Elina Leinonen panostaa raviurheiluun – "Ei tämä ala kuole noin vain, ja uskon, että tätä saadaan vielä nousuunkin"

Pilvenmäen raviradalle paistava elokuinen aurinko ei välitä siitä, että Suomen ylle tuntuu kasaantuneen raskaita mentaalipilviä, eikä niiltä ole välttynyt raviurheilukaan. Se suo silti loppukesän säteensä jokaiselle tasapuolisesti.Veikko Leinosen tallin käytävälle ei tuo elämän mahdollistava kaukainen mollukka helota aivan suoraan, mutta mitäpä se haittaa, kun siellä on omasta takaa päivänpaistetta.Näinä aikoina, jolloin joka tuutista raikaa pessimismiä, on äärettömän piristävää tavata nuori ihminen, jolla on vilpitön usko tulevaisuuteensa ja kova halu tehdä myös sen eteen töitä. Elina Leinonen on pian 22 vuotta täyttävä nainen, jonka aurinkoisuus tarttuu, ellei pidä kyynisesti varojaan. Hän on juuri tullut treenilenkiltä Queen Of Goldin kanssa. Tamman, joka kaivoi hänestä esiin raviurheilijan.. Kiihkeäluontoinen Queen Of Gold on Elinan isän Veikko Leinosen kasvatti ja nyt jo 11-vuotiaaksi ehtinyt. Tamma oli kolmen ikäinen, kun kasvattaja-valmentaja alkoi kyllästyä siihen tyystin.”Se painoi vaan, iskä ajoi toista tuntia lumihangessakin, eikä se vaan hellittänyt”, Elina Leinonen kertoo ja hymyilee. ”Ei lopettanut siitäkään sitä painamista.”Tytär esti isänsä aikeet 13-vuotiaan tahdonlujuudella.”Iskä meinasi laittaa sen pois, minä sanoin, ettei missään nimessä. Hän sanoi, että koita sinä sitten itse sen kanssa.”.Elina LeinonenSyntynyt 28.10.2003Hevosenhoitaja ja ohjastaja LoimaaltaPalkittu Vuoden komeettana 2024Johtaa tämän vuoden monté-liigaa ja on kokonaisajajatilaston 20.Johtaa Salamakypärät-kilpailusarjaa (tiedot tasolla 15.8)Mieliruoka maksalaatikko, ehdottomasti rusinoilla, mielijuoma maito Tv-ohjelma American horror storyVoittobiisi Hanoi Rocks – Tragedy.Elina Leinonen oli jo sitä ennen poniraviurheilija. Sillanpään Gertrudin kanssa oli kertynyt 69 starttia ja kuusi voittoa.”Hommattiin poni, kun olin kymmenvuotias ja aloin touhuamaan sen kanssa. Tein sen kanssa kaikenlaista, kun se kerran siinä oli. Se oli ihan jees, mutta ei siinä vielä sen ihmeellisempää ollut.”. Hän otti isänsä haasteen vastaan ja vastuun Queen Of Goldista. Sitten sen olikin menoa. Kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti.”Se minut sitten sai innostumaan tosissaan raviurheilusta. Tamma meni niin kovaa ja se oli hirveän jännää. Siinä kesti kyllä vähän aikaa, että opittiin toisemme.”Lopulta tamma tuli vasta seitsemänvuotiaana starttiin, mutta on nyt 12,1a-ennätyksellä ja kahdeksalla ykkösellä varustettu. Voitoissa on myös vuoden 2022 tammikuussa kotiradalta tullut, joka oli Leinosen uran ensimmäinen.”On sen valmentaminen edelleen ongelmallista. Vältän sen kanssa oikeita treeniteitä, ajelen lähinnä pellolla. Startissa se on tyynempi, kun saa mennä kovaa.”.Ylioppilaaksi Elina Leinonen malttoi käydä ja on hän muutaman kerran hakenut eläinlääketieteelliseenkin.”En valmistautunut kokeisiin lukemalla sen enempää. Hakenut vain ja todennut, etten ole päässyt todistuksella sisään. Eläinlääkärihaave on karannut koko aika kauemmas, mitä enemmän hevoshommiin menee aikaa. Nyt kiinnostus on niin paljon tässä.”Kiinnostus raviurheiluun tuntuu Elina Leinosen kohdalla hieman jopa vähättelyltä. Mieli tekisi puhua intohimosta. Siksi innolla hän asiasta puhuu, eikä muuta tunnu tällä erää elämään mahtuvan.”Tämä vaan vetää niin paljon puoleensa”, hän nauraa. ”On tämä niin mielenkiintoista. Kaikki päivät ovat erilaisia.”Hän työskentelee nyt isällään, mutta tavoitteena on jokin päivä olla myös ammattivalmentaja, joskin kohtalaisen pienimuotoista tallia pitäen.. Hän ei lähde lainkaan mukaan lajin pessimistisiin näkemyksiin, joita paljon kuulee ja lukee. Eikä tietenkään kannatakaan, kun suunnittelee omaa elämää alan parissa.”Ei minua huoleta, ei tämä ala kuole noin vain, ja uskon, että tätä saadaan vielä nousuunkin. Lajissa on varmasti riittävästi viisaita ihmisiä ja lisääkin voi tulla sellaisia, joilla on visioita.”Oma valmennustalli kuuluu vielä pitkän ajan suunnitelmiin ilman selkeää konkretiaa.”Tällä hetkellä kilvanajo on kuitenkin se juttu, siihen on kiinnostuksen pääpaino. Päivät tässä autan iskää valmennuksessa, mutta kyllä se päivän kohokohta on, kun pääsee illalla raveihin ja kilpaa ajamaan. Siinä adrenaliini nousee kilpailuhengestä ja tiukoista tilanteista.”.Oman isän alaisuudessa työskentelyssä on hyvät ja huonot puolensa, mutta hän sanoo asioiden olevan selvästi plussan puolella.”Omaa tammaa (Queen Of Gold) treenaan sillä tavalla kuin tykkään, eikä iskä saa puuttua siihen ja kun iskän hevosia treenataan, minä ajan, miten iskä sanoo. Tullaan aika hyvin toimeen, kun ei paljon puhuta. Ei me ikinä riidellä, mutta joskus kärsivällisyyttä kysytään.”Elina Leinonen palkittiin viime Ravigaalassa Vuoden komeettana. Tämä vuosi on osoittanut, että toisin kuin omaa kiertoaan toistavat tähtitaivaan komeetat, tämä komeetta ei jää pyörimään samalle radalle..Ajotehtävät ovat lisääntyneet ja menestys on kasvanut. Huomioitavaa on, että hän on saanut yhä enemmän luottoa valmentajilta muihinkin kuin montélähtöihin ja Salamakypärien kaltaisiin erikoislähtöihin.Tämä tuotti Aleksi Kytölän valmentamalle Bright Diamondille jo 10 000 euron arvoisen yllätysvoiton Pilvenmäen Ponnahduslaudasta.”Pääsin ajamaan sitä Salamakypärä-lähdössä ja se meni hyvin, joten Aleksi sanoi, että saat ajaa Ponnahduslaudassakin. Ehkä he ajattelivat, että pieni ja herkkä tamma sopii minulle, ettei laiteta karskia ukkoa kyytiin.” .Pikagallup Elina Leinosesta tuo niin katsomon kuin tallialueen puolelta hyvin samantyylistä viestiä, minkä Antti Ojanperä pukee sanoiksi. Hän luotti tälle Yolo Savoyn ohjat Ylivieskan Malja-ajoon.”Olen seurannut, että hänellä oli heti alusta alkaen hyvä käsi”, Ojanperä sanoo. ”Rento ja hyvä ajoasento, jossa ei roikuta ohjissa.”Ojanperä on suosinut muitakin nuoria ohjastajia, esimerkiksi pari vuotta Leinosta nuorempi Tuukka Varis on ajanut tallin valmennettavilla.”Sen muistaa itsestäkin, ettei se ole helppo tie nousta. Mielellään antaa nuorille mahdollisuuksia, kovemmissa lähdöissä ajaminen vie heitä eteenpäin.”.Jos hevonen ja ihminen alkavat keskenään kilpailemaan kumpi on vahvempi, hevonenhan sen tietysti voittaa. Ei se voimasta ole kiinni, vaan otteesta hevoseen.Elina Leinonen.Juuri tuo hyvällä kädellä rennosti ohjastaminen on kiinnittänyt monen huomion ja taktinen osaaminen kehittyy vain kilpaa ajamalla. Sitä Leinonen ei itse pysty analysoimaan, mistä sellainen käsi on peräisin. Eikä ihme, ei sitä kysyttäessä pysty sanomaan 12 000 voiton ohjastaja Jorma Kontiokaan.Niin Leinonen kuin Kontio vastaavat, että se tulee, kun paljon ajaa hevosilla. Ettei se ole myötäsyntyinen kyky, vaan runsaan harjoittelun tulos. Tätä vastaan sotii se, ettei kaikista vaan tule hyviä ohjastajia, vaikka he ajaisivat hevosella maapallon ympäri. Toki kokemuksesta on varmasti apua. Veikko Leinonen on tunnetusti ollut mies paikallaan ongelmahevosten kanssa ja tytär on saanut siinä sivussa tottua sellaisiinkin.. ”Nyt kun minulle on ilmoitettu reippaasti hevosia, on niissä välillä hankaliakin”, Elina Leinonen kuvailee. ”Niitä on tässä kotonakin ollut, jotka käyvät kuumana ja painavat ohjille. Sellaisen kanssa pitää vaan pysyä rauhallisena ja koittaa tartuttaa sitä rauhaa hevoseenkin.”Jotkut ajattelevat, että hauiksen ympärysmitta on ratkaiseva tekijä ylipyrkivän hevosen kanssa.”Jos hevonen ja ihminen alkavat keskenään kilpailemaan kumpi on vahvempi, hevonenhan sen tietysti voittaa. Ei se voimasta ole kiinni, vaan otteesta hevoseen.”Naisten perinteinen osa raviurheilussa on ollut hevostenhoitaja. Tämä vuosituhat on nostanut heitä yhä enemmän esiin myös valmentajina, mutta jostain jokseenkin käsittämättömästä syystä ohjastajamarkkinoilla nouseminen on heille edelleen hankalaa. Minkäänlaista vähättelyä Elina Leinonen ei nuorena naisena kuitenkaan ole kokenut.”Ei mitään tytöttelyä kuule ollenkaan, kaikki ovat ottaneet minut tosi positiivisesti vastaan”, hän iloitsee.Hänellä on tavoite, jonka hän esittää terveellä itsetunnolla, mutta ilman uhoa.”Olisi hienoa kehittyä ohjastajana. Ehkä jonain päivänä voisi päästä vaikka top kymppiin tilastoissa”, Elina Leinonen miettii. ”En pidä sitä ihan mahdottomana, minulla on se etu, että ajan montélähtöjäkin.”Tätä kirjoitettaessa hän on jo sijalla 20., joten se ei todellakaan tunnu mahdottomalta. Se kuitenkin vaatii käytännössä sadan ykkösen ajamista vuodessa. Vaikka ei pitäisi kategorisoida naisia erikseen, kerrotaan nyt kuitenkin, että Janita Antti-Roikon vuoden 2022 voittomäärä 61 on selkeästi kaikkien aikojen kovin naisohjastajalle.Kuinka moni uskaltaa lyödä vastavetoa, jos tässä jutun lopuksi väitetään ja veikataan, että Elina Leinonen on ensimmäinen naisohjastaja, joka ajaa sata voittoa vuodessa ja tekee sen ennen kuin täyttää 30 vuotta?.Tasavahvasti selässä ja kärryilläElina Leinoselle monté ja kärrylähdöt ovat yhtä mieluisia.En osaa valita kumpi on mukavampaa, monté vai kärrylähdöt, Elina Leinonen puntaroi. ”Ne ovat hyvin erilaisia, mutta yhtä innostavia kumpikin.”Jo pelkästään ohjastajan näkökenttä on erilainen näissä kahdessa lajissa.”Montéssa hevoset menevät lähekkäin ja kuskin katse on eteenpäin, etkä pysty seuraamaan tapahtumia takana niin tarkkaan kuin kärryiltä.”Toisten hevosten sijaintien arviointi on siksi vaikeampaa.”Kun olet kärryillä, olet valjakosta taaimmaisena, mutta selässä ollessa hevosen takapää on vielä takanasi. Kaistaa vaihtaessa pitää ajatella, kuinka kauas sen jalka menee, kun takaviistossa on hevosia, ettei teilaa ketään.” . Hevonen voi vaatia myös erilaisen balanssin monte- ja kärrylähdössä.”Painopiste muuttuu, montéssa hevonen voi tarvita lisäpainoa edessä, kun etunen voi jäädä alle. Pieni paino auttaa viemään liikettä eteen- ja ylöspäin.”Vaikka ihanteellinen montéhevonen on selväravinen, ei se ole koko totuus.”On niitä ollut hyviä montéhevosia vähän vaikeammallakin ravilla. Hevosta pystyy tukemaan selästä ehkä jopa paremmin kuin kärryiltä ja kun kuski on siinä lähempänä, hevonen luottaakin paremmin.”Yhteistä monté- ja kärrylähdöissä on, että on hyvä olla joku ajatus, miten viedä suoritusta eteenpäin.”Koitan jonkun idean saada lähtöön, miten sitä lähtöä lähtee ajamaan. Katsoa, mitä muita hevosia ja kuskeja siinä on, ja koittaa päätellä, mitä he meinaavat.”Idean syntyminen vaatii etukäteistyötä.”Katson lähtöjä videolta ja kuuntelen valmentajaa.” .Montéohjastaminen on huomattavasti fyysisempää työtä kuin kärryillä istuminen.”Olen tässä kotona ratsastamalla treenannut itseänikin monté-kuntoon. En tee yhtään mitään ratsastamisen lisäksi. Mielestäni kuntoa montén menemiseen ei voi ihan hirveästi kasvattaa käymällä salilla tai juoksemalla lenkkiä. Se on niin oma lajinsa, joka ottaa tiettyihin lihaksiin.”Taka- ja etureidet, pohkeet, alaselkä ja vatsalihakset, jossain määrin ojentajat ja hauiskin, jos hevonen painaa paljon ohjille, ovat Leinosen mukaan paikat, joita montéohjastajalta kysytään..Jatka lausettaSome… on tätä päivää ja esimerkiksi mitä Hannu Torvinen tuottaa sinne on tosi siistiä ja esimerkillistä. Sellaista saisi olla enemmänkin, jossa tuodaan lajin arkea esiin positiivisesti. Kyllä niistä joku lajista tietämätönkin voi innostua.Seuraan… muita ohjastajia. Jokaisella kärkikuskilla on juttuja, josta pitää. Antti Teivainen on napakka, hänellä on ote, jolla hevosen saa lähtemän kovaa ja menemään tosissaan. Olli Koivunen osaa piilottaa hevosta sisäradalle ja lopussa ne lentää. Janita Antti-Roiko pärjää montéssa vaikeillakin hevosilla. Ari Moilanen osaa ajaa siististi millä hevosella vain.Valinta… Vuoden komeetaksi oli jotain, mitä en olisi voinut kuvitellakaan. Siellä on kuitenkin aikaisemmin ollut Santtu Raitalaa, Olli Koivusta ja Torvisen veljeksiä.Lämminveristen… Suomen mestaruus montéssa olisi hienoa voittaa. Sitten tosi kaukaisena haaveena on kuningatarkilpailu. Tammat ovat lähellä sydäntä. Ehkä se johtuu siitäkin, että kun tähän tontille tulee hevonen, niin tammat tulevat minun hoidokikseni ja iskälle orit. Hän tykkää niistä enemmän. Salamakypärät... on ollut tosi tärkeä. Olen saanut ajaa hevosia, joita tuskin olisin muuten päässyt ajamaan ja päässyt verkostoitumaan valmentajien kanssa.

Elina Leinonen panostaa raviurheiluun – "Ei tämä ala kuole noin vain, ja uskon, että tätä saadaan vielä nousuunkin"

Aiheeseen liittyvää

Tuttu talo, uudet saappaat – Tomi Himanka teki paluun Hippokseen

Pasi Pykäläisen pitkän aikakauden päätös huokuu haikeutta – "Raviurheilu on antanut paljon, mutta on ottanutkin"

Kuukauden henkilö Matias Salo tunnistaa tarpeen avittaa kotimaista kasvatusta – "Samaan aikaan tuontihevosia tarvitaan"

Tuleen ei ole jääty makaamaan – Ville Holopainen kehittää Jokimaata vaikeista ajoista huolimatta