Kuukauden henkilö on valmis kokeiluihin sarjatarjonnassa

Turun Metsämäen raviradan toimistossa tavataan innostunut mies, jolla on visioita ja halua toteuttaa nitä. Kaj Ingves on juuri valittu Lännen ratojen – Turun, Forssan ja Tampereen – kilpailupäälliköksi. Ennen kuin jatketaan pitemmälle, tarkennetaan miehen nimeä. Monelle saattaa olla yllätys, että Iivari Ingves ei ole Iivari Ingves, vaan Kaj Ingves. Niin vakiintunut tuo kutsumanimi hänellä on.”Äiti on sanonut minua jo vauvana Iivariksi ja se minusta piti tullakin, mutta se ei oikein käynyt suomenruotsalaiselle osalle suvusta”, Ingves hymähtää. ”Äiti meinasi, että hänelle on sama, mikä nimeksi tulee, mutta Iivaria hän käyttää.”Joten seurataan äitiä ja käytetään tässä jutussa nimen tuota muotoa.Iivari Ingves ehti toimia Vermon kilpailupäällikkönä vain viisi kuukautta ja oli siihenkin toimeensa tyytyväinen, mutta siirtymisessä vastaavaan virkaan Lännen radoille oli liian monta puoltavaa seikkaa vaakakupissa.”Vermossa tehtäväkenttä oli tosi laaja, tässä se on paremmin rajattu ydinasioihin. Sarjojen suunnittelu ja tekeminen on mielekästä ja mielenkiintoista.”Vermossa hän kävi kolme kertaa viikossa, alkavaa työtään hän hoitaa pääasiassa etänä tai kahdeksan kilometrin päässä kodistaan sijaitsevalla Metsämäen raviradalla.”Espoossa käynneistä tuli viikossa toistatuhatta kilometriä ja yhdeksän tuntia autossa istumista.”Ingvesin ja hänen avopuolisonsa Elli Haulivuoren odotettavissa oleva iloinen perhetapahtuma puolsi myös uutta tointa.”Saamme joulukuussa lapsen, kyllä sekin helpotti päätöstä entisestään.”. Iivari Ingves on syntynyt Forssassa, mutta muuttanut jo lapsena Tammelaan. Raviurheilusta muodostui osa hänen elämäänsä perheen mukana. Hänen isänsä, edesmennyt Kenneth Ingves, oli raviurheilumme varhaisia äänityöläisiä ja äiti Merja Lukkala on Pekka Korven elämänkumppani Sirpa Lukkalan sisko.”Isän mukana olen tosi pienestä pitäen kiertänyt raveissa ja Korven tallilla on tullut lapsesta asti pyörittyä paljon”, Ingves kertoo.Raviurheilun rinnalla hänellä on kulkenut äidin kautta harrastukseksi muodostunut lentopalloilu.”Se on ollut iso osa elämääni, aloitin harrastuksen jo neljävuotiaana. Junnuvuodet pelasin A-poikiin asti Koijärven Kunnossa. Aikuisiälläkin tahkosin vielä kakkos- ja kolmossarjaa, nyt valtakunnallinen taso on jo jäänyt, mutta höntsäpelailua vielä harrastan jos paikat on kunnossa.”Viime kauden hän valmensi Raision Loimun naisten kakkossarjan joukkuetta.”On sinne ensi kaudeksikin pyydetty ja saatan jopa jatkaakin. Se on tosi mielenkiintoista ja täydellistä vastapainoa raveille. Se on taktinen ja tekninen tiivis joukkuelaji, jossa on monia mielenkiintoisia ulottuvuuksia. Valmentaja pystyy taktiikalla vaikuttamaan paljon pelin kulkuun.”Ravivalmentajaa Ingvesistä ei sen sijaan tullut.”Hevoset ovat aina kiinnostaneet ja viehättäneet, kimppahevosia olen käynyt mielelläni katsomassa ja taputtelemassa. Olen jonkun verran ajanutkin hevosilla, kävin Tammelan aikoihin Mäki-Tulokkaalla (Tapio) ja Koivusellakin (Harri) olen ajellut. Kiinnostaisi enemmänkin, mutta aika ei riitä.”Tällä hetkellä hän ei ole missään hevoskimpassa, aikaisempia ovat olleet muun muassa hyvin menestyneet Tindra Farming ja Zulu Hoss.. Hän ei myöskään jatkanut isänsä jalanjäljissä.”Olen selostanut tasan yhden lähdön. Forssassa oli haaste, jossa ei-ammattilaiset selostivat ja puhuin siinä kuulemma vielä nopeammin kuin normaalisti.”Ingves on sen sijaan tullut suurelle raviyleisölle tutuksi tavallista parempien pelivihjeidensä myötä.”Vuonna 2007 tein Seppo Rissasen Pelihevoseen kokeeksi ensimmäiset vihjeet, Tyrone Dillon oli Teivossa radalta kahdeksan V4-varmana ja se voitti.”Pelihevoseen hän teki vihjeitä kunnes lehti loppui. ”Kun sain puhelun, että Pelihevonen meni nurin, ei mennyt varmaan varttiakaan, että Rättyä (Jari-Pekka) soitti rupeanko tekemään Hevosurheiluun vihjeitä.”Hän kertoo myös pelanneensa totalisaattoria varsin tavoitteellisesti.”Junnuna en pitänyt vielä mitään kirjaa, sitten 1.1.2016 aloitin pitämään eurolleen kirjaa, mitä Suomen raveihin pelaan. Ruotsiin saatan jonkun hupilapun laittaa tai olla jossain kimpassa mukana, mutta en ole koskaan tavoitteellisesti pelannut kuin Suomen raveihin.”Ingves kertoo olevansa peleissä plussan puolella.”En tietenkään itseäni sillä elättänyt, mutta se oli hyvää sivutuloa. Vuosivaihto oli isoimmillaan pelkästään omista peleistä 300 000 euroa ja sen lisäksi oli kimppakassa kyljessä.”Hän ei ole hylännyt ravipelaamista tänä päivänäkään, mutta se on käytännön syistä vähentynyt huomattavasti.”Pelaan edelleen ja pelaan tavoitteellisesti, mutta vuosivaihto on varmaan kahdeksasosa entisestä. Muut hommat ovat lisääntyneet ja monesti olen jäävikin pelaamaan.”Joskus epäillään ristiriitaa, kuinka itse pelaava voi antaa muille vihjeitä, koska totalisaattorissa pelaajat pelaavat toisiaan vastaan.”Näen periaatteellisen ongelman, mutta tiedän, ettei sitä käytännössä ole. Jos kirjoittelisit muuta kuin mitä ajattelet, sillä olisi lyhyet jäljet. Se on ollut agendani, että rehellinen pitää olla kaikissa tapauksissa, ei voi jättää jotain omaan tipsivihkoonsa.”. Yli 20 vuoden takaisten juoksupojan hommat Pilvenmäellä vaihtuivat muutama vuosi sitten osa-aikaiseksi kilpailusihteeriksi. Iivari Ingves on selkeästi mies, jolla on mielipiteitä ja ideoita, mutta toisin kuin niin monilla muilla, myös halua toteuttaa niitä käytännössä. Polku nykyiseen kilpailupäällikön toimeen sai tavallaan alkunsa Pilvenmäen toimitusjohtajalle Elina Hirvoselle esitetyistä mielipiteistä.”Tulin sanoneeksi, että miksi on tällaisia sarjoja ja miksi ei ole tällaisia sarjoja. Elina sanoi, että tervetuloa tekemään, mutta hommaan pitää sitoutua. Siitä lähtien olen ollut merkittävänä vaikuttajana sarjojen tekemisessä ja kaksi vuotta sitten otin kilpailupuolen kokonaan haltuun.”Hän kuitenkin huomasi, ettei kukaan ole seppä syntyessään.”Pitää myöntää, että aluksi olin aika pihalla vaikka minulla jonkun suuntaisia ajatuksia olikin. Kaikki kokeilut ei onnistu, se on päivänselvää, mutta pääseehän siitä aina pois, ellei onnistu.”Kaksi hänelle erityisen läheistä asiaa oli, joita hän lähti toteuttamaan ja allekirjoittaa ne edelleen.”Olen tammojen asialla, varsinkin suomenhevostammojen. Niillä oli liian vähän lähtöjä ja kohdistettu liian vähän palkintorahaa. Toinen juttu on, että sarjatarjonnassa ollaan joskus turhan pliisuja ja varovaisia. Esimerkiksi pitkiä matkoja on liian vähän.”Hän ideoi Pilvenmäelle pitempiin matkoihin keskittyneen päivän, joka on nyt ajettu kaksi kertaa. Tänä vuonna päivä sisälsi 12 lähtöä, joista kymmenen ajettiin 2640 – 4140 metrin matkoilla ja vain kaksi sillä tavallisimmalla 2140 metrillä.”Kun esitin tällaista päivää, oltiin ajatuksesta joko kauhuissaan tai sille hihiteltiin, ettei siitä voi tulla yhtään mitään. Ei ole enää kahteen vuoteen hihitelty, kun lähdöt ovat olleet täysiä.”Erityistä ylpeyttä hän tuntee nelivuotiaiden tammojen Pikkuprinsessasta ja viisivuotiaiden tammojen Pikkukuningattaresta, jotka ajettiin ensimmäistä kertaa viime vuoden Forssan Kuninkuusraveissa.”Sen koen toistaiseksi suurimmaksi onnistumisekseni, että sain ne väkisin ajettua mukaan kunkkareihin. Ajatus ei ollut minun, eikä mikään uusi, mutta minä uskoin siihen tarpeeksi.”Pilvenmäki Specialia on nyt ajettu suomenhevosille kaksi kertaa ja siinä tammoille on 20 metrin hyvitys.”Se oli ollut kauan suunnittelussa, mutta sitten sitä ruvettiin tosissaan haarukoimaan, millä voittosummalla se voisi olla ja miten saadaan tammatkin mukaan. On vaan karu fakta, että suomenhevostammat eivät ole yhtä kovia kuin orit ja ruunat, paitsi aivan poikkeusyksilöt.”.On vaan karu fakta, että suomenhevostammat eivät ole yhtä kovia kuin orit ja ruunat, paitsi aivan poikkeusyksilöt.. Hänen mielestään volttilähdöissä voisi olla huomattavasti enemmän tammahyvityksiä.”Tuskin ainakaan kovin moni poikahevonen jää sen takia lähtöön ilmoittamatta, mutta tammoja voidaan saada paremmin mukaan ja lähdöstä kiinnostavampi.” Vermoon Ingves kirjoitti tämän lehden ilmestymispäivälle nelivuotiaille tammoille rajatun sarjan. Haastatteluhetkellä hän vielä jännitti, saadaanko sellaisesta lähtöä vai ei, mutta tätä kirjoittaessa voi jo sanoa, että lähtö tuli. Siinä on vain viisi hevosta mukana, mutta lähtö on silti varsin hyvätasoinen ja mielenkiintoinen.”Ei ole maantieteellisesti optimaalista, että se on Vermossa, mutta kun kukaan muu ei tehnyt, niin minä tein.”Hän toivookin radoilta entistä parempaa yhteistyötä sarjatarjonnassa.”Kilpailusihteerit syöttävät Heppaan alustavat sarjat ja ne käydään ennen julkaisua palaverissa läpi. Jonkinlaisia muutoksia tehdään, mutta toivoisin, että niitä tehtäisiin nykyistä aktiivisemmin ja ehkä paneutuminenkin asiaan voisi olla kokonaisuutena parempaa.”Hän pohtii tulisiko kyseeseen jonkinlainen niin sanottu nyrkki, jossa on mukana isompien ratojen sihteerit ja Hippoksen kilpailupäällikkö.”Kokonaisuuden johtaminen olisi kaikista tärkeintä. Huolehdittaisiin siitä, että kaikilla hevosjoukoilla on edes jonkinlaiset kilpailumahdollisuudet.”Ei hän anna itselleenkään puhtaita papereita.”Olin kesäkuussa osa ongelmaa, kun 4 500 – 7 000 euroa tienanneet lämminveriset eivät käytännössä päässeet kilpailemaan, ellei niitä voinut ilmoittaa kuskilähtöihin. Se olisi jonkun pitänyt huomata, kirjoittaa ja muuttaa niille sarjoja, mutta se me munattiin.”Hän korostaa, että päällekkäisiä sarjoja suurempi ongelma on juuri puuttuvat sarjat.”Tarjontaan ei saisi jäädä mustia aukkoja. Siihen uskon pääseväni nyt vaikuttamaan enemmän.”. Kilpailevien hevosten määrän vähentymisen Iivari Ingves tiedostaa.”Hevospula on totta, mutta paremmalla sarjatarjonnalla pystytään nostamaan hevosten starttimäärää”, hän korostaa.Kilpailupäivien profiloinnin lisäksi Ingvesin mielestä voidaan profiloida myös ravien sisällä ajettavia lähtöjä.”Voi olla esimerkiksi 500 euron ykkösellä aivan nollasarja vaikka suomenhevosille tai syksyllä kaksivuotiaille lämminverisille, uskon että sitä kautta saadaan hevosia tulemaan paremmin starttiin.”Hän muistuttaa, ettei kaikilla nuorilla hevosilla pystytä tai haluta tähdätä ikäluokkalähtöihin.”Eikä silloin haluta lähteä ajamaan sitä Niemisen Markun hevosta vastaan, joka menee sen 1.17. Silloin jäädään mieluummin kotiin.”Suomenhevosten alasarjoissa hän näkisi usein viisaammaksi tehdä ikä- tai tammahyvityksiä kuin niille rajattuja lähtöjä.”Tiukasti rajatuissa sarjoissa voi ainakin jossain päin maata olla tosiasia, ettei siihen riitä hevosia. Mutta hyvityksen myötä ne saataisiin mukaan, eikä se karkottaisi niitäkään, jotka ei hyvitystä saa.” Turun Metsämäen raviradan toimistoon jätetään innostunut mies, jolla on visioita ja halua toteuttaa niitä.”Vaikka tuon esiin kehityskohtia sarjatarjonnassa, pitää muistaa, että tehdään myös paljon hyvää työtä. Kyllä minä uskon raviurheiluun, vaikka sillä haasteita onkin. Tämä on niin elämyksellinen ja monipuolinen laji, kun vielä saataisiin kerrottua se ulkopuolellekin.”.HUOMIO KOKONAISUUTEENJo Vermon kilpailupäällikkönä Iivari Ingves kertoo pyrkineensä kotiradan lisäksi ottamaan sarjatarjonnassa huomioon kokonaisuuden.”Uusi tehtävä on alueellinen ja siinä pystyy ottamaan kokonaisuuden vielä paremmin huomioon”, hän kokee. ”Teen kolmen radan sarjat ja pystyn sovittamaan kilpailutarjonnan lähemmäs kilpailukysyntää.”Vaikka Lännen radat ovat toisiaan lähellä, on niillä osittain eri vaikutuspiiri. ”Metsämäen sijainti on haasteellisin, tässä pitää ottaa eniten huomioon oman radan hevoskanta. Forssan suurimpia vahvuuksia on sen keskeinen sijainti, siellä voi ottaa enemmän riskejä ja tehdä kokeiluja sarjoissa – unohtamatta tietenkään oman alueen hevoskantaa. Tampereelle taas lähtee tulemaan hevosia jo Keski-Suomesta ja Pohjanmaalta, mitä ei normaalisti Forssaan tule.”Hän on tehnyt Excel-taulukon eri ratojen ympärillä olevista hevosista sijoittamalla ne voittosummakategorioihin.”Siitä saa osviittaa ja aika yllättävääkin tietoa. Ainakin minua esimerkiksi yllätti, että Pori on kotiratana lähes yhtä monelle suomenhevoselle kuin lämminveriselle.”75-divisioonien paluuta hän kiittää.”Se toi rungon, jonka rakoja meidän pitää pystyä paikkailemaan hevosille, joilla ei ole divisioonaa tai jotka ovat niiden välissä. Niille olisi tärkeää asemoida etenkin korkeamman palkinnon kilpailutarjontaa.”Tähän tarpeeseen hän kehitti Vermoon oman kilpailun.”Lämminverisillä on aivan valtava matka 15 000 eurosta 40 000 euroon. Siihen väliin on liian vähän lähtöjä, joissa on isompi palkinto. Hyvä esimerkki on Vermon Kuuma Cupin suosio. Viimeksi touko-kesäkuussa se oli enintään 25 000 euroa voittaneille ja siihen maksoi ennakkomaksun 53 hevosta.”Divisioonatason hevosia hän pitää tavallaan kilpailutarjonnan yläportaalla oleviksi.”Sitten on keskitasona tavallisempien hevosten iltaraveja, joista pitää muistaa, että on paljon hevosia, jotka istuvat divisiooniin, mutta niillä ei kannata lähteä niitä ajamaan. Minä haluan painottaa vielä alatasoa, meiltä puuttuu sitä kaikkein matalimman kynnyksen tarjontaa.”Hän pelkää, että kilpailupäivien vähetessä menee lapsi pesuveden mukana.”Ymmärrän, että ravipäiviä ollaan vähentämässä, mutta se minua siinä huolettaa, kohdistuuko se kokonaan sinne matalimman kilpailukynnyksen tarjonnan. Se olisi väärin.”

Kuukauden henkilö on valmis kokeiluihin sarjatarjonnassa

Aiheeseen liittyvää

Pasi Pykäläisen pitkän aikakauden päätös huokuu haikeutta – "Raviurheilu on antanut paljon, mutta on ottanutkin"

Kuukauden henkilö Matias Salo tunnistaa tarpeen avittaa kotimaista kasvatusta – "Samaan aikaan tuontihevosia tarvitaan"

Tuleen ei ole jääty makaamaan – Ville Holopainen kehittää Jokimaata vaikeista ajoista huolimatta

Kodittoman kotiinpaluu — Maailmaa kiertänyt Marko Korpi on jälleen Suomessa