Lähes vuosikymmenen yhtäjaksoisesti Ruotsissa vaikuttanut Marko Korpi siirtyi marraskuun alussa työskentelemään Journey-tallin hevosten kanssa Jokimaalle.Hän oli Ruotsissa ensin Claes Sjöströmillä varsojen ajajana ja loppuvuodesta 2017 alkaen edesmenneen Heikki Taipaleen perustamalla Journey-tallilla Enköpingissä..Ruotsi oli toki hänelle tuttu paikka jo ennestään, aiempia työnantajia siellä olivat olleet muun muassa Tommy Hanné ja Kari Lähdekorpi.Eikä Korven maailman tutkailu rajoitu suinkaan läntiseen naapuriimme. Hän on asunut niin Yhdysvalloissa, Saksassa kuin Italiassakin. Maailmanmatkailu alkoi jo alta kouluikäisenä, kun hänen isänsä Heikki Korpi ajoi Charme Asserdalilla kilpaa Keski-Euroopassa ja perhe vietti paljon aikaa Saksassa..”Sitten, kun olin kahdeksan, isä muutti Floridaan ja minä tietysti sen ikäisenä kuuluin kalustoon”, Korpi kertoo. ”Neljä vuotta kävin siellä koulua.”Peruskoulun jälkeen Saksasta löytyi ensimmäinen varsinainen työpaikka ravitallilta, sen jälkeen maat ovat vaihdelleet Suomen, Italian ja Ruotsin väliä.”Olen suomalainen. Minkään muun maalaista minusta ei ole tullut, eikä ole ollut tarkoitus tullakaan. Silti olen kuitenkin nyt täällä ihan yhtä ulkomaalainen kuin olin Ruotsissa tai Italiassa.”’Me kodittomat synnyimme lähtemään’, lauloi Pate Mustajärvi Juice Leskisen sanoilla. Siitä saisi jonkinlaisen tunnuslaulun Marko Korvellekin.”Aina ei ollut nuorena nastaa vaihtaa koulua. Floridasta Orimattilaankin oli pieni turhautumisen paikka. Oli kaveripiiri ja harrastukset ja sitten ollaankin äkkiä ihan jossain muualla. Lähteminen oli ankeaa, mutta toisaalta oli jännä päästä uudenkin äärelle.”.Marko Korpi51-vuotias ravivalmentajaValmentaa Jokimaalla Journey-tallin hevosiaPuoliso Sara, lapset seitsemänvuotiaat Lukas ja AxelMieliruoka lasagneMielijuoma kahviViimeksi luettu kirja Hevosmies – Antti HeikkiläSuosikkielokuva KummisetäHienoin nähty ravilähtö Mack Lobellin Elitloppet 1988.Tuusulasta lähtöisin oleva Marko Korpi ei ole vieläkään löytänyt varsinaista kodiksi kokemaansa.”Moni on kallellaan kotipaikkakuntaansa. Siellä on vanhemmat ja kaverit. Ei minulle ole tullut mistään paikasta sellaista. Kyllä tuo Enköping oli kuitenkin kaikista lähinnä kotia.”Kodin tuntuun siellä vaikutti luonnollisesti selkeä elämänmuutos, joka Journey-tallilla työskennellessä tuli.”Kun A4 Audilla lähdettiin rouvan (Sara Korpi) kanssa Ruotsiin, oli kummallakin mukana kassi taikka kaksi. Kun nyt tultiin takaisin, oli lapset, rompetta ja hevosia.”Kulkijan vuosiaan hän katsoo taaksepäin joka tapauksessa hyvillä mielin.”Ei jokaisen levyseppähitsaajan matkassa olisi saanut tuollaista reissua heittää, kuin minä. Ihan varmasti on ollut jännempi elämä kuin monella muulla. On saanut mennä ympäri maailmaa ja valita missä maassa haluaa tehdä töitä. Pelikenttä on ollut aika laaja.”.Korven perhe, Marko, Sara ja seitsemänvuotiaat kaksoispojat Lukas ja Axel asettuivat tänne tultuaan ainakin aluksi vuokraomakotitaloon Heinolaan.”Kun tulin Ruotsista, ei ollut minkäänlaista kämppää”, Marko Korpi kertoo. ”Asuin Holopaisen Villen asunnossa Hollolan keskustassa.”Heinola oli vaihtoehtona hieman hätäratkaisu, kun alkuperäinen suunnitelma ei ainakaan vielä toteutunut.”Oltiin kaupoissa pienestä maatilasta Hollolasta, mutta se asia eteni liian hitaasti. Oli vähän ajatus, että kierrätettäisiin hevosia. Siellä ei tarvitsisi olla heti mitään valtavia ajopaikkoja, hevoset saisivat tulla vetämään vähän henkeä ja huilimaan.”Journey-tallia vetää Heikki Taipaleen tytär Maria Taipale ja toiminnan siirtäminen Suomeen oli hänen päätöksensä.”Ymmärrän Marian halun siirtyä tänne. Kaverit ovat täällä ja nuorella naisella muutakin elämää kuin farmilla päivät ajella hevosia ja illat korjata aitoja.”Korven perheelle Suomeen paluu ei kuitenkaan ollut selviö.”Luulin, että meidän perhe jää Ruotsiin. Kun Journeyn Suomeen muutto tuli siellä julki, niin jostain syystä tällaista vanhaa ukkelia vielä muutama isompi treenari lähestyi työtarjouksilla.”Korpi oli hankkinut ruotsalaisen ammattivalmentajalisenssin ja oli aikanaan pitänyt valmennustallia omiin nimiin Teivossa ja Saukkolassa.”Muutamalta radaltakin tuli tallitarjous, mutta ei minusta ehkä enää ole oman tallin pitäjäksi.”Siteitä naapurimaahan vahvisti myös hänen vilpitön ihailunsa, millaisessa asemassa laji siellä on.”Ruotsin raviurheilu on ollut minulle pennusta asti isoin juttu. Ikätoverit haikailivat Amerikkoja, Ranskoja ja muita, minulle Ruotsi oli se juttu.”Asia ratkesi Suomen hyväksi, kun eläinlääkäriksi Ruotsissa valmistunut Sara sai työpaikan Jarno Kauhasen ja Antti Kinnusen klinikalta Jokimaalta.”Ja pojille löytyi ruotsinkielinen koulu täältä Lahdesta.”.Marko Korpi kuuluu Suomen kuuluisimpaan ravisukuun. Edesmennyt isoisä Allan, isä Heikki sekä sedät Pekka ja Ilkka Korpi ovat lajin tähtiosastoon kuuluvia. Serkut Hannu-Pekka ja Janne Korpi ovat Markon lisäksi jatkaneet menestystä seuraavassa sukupolvessa.Varsinkin takavuosina tämä sukuyhteys tuotiin esille julkisuudessa lähes aina. Hän ei ole ottanut tästä itseensä, vaikka on kehittänyt jo aikaa sitten oman uran.”En ole sitä miettinyt, aika vähän muutenkin välitän siitä, mitä muut ajattelevat”, Marko Korpi kuittaa. ”Minulle käy yhtä hyvin olla Marko tai Heikinpoika, enhän voi kenenkään muun poika olla. Ei se minua loukkaa.”.Korven klaaniin kuulumista hän pitää voimavarana, ei taakkana tai rasitteena.”Olen saanut paljon niin isältä kuin Pekalta ja Ilkaltakin. Ei mitään materiaalista, vaan että on aina ollut joku, jolta kysyä. Se pohja ja runko, minkä olen heiltä saanut tähän tekemiseen, on varmistanut, ettei ihan jää toisten jalkoihin.”Ennen kuin elämä vakiintui, oli joskus tarvetta myös turvasatamalle ja siinä sukulaissuhteet olivat oiva apu.”Nuorena kun kävi koheltamassa ja kokeilemassa jotain muutakin, aina oli paikka, mihin mennä nuolemaan haavat. Aina heistä joku tarvitsi työmiestä.”Hän on työskennellyt kotimaassa tuon Korven trion lisäksi Kaisa Toivosella ja Tuomas Korvenojalla.”Tuomaksella minulla oli yksi passihevonen, Brad de Veluwe.”Marko Korpi hoiti Brad de Veluwea sen ennätysmäisen nelivuotiskauden ajan. Silloin ori kaiken muun ohessa teki nelivuotiaiden ME-ajan 09,7a voittaessaan vuoden 2012 Sprintermästaren Halmstadissa.Maailmanennätyksen rikkominen oli Korvelle silloin jo tuttua. Neljä vuotta aiemmin hänen valmentamansa Skully Gully oli voittanut Elitloppet-raveissa tammojen Nelivuotiseliitin ME-ajalla 11,2a.”Tykkäsin hirveästi Skully Gullysta, mutta Suomesta ehkä puuttui silloin otsikkohevonen ja se sai huomiota liikaakin. Joka viikko piti olla jotain uutta kerrottavaa.”.Byrokratia on hieman jarruttanut kotiutumista Suomeen. ”On pitänyt käydä virastossa todistamassa, että olen olemassa”, Marko Korpi hymähtää. ”Eikä pankkitiin avaaminenkaan käynyt käden käänteessä. Paljon on ollut sellaisia asioita, mitä en osannut kuvitellakaan.”Sama koskee valmennuspuolta. Hän ei ole saanut vielä lisenssiä voimaan, eikä hevoset ole päässeet starttaamaan.”Ei tänne muutto ollut, että heitetään hevoset ja romut autoon ja ajetaan tänne. Sitten treenataan tuossa vähän ja ruvetaan ajamaan kilpaa. Ei se mennyt ihan niin.”Taipaleiden suomalainen yritys Mediatalli Oy ei ollut enää ennakkoperintärekisterissä, mitä vaaditaan yksityisvalmentajan F-lisenssillä toimivan takana olevalta.”Nyt patentti- ja rekisterihallituksessa on ruuhkaa, käsittelyajat on pitkät. Ei voi kuin odottaa sieltä peukkua, että Taipaleet ovat yrityksineen taas ennakkoperintärekisterissä.”.Kiertotie olisi ollut sumplimisella tarjolla, mutta sille tielle Korpi ei halunnut lähteä.”Olisin voinut ottaa harrastajalisenssin, silloin olisi voinut neljää kilpailuttaa. En halunnut sitä. Se olisi epäreilua, jos minä 30 hevosen kanssa leikkisin vaihtamalla joka viikko uudet hevoset listoille.”Ruotsin lisenssinsä hän luovutti pois, eikä siitäkään olisi ollut apua, kun hevosten pitopaikka oli muuttunut.Vaikka tilanne Marko Korpea selkeästi harmittaakin, ei hän varistele tuhkaa ylleen. Hänen kilometreillään on tottunut näkemään ja kokemaan, että raviurheilussa harvoin mennään niin, miten omassa päässä on kaavailtu. Se ei ole sammuttanut palavaa intoa lajiin ennen, eikä se tee sitä nytkään.”Jos tulisi jostain syystä hetki, etten saisi enää hevostella, niin koen, että elämäni on ollut rikas ja olen siitä kiitollinen. Jos saisin uudestaan valita ammattini, aina ottaisin tämän.”.Jatka lauseitaAina… on puhuttu Team Jokimaasta ja olen pitänyt sitä vain nimenä, mutta kyllä täällä on ihan oikea yhteisö nastoja tyyppejä. Jokimaalla on lisäksi tekemisen meininki, oikeata yritystä.1970-luvun lapsena... sain nähdä sen, kun raviurheilu oli oikeasti pinnalla ja kova juttu. Sain nähdä hienoja valmentajia aika läheltäkin, Stig H Johanssoneja, Jim Frickeja ja Pekkaa. Pääsin tuijottamaan ihan parhaita. Rahan… tulemista en ole ikinä ajatellut yhdessäkään lähdössä. En euroina, en kruunuina. Enemmän se on ollut oman tekemisen puntarointia. Onko hevonen tarpeeksi hyvä, onko meidän tekeminen riittävää.. Byrokratiaa… Ruotsissa on ehkä jopa Suomea enemmän, mutta siellä aletaan sun asiaasi hoitamaan. Siellä tehtiin oikeasti töitä, että minutkin kaitsittiin sääntöviidakon läpi. Täällä sanotaan, että hoida kuntoon tämä, tämä ja tämä. Soita sitten uudestaan.Peilistä… katsoo joskus vastaan aika uupuneen näköinen mies, mutta kyllä tämä on hauskaa vieläkin. Jos oikein ottaa pataan, kyllä se paranee, kun lähtee päivän ensimmäiselle lenkille. Ajan ensimmäisen hevosen aina yksin, että likat saa tehtyä tallia. Sillä ei ole väliä olenko Roomassa vai Jokimaalla, se on sellainen oma pieni paikka. Sanoisinko turvapaikka. Saa olla kylmä tai vesisade, aina kelpaa..Menestystä toiveissa ja odotuksissaMarko Korpi on tullut Suomeen pärjäämään valmennettavillaan.Treenipaikkojen muutos on aina valmentajalle pohdinnan paikka. Miten soveltaa oppimaansa uusissa ympyröissä.”Kuvittelen keksineeni soveltaa treenejä niin, miten Enköpingissä valmensin”, Marko Korpi kokee. ”Sen takia olisi kiva päästä ajamaan kilpaa, että voisi todentaa, ollaanko oikeilla jäljillä. Ei tarvitsisi vain tässä ajatella, että kyllä tämä nyt tuntuu hyvältä.”Tallin vaihdos voi vaikuttaa myös hevoseen.”Joillekin hevosille muutos tuntuu olevan vain hyvä, jotenkin auttanutkin niitä. Joistakin huomaa, että ne ovat vaisumpia. En osaa sanoa, kaipaako ne vanhaa paikkaa, vai mistä se johtuu.”.On tuntunut, että oho, tähän tuntuu tulleen yksi pykälä lisää, vaikka ei ole tehty mitään erikoista.Marko Korpi Jax Journeysta.Jax Journey 10,5a näyttäisi olevan niitä, jotka erityisesti viihtyvät Jokimaalla. ”On tuntunut, että oho, tähän tuntuu tulleen yksi pykälä lisää, vaikka ei ole tehty mitään erikoista.”Kaiken kaikkiaan hän on tyytyväinen Jokimaan valmennusolosuhteisiin.”Hyvä täällä on treenata. Ellei täällä saa hevosta kuntoon, ei sitä saa missään muuallakaan. Yli-Houhalan Pekan sanoin, hyvä paikka pilata hevoset.”Ongelmat lisenssin saamisessa ovat pitäneet tallin hevoset vielä poissa kilparadoilta.”Toivoisin, että helmikuussa päästäisiin starttaamaan. Muutamalle isompirahaiselle olisi kevättalvella sellaisia lähtöjä, mitkä kiinnostaisi ajaa. Sitä ennen haluaisin ajaa muutaman tavallisen lähdön, että niillä sitten olisi peli oikeasti käynnissä.”.Näitä isompirahaisia ovat edellä mainittu Jax Journey, jonka voittosumma on euroissa mitattuna 79 316 ja Ante Le Roque 10,1a, 224 788 euroa.”Ante on kultadivarihevonen, Jax mahtuu vielä pronssiin, mutta sillä voi ihan huoletta vetää kultahevosia vastaan.”Korven perheen oma Gourmet Brodda 11,5a, 44 417 euroa on myös starttivalmis.”Sitten on kaksi pikkutammaa Winona ja Conrads Madeleine. Niillä olisi ollut kiva ajaa syystalvi, talvi ja sen jälkeen jutella Marian (Taipale)kanssa, onko ne sellaisia, joiden kanssa edetään vai joista luovutaan. Sukujen puolesta ne kelpaavat Marian siitostoimintaan.” Viime kaudella Korven valmennettavat ansaitsivat 1,2 miljoonaa kruunua, mutta hänellä on halu vielä korkeammalle.”Vielä haaveilen kovasti yhdestä todellisesta kunnon hevosesta. En niinkään itseni takia, vaan että Taipaleet breikkaisivat kerran kunnolla. He ovat pitkämielisesti laittaneet euroja tähän lajiin, he ansaitsisivat parempaa.”
