Eija Sorviston vaikea syksy kääntyi voitoiksi: "Oli kiva nähdä, että porukka on vielä sellaista, että haluaa auttaa ja tarjoaa heti apua"

Se oli kirkas sunnuntai, ensimmäisiä syksyn pakkaspäiviä. Eija Sorvisto muistaa päivämäärän hyvin: lokakuun 22. päivä. Pakkasta on seitsemän astetta. Sorvisto vie hevosta ajon jälkeen tarhaan. Hevosenhoitaja Julia Korkiakoski on jo lähtenyt tallilta, myös Sorviston mies Kari Niemelä on asioilla. Kun Sorvisto nappaa hevoselta riimun päästä, se vinkaisee ja lähtee riemupukkilaukkaa tarhan toiseen päähän. Vauhdilla potkaisseen hevosen takajalat osuvat Sorvistoa keskivartaloon ja hän jää makaamaan maahan. Hän tietää, että nyt kävi pahasti.Sorvisto yrittää ylös, muttei pääse. Hän saa vedettyä itsensä tarhasta, mutta tarhan portti jää auki. Innokas hevonen hyppii kohti Sorvistoa, mutta hän saa heitettyä käsiin jääneellä riimulla hevosta ja se jää pomppimaan tarhan takaosaan.Sorviston puhelin on tallin pöydällä. Sinne jäivät myös takki ja hanskat, onneksi ajohousut ovat vielä jalassa. Kylmä alkaa hiipiä jäätyneestä maasta paljaita kämmeniä pitkin, kun Sorvisto kannattelee niillä itseään. Hän huutaa apua, mutta ketään ei näy missään.”Taisin ehkä kirotakin muutaman kerran. Sitten näin, kun Pauliina (naapuri Pauliina Annala) tuli autolla tuohon naapuritallille. Rupesin hänelle huutamaan, että tule auttamaan. Kohta sieltä kuului, että ’mä kuulen sut, missä sä olet?’ Sitten kun hän tuli tähän, sanoin, että nyt kävi niin huonosti, että joudut soittamaan ambulanssin”, Sorvisto kertoo.”Pyysin Pauliinaa hakemaan mulle takin ja hanskat kun odoteltiin, mutta sitten menin jo varmaan vähän sokkiin. Se oli jännää, ei ollut enää kylmä, mutta tärisin aivan horkassa.”Vielä ambulanssissa Sorvisto ajattelee, että hänen lonkkaansa on sattunut. Myöhemmin röntgenkuvissa kuitenkin selviää, että hänellä on lantiossaan sekä avo- että pirstalemurtuma ja lisäksi hänelle on tullut iso sisäinen verenvuoto. Hänet viedään samana iltana yliopistolliseen sairaalaan Ouluun, mutta murtumaa ei lopulta leikata.”Neljä päivää lääkärit Oysissa miettivät, että leikkaavatko he vai ei. Lantiosta oli iso pala irti ja lisäksi pirstalemurtuma. Ison palasen olisi voinut pultata kiinni, mutta pirstaleet olisi pitänyt levyllä rakentaa. Mutta he sanoivat, että ne jäävät kyllä ajan kanssa kiinni ja jos eivät jää, sitten se totta kai leikataan.”Lantiomurtuman kanssa haastavinta on saada se pysymään paikallaan. Käden tai jalan voi kipsata, mutta lantion kanssa Sorviston täytyi itse huolehtia, että se pysyy liikkumatta ja luutuminen pääsee alkamaan.”Vatsalihakset repi sitä isoa palasta sisälle päin, reisilihas alaspäin ja pakaralihas taaksepäin. Siinä oli opettelemista, kun ei saanut liikkua. Eikä pystynytkään, heti kun jännitti väärää lihasta, se repäisi sitä palasta.”.Eija Sorvisto48-vuotias ammattivalmentajaKotipaikka YlivieskaStatistiikka 1702 starttia: 247-234-184, 783 125 euroaKoko uran voittoprosentti 15Otti kaksi voittoa Oulussa 75-lähdöissä 23.12.2023Valmennuksessa 10 hevosta.Tammikuisessa Ylivieskassa maata peittää paksu lumipeite. Sen alle on jääneet vähäisetkin todisteet toisesta Sorvistoa syksyllä kohdanneesta vastoinkäymisestä: marraskuisesta tulipalosta, jossa yksi pihattorakennuksista paloi maan tasalle. Tulipalosta selvittiin ilman ihmis- tai hevosvahinkoja. Nyt pihatosta on jäljellä vain tyhjät tarhat, joista toiseen on jo rakennettu elementeistä pyöröaitaus juoksutusta varten.Eija Sorvisto kävelee hymyillen tulijoita vastaan. On vaikea uskoa, että tarhan portilla tapahtuneesta onnettomuudesta on alle kolme kuukautta.”Pitäisi aina kääntää hevonen portille päin ennen kuin sen päästää irti, mutta ei sitä siinä tullut mietittyä. Ja se lähti vaan – niin kuin ne joskus lähtee – siitä iloisesti loikkimaan”, Sorvisto sanoo.Tallin arki pyöri koko ajan valmentajan loukkaantumisesta huolimatta. Oli onni onnettomuudessa, että Sorviston tallilla oli juuri pätevä harjoittelija Emma Tolonen, joka pystyi auttamaan.”Hän tuli Julian ja Karin kaveriksi tähän. He hoitivat alkuun kaiken. Ne hevoset, mitkä oli tarkoituskin jättää pian tauolle, jätettiin tauolle heti. Ilmoitin myös hevostenomistajille, että näin on käynyt, haluatteko jättää hevosen tähän vai viedä muualle. Kaikki halusivat pitää hevosen täällä, eivätkä halunneet viedä pois. Siinä mielessä oli aika kiva tilanne”, Sorvisto kiittää hevosenomistajiaan.Pitkä sairausloma surkastutti lihaksia, vaikka Sorvisto saikin fysioterapeutilta tarkat ohjeet liikkumiseen.”Mulla oli niin sanotut suitset, millä nostin jalan. Pystyin istumaan ja nukuin puoli-istuvassa asennossa, kun selällään ei pystynyt. Liikuin kepeillä. Se piti vaan opetella, että ei jännitä lihaksia. Olihan se alkuun kyllä melkoista, kun meni väärään asentoon, tiesi kyllä. Se oli niin kauhean kipeä”, Sorvisto huokaa. ”Ensin tuntui, että tästä ei selviä, mutta kyllä se sitten siitä.”.Sorvisto on sitä ihmistyyppiä, joka touhuaa koko ajan jotain. Sairauslomakaan ei pitänyt häntä kovin kauan pois tallista.”Olin muutaman päivän sisällä, mutta sitten aloin könkätä aamulla talliin. Kun muut teki hommia, minä laskin vesiä ämpäriin ja sekoittelin ruokia ja kaikkia pikku juttuja. Laskuja ja paperihommia tein, että ei se aika sitten käytännössä niin pitkäksi käynyt, vaikka alkuun tuntui, että tästä ei selviä millään”, Sorvisto sanoo. ”Ja sitten kun huomasin, että nämä muut hoitivat niin hyvin hommat tallissa, tuli sellainen olo, että ei tässä nyt hätää olekaan.”Sorviston sairausloma loppui juuri ennen joulua. Pari päivää myöhemmin valmennettavat antoivat valmentajalleen ’tervetuloa takaisin töihin’ -lahjan, kun Power Swirl ja Mc Lee voittivat molemmat 75-lähdön Oulussa. Vaikeudet vaihtuivat voittoihin. Vielä ei kuitenkaan voi ottaa liian rennosti.”Kuuden viikon kohdalla lääkäri sanoi, että pala on alkanut luutua kahdesta kohtaa. Ja että jos kaadut tai liukastut tai hevonen tönäisee, se on naps irti. Nyt pitää vaan pysyä pystyssä”, Sorvisto sanoo.”Ja heti ensimmäisen hevosen kun vein tarhaan, otin päähiset pois ja siinä hetkessä, kun se hevonen lähti kävelemään, totesin, että jaa, tämä kun potkaisisi tästä, kävisi sama tilanne. Että en oppinut yhtään mitään. Ihan oma moka oli, enkä näköjään viisastunut yhtään.”.Kuukausi onnettomuuden jälkeen tallin pihapiirissä paloi pihatto. Myös Hevosurheilussa tuoreeltaan uutisoitu palo sai alkunsa lämmitettävästä juomakupista. Kupit olivat uudet, vain vuotta aiemmin asennettu.”Silloin oli pakkasta 26 astetta ja toinen kuppi jääti. Palokunta epäili, että siinä on tullut jokin oikosulku. Sieltä oli vikavirtasulakkeet lauenneet, mutta tietysti siellä oli kuivaa heinää ja kuivikkeita ja pölyä, mitkä syttyvät helposti”, Sorviston puoliso Kari Niemelä kertoo.Niemelä havaitsi palon ajaessaan paaleja, ja soitti heti hätäkeskukseen.”Suomenhevonen katseli aivan rauhassa, mutta lämpönen oli nurkassa pyöriskelemässä ja näytti, että tulee yli. Lopetin puhelun hätäkeskukseen ja sanoin, että minun on mentävä ottamaan nuo hevoset pois. Päivystäjä yritti kolme kertaa soittaa perään. Annoin hevosen naapurille, että vie sinä tuo, on pakko vastata. Hätäkeskuspäivystäjä vähän ripitti, ettei saa katkaista puhelua”, Niemelä kertaa. ”Palomiehet kyllä sanoivat, että teit aivan oikein, kun heillä oli jo osoite ja tapahtuma tiedossa, että pitäähän ne eläimetkin saada pois sieltä.”.Sorvistoa kosketti hevosihmisten auttamisenhalu.”Kun sana levisi, oli useammalta tallilta heti tulossa ihmisiä auttamaan. Tosi monilta tuli viestiä, että jos hevosia täytyy majoittaa, paikka löytyy. Monihan luuli, että talli paloi, eikä vielä tiennyt, että se oli pihatto. Mutta oli kiva nähdä, että porukka on vielä sellaista, että haluaa auttaa ja tarjoaa heti apua.”Palon jälkiselvittelyissä paljastui, että kyseinen pihattorakennus ei ollut vakuutettu. Myös toinen isompi halli puuttui vakuutuksesta.”Kyllä siitä sen oppi, että vakuutukset kannattaa katsoa. Olin varma, että ihan kaikki on vakuutettu, mitä on, kun on kaikki hevoset vakuutettu ja kaikki liiteritkin. Mutta sitten ei ollut tuollaisia rakennuksia”, Niemelä huokaa. ”Omaan piikkiin pistän paljon, mutta ripauksen pistän asiamiehellekin, kun olen nimenomaan soittanut ja pyytänyt tarkistusta, kun muualtakin kaupataan vakuutuksia. Aina vaan sanotaan, että teillä on kaikki kunnossa, mutta sitten ei ollutkaan.”Erillinen rakennus ei kuulu maatilavakuutuksiin, mutta rakennuksessa ollutta irtaimistoa kuitenkin korvattiin, sillä irtaimisto kuuluu.”Mutta juomakuppeja se taas ei korvannut, kun ne ovat vakuutusyhtiön mielestä kiinteät ja kuuluvat rakennukseen”, Niemelä naurahtaa.”Vaikka ne olivat arvokkaimmat siellä, vuosi sitten hommatut Nelsonin kupit muuntajineen”, Sorvisto täydentää. ”Mutta onneksi se oli pihatto eikä talli. Mulle on aina ollut kaikista kauhein fobia, että jos hevoset on tallissa ja se palaa.”.Video: Eija SorvistoTästä onnettomuudesta otettiin opiksi. Nyt on kaikki tarkistettu vakuutuksiin. Ja tälle vuodelle pariskunta toivoo omien sanojensa mukaan ’ihan vaan normaalia tylsää arkea’.Sorviston tallilla normaali arki tarkoittaa sitä, että seitsemän päivää viikossa päivät toistuvat ihmisille samanlaisina. Hevosilla ajetaan joka kolmas päivä.”On se sitten sunnuntai, maanantai tai keskiviikko, jos niillä on treenipäivä, ne juoksevat sinä päivänä”, Sorvisto sanoo. ”Joka päivälle tulee ajohevosia. Ne menevät sykleinä. Tässä on kaikkea hommaa, peltohommat ja muuta, joten tämä on meille toimivin systeemi. Vaikka käytännössä tehdään seitsemän päivää viikosta töitä ja joka päivä on ajohevosia, ei ole sellaista, että pitäisi hullun lailla juosta. Saa tehdä rauhassa.”Treenit ajetaan usein Ylivieskan raviradan takana olevalla kilometrin suoralla.”Siellä on vähän nousuja, ja ollaan porukalla tilattu sinne hiekkaa niin, että se on sellainen pehmeä mäkisuora. Siinä ajetaan 800 metrin vetoja. Tästä tallilta ei ole kuin kolme ja puoli kilometriä sinne.”Talvella vetoja ajetaan myös heti talon takana sijaitsevan Kalajoen jäällä.Suurimpina saavutuksinaan valmentajana Eija Sorvisto pitää Moonlight Velvetin 4-vuotiaiden tammojen Kasvattajakruunun voittoa ja Villinmiehen tammakilvan kakkossijaa. Nyt tallissa ei juuri ole varsoja, mutta muuten nykyinen kalusto on Sorvistolle mieleen..Etenkin viime syksynä Traveran huutokaupasta Sorviston kimpalle löytynyt Hurricane D.K., joka on voittanut muun muassa kolmevuotiseliitin Elitloppet-viikonloppuna vuonna 2021 ja hiukan aiemmin talliin tullut Nirvana Newport, joka aloitti kesällä Suomessa kahdella voitolla.Normaali työpäivä Sorvistolla alkaa kuudelta, jolloin ensin ruokitaan hevoset ja sitten juodaan oma aamukahvi. Kun hevoset ovat syöneet, ne viedään ulos ja talli siivotaan. Sitten ajetaan treenit ja iltapäivällä siivotaan pihatot, jotka Sorviston tallilla siivotaan joka päivä. Tallista tullaan pois, kun työt on tehty.”Ei meillä mene kuin jouluaattona talli viideltä kiinni. Harvoin ennen seitsemää ollaan pois. Aina siinä menee”, Sorvisto naurahtaa.16-vuotiaana toisensa tavannut pariskunta on ollut viimeksi lomalla kolme ja puoli vuotta sitten, kun äkillistä sairauslomaa ei voi sellaiseksi laskea. Pieniä vapaahetkiä vietetään usein omassa pihasaunassa Kalajoen rannalla. Sosiaalista elämää tuovat vierailevat hevosenomistajat.”En ole ikinä miettinyt, että ei jaksaisi. Väsyttäähän se välillä, mutta sitten menee vain aikaisemmin nukkumaan”, Sorvisto sanoo.”Ja sehän on melkein loma, kun tulee Ruunakunkkarit, ja tänne tulee kavereita”, Niemelä vastaa.Sorvisto nyökkää.”Sinä viikonloppuna ei muuten ajeta hevosia, ellei ole joku startissa.”.Ravivalmentajaksi vahingossaLapsena Eija Sorvistoa kiinnosti ratsastaminen enemmän kuin ravit. Isä vei hänet Kalajoelle ratsastamaan, sillä Ylivieskassa ei ollut ratsastuskoulua.”Papan kanssa kävin raveissa. Hän oli kaarretarkkailija ja me pyörimme serkkuni kanssa katsomolla tai varikolla. Myöhemmin olin ravitalleilla töissä, esimerkiksi Siika-ahon Artolla pitkään, mutta samaan aikaan mulla oli koko ajan ratsu ja kilpailin esteratsastuksessa”, Sorvisto kertoo.Vuonna 2004 Sorviston puoliso Kari Niemelä teki veljensä kanssa kaupat kotitilastaan, johon pariskunta remontoi tallin vanhaan navettaan. Sorvisto vaihtoi ratsunsa ravisiitostammaan, mutta vieraita ravureita ei ollut tarkoitus ottaa valmennukseen.”Minun oli tarkoitus aloittaa kasvatustoiminta ja pitää vieraita ratsuja. Mutta kun Arto lopetti, hän ohjasi ravureita tänne.”Siitostamma oli nimeltään Linda Moon, ja paras sen varsoista oli Trick 14,6a (Super Fling). Se voitti 10 kertaa 34 startista ja tienasi yli 40 000 euroa.”Se pärjäsi 75-tasolla asti ja sitten ihmiset rupesivat kysymään, että otatko hevosia treeniin. Siitä se sitten lähti. Kokopäiväiseksi valmentajaksi jäin suunnilleen 2006, kun hevosia oli sen verran, että muista töistä pystyi jäämään pois.”Valmennettavillaan Sorvisto ei ratsasta. Se harrastus on jäänyt ihan kokonaan.Vaikka talliin tuli valmennettaviakin, toteutui myös ajatus kasvatustoiminnasta. Niemelä ja Sorvisto ovat kasvattaneet yhdessä ja erikseen noin 35 varsaa. Niemelän nimissä syntyneistä suomenhevosista paras on Topmar 22,0a (Auraus), joka osallistui Vermon kuningatarkilpailuun vuonna 2017. Yhteisistä kasvateista menestynein on tamma Fancy Creek 12,8a (The Bosses Lindy). Viimeisin kasvatti syntyi neljä vuotta sitten, ja siihen sen piti loppua.”Meillä oli neljä omaa siitostammaa ja neljä vierasta ja treenattavat päälle. Hevosia oli yhteensä 35 kolmen ihmisen hoidettavana. Se alkoi vaan käydä liian raskaaksi”, Sorvisto sanoo. ”Eikä niihin syntynyt yhtään huippua. Mutta kun oli ensimmäinen vuosi, ettei ollut yhtään varsaa, tuntui, että olisi se niin kiva, kun niitä voisi tuossa seurata. Ja niitähän jaksoi seurata vaikka kuinka pitkään, kun ne olivat niin hauskoja.”Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, varsinkaan hevosihmisen. Nyt kasvatustoimintaa herätellään uudelleen. Kimppatammat Smiley Match ja Moonlight Velvet ovat tiineenä Maharajahista.”Niissä on ideaa, kun ne ovat molemmat juosseet ikäluokkakilpailuja ja pärjänneetkin.”

Eija Sorviston vaikea syksy kääntyi voitoiksi: "Oli kiva nähdä, että porukka on vielä sellaista, että haluaa auttaa ja tarjoaa heti apua"

Aiheeseen liittyvää

Tuttu talo, uudet saappaat – Tomi Himanka teki paluun Hippokseen

Pasi Pykäläisen pitkän aikakauden päätös huokuu haikeutta – "Raviurheilu on antanut paljon, mutta on ottanutkin"

Kuukauden henkilö Matias Salo tunnistaa tarpeen avittaa kotimaista kasvatusta – "Samaan aikaan tuontihevosia tarvitaan"

Tuleen ei ole jääty makaamaan – Ville Holopainen kehittää Jokimaata vaikeista ajoista huolimatta