen varsan ammattilaisen käsiin, mutta ei tämä laji pysy hengissä, jos ajattelee, ettei myy harrastajalle. Varsinkin, kun se menestyjä voi tulla yhtä lailla harrastajan käsistä.”Alarik Huikean menestys on se varsinainen potintekijä tässä kohdalleen osuneessa lotossa.”Ilman Alarikia pitää olla rehellinen, kuka ostaisi minulta varsoja. Ostaja ei voisi sanoa, että tämän on kasvattanut Ravitalli Suuronen tai Kari-Markku Karjalainen. Minä en ole kukaan. Jos olisin vienyt näitä huutokauppaan, en tiedä olisiko yksikään lapa noussut.”.Nyt Aikattaren varsojen ostajia on jo jonoksi saakka. Kesällinen Aslak Huikea (Parvelan Retu) menee myös Arto Salmelle ja ensi kesän varsa oli sovittu Aarnikoivun pitkäaikaiselle ystävälle Antti Ruokoselle, mutta tamman luomisen myötä projektia jouduttiin siirtämään ainakin vuodella.Australiassa nykyään valmentava Ruokonen ajoi myös Aikattaren tähtijuoksijaennätyksen voittojuoksussa.”Antti sanoi, että voit levittää juttua, että se tuleva varsa lennätetään Australiaan ja tulee sieltä Kriterium-karsintoihin.”Toivotaan, että Aikatar ja Ruokonen saavat varsansa. Nyt 21-vuotiaalla Aikattarella oli kuitenkin kuusivuotiaan Alarikin ja kesällisen Aslakin välissä varsattomat vuodet. Tammaa kyllä yritettiin Evartilla ja Siporilla kantavaksi.”Ajattelin, että okei, nyt sille on vaan tullut se mittari täyteen. Ettei se enää tiinehdy. Kriteriumin jälkeen käveltiin sitten Teivon mäkeä alas ja Arto sanoi, että jos laitat tamman Parvelan Retulla, niin ostan varsan.”Aikattarella oli kolme vuotta välissä, ettei sitä edes siemennetty, mutta Aarnikoivu ajatteli, että jos on valmiina jo luotto-ostaja, niin pitää sitä vielä ainakin kokeilla.”Sanoin vielä eläinlääkärille, että katso onko se jotain homeseittiä täysi, kannattaako edes yrittää. Tamma tiinehtyi kerrasta.”.Se kummasti motivoi aamuisin töihin lähtöä, että pystyy pitämään hevosia.Aino-Maija Aarnikoivu.Alarik Huikea on tuonut valoa Aino-Maija Aarnikoivun hevoskasvatukseen, mutta on hän saanut siinä touhussa käyskennellä varjoissakin. Jo hänen ja siskonsa aivan ensimmäisenä syntynyt varsa Huikentaalista toi alan karun puolen esiin.”Oltiin onnemme kukkuloilla”, Aarnikoivu muistelee. ”Meillä on nyt kaksi hevosta, ollaan kasvattajia. Varsa kuoli kahden päivän ikäisenä.”Aikatar puolestaan aloitti siitosuransa epäonnisena. Toivottu tammavarsa – Aikattaren kaikki elävät jälkeläiset ovat oreja – syntyi täysaikaisena, mutta kuolleena.”Sillä oli napanuora kiertynyt.”Siskokset ovat kasvattaneet yhdessä myös muutaman lämminverisen yhdessä Oskari Mäenpään kanssa. Parhaana Kyvyt esiin -divisioonafinaalin voittaja Amazing Titania 13,8a.”Yhtäkin lämpöistä varsaa lähdettiin Viikkiin elvyttämään ja ei auttanut ajatella kuin että no niin, siinä meni asuntosäästöpalkkiotili.”.Hän ei kerro vastoinkäymisistä voivotellen, vaan toteavasti.”Tyhmä sanoa, mutta tavallaan se on kiva näin päin, että sitä sontaa on saanut ja kokenut jo, niin Alarik on sitäkin kovempi juttu. Tällaisesta unelmoi, mutta ei tätä tahdo uskoakaan nyt kun se tapahtui.”Aarnikoivu toimii päivätyönään lastensuojelussa ohjaajana.”En tee tätä leipäni eteen, ennemmin se hankittu leipä menee tähän. Se kummasti motivoi aamuisin töihin lähtöä, että pystyy pitämään hevosia. Alarik on nyt tietysti tuonut, se mahdollisti esimerkiksi, että on Avanti tallissa. Ei tarvi henkilö-Volvolla vedellä paaleja kasasta.”Maallisen hyvän lisäksi huippuhevosen kasvattaminen on tuonut henkistä pääomaa.”Se on myös antanut sellaista hullua uskoa, että tämähän voi onnistuakin. Täältäkin voi tulla jotakin. Kasvatus on kamalan ihanaa.”.Aino-Maija Aarnikoivu kokee, ettei kasvattajan saama huomio suomalaisessa raviurheilukentässä ole ainakaan yhtään liian vahva. Hän ottaa esimerkiksi retkensä Jokimaalle, jossa Alarik Huikea juoksi suomenhevosten Suur-Hollola-ajossa (ja myös voitti).”Viisi euroa meni, että parkkeerasin ja 25, että sain tulla katsomaan sitä kasvattiani. Siinä hetkessä ajattelin itsekkäästi, että mitä te muut olisitte tulleet katsomaan, ellei kasvattajilta olisi tullut hevosia siihen lähtöön.”Hän korostaa, että Alarik Huikea on vain syntynyt hänellä ja sen jälkeen sen eteen on tehty valtava työ, että Suur-Hollolassa ollaan.”Siihen isoin työ on ollut ensin Artolla (Salmi) ja jatkossa Team Ojanperällä. Silti siellä ei juoksisi yhtään hevosta ilman kasvattajia.”.Hän vierastaa kuunnella, kun samaan aikaan pidetään juhlapuheita, miten saataisiin uusia ihmisiä innostumaan hevoskasvatuksesta.”Siinä on jännä ristiriita. Tulee mieleen, että hei, pidetään nyt edes näistä huolta, jotka nyt jo kasvattaa.”Hän ei odota kasvattajalle raveihin punaista mattoa ja täysylöspitoa.”Alarik pääsi Oulu Expressiin ja se oli ensimmäinen kasvattini, joka ikinä juoksi ikäluokkalähdön finaalissa. Oulusta tuli sisäänpääsy- ja kahvilippu ja kyllä koin sen merkittävänä, että otettiin kuitenkin huomioon.”.Aivan kuninkaalliseksi hän koki olonsa Kriteriumissa ja Kuninkuusraveissa.”Oli pöytä varattu ja tärkeimpänä tietenkin, kun oli ruusuke. Tämän ikäiset ovat niin niiden perään. Tuli oikeasti tunne, että ei vitsi, olen täällä. Tuli olo, että on tärkeä osa tätä touhua.”Tosin hän myöntää, että tällainen huomioiminen voi lopulta vaikuttaa varsin rajallisesti kasvattajan suunnitelmiin.”Tuskin se niin vaikuttaa, että hei, sain liput raveihin, nyt kasvatan hevosia vielä ensi vuonnakin.”Vanhan kansan sanonta ”kissa kiitoksella elää, koira pään silityksellä” ei ole kirjaimellisesti otettava, eikä hevoskasvattajakaan elä pelkällä huomioinnilla. Mutta oli toimi ihmisellä mikä tahansa, ei arvostetuksi itsensä siinä tunteminen ainakaan vähennä intoa siihen..Jatka lauseitaNyt… kun Alarik Huikea on mennyt noin hienosti, se on tuonut aika ruusunpunaisia ajatuksia kasvatuksesta. Sitä on, että hei, hevoskasvatus, miten kivaa, miten kaikki ei tajuu tehdä tätä. Homma näyttäytyy helppona ja sitähän se ei ole.Juhlat… pidettiin, kun Alarikin emä Aikatar voitti tavalliset lähdöt Riihimäellä ja Mikkelissä. Molemmilla kerroilla tallissa oli pitkät pöydät koreana. Lähipiiri on odottanut nyt kaksi vuotta Kriterium-juhlia, mutta ne ei nyt vaan jotenkin onnistu.Opiskelin… maa- ja metsätaloustieteellisessä maisteriksi. Olin 15 vuotta Salpauksessa opettajana, mutta kyllästyin, kun oppilaiden kunto rupesi laskemaan kuin lehmän häntä. Voin kyllä opettaa hevosen ruoansulatusta ja muuta, mutta en enää tajunnut ihmisiä, jotka ovat pöydän alla tai eivät uskalla tulla luokkaan. En vaan riittänyt. Luin sitten sosionomiksi ja olen sen jälkeen työskennellyt lastensuojelussa.Russponit… puhuttelevat, nehän ovat kuin pieniä suomenhevosia. Pitkä haave oli, että sitten, kun olen aikuinen, hankin russeja. Yksi joulu tajusin, että sitä päivää ei tule, en tule koskaan aikuiseksi, mutta sen russin haluan. Olen henkisesti jollain 14 vuoden tasolla, mutta fyysisesti yli 40.Dopingia… en hyväksy. En ole perehtynyt näihin viimeaikaisiin keisseihin, onko ne tahallisia vai tahattomia, mutta ne on dopingiksi tulkittavissa ja silloin se on väärin. Valitettavasti ne vie tällä hetkellä kaiken mediatilan ja kuitenkin, kuinka paljon on ammattilaisia ja harrastajia, jotka tekevät asiat taiteen sääntöjen mukaan, mutta eihän se kiinnosta ketään..Vieteristä kipinä hevosiinIitin Kausalasta lähtöisin olevalla Aino-Maija Aarnikoivulla on hauska pieni tarina siitä, miten häneen on hevoskuume iskenyt.Aino-Maija Aarnikoivu myöntää, että tarina, kuinka häneen iski hevoskipinä, sisältää lopputuleman, joka menee enemmän uskomuksen piikkiin.”Kun oltiin siskon kanssa ihan tyyliin vaunuikäisiä, niin iskä lykki meitä katsomaan Vieteriä”, hän kertoo. ”Kaarlo Partasen talli oli siinä ihan lähellä. Valitettavasti en muista sitä, mutta haluan ajatella, että olen sieltä imenyt itseeni hevosen läsnäolon. Siitä sen on täytynyt lähteä.”Sen sijaan jatko on jo selkeämpää. Seitsemänvuotiaana muutto perheen mukana Lahteen johdatti hänet katsomaan isän vanhan työkaverin Juha Karlssonin hevosia Koiskalan kartanolle. Karlssonin paras kasvatti oli Villinmiehen Tammakilpailun voittaja Simppeli – joka puolestaan on Aarnikoivun siitostamma Helmi Huikean emänemä.Alkuun tallilla käynti oli enemmän vain katselua, kun isommat tytöt olivat jo omineet paikan hevoset, mutta teininä tilanne muuttui.”Siskon kanssa melkein muutettiin sinne. Ei tarvinnut miettiä, missä me ollaan. Siellä syntyi varsoja joka vuosi ja siitä luontevasti syntyi haave, että tätä mekin sitten joskus.”.Alarik Huikean emänemä E.T. Lento oli Aarnikoivun rakas luottohevonen ja siitä seurasi maansuru, kun se myytiin Suikun Rallin omistaja Juhani Valkamalle Lapualle.”Päätettiin siskon kanssa, että jos se tekee ikinä tammavarsan ja se tulee myyntiin, niin se on sitten meidän.”E.T. Lento teki kolme varsaa Suikun Rallista ja ne olivat kaikki tammoja. Aikanaan ne tulivatkin myyntiin.”Aikatar oli nuorin ja ainoa, johon meidän rahat riitti. Ostettiin se puolivuotiaana.”Aikatar oli pystyvä hevonen, jota varjosti ongelmat ravin kanssa, 17 starttia toi neljä voittoa ja tähtijuoksijaennätyksen.”Oltiin siskon kanssa ihan pentuja ja jos se ei olisi ollut meidän käsissä, sen kilpailumenestyksen tarina voisi olla toisen näköinen. Me valmennettiin joskus ja jouluna.”Kun Aino-Maija Aarnikoivu hankki äidin suvulla olleen paikan Hämeenkoskelta, laajeni toiminta nykyiseen.”Siinä oli alun pitäen pieni navetta, johon tehtiin yksi karsina. Seuraavaksi ympärille pihattoja yksi toisensa jälkeen ja lopulta oli tehtävä talli.”

”Kasvatus on kamalan ihanaa” – Aino-Maija Aarnikoivu on kokenut hevoskasvatuksen valot ja varjot

Aiheeseen liittyvää

Hevosurheilun Kuukauden henkilönä kasvatuksesta nauttiva Aino-Maija Aarnikoivu

PM:n suosikit tulevat Pihtiputaalta – "En ole edes sitä mitenkään erityisesti laitellut"

Pelimanni-ajossa juhlinut Alarik Huikea teki valmentajaansa vaikutuksen jo yksivuotiaana – "Tuli olo, että tuo pitää ostaa"

Kimmo Kemppi osti osuuden Alarik Huikeasta – ”Kemppitalli nyt ensimmäistä kertaa suomenhevosen osaomistaja”