Kuukauden henkilö pyrkii aina vaan parempaan: "Pitää olla jotakin, mitä kohti on halu mennä"

Hausjärven Hietoisten kylällä hevosia valmentava Juho Ihamuotila teki valmennustilastoissa viime kaudella julmaa jälkeä. Vuoden 84 startista irtosi 35 voittoa, eli voittoprosentti oli huima 42.Kausi oli kaikilla mittapuilla Ihamuotilan paras ja tämä vuosi tuntuu jatkavan siitä, mihin edellinen jäi. Tallin vuoden ensimmäisessä startissa Reload Pellini jatkoi uransa tappiotonta kulkua T65-voitolla.Juho Ihamuotila korostaa, että sanomatta selvästi tallin hienoon tulokseen suurimpana syynä ovat hyvät hevoset ja hän on siitä kiitollinen hevosenomistajille ja yhteistyökumppaneille.”Hevosaines on nyt aiempaa parempaa, mutta ei se kaikkea selitä, koska talli on kokonaisuutena mennyt eteenpäin”, Ihamuotila pohtii. ”Koko ajan olen pyrkinyt parempaan ja kehittymään, ja kyllä me ollaan kehityttykin.”Hän muistuttaa, että valmentajan työ on jatkuvaa itsensä ja treenisysteemien kehittämistä, josta koskaan ei tule täysin valmista.”Treenihomma on nyt jo aika hyvä, mutta se ei tarkoita, että nyt vaan mennään loputtomasti näillä. Se voi olla, että viiden vuoden päästä sanon, että nyt vasta alan ymmärtämään, kuinka näitä pitää treenata.”.Se voi olla, että viiden vuoden päästä sanon, että nyt vasta alan ymmärtämään, kuinka näitä pitää treenata..Ihamuotila korostaa valmennuspaikkojen tärkeyttä.”Ajopaikkoihin on satsattu. Kesäaikaan se on tietysti helpompaa, talvella sitä joskus on kädet sidottu, kun taivaalta tulee välillä vettä kuin hanasta ja paikat on betonia, sitten kohta tulee metri lunta.”.Kuvagalleriaa voi selata nuolilla. Kuvat: Anu LeppänenValmennusfilosofia kaikuu sanana korskealta, mutta Ihamuotila pystyy kysyttäessä määrittelemään omansa tiivistetyssä muodossa.”Valmenna hevosen mukaan”, hän kuittaa. ”Sillä tavalla pyrin ajattelemaan ja aina myös niin pyrkinyt tekemään.”Tälle pohjalle rakennettu valmentaminen vaatii toteuttajaltaan paljon.”Ei minulla oikeastaan ole mitään tarkkaa systeemiä. Että nämä menee kaksi kertaa viikossa vetoja sillä ja sillä vauhdilla. Ne saattaa mennä joka viides päivä vetoja tai joka kuudes vetoja ja välissä parit hölkät.”Hän valmentaa sen mukaan, mikä tuntuu parhaimmalta juuri sille hevoselle, juuri sillä hetkellä. ”Tämä kolmisenkymmentä hevosta on sen kokoinen systeemi, että pystyy vielä näin yksilöllisesti soveltamaan treeniä.”Tämä tietenkään ei tarkoita, että jokainen yksilö valmentautuu yksin ja omalla metodilla.”Totta kai varsinkin vanhemmilla hevosilla tietyssä kohtaa treeniä mennään isolla porukalla tietynlaisia vetoja, mutta kun lähestytään starttia, pyritään antamaan kullekin hevoselle juuri se, millä se pystyisi olemaan kilpailuissa parhaimmillaan.”.Hän kokee, että koska hevoset eivät ole tehty yhdestä puusta, ei niiden valmennuskaan voi olla sellaista.”Voit valmentaa kahta aivan samantasoista hevosta samalla tavalla, eikä toinen treenaannu siitä ollenkaan ja toiselle se on jo liikaa. Sitten lisäät toiselle treeniä ja toiselta vähennät, ja näin eri systeemeillä ne voivat samassa lähdössä kilpailla rinta rinnan voitosta.”Lopulta kuitenkin kierrytään siihen vanhaan totuuteen. Hevonen ratkaisee ja valmennustapoja on monenlaisia.”Totta kai omalla tekemisellä voidaan vaikuttaa hirveän moneen asiaan. Ei se niin mene, että teet miten vaan, niin hyvä hevonen voittaa, mutta taas ilman hyvää hevosta ei isojen kisojen voittajaesittelyihin käännellä.”. Ylöjärveltä kotoisin olevan Juho Ihamuotilan isä Janne Ihamuotila on maanviljelijä ja omistaa muun muassa Ylöjärven Vehnämyllyn, mutta hevosihmisille hän tuli tutuksi ennen kaikkea kasvattajana ja orinpitäjänä. Lähes kaikki hänen kasvattinsa tunnetaan Aria-liitteestä, mutta juuri parhaalla kasvatilla, kuningatakilpailutason tamma Tessiinalla 22,6a, ei tätä liitettä satu olemaan.Janne Ihamuotilan lapset Juho, Sanni ja Liisa tulivat raviyleisölle tutuiksi poniraviharrastuksen myötä ja ennen kaikkea Golda Apachesta – jota on vaikea määrittää pelkästään raviponiksi, vaan mieluummin ilmiöksi – jolla sisarukset vuoron perää menestyivät..”S. Tiina oli ihan ensimmäinen hevonen meillä, mutta ponihomma sen hevostouhun sitten todella käynnisti”, Juho Ihamuotila kuvailee. ”Kun kolme sisarusta periaatteessa harrasti samaan aikaan, oli poneja välillä yli kymmenenkin.”Poniharrastuksen loputtua nuori mies mietti elämänsä suuntaa, eikä työ hevosten kanssa ollut itsestäänselvyys.”Olihan kotona siittola, jotain siinä piti touhuta ja varsojen opetuksessa olin mukana, mutta menossa oli sellainen harkintajakso, miksi oikein rupean. Meni sellainen pari vuotta, etten hirveän intohimoisesti hevosten kanssa touhunnut. Oli tyhjä olo, että mitä sitä tekisi.”Hän kävi maatalousoppilaitoksen Osarassa, suoritti asepalveluksen ja oli sen jälkeen puoli vuotta töissä Timo Nurmoksen tallilla.”Olen kuitenkin aina ollut määrätietoinen, jokin maali pitää asioilla olla. Pitää olla jotakin, mitä kohti on halu mennä. Ei saa vain leijua ja antaa virran viedä. Pitää olla etappeja ja pitää olla steppejä, joita tietoisesti voi ottaa.”.Suuremman roolin ottaminen kotitilalla oli yksi vaihtoehto.”Isä oli kuitenkin siinä kohtaa vielä niin nuori, ettei ollut valmis luopumaan isännän paikasta, eikä itselläkään hirveätä hinkua ollut, että justiin pitäisi päästä pikkuisäntänä siinä heilumaan.”Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle ja Juho Ihamuotilan ratkaisu oli lähteä Kanadaan Esa Lahtisen ja Riina Rekilän tilalle töihin.”Ajattelin, että jos siellä asiat selkeää. Alanko tosissaan katsomaan, mitä tämä ravitouhu on, vai annanko kokonaan sen olla. Kanadassa tapahtui paljon hyviä asioita ja kokonaisuus valkeni minulle, elämänsuunta hahmottui.”Hyviä asioita olivat ammatillisen oppimisen lisäksi varsinkin puoliso Eeva Paakkarin löytyminen ja huipputamma Massive Baben osto.”Esa löysi Baben Harrisburgin huutokaupasta, ei minulla ollut siihen mitään osuutta. Meillä oli lista hevosista, joiden ajateltiin sopivan meidän alle 20 000 dollarin hintahaarukkaan. Esa soitti sieltä, että tätä ei ole teidän listassanne, mutta tämä pitäisi ostaa.”Massive Babe maksoi 18 000 dollaria, se kilpaili kaksivuotiaana kuusi kertaa ja voitti kaksi lähtöä ja ansaitsi 28 487 dollaria.”Ajettiin niin sanotusti kakkosdivisioonaa, ei niitä kaikista kovimpia kaksivuotislähtöjä. Voitin sillä itsekin Ontarion Sire Stakesin karsinnan.”Ihamuotila sai myös Esa Lahtiselta ja Riina Rekilältä kilpailumahdollisuuksia ja ajoi Kanadassa 28 startista kolme voittoa. Ennen kotiin paluuta Paakkari ja Ihamuotila työskentelivät jonkin aikaa myös ensin Anette Lorenzonilla ja sitten Jean-Pierre Duboisin Kanadan tallilla. Nuori pariskunta ja Massive Babe asettuivat Ihamuotiloiden Ylöjärven tallille. Sieltä käsin Massive Babe teki lyhyen, mutta tehokkaan kilpauran. Ikimuistoinen on tietenkin Mika Forssin ohjastama Solvallan Elitloppet-viikonlopun tammojen Kolmevuotiseliitin voitto ME-ajalla 11,0a. .Kausi päättyi Erkki Rajakoski Memorialin voittoon, mutta kukaan ei aavistanut, että se olisi myös koko kilpauran päätös. Uudenvuoden aaton tavallinen hölkkälenkki muuttui henkiinjäämistaisteluksi, kun tammalta murtui takajalasta vuohisluu. Leikkaus pelasti tamman, ja nyt se on varsonut kolme kertaa. Niistä viime vuoden kolmevuotias Rivercapes Royal 18,9ke on startannut kerran.”Babea laitettiin sillä mielellä, että ajetaan vielä vanhempana, ei se lahjoiltaan pelkkä varsatähti olisi ollut. Turha sitä kuitenkaan on miettiä, mitä siltä mahdollisesti jäi saavuttamatta, kun siinäkin on aika paljon, mitä se saavutti.”.Turha sitä kuitenkaan on miettiä, mitä siltä mahdollisesti jäi saavuttamatta, kun siinäkin on aika paljon, mitä se saavutti..Tämän tason menestys luonnollisesti auttoi nuorta valmentajaa. ”Ehkä isoin asia oli, että se antoi henkisesti uskallusta.”Nykyiselle Hausjärven tilalleen Juho Ihamuotila ja Eeva Paakkari muuttivat seitsemän vuotta sitten. ”Kanadan jälkeen oli tarkoitus jäädä Ylöjärvelle”, Ihamuotila kertoo. ”Ajateltiin viljellä ja valmentaa samalla hevosia, mutta ympäristö laajeni kaiken aikaa sillä tavalla, että tuli ahdasta. Oli hankala tehdä järkevää ravivalmennustoimintaa ja lopun viimein tulin ajatuksiin, etten pysty siinä tekemään asioita kuten haluan.”Hänelle oli jo siinä kohtaa kirkastunut, että hän haluaa tehdä ammattimaista ja tavoitteellista ravivalmennusta.”Se paikka rajasi tavoitteita, isommat tavoitteet piti jättää mielestä. Siinä pystyi tekemään harrastetoimintaa enintään jollain kahdeksalla – kymmenellä hevosella. Ei se olisi ollut järkevää ammattitoimintaa.”Kati Lindsberg lopetti valmennustoiminnan Hausjärvellä ja tilan omistaja Pertti Kilpeläinen kertoi Hevosurheilun haastattelussa, että hän harkitsee tilan myyntiä.”Tämä ei ollut vielä tullut yleiseen myyntiin, kun huomasin sen jutun ja soitin Kilpeläiselle. Tultiin katsomaan paikkaa ja päästiin hänen kanssaan yhteisymmärrykseen.”Ratkaisu oli 25-vuotiaalle uskaliaaltakin tuntuva. ”Olihan se kova steppi nollista ostaa tällainen paikka. Muutaman kerran siinä huokaisi, että mitähän tästä tulee, kuinka sitä jaksaa, mutta ainakin tähän saakka on jaksanut hyvin.”Hyvänä tukijalkana alkuun oli Risto Airaksisen kanssa tehty yhteistyö. Airaksiselta tuli hänen omilla valmennuslistoillaan olevia hevosia talliin, joita Ihamuotila alihankkijana treenasi..”Risto kävi itse tässä kerran – pari viikossa ajamassa kaverina. Se helpotti paljon alkua, saatiin heti hevosia, päästiin heti ajamaan kilpaa, oltiin esillä ja Risto ajatti minulla vielä kilpaakin. Ne olivat minulle isoja asioita, sai näkyvyyttä ja itseluottamusta.”Ihamuotila ajoi käytännössä kaikilla oman tallin hevosilla itse kilpaa ja yhteistyö Airaksisen kanssa oli myös hedelmällinen. Parhaana iltana vuonna 2016 Ihamuotila ajoi kolme Airaksisen valmennettavaa T65-ykkösiksi.”Omilla hevosilla kilpaa ajaminen oli tietoista ja harkittua, koska halusin oppia enempi sitä puolta. Sai paremmin jonkinlaisen käsityksen, miten hevosia kuuluu valmentaa, että voi kääntää niitä voittajaesittelyyn. Ei minulla kuitenkaan kilvanajoon varsinaista intohimoa ollut.”Menestys toi hänen mukaansa rohkeutta ja uskallusta.”Se oli viimeinen silaus siihen, että uskoi pystyvänsä tähän hommaan. Totta kai sillä on merkitystä jos pärjää, itseluottamus tulee menestyksen kautta. Aina se itsetuntoa nostaa, kun ravikilpailun voittaa.”.Totta kai sillä on merkitystä jos pärjää, itseluottamus tulee menestyksen kautta..Hän kokee, että vastaavasti vaisummat jaksot menestyksessä kalvavat itsetuntoa.”Jos joku sanoo, ettei sillä ole vaikutusta, niin ainakaan minä en usko häntä. Aika kova äijä pitää olla, kun vaikka kuinka kovaa yrittää, menestystä ei tule, eikä silti anna sen vaikuttaa itseensä.”.Enimmillään Ihamuotila ajoi 142 starttia ja 23 voittoa vuonna 2016 ja sen jälkeen starttimäärät ovat tippuneet vuosi vuodelta. Viime vuonna hän ajoi kilpaa enää 13 kertaa ja otti kolme ykköstä.”Kilpaa ajamisen väheneminen tapahtui tietyllä tapaa luontaisesti. Meille syntyi ensimmäinen lapsi, eikä systeemi ollut näin isoa kuin nyt. Oli vain yksi työntekijä, eikä porukkaa lähtemään raveihin.”Tässä kohtaa Ihamuotila valitsi enemmän toimintamallin, jossa hän käy yksin raveissa ja laittelee hevoset lainaohjastajille ajettaviksi.”Kyllä minä pystyn ravikilpailuissa voiton ajamaan, ei se siitä jää kiinni, mutta kokonaisuudessa päästään parempaan lopputulokseen, kun en ole törttöilemässä siellä joka lähdössä. Kun ajomäärät väheni, rutiini väheni. Tiesi itse tehneensä virheitä, minkä takia hävisi lähtöjä.”.Nykyään hän ajaa kilpaa lähinnä sellaisella hevosella, jonka kilpailuominaisuuksiin hän haluaa päästä paremmin sisälle. ”En kilvanajoa kokonaan lopeta ja nyt ehkä on tullut liiankin vähän ajettua. Täytyy ryhdistäytyy, kun tulee mukavammat kelit. Siellä on kuitenkin paljon, paljon hyviä kuskeja, jotka tekevät sitä ammatikseen ja valmentaminen puolestaan on lähempänä minua.” Juho Ihamuotilan verotiedoissa lukee ammatin kohdalla maatalousyrittäjä, vaikka ajankäytöllisesti se onkin kakkosammatti. Hänellä on Hausjärven tilan lisäksi Ylöjärvellä vuokramaita, joissa viljellään heinää ja viljaa.”Tämä on laaja kokonaisuus, johon olen saanut isältä paljon tukea yrittäjyyden käytännön asioissa.”.Maatalousyrittäjä, ravivalmentaja ja nuori perheenisä on kolmio, joka ei jätä vapaa-ajankäytön huolia.”Enemmänkin poikien (Jere 5, Jani 2) kanssa mielellään olisi, mutta paljonhan pojat ovat tässä läsnä. He ovat innokkaita konemiehiä ja monesti iltapäivällä he ovat mukana, kun niillä tehdään hommia.”Hänellä on nyt riittävä henkilökunta, että itse voi viikonloppuna joskus hellittääkin töistä. ”Vaikka Eevan kanssa tehdään yhdessä työtä, pyritään työt jättämään tallille, mutta totta kai niitä joskus mukana tulee tupaankin asti. Lapsien kanssa touhuaminen tekee sen, ettei sitä ehdi jokaisen hevosen murheita miettimään, kun tallilta kotiin pääsee.”Oikeita asioita oikeaan aikaan. Ei ole ihme jos Juho Ihamuotila menestyy jatkossakin. Ravivalmentajana ja ihmisenä..HUOLI LAJIN TULEVAISUUDESTANuorena yrittäjänä Juho Ihamuotila pohtii raviurheilun tulevaisuutta.Juho Ihamuotila kokee, että Suomen Hippoksen pitäisi toimia vielä nykyistä enemmän kuin yritys, eikä yhdistys.”Aina kun yritysmaailmassa tarvitaan leikkauksia, se tekee kipeää jollekin”, hän pohjustaa. ”Sitä ei voi välttää, mutta kipeitäkin ratkaisuja pitää pystyä tekemään. Tällä hetkellä tuntuu, että Hippoksen suunnalla puuttuu uskallus.”Hän korostaa, että nurkkakuntaisuuden ajan pitää olla jo ohi.”Lajin sisällä pitää vaan pystyä ajattelemaan, että asioita tehdään ison kokonaisuuden eteen. Ellei joltakin viedä ja jollekin anneta enemmän, tässä käy huonosti.”.Lajin sisällä pitää vaan pystyä ajattelemaan, että asioita tehdään ison kokonaisuuden eteen..Konkreettinen asia Ihamuotilan mielestä on palkintorahojen jakautuminen. Hän muistuttaa, että lajia pitää saada harrastaa ympäri Suomen, mutta keskittäminen oikeisiin paikkoihin on välttämätöntä. ”Sen pystyy kartalta näkemään, missä alan toimijoita ja hevosia on. Siitä vaikka harpilla vetämään ympyrää, niin saa käsityksen, mihin palkintorahojakin pitää keskittää.”Ammattimaisen toiminnan säilyminen kannattavalla pohjalla on Ihamuotilan mukaan kohtalonkysymys. ”Se jos kuolee, on se laji kuin laji, näivettyy koko laji. Tähdet eivät saa kadota, huippuhevoset, huippuvalmentajat ja huippuohjastajat. Aina lajilla pitää olla kiintotähdet, joita ihmiset seuraa.”Hän muistuttaa, että tähdet tuovat lajille seuraajia, mutta takaavat myös sen jatkumoa suorittavalla puolella.”Nuorella ihmisellä pitää olla tavoite, mitä kohti mennä. Haluan olla yhtä hyvä kuin Jorma Kontio tai haluan olla yhtä hyvä kuin Markku Nieminen.”Tällä Ihamuotila ei halua väheksyä lajin harrastajia.”Meillä on hieno ja iso harrastajakunta, mutta ei tämä laji pysty elämään kokonaisuudessa pelkästään heidän kauttaan.”Ihamuotila kokee, että tällä hetkellä laji on T-risteyksessä, jossa pitää valita suunta, sillä suoraan jatkamalla päädytään pellolle.”Nyt pitää olla tosi hereillä, että laji elää järkevällä tavalla vielä viiden vuoden päästä. Ei pidä pelätä radikaalejakaan ratkaisuja. Jos ne osoittautuvat huonoiksi, silloin vaihdetaan toiseen. Toiminta on nyt liian kankeata ja asioihin reagoidaan liian hitaasti.”Hän ei epäile päättäjien ymmärrystä.”Uskon, että siellä kyllä tiedetään ja ymmärretään, missä mennään. Uskallus vain puuttuu.”.PONIRAVIURHEILUN HUIPULLAJuho Ihamuotila on yksi lenkki kolmekymppisten raviammattilaisten runsaassa joukossa, jotka ovat aloittaneet uransa raviponeilla.Juho Ihamuotila on ajanut raviponeilla 83 voittoa ja hänen ikäluokassaan on viljalti nykyisiä raviurheilun menestyjiä, jotka aloittivat poniraviurheilusta.”Pakostihan poniraveilla on pitänyt olla iso merkitys, ei se voi ihan sattumaa olla, kun ajatellaan, ketkä ovat sitä kautta tähän lajiin tulleet”, hän pohtii.Hän uskoo, että nykyinen noin kolmekymppisten kerho oli juuri oikeaan aikaan liikkeellä.”Juuri silloin ponitouhu teki kauheaa nousua ja siinä samalla meitä sen ikäisiä nuoria lähti nousemaan sen mukana. Poniraveissa oli hyvä hypetys ja hirmu boosti päällä. Tuntuu, että silloin elettiin poniraviurheilun kulta-aikaa, sitten tuli vähän notkahdusta ja nyt se on taas nousussa.”.Aivan suoraa linjaa hän ei poneista hevosiin kuitenkaan näe.”On ne kuitenkin niin erilaisia kilpaeläimiä, ettei niitä voi verrata keskenään. Aina se kuitenkin antaa pohjaa tähänkin touhuun, kun ollaan eläimen kanssa tekemisissä. Ponihommaa ei missään tapauksessa saa ajaa alas.”Juho Ihamuotilalle poniraviurheilu tarkoitti myös urheilua huipulla. Mari Malmisen kasvattama ja omistama Golda Apache oli Ihamuotilalla toistakymmentä vuotta liisingissä. Golda Apache oli raviponien Viesker, ylivoimainen rajojen rikkoja.”Golda Apachella oli totta kai iso merkitys. Huippulahjakkuus innosti ja opetti. Kiitollinen olen, että sellaisen kanssa sain nuoresta pitäen toimia.”Hän kokee, että hyvä hevonen, tai tässä tapauksessa poni, opettaa enemmän kuin se lahjoiltaan tavallisempi.”Ainakin minulle on näin käynyt. Jos pyrkii tosissaan eteenpäin, ei tavallisella hevosella ole sinulle hirveästi annettavaa.”Siinä missä Viesker alitti suomenhevosten 1.20-haamurajan, rikkoi Golda Apache A-ponien 2.00-rajan. Oulussa 10.6.2007 Golda Apache paineli Juho Ihamuotilan ohjastamana jokseenkin käsittämättömän ME-tuloksen 1.59,3a.”Eikä sen ennätys tietenkään edes ollut kaikki, mitä se olisi päässyt. Se pääsi tosi tosi kovaa, eikä väsynyt ollenkaan.”Hän ei lähde miettimään, mitä lämminveriravurin pitäisi mennä ollakseen suhteessa Golda Apache.”Kympin ajalla ei olla vielä siellä päinkään.”.JATKA LAUSETTARaha... ratkaisee aika pitkälle, mutta ei se tässä touhussa ole kaikki kaikessa. Ei kai tätä kukaan pelkästään rahan takia tee. Enemmän tämä on elämän rikkaus kuin että tällä rikastuisi. Tulevaisuus... on lajin kannalta nyt hieman hämärässä. Ollaan odottavissa tunnelmissa, mihin kaikki kääntyy. Siksi pitää konkreettisia asioita tapahtua, että ihmiset uskaltavat satsata lajiin ajatellen, että tällä on tulevaisuus vielä viiden vuoden päästä. Siementää tammansa ja ajatella, että sitten ajetaan isosta rahasta Derbyssä. Tämä laji on minullekin yhtä suurta unelmaa, se tämän pitää elossa. Joka kerta, kun tamma siemennetään, on mielessä, että tulisiko nyt se derbyvoittaja. Minulle ei ole vielä tullut, mutta olisiko se se seuraava, joka syntyy.Huippuhevonen...on usein huippukasvatuksen tulos ja siksi huippukasvatusta tarvitaan. Tämän lajin erikoisuuksia kuitenkin on, että huippuyksilön syntymiseen ei aina tarvita sitä maailman parasta sukua, mutta prosentuaalinen mahdollisuus sen syntymiseen nousee laatukasvatuksella aivan eri tasolle.Huono hevonen...on huono ilmaisu. Sanon mieluummin tavallinen hevonen, koska se voi jollekin olla jo hirveän hyvä. Se riippuu siitä, mihin kukin pyrkii ja se on yksi raviurheilun hienouksista, että tavoitteita voi olla monentasoisia.

Kuukauden henkilö pyrkii aina vaan parempaan: "Pitää olla jotakin, mitä kohti on halu mennä"

Aiheeseen liittyvää

Rohkeasti huomista kohti – Oona Halme uskoo raviurheilun tulevaisuuteen

Lisenssimarkkina tulee – Jari Vähänen: "Avainasia on ymmärtää, mistä raha siirtymävaiheen jälkeen tulee"

Menestysvalmentaja Daniel Wäjersten uuden edessä – "Bjertorpissa on haastetta lähikuukausiksi ja vuosiksi"

Kuukauden henkilö Jukka Saastamoinen – Hevoset pitäneet ihmisenä