Kuukauden henkilö Miia Pulkkanen puhuu hoitajien työolojen puolesta – "Siihen pitäisi pyrkiä, että tämä voisi olla mahdollisimman monelle eläkevirka"

Rovaniemeltä kotoisin oleva Miia Pulkkanen on työskennellyt viimeiset neljä vuotta Antti Ojanperän tallilla Pihtiputaalla. Pulkkanen valittiin Ravigaalassa Vuoden hoitajaksi. Hän on valinnasta iloinen ja eritoten iloinen siitä, että Vuoden hoitaja kuuluu gaalavalintojen joukkoon.”Kyllä minä sitä arvostan, totta kai se mukavalta tuntuu”, Pulkkanen myöntää. ”Sitä toivoo, että hevosenhoitajat saisivat arvostusta yleisemminkin tällaisen huomioinnin kautta.”Hevosenhoitajan ammattia ei takavuosikymmeninä oikeastaan pidetty varsinaisena ammattina, vaan välivaiheena. Tallipoikien oli tarkoitus edetä valmentajiksi ja tallityttöjen löytää jotain ”oikeaa” työtä, kun idealistisin hevosten kanssa touhuilu olisi ohi.”Paljon on menty eteenpäin sinäkin aikana, mitä minä olen tätä tehnyt. Hevosenhoitajia arvostetaan jo aivan eri tavalla.”.Miia Pulkkanensyntynyt 31.8.1990 RovaniemelläHevosenhoitaja Antti Ojanperän tallilla PihtiputaallaVuoden hevosenhoitaja 2024Mieliruokaa makaronilaatikkoMielijuoma PepsiMaxParas tv-ohjelma The CrownLukee Hevosurheilua, viimeisin kirja JomppeMusiikkimieltymys iskelmästä rockiin.Pulkkanen näkee, että hevosenhoitajan ammatin pitää olla ammatti muiden joukossa.”Siihen pitäisi pyrkiä, että tämä voisi olla mahdollisimman monelle eläkevirka. Hevosenhoitaja voisi olla normaali perheellinen ihminen.”Hän kuitenkin korostaa, että arvostus pitää itse ansaita. Kun sitä ei ajatella niinkään ammattina, vaan kutsumuksena, ei välttämättä osata tai haluta pitää puoliaan.”Ihmisen on hyvä pitää omista oikeuksista kiinni”, Pulkkanen näkee. ”Vastuu on myös hevosenhoitajilla itsellään, jos halutaan, että työn arvostus kohenee.”Palkka, työajat ja -olosuhteet ovat ne peruskysymykset.”Ei tämä kenellekään mikään kultakaivos ole, mutta elää pitäisi pystyä. Kattaa asumisen ja elämisen kulut. Antille (Ojanperä) täytyy nostaa hattua, minulla on täällä asiat niin, että olen pystynyt viemään omaa elämää eteenpäin.”Suomi tunnetaan erilaisten yhdistysten luvattuna maana ja hevosalankin jokaiselle sidosryhmälle on vähintään yksi oma yhdistys. Valmentajille, omistajille, kengityssepille ja niin edelleen. Vain yksi loistaa poissaolollaan, hevosenhoitajien asiaa ajava yhdistys.”Se olisi varmasti viisas perustaa ja tarpeellinen.”.Miia Pulkkanen on juurtunut Pihtiputaalle hyvinkin tosimielellä. Sitä osoittaa jo pelkästään sieltä ostettu rintamamiestalo. Ja kai se jotain ammatin nykytilastakin kertoo, ettei pankinjohtaja osoittanut heti ovea lainaneuvotteluissa.”Ei tässä sen ihmeempiä harrastuksia tarvita, kun on talon kunnostusta, pihan laittoa ja eläinten hoitoa”, hän naurahtaa.Eläimet tarkoittavat welsh corgi pembroke Terttua, joka seuraa emäntäänsä töihinkin ja kahta kissaa, joista ensimmäinen tuli taloon Pulkkasen osaomistaman The Great Kempin Finlandia-päivän STL klass 1 -voiton myötä.”Puhuttiin Jutan (Ihalainen) kanssa Vermoon ajellessa, kuinka olen haaveillut kissasta. Jutta sanoi, että jos Kemppi tienaa kissarahat tänään, niin sitten ostat sen.”The Great Kemp oli ostettu Kimmo Kempiltä ja Antti Peltolalta.”Naureskeltiin, että se kissa pitäisi sitten nimetä Kempiksi. Hevonenhan voitti ja tienasi 11 000 euroa. Olihan se kissa laitettava.”Joulun aikaan Pulkkanen koki, että Kemppi kaipaa kaveria. Sellainen sen piti saada.”Sen pennun nimeksi tuli Kimmo.”.The Great Kempin vastuuvalmentaja on Antti Ojanperä.”Se ajetaan ja treenataan tuossa muiden mukana. Se on kätevää niin, ei se hääviä olisi perustyöpäivän päälle lähteä tuonne pimeään vielä sitä ajamaan.” Perustyöpäivä Pulkkasella alkaa hevosten ruokinnalla kello seitsemän. Kahdeksaksi laitetaan ensimmäinen ajoryhmä valjaisiin, ja sillä välillä, kun ne ovat treenissä, siivotaan karsinoita. Antti Ojanperän ja Jutta Ihalaisen apuna treenipäivinä on kolme niin sanottua ajomiestä.”Iltapäivällä saatetaan treenata isommissa porukoissa ja meistä hoitajistakin kerkiää joku ajamaan. Sitten aletaan hoitaa, laseroidaan ja laitellaan jalkoja. Työt pyritään lopettelemaan neljän – viiden aikoihin ja usein siihen pystytäänkin. Paitsi tietenkin, jos lähdetään raveihin.”Tallin toiminta ei kuitenkaan pääty samalla hetkellä.”Antti ja Jutta ruokkivat illalla kahdeksan – yhdeksän aikaan. Me koitetaan laittaa kaikki valmiiksi niin, että se olisi mahdollisimman yksinkertaista. Täytetään ruokintakärryt ja laitetaan heinät karsinoiden eteen.”.Antti Ojanperän valmennustallin aiempi erikoisuus tallihenkilökunnalle oli, ettei kenelläkään hevosenhoitajalla ollut niin sanottuja passeja, nimikkohoidokkeja. ”Viime vuosi oli eka vuosi, että meillä oli omat passihevoset”, Miia Pulkkanen kertoo.Aloite tästä tuli tallihenkilökunnan suunnasta ja Pulkkanen kiittää Antti Ojanperää ja Jutta Ihalaista siitä, että he lähtivät koittamaan erilaista systeemiä kuin mikä heillä oli ollut.”Ainakin omalle kohdalle se toi työhön lisäarvoa ja lisämotivaatioita. Keskittyminen tiettyihin hevosiin selkeytti työntekoa. Hevosilla on kuitenkin paljon kaikenlaista pientä, olet silloin paremmin kärryillä siitä.”Tämä ei tietenkään tarkoita, että keskitytään vain ja ainoastaan omiin passeihin.”Yhdessä lössissä tehdään tiimityötä, kyllä tallin kaikki hevoset tulevat tutuiksi. Hoitohommat tehdään sitten omille passeille.” .Pulkkanen on iloinen siitä, miten työnantaja on antanut mahdollisuuden työn suunnitteluun.”Tässä on monta liikkuvaa osaa ja on hyvä pystyä hahmottamaan kokonaisuutta ja miettiä, miten on järkevää tehdä. Arkihommaan, päivän pyöritykseen, ollaan hyvinkin itseohjautuvia. Saadaan aika lailla suunnitella itse.”Työporukan oman suunnittelun varassa on pitkälti myös vapaapäivien ja lomien määrittely.”Ollaan käyty vuosien saatossa hyviä keskusteluja porukalla, miten tätä kaikki jaksaisi mahdollisimman pitkään. Säännölliset vapaat ovat tärkeitä, että ehtii työstä palautuakin. Vapaiden suunnittelua voidaan tehdä aika tavalla itse, että homma pyörii, vaikka yksi on poissa.”Hevosenomistajien kanssa ei varsinaista ”kuumaa linjaa” pidetä, mutta jos heitä esimerkiksi poikkeaa tallilla, kaikesta jutellaan.”Antti hoitaa yhteydenpidon, mutta ei se meiltäkään mitenkään kiellettyä ole, vapaasti saadaan kertoa hevosen asioista.”Pulkkanen on ollut hevosenhoitajana myös ratsutallilla. Hän näkee työssä ravi- ja ratsutallilla vivahde-eroja.”Ihan perusasiat ovat tietenkin samat. Ruokitaan, siivotaan talli ja liikutetaan hevosia. Hevosenpidossa on jonkin verran näkemyseroja.”Erot syntyvät lähinnä hevosten liikutuksesta ja tarhauksesta.”Ravihevosia tykätään pitää paljon ulkona ja mielellään toisten hevosten kanssa, moni asuu pihatossa tai viettää muuten paljon aikaansa ulkona. Oma kokemus on, että ratsuja tarhataan rajoitetummin. Lyhyempiä aikoja pienemmissä aitauksissa.”.Miia Pulkkasen työpaikka poikkeaa lähes kaikkien muiden hevostenhoitajien työstä siinä, ettei tallissa ole ensimmäistäkään tammaa.”Niitä ei ole ikävä”, hän hymähtää. ”Oreja on oppinut käsittelemään, kun niitä on tässä tosi paljon. Orihevonen on rehti, sillä ei ole turhaa vinkumista ja naukumista. Tässä hevosilla on hyvä selkeä arvojärjestys, jokainen tietää kyllä paikkansa. Silloin rauha pysyy maassa.”Tällä hetkellä hänen passihevosiaan on kymmenen. Kahdeksan lämminveristä, yksi kylmäverinen ja yksi suomenhevonen.”Se on vaan nyt sattunut niin, ei minulla ole rodulla väliä. Järkevän ja toimivan hevoseen kanssa on mukava reissata ja touhuta. Toki saa luonnettakin olla, mutta tässä iässä sitä arvostaa sitä, että hevonen toimii. Monenlaisia hevosia on ollut, mutta nyt on kaikki tosi mukavia.”Combat Fighter ja Dozen of Oysters ovat Pulkkasen hoidokeista nimekkäimpiä (toki Kalsarikännitkin on hyvin tunnettu nimi, mutta se johtunee hienon menestyksen lisäksi osittain sen nimestä).. ”Menestys tuntuu aina mukavalta. Sen takia tätä tehdään, että hevonen pärjää. Siihen sitä pyritään.”Raveissa hevoshoitajat erottuvat lähtöä seuratessaan kahteen koulukuntaan. On heitä, jotka katsovat radalle päin ja sitten heitä, jotka ovat sinne selin. Pulkkanen kuuluu ensin mainittuihin.”En ole suuri jännittäjä. Ehkä siinä maalisuoralla joskus rupeaa jännittämään, kun näkee, että on mahdollisuus pärjätä, mutta ei muuten.”Hän on joskus tehnyt pieniä työpätkiä hoivakodeissa, mutta se on ennen kaikkea selventänyt hänelle, mitä hän todella haluaa tehdä työkseen.”Hevoset ovat hienoja eläimiä ja tähän on tottunut, että näiden kanssa touhutaan aamusta iltaan. Kyllä hevoshomma on se juttu, ei sitä enää osaa kuvitella muuta tekevänsä.”Tähän on helppo tehdä lopuksi yhteenveto, että Miia Pulkkanen on löytänyt paikkansa maailmassa. .Hevosalan tosiammattilainenMiia Pulkkanen on tehnyt kierroksen hevosenhoitajasta ammatti-valmentajaksi ja takaisin.Tie ratsastusharrastuksen kautta raviurheilun ammattilaiseksi ei ole tuiki harvinainen polku. Sen on kulkenut myös Miia Pulkkanen. Alle kouluikäisenä aloitetut ratsastustunnit johtivat koko nuoruuden kestäneeseen harrastukseen.”Ratsujen kanssa touhutessa meni ala- ja yläkouluaika”, Pulkkanen kertoo. ”Vähän seuratasolla kilpailinkin esteissä ja koulussa, mutta ei se mitään hirveän kilpailuhenkistä harrastusta ollut.”Neljätoistavuotiaana hän sai ensimmäisen oman hevosen, suikkulaisen ruuna Kavaljerin. Sen kanssa hän lähti peruskoulun jälkeen Pudasjärven ammattiopistoon.”Valmistuin sieltä hevosharrasteohjaajaksi.”Koulutukseen kuuluivat myös ravikurssit, jotka veivät kiinnostusta myös sille puolelle, mutta sitten astui sattumakin peliin.”Kun koulun jälkeen palasin ratsutallille töihin Rovaniemelle, ei Kavaljer mahtunutkaan sinne. Vein sen Mäntyvaaraan Joen Petterin tallille, ja sitä kautta tuli todellinen innostus ravihevosiin. Ajelin Petterin ja hänen silloisen vaimonsa Niinan kanssa hevosia ja tein tallitöitä.”Ensimmäinen oma ravihevonen hänelle tuli vuonna 2011, eikä se ainakaan vähentänyt ravi-intoa. Filho muun muassa voitti suomenhevosparhaimmiston Pelimanni-ajossa.”Filhon jälkeen ajattelin, että ravihommaa voisi kokeilla työkseen enemmänkin. Utalan Juha haki työntekijää ja siellä viihdyin oikein hyvin pari vuotta.”.Rovaniemeläiset tuttavat houkuttelivat hänet kuitenkin kotiseudulle takaisin. ”Rovaniemellä kiersin useammalla tallilla tekemässä vähän niin kuin lomitustoimintaa toiminimellä. Asiakkaita riitti hyvin. Sellaiselle oli ja olisi varmaan vieläkin kysyntää.”Hän vuokrasi myös Mäntyvaarasta karsinoita, ja piti siellä omia treenattavia ja täyshoitohevosia.”Mukavaa ja mielenkiintoista aikaa. Paljon tuli oppia siitä, miten yritystä pitää pyörittää.”Esimerkiksi Quartam de Caelo pärjäsi mainiosti hänen valmennuksessaan. Pulkkanen hankki jopa ammattivalmentajalisenssin. .”Tein Kiuruvedellä ravivalmentajan ammattitutkinnon. A-lisenssistä ei suurta hyötyä itse työhön ollut, mutta ehkä se antoi tiettyä vakuuttavuutta ulkopuolelle.”Viiden vuoden oman tallin pyörityksen jälkeen kypsyi päätös palata hevosenhoitajaksi.”Antti (Ojanperä) kerran huikkasi raveissa, että tule heille töihin. Siitä se ajatus lähti kytemään. Ei se ollut helppo päätös, oli tosi kivat asiakkaat. Tuli haikea olo, mutta onneksi toiminta tallilla jatkui eri yrittäjän toimesta ja hieman eri muodossa.”

Kuukauden henkilö Miia Pulkkanen puhuu hoitajien työolojen puolesta – "Siihen pitäisi pyrkiä, että tämä voisi olla mahdollisimman monelle eläkevirka"

Aiheeseen liittyvää