Isto Kuisma rakensi tiimilleen ja hevosille toimivan konseptin: "Sitä pelkäsi, että jos lähdet siitä ratatallilta, unohdut jonnekin metsän keskelle"

Keväinen päivä tiputtaa vettä. Lumipeite murtuu jo kengän alla ja polanteet alkavat sulaa sohjoksi. Pilkanmaalla hevoset katselevat ulkokarsinoista uteliaina pihaan ajavaa autoa. Kaikkialla on rauhallista.Rauhalliseksi voisi kuvailla myös tämän päivän päähenkilöä. Isto Kuisma ottaa hevosen valjastettuna pienestä tallista ja odottaa, että puoliso Heidi Haataja naksauttaa ulkona treenikärryt kiinni siloihin. Kolmevuotias Lady Nenya Sisu lähtee rennosti liikkeelle. Työntekijä Heidi Taavila seuraa Force Majeurella. Kaikki tapahtuu ilman kiireen tuntua..Isto Kuisman kuluvan kauden voittoprosentti on komea 22. Viime aikoina häntä on pitänyt otsikoissa esimerkiksi menovaihteen Pilkanmaalta löytänyt Nemea Iceman. Ruuna oli kiertänyt kuuden valmentajan käsistä ennen kuin se tuli Kuismalle. Se tiedettiin kyvykkääksi, mutta oli kilpailuissa hermostunut, eikä löytänyt ravisäveltä. Omistajat olivat jo myymässä hevosta, kun Kuisma soitti ja ehdotti, että hän voisi vielä kokeilla. Kokeilu on tähän mennessä tuonut vajaassa vuodessa 7 voittoa ja lähes 20 000 euron tienestit. Nemea Iceman starttaa seuraavaksi keskiviikkona Vermossa Kuuma cupin karsinnassa, kuten myös Kuisman valmennuksesta pelkkiä kaksarisijoja ottanut Joanna Sisu, joka oli viimeksi Teivon tammadivisioonafinaalin toinen.Kuisma on aiemminkin profiloitunut hankalien tai ongelmallisten hevosten kanssa pärjääväksi valmentajaksi. Hän ei erittele sille mitään yksittäistä syytä. ”Luulen, että se on meillä se kokonaisuus. Hevoset ovat tässä pihapiirissä ja niiden kanssa tehdään kaikki yksilöllisesti. Esimerkiksi hahmottelen treenilistan aamulla, en ikinä vaikka viikkoa etukäteen enkä oikeastaan edes kahta treenipäivää etukäteen. Ja sekin voi muuttua. Jos joku hevonen näyttää mielestäni karsinassa tai tarhassa ylivirkeältä tai yliflegmaattiselta, sen mukaan sitten reagoidaan”, Kuisma kertoo. ”Ja kun lähden pihasta, mulla saattaa olla visio, että ajan kahdeksan vetoa, mutta voi silti olla, etten aja kuin kaksi.”.Kuisma sanoo, että hänen treeniajatuksensa perustuu siihen, mikä olo hevosesta tulee. ”Tykkään seurata, minkälaisia ne ovat tarhoissa ja millä mielialalla. Minkälainen silmä hevosella on valjastus- ja pesupaikalla”, Kuisma luettelee. ”Pulssejakin seurataan, mutta mielestäni hevosen olemus on tärkeämpi ja kertoo enemmän kuin pulssit.”.Hän miettii hetken, miten kiteyttäisi sanomansa.”Minulla on aina ollut kauhea intohimo oppia. Yleensä alasta ja myös jostakin hevosesta enemmän. Tykkään hirveästi siitä tunteesta, kun ajan hevosella tai talutan sitä ja pääsen jyvälle siitä, mitä se hevonen ajattelee.”Kuisma on uransa aikana pärjännyt etenkin monella haastavamman puoleisena pidetyllä tammalla.”Minua on aina jostain syystä kiehtonut kovapäiset tammat. Yksityisvalmentajanakin mulle sattui vähän haastavamman luonteisia tammoja ja kun niiden kanssa pääsee sinuiksi, ne hevoset ovat ihan uskomattoman hienoja yhteistyökumppaneita ja työkavereita”, Kuisma sanoo. ”Olen sitä koulukuntaa, joka väittää, että jos on hyväpäinen tamma, se tulee oriista ohi. Se on todistettu maailmassa monta kertaa.” Kuisma on tarkka hevosten terveydenhuollosta. Hän taivuttelee hevosia mielellään ja haluaa, että pieniinkin kremppoihin reagoidaan heti.”Heidit tekevät myös hirmuisesti töitä hevosten lihashuollon ja mielialan kanssa. Me ajatellaan, että tehdään asiat yksinkertaisesti eikä hifistellä, mutta koitetaan tehdä ne hevosten ehdoilla”, Kuisma paaluttaa. ”Mulla on aina ollut se visio, että hevosten pitää olla paljon ulkona. Saksasta ja Ranskasta jäi ajatus ulkokarsinoista. Hevosten pitää olla levollisia ja rauhallisia ja niiden pitää nähdä ulos. En halua, että ne on tallissa ja katselee vain käytävällä toisiaan. Enkä tarkoita, että se toinen vaihtoehto olisi väärin, mutta tämä on se, mitä itse haluan.”.Hevoset tarhaavat yksin, mutta ulkotallien asettelun ansiosta ne näkevät toisensa ja tallinpihan tapahtumat koko ajan.”Talli on vain se paikka, missä pestään, kengitetään ja hoidetaan. Vaikka itse sanonkin, ovat kaikki hevoset täällä kauhean rauhallisia. Haluan, että ne ovat tyytyväisiä, sitä kautta niitä pystyy sitten treenaamaankin.”Kuisma ja Haataja asuvat Pilkanmaalla, mistä pariskunta 10 vuotta sitten vihdoin löysi kauan toivomansa maapaikan. ”Silloin alkoi taas tulla elämään ihan eri näkökulmaa ja perspektiiviä”, Isto Kuisma sanoo.Ennen muuttoa he ehtivät valmentaa kymmenisen vuotta Kouvolan ratatallilla, jossa aloittivat heti Saksasta tultuaan vuonna 2003. ”Etsimme paikkaa pari vuotta. Niitä oli kyllä tarjolla, ja kävimme paljon esittelyjä katsomassakin, mutta ne kaikki olivat aika kaukana Kouvolasta. Ja sitä pelkäsi, että jos lähdet siitä ratatallilta, unohdut jonnekin sinne metsän keskelle”, Kuisma kertoo. ”Mutta samaan aikaan tajusimme, että siellä ratatallilla meillä ei ole tulevaisuutta. Hevoset sairastelivat aivan älyttömästi, eikä me saatu siihen sellaisia hevosia, millä olisi ollut mahdollista nousta.” Lopulta vinkki tuli tuttavapiiristä.”Niemelän Kimmon kanssa puhuttiin asiasta, ja kerran hän soitti, että on kuullut tällaisesta ratsupaikasta, mikä on tulossa myyntiin. Taisin samana päivänä vielä hypätä autoon ja lähdin etsimään paikkaa. Ajoin hiljaa pihaan, koputin oveen ja kysyin, onko paikka tulossa myyntiin. He tarjosivat kahvit, juteltiin hetki ja kuukauden päästä siitä tehtiin kaupat.”.Ensin maapaikassa pidettiin siitostammoja, varsoja ja lepohevosia ja rakennettiin paikkoja kuntoon. Lopulta koko toiminta siirrettiin Pilkanmaalle.”Se oli käännekohta, kun kaverini Harri Rantanen soitti yhtenä keväänä Italiasta. Hän kysyi, kiinnostaisiko tällainen kuvio, että jos he tulevat kilpailemaan Pohjoismaihin ja heidän hevosiaan jäisi tänne meille kesäksi. Sanoin että totta kai. Sitähän tehtiin sitten useampana vuonna.”Vuosi oli 2014. Rantanen toi Kuismalle muun muassa Prussian, joka voitti Seinäjoki Racen ja oli sekä Finlandia-ajossa että Kultaloimi-ajossa kolmas. Maallemuutto ratatallista muutti myös Kuisman treenimetodit ja italialaiset huippuhevoset antoivat visiolle loppusilauksen.”Kouvolassa oli käytössä vain rata. Tässä taas rakensimme pinnat hiittisuoralle ja teimme vision, miten täällä ruvetaan ajamaan”, Kuisma sanoo. ”Kesällä pidämme toisen suoran pehmeällä pinnalla ja toisen suoran vähän jämäkämmällä pinnalla.”Treenit perustuvat vetoihin. ”Ei kauhean pitkiä. Pisin, mitä käytetään, on 680 metriä. Suoralla on nousua, loppua kohti vielä vähän enemmän. Samaa suoraa hyödyntäen pystymme ajamaan myös mailia, mutta eniten ajetaan vetoja.”Videolla vauhdissa Nemea Memo ja Quick Ale.. Treenit suunnitellaan hevoskohtaisesti. Vetoja ajetaan kahdesta kahteentoista. Kaksi vetoa ajetaan peräkkäin ilman palautusta, ja tien toisessa päässä palautellaan hetki. ”12 vetoa ajetaan suht harvoin, se riippuu paljon pinnasta ja missä vaiheessa treeniä hevonen on.”Kilpailukaudella myös lepo on erittäin tärkeää. ”Startin jälkeen annan aina hevosten levätä, että ne saavat kunnolla palautua. Seuraavat treenit on sen mukaan, miltä hevonen näyttää, mutta vähintään kolme päivää ne saa aika lailla olla vaan”, Kuisma kertaa.”Jos hevonen juoksee vaikka kahden viikon välein ja on startannut lauantaina, ajan seuraavan kerran torstaina kuusi vetoa. Sitten maanantaina neljä vetoa, joillain pari enemmän. Perjantaina kaksi terävää vetoa ja lauantaina taas starttiin.” .Terävien hiittien tarkoitus on herättää elimistö ennen starttia, Kuisma sanoo.”Saadaan punasolut kunnolla liikkeelle. Toki on jotain hevosia, jotka menevät päivää ennen vain hölkkää tai vaikka vaan yhden terävän vedon.”Tällä hetkellä kaikki tallin hevoset lämmitetään ravipaikalla kahdesti. ”Toisessa lämmityksessä tehdään terävä lopetus. Sillä saadaan elimistö heräämään ja hevonen psyykkisesti oikeaan tunnelmaan. Ja kuskit tekevät esittelyn jälkeen vielä omat juttunsa siihen.”Kuisma on ylpeä tiimistään, johon kuuluu hänen ja puoliso Heidi Haatajan lisäksi pitkäaikainen hevosenhoitaja Heidi Taavila. ”Meillä on ihan supertiimi tässä. Töissä ja tallissa pitää mielestäni olla koko ajan hyvä fiilis ja meillä on. Se tarttuu myös hevosiin. Molemmat Heidit ovat ahkeria, tykkäävät hommasta ja hevosista.”.Myös Kuisman hevosia pääasiassa ohjastavat Hannu ja Jukka Torvinen ovat tärkeä osa toimintaa. Kuisma ei edes muista, koska Hannu alkoi ohjastaa hänen hevosiaan, mutta kauan siitä on. Vuosien varrella ammatillinen yhteistyö on syventynyt ystävyydeksikin.”Huomasin heti alussa sen, mitä Niemisen Makekin joskus sanoi, että jos teet nuorten ja iloisten ihmisten kanssa töitä, se heijastuu suhun itseesikin. Kun pojat alkoi ajaa, siitä tuli itsellekin uusi vaihde työhön”, Kuisma sanoo. ”Sekin on kiva, että nyt näen ihan velvollisuudeksikin, että meidän pitää tarjota heille sillä tavalla treenattuja hevosia ajettaviksi, että pärjäämme. Tulee huonoja aikoja ja tulee hyviä aikoja, ja kaikesta olemme Jukan ja Hannun kanssa selvinneet. Parempaa yhteistyötä en pystyisi kuvittelemaan. Ajattelemme hevosista ja meidän visioista samalla lailla ja sen lisäksi vähän elämästäkin, se auttaa aivan älyttömästi. Yhteistyömme on tosi helppoa.”Tiimin tärkeä osa ovat myös omistajat. Kuisma kiittelee, että monet hänen omistajistaan ovat olleet mukana useita vuosia, ratatalliajoilta lähtien. Hevosia on kuitenkin pitänyt löytää myös itse, eikä asiakashankinnassa ole aina auttanut edes pärjäävä otsikkohevonen..”Ekat vuodet oli tietysti paljon sitä, että ostin hevosia itse halvalla. Alamäen Markolle iso kiitos, että saatiin Sisun kautta ostaa tai liisata tänne hevosia. Ne vähän pönkitti alkua ja pikkuhiljaa toiminta lähti menemään oikeille urille. Nyt viime aikoina on ollut kiva buusti ja hevosia on tarjottu kivasti”, Kuisma toteaa.”Moni kysyi silloin, kun Stoneisle Ocean kilpaili ja oli meriiteiltään meidän otsikkohevonen, että onko puhelin soinut ja tarjottu hevosia. En tiedä mikä siinä oli, kun tamma voitti muutaman kerran Solvallassa ja Espoon palkinnon, mutta sinä aikana, kun Ocean kilpaili, meille ei tarjottu suoraan yhtään hevosta. Oliko se syynä, että se oli puoliksi oma hevonen, ajatteliko ihmiset, että keskitymme vain siihen, mutta jokin siinä oli.”.Kuisma on sitä mieltä, että raviurheilun nousu voi alkaa vain omistajien palvelemisesta ja huomioimisesta, ja siinä jokaisen lajin osapuolen pitäisi kantaa kortensa kekoon. ”Pitää tarjota elämyksiä, ei kaikki kulminoidu rahaan. Kun hevonen voittaa, sen omistaja pitäisi huomioida vielä paremmin. Hoitajat huomioidaan vihdoin, nyt pitäisi saada omistajat esiin. Kyllä me kuskit ja treenarit joudetaan jorisemaan muuallakin, podiumilla pitäisi aina haastatella omistajaa”, Kuisma haastaa..Kuisma näkee, että jos hevonen juoksee 75-raveissa, sen omistajille pitäisi automaattisesti olla tarjolla pöytä ravintolassa, jotta omistaja pääsee katsomaan hevostaan paikan päälle, syömään hyvin ja ottamaan kaveripariskunnan mukaan, sillä niistä ne uudet omistajat tulevat. Myös valmentajien täytyy palvella omistajia.”90-luvulla Saksassa, kun minulla oli hevosia raveissa, oli todella tärkeää käydä moikkaamassa omistajia lämmityksen jälkeen ravintolassa. Ajopuvun alla oli vähintään pikeepaita sen takia. Hetki piti istua siinä ja vaihtaa muutama sana. Se on meidän treenareiden työtä ja mun mielestä meidän pitää saada sellainen kulttuuri tänne”, Kuisma sanoo. ”Ei se ihminen halua katsoa raveja räntäsateessa, se sitten mieluummin katsoo kotisohvalta lähdön. Kun olin pikkupoika, oli elämys päästä Vermon ravintolakatsomoon. Mutta nykyään en osaa suorilta mainita montakaan omistajaa, jotka tulisivat Vermon ravintolakatsomoon katsomaan hevosensa juoksua. Elämykset pitää saada takaisin.”.Kuisma tiedostaa, että monen muun tekijän lisäksi asia on raha- ja resurssikysymys.”Eihän sen kaiken tarvitse ilmaiseksi olla, kunhan on hyvin järjestetty ja jotenkin ekstraa. Nyt on uusi sukupolvi tulossa ja he osaavat jo arvostaa sitä, että he saavat palvelua ja radalla on hyvä ruoka ja tunnelma.” Saksan raviurheilun romahduksen paikan päällä kokenut Kuisma näkee Suomen raviurheilun tulevaisuuden tällä hetkellä positiivisena.”Viimeiset pari vuotta laiva on mielestäni alkanut kääntyä oikeaan suuntaan. Siinä mielessä näen Suomen raveissa hyvän potentiaalin. Nyt on hyvä pöhinä ja hyvää yritystä. Luotan päättäjiin tällä hetkellä. Viime aikoina on tapahtunut positiivisia asioita, ja on ymmärretty, että nuorille hevosille ja tammoille sinne sarjojen alapäähän tarvitaan lisää rahaa”, Kuisma toteaa.”Jos olisit kysynyt tämän kysymyksen pari vuotta sitten, olisin sanonut, että raviurheilu on niin syvässä syöksykierteessä, että tätä ei voi edes pysäyttää enää, laiva uppoaa varmasti. Mutta nyt näyttää taas paremmalta. Minä ainakin haluan katsoa positiivisesti tulevaisuuteen.”Kun Isto Kuismalla on vapaata, hän tykkää lukea, katsoa rikossarjoja tai käydä laskettelemassa. Kesällä veneily on tärkeä henkireikä, hän on kulkenut vesillä ja vesihiihtänyt nuoresta lähtien. .”Ja sitten tykkään hirveästi käydä hevosten kanssa reissussa ulkomailla. Tästäkin on käyty Ruotsissa ja Norjassa ja Saksassa, ne on kyllä kivoja reissuja. Aina lähdetään, jos on vain sellainen mahdollisuus”, Kuisma sanoo. ”Minulle on tärkeää, että sitä pääsisi tekemään ja että olisi sellaisia hevosia, joiden kanssa lähteä. Olen huomannut, että kaipaan sitä älyttömästi.”Ystävät Suomessa ja maailmalla ovat tärkeitä, koska raviurheilijan ammatissa harrastukset ovat aika vähissä.”Niin raskas laji kuin tämä onkin, on tämä paljon antanutkin. Kavereita ympäri maailmaa ja yhteisöllisyyden siinä.”.Reissumiestä vaisto vie90-luvulla Saksassa Isto Kuisma pääsi ensin yksityistreenarina ja sittemmin omalla tallilla kokemaan kansainvälistä menestystä. Sama palo ajaa häntä edelleen.Kuisman hevosinnostus syttyi jo kotoa, kun hän pääsi isän kanssa kulkemaan raveissa. Maatalouskoulun jälkeen Kuisma meni tallipojaksi Allan Korvelle Forssaan. Korpi myös auttoi nuorta Kuismaa pääsemään töihin Keski-Eurooppaan. ”Akuhan mut hommasi Saksaan. Olin 20-vuotias, kun lähdin sinne, mutta ensimmäisessä paikassa en ollut kovin pitkään”, Kuisma kertoo. ”Lähdin sieltä Hubert Schliekmannille yksityisvalmentajaksi muutamaksi vuodeksi. Sen jälkeen olympiaratsastaja Georg Ahlmann teki niin hyvän tarjouksen, ettei siitä voinut kieltäytyä. Menin heille ravihevospuolelle. Ahlmannin poika Christian teki silloin nousua ja voitti nuorten EM:n esteratsastuksessa. Se oli supermielenkiintoinen paikka, hevoset vaihtuivat ja siellä oli paljon nuoria hevosia.”.Kerran tallilla tuli käymään eräs maansiirtofirman omistaja, August Arkenau. ”Arkenau halusi aloittaa ravihevosten valmennuksen. Hän rakensi uudet tallit, hiittisuoran, radan ja asunnon mulle ja siirryin sitten Arkenaulle töihin. Vuotta en muista, mutta se oli sitä aikaa, kun Saksan raviurheilulla meni vielä hyvin. Palkinnot olivat valtavan hyvät ja hintataso maassa oli tosi halpa. Siellä tienasivat varmaan kaikki hevoshommissa.”Arkenaulla Kuisma pääsi ensimmäistä kertaa mukaan kansainväliseen raviurheiluun. ”Pääsimme Sweden Cupiin Nito Waylla, ja kävimme Ranskassa ja Norjassakin. Sehän se veikin sitten mukanaan.”Arkenaun jälkeen Kuisma sai kovan luokan hevosenomistaja Gunther Tapin avustuksella oman tallin pystyyn. Elettiin vuotta 1999. ”Oli tosi hienoa aikaa pyörittää omia talleja. Tallin aloittaminen oli helppoa, kun oli hyvissä työpaikoissa pystynyt säästämään vähän ja kaksi kuljetusautollista hevosia tuli Tapilta saman tien kun sovittiin päivämäärä milloin aloitan. Silloin käytiin Harpunella Copenhagen cupissa ja 5-vuotiaitten Euroopan mestaruudessa. Siinä se oli kolmas, Varenne voitti. Ja taas pääsi maistamaan kansainvälistä raviurheilua, se oli kivaa.”Saksassa Kuisma tapasi myös puolisonsa Heidi Haatajan 2000-luvun alussa. Sitten tuli käännekohta Saksan raviurheilussa, eikä tulevaisuutta siellä enää ollut.”Romahdus tuli loppupeleissä aika nopeasti. Se oli ihan vuosi tai puolitoista, kun se lähti menemään alaspäin. Alkoi tulemaan maksuviivästyksiä ja kaikki alkoi enemmän ja enemmän sakkaamaan. Heidin kautta tuli ajatus Suomeen muutosta. En ollut aluksi niin lämmennyt sille, mutta nuori lempi vei vissiin mennessään”, Kuisma naurahtaa. ”Kyllä viimeiseen asti koitin, että jotain muutakin voisi tehdä, naapurimaissakin oli kivoja työpaikkoja tarjolla, mutta totta kai siinä on kynnys lähteä yksityistreenariksi taas, kun on ensin pyörittänyt omaa tallia.”Muuttokuorma oli jo lähtenyt, kun vielä Kuisman entinen työnantaja Arkenau soitti, että sanokaa hintanne ja tulkaa hänelle töihin. ”Kyllä mä vähän siinä koitin, että jos kuitenkaan ei lähdettäisi, mutta kyllä me kuitenkin laivaan noustiin.”Enää se ei harmita. Elämä on hyvää nyt, ja haave kansainvälisen tason raviurheilusta elää myös Pilkanmaalla..Rauhan ja ravin löytänyt – Nemea Iceman on alkanut suorittamaan kykyjensä edellyttämällä tasolla.Korjaus 19.3. klo 17.38: Korjattu kuvateksti, jossa Heidi Haataja on Stoneisle Oceanin kanssa Tukholmassa.

Isto Kuisma rakensi tiimilleen ja hevosille toimivan konseptin: "Sitä pelkäsi, että jos lähdet siitä ratatallilta, unohdut jonnekin metsän keskelle"

Aiheeseen liittyvää

Rohkeasti huomista kohti – Oona Halme uskoo raviurheilun tulevaisuuteen

Lisenssimarkkina tulee – Jari Vähänen: "Avainasia on ymmärtää, mistä raha siirtymävaiheen jälkeen tulee"

Menestysvalmentaja Daniel Wäjersten uuden edessä – "Bjertorpissa on haastetta lähikuukausiksi ja vuosiksi"

Kuukauden henkilö Jukka Saastamoinen – Hevoset pitäneet ihmisenä