Tuleen ei ole jääty makaamaan – Ville Holopainen kehittää Jokimaata vaikeista ajoista huolimatta

Lahden Hevosystäväinseuran toimitusjohtaja Ville Holopainen esittelee Jokimaan raviradan katsomoa tyytyväisenä. Vuosikymmenten varrella tunnetuksi tullut betonimöhkäle on sisältä edelleen samalla tuttu, mutta myös yllättävä – etenkin jos et ole hetkeen siellä vieraillut.Vanhastaan kohtalainen kolkkous on vaihtunut suorastaan viihtyisyyteen. Niissä rajoissa, mitä tällainen tila mahdollisuuksia antaa. Näyttää, että vähällä on saatu paljon aikaan. Eikä vähä tässä tarkoita fyysistä tai ajatuksen vaivaa, niitä molempia on käytetty runsaasti, vaan maallista vaurautta, rahaa.”On laitettu pääosin talkoilla nurkka kerrallaan ja tila kerrallaan kuntoon”, Holopainen myhäilee. .Kuten kaikki tiedämme, eletään Suomessa yleensä ja raviurheilussa erikseen visun euron aikaa.”Olen ollut kolme ja puoli vuotta talossa ja se koko aika on ollut taloudellista niukkuutta. Leikkureita on tullut suunnasta ja toisesta.”Tämä on pakottanut myös raviratoja tutkimaan kassavirtaa rivi riviltä. ”Meillä on jouduttu tekemään joitain kipeitäkin päätöksiä. On pitänyt mennä lakki kourassa monikymmenvuotistenkin yhteistyötoimijoiden luo sanomaan, että tämä ei ole enää toimivin ratkaisu meille.”Lahden Hevosystäväinseuran toimitusjohtaja Ville Holopainen esittelee Jokimaan raviradan katsomoa tyytyväisenä. Vuosikymmenten varrella tunnetuksi tullut betonimöhkäle on sisältä edelleen samalla tuttu, mutta myös yllättävä – etenkin jos et ole hetkeen siellä vieraillut.Vanhastaan kohtalainen kolkkous on vaihtunut suorastaan viihtyisyyteen. Niissä rajoissa, mitä tällainen tila mahdollisuuksia antaa. Näyttää, että vähällä on saatu paljon aikaan. Eikä vähä tässä tarkoita fyysistä tai ajatuksen vaivaa, niitä molempia on käytetty runsaasti, vaan maallista vaurautta, rahaa.”On laitettu pääosin talkoilla nurkka kerrallaan ja tila kerrallaan kuntoon”, Holopainen myhäilee. Kuten kaikki tiedämme, eletään Suomessa yleensä ja raviurheilussa erikseen visun euron aikaa.”Olen ollut kolme ja puoli vuotta talossa ja se koko aika on ollut taloudellista niukkuutta. Leikkureita on tullut suunnasta ja toisesta.”Tämä on pakottanut myös raviratoja tutkimaan kassavirtaa rivi riviltä. ”Meillä on jouduttu tekemään joitain kipeitäkin päätöksiä. On pitänyt mennä lakki kourassa monikymmenvuotistenkin yhteistyötoimijoiden luo sanomaan, että tämä ei ole enää toimivin ratkaisu meille.”.Ville Holopainen32-vuotias merkonomi HollolastaLahden Hevosystäväinseura ry:n toimitusjohtajaPuoliso Maria, tytär Lilja 2vKimppahevoset: Hashtag Handsome 16,1ake, Good Morning 11,2a ja Kinnarin Keisari (2v, Frans – Costello)Mieliruoka siivetMielijuoma vesiÄänikirjana kuuntelussa JHT Missio vai mielenrauha (Oskari Saari – Cheek)Karaokebravuuri Maailma on sun (Tehosekoitin)Mieleenpainunein ravilähtö 2013 Kuopion kuninkuusravien orien maili, lempparihevonen Boker voitti.Myös koko organisaatiota on pitänyt myllertää.”Henkilötyövuosia on jouduttu vähentämään, eikä esimerkiksi ole enää omaa keittiöhenkilökuntaa ravintolatoiminnassa. Siinä on hybridimalli, catering ostetaan, mutta tuotteet myydään itse ulos.”Työvuosien vähentymisen myötä työnkuviakin on pitänyt rustata..”Kilpailusihteeri ja taloussihteeri ovat ottaneet uusia kokonaisuuksia hoitoon, ja hallitus osallistuu arkipäivään ihan eri tavalla kuin ennen.”Holopainen haluaa nähdä tässä kaikessa myös oman positiivisen puolensa.”Se on tuonut paljon hyvääkin. Jokainen on organisaatiossa joutunut miettimään, miten sen oman panoksensa voisi antaa tehokkaammin ja paremmin.”Jokimaalla ei ole kuitenkaan pysähdytty puolustamaan asemia, vaan lähdetty kaikesta huolimatta tekemään tulevaisuustyötä. Hyökkäys on katsottu parhaaksi puolustukseksi. ”On haluttu säästöliekilläkin mennessä kehittää toimintaa ja siihen on pitänyt keksiä tehokkaita tapoja. On jouduttu miettimään, että hei, tuo on aika iso kuluerä, miten tämän voisi tehdä toisin. Sitä kautta on tullut hyviä ideoita.”Ei niukka aika silti mikään toivottava tilanne raviradan toimitusjohtajalle ole.”Totta kai se ahdistaa, jos sitä liikaa miettii, mutta loppujen lopuksi tämä on vain työn tekemistä. Ei se sitä ole muuttanut.”.Jokimaa palkittiin Vuoden raviratana viime Ravigaalassa, eikä tästä valinnasta ole sepeliääniä kuulunut. Rohkeimmat puhuvat jopa Jokimaan ihmeestä, kuinka siellä on käsittämätön tekemisen meininki. Ville Holopainen ei lähde ottamaan tästä kunniaa itselleen. Hän on syntyperäisenä hollolalaisena läpeensä jokimaalainen ja näkee asian pitemmässä kaaressa.”Minun mielestäni Jokimaalla on aina ollut hyvä pöhinä”, hän korostaa. ”Yhteishenki on ollut se oleellisin homma täällä. Team Jokimaa puhaltaa yhteen hiileen. Se kuulostaa kliseiseltä, mutta on ihan oikeasti totta.”Jo lopullisesti menetetyksi luultu talkoohenkikin on saanut Jokimaalla defibrillaattoria ja herännyt iskuun. ”Tässä on hyvä jengi ympärillä, kivat olosuhteet ja paljon aktiivista toimintaa. On A ja O, että meillä on toimijoita. On hevosia, harrastajia, valmentajia, ohjastajia, toimihenkilöitä, ravinaiset, talkoolaisia ja aktiivinen hallitus, joka palvelee sitä kokonaisuutta.”Tällainen antaa luonnollisesti toimitusjohtajallekin lisätuulta spinaakkeriin.”Kiva olla nosteessa mukana, mutta luo se tietyllä tavalla myös odotuksia, joita pyrkii ruokkimaan.”Pääasiaa ei kuitenkaan ole unohdettu. Raviratojen perusidea on järjestää kilpailumahdollisuuksia ravihevosille ja maksaa niille palkintoja, jos siihen on aihetta..”Kaiken keskiössä ovat hevoset ja ravitapahtumat, vaikka tulonmuodostus tapahtuukin hyvin eri lailla kuin ennen. Ei tukeuduta enää täysin toimintatukiin, on pitänyt miettiä toisia kanavia, kuten vuokraustoimintaa.”Jokimaan vuokratuotot ovat yli 200 000 euroa vuodessa ja ne omalta osaltaan mahdollistavat ravikilpailujen järjestämistä.”Laadukkaita raveja on järjestetty edelleen, vaikka toimihenkilöryhmiäkin on jouduttu järjestelemään uudestaan. On pitänyt miettiä, millainen määrä meillä on järkkäreitä, lähettäjiä ja tallialueen väkeä paikalla.”Hän kertoo saaneensa kentältä palautetta, ettei tästä ole huomattu tulleen negatiivisia vaikutuksia.”Sitä on haluttukin, että talousvaikutukset näkyvät mahdollisimman vähän ulospäin.”.Raviratojen ikuisuuskysymys on, millä ihmisiä saadaan katsomoihin. Ville Holopainen on ajatellut tähän linjauksen.”Tavallisten arkiravien kohdalla ei kannata hukata resursseja siihen, että saadaan ihmisiä katsomoon keinolla millä hyvänsä”, hän kokee..Holopaisen näkemys on, etteivät resurssit yksinkertaisesti riitä siihen.”Jos me yritetään joka ravipäivästä saada maksimaalinen paras mahdollinen asiakaskokemus jokaiselle, se on pois oikeasti hyvistä päivistä. Olemme tehneet päätöksen, että niin sanotut matalan profiilin ravit mennään matalalla palvelutasolla.”Hän arvioi karkeasti, että Jokimaan vuoden 27 ravipäivää jakaantuu noin puolet ja puolet näihin kahden kerroksen raveihin.”Hyviin päiviin saadaan vielä väkeä liikkeelle, vaikka kyllä sekin on työn ja tuskan takana. Käytännössä se tarkoittaa, että silloin esimerkiksi avataan ravintola, jossa on hyvä, laadukas ruoka ja oheisohjelmaa. Ravit ovat silloin osa kokonaistapahtumaa.”Erilaiset teemaravit ovat olleet osa tätä parempien päivien konseptia. Viime vuonna Jokimaa osui napakymppiin venetsialaisteemalla hieman onnettaren avustuksellakin. ”Me ei erityisesti oltu haettu elokuun viimeistä perjantaita. Sitten huomattiin, että hetkinen, sehän on kesän viimeinen viikonloppu, venetsialaiset. Siitä tuli suksee. Tänä vuonna sitä päivää haettiin ja saatiin. Sinne tapahtumaa vielä jalostetaan.”.Kolme ja puoli vuotta Jokimaan johtamista ei ole tuonut Ville Holopaiselle suuren suuria yllätyksiä.”Siihen en osannut varautua, miten paljon tämä sitoo”, hän myöntää. ”Ennen oli aika pitkälti kasista neljään hommaa, työasiat pystyi jättämään työpaikalle. Nyt olen aamusta iltaan tavoitettavissa, mutta on se oma valintakin hoitaa asioita silloinkin, kun välttämättä ei tarvitsi.”Holopainen sanoo elävänsä ja hengittävänsä raviurheilua. Siksi häntä suuresti harmittaa nykyinen yleinen ilmapiiri.”Jokimaalla on vahva yhteishenki, mutta isossa kuvassa yhteen hiileen puhaltamisen kulttuuri on ihan kadoksissa.”Hänen mielestään kaikki asiat nousevat tällä erää väärällä tavalla esiin.”Se vaikuttaa meidän koko lajin yleiskuvaan. Ihmisiä haukutaan julkisesti, kuinka aina tehdään asiat huonosti ja aina uusi sääntö on huono. Kuitenkin perustuotteemme on loistava.”Viimeisimmän eripuran hän on nähnyt muun muassa Hevosurheilunkin sivuilla, jossa on yritetty aukaista railoa harrastajien ja ammattilaisten väliin. ”Raviradan johtajana en tunnista sitä ollenkaan, täällä ainakin palvellaan ihan jokaista.”Hän ymmärtää, että vastakkainasettelu on yhteiskunnallinenkin ongelma, mutta korostaa, että raviurheilulla olisi juuri tässä paikka erottua edukseen.”Tämä laji on syrjimätön, missä muussa lajissa pystyt harrastamaan samalla viivalla ammattilaisten kanssa.”Holopainen muistuttaa myös, kuinka missä muussa lajissa olisi mahdollisuus niin mutkattomasti tavata alansa hupputekijöitä.”Uutena ihmisenä pystyt kävelemään varikolle tapaamaan meidän lajin superstaroja. Voit mennä juttelemaan ykköskorin valmentajien tai ohjastajien kanssa, enkä ainakaan minä tiedä yhtään, joka sanoisi, ettei nyt kerkiä puhumaan. Kaikki ovat valmiita heittämään juttua, olemaan yhteiskuvassa tai kertomaan vinkit, jos niikseen.”Holopaisen näkemys on ymmärrettävä ja siihen on helppo yhtyä. Se ei tarkoita kritiikittömyyttä, vaan myös niiden lajin hyvin asioiden näkemistä ja niiden esille tuomista yhtä avoimen reippaasti kuin negatiivisten.Koska hyviäkin asioita todella riittää. Tekisi mieli jopa soveltaa Reino Helismaan sanoja: ”Raviurheilu on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.”.Jatka lausettaRavikoulu… on ollut pitkään ajatuksissa. Tällä hetkellä selvitetään erilaisia tukimalleja ja rahoitusmuotoja ulkopuolelta, joista saisi jeesiä. Juuri nyt meillä ei ole tallia, jossa sitä pystyisi harjoittamaan. Se on meillä häpeäpilkku, ettei sitä tällä hetkellä ole. Toivotaan, että lähivuosina voitaisiin rakentaa talli, johon voisi järjestää täyshoitopaikkoja, ja pyörittää ravikoulu- ja nuorisotoimintaa.Suur-Hollola… viikonloppu on mukava järjestää, kun siinä on kolme niin toisistaan poikkeavaa ravipäivää teemoiltaan. Perjantaina on Ascot ja perheteema. Lauantai on party-päivä, ihmiset pääsevät festaritunnelmaan. Sunnuntai on sitten suomalaisen hevoskasvatuksen ja raviurheilun juhlaa. Se ei toimisi, jos perjantaina olisi tavalliset iltaravit, lauantaina normi 75-päivä ja kaikki tykitys olisi sunnuntaina..Raviton torstai… osui meihin ja asiakkailta on tullut negatiivista viestiä, koska oli niin selvää, että torstaisin Jokimaalla ravataan. Maanantai olisi mielestäni paras raviton päivä. On kuultu jo monesta suusta, että maanantai on talleilla tosi työläs, viikonlopun jälkeen on kiirus, ajetaan paljon hevosia. Tänällään kokeilu ei onnistunut ja siihen pitäisi pystyä reagoimaan.Päärata… pitää olla olemassa. On kysytty monessa yhteydessä, mitä Jokimaa on mieltä, jos Vermossa ravitoiminta ei tulevaisuudessa jatku. Olen vastannut, että isossa kuvassa ei ole meidän etu, jos joku ravirata tippuu pelistä. Se tietää sitä, että harrastustoiminta vähenee ja ammattimainenkin supistuu, kun omistajat katoaa. Rumasti taas jos ajattelee, olisihan se meidän etu, jos katseet suuntautuisivat Lahteen, kun pääradan statuksesta keskusteltaisiin..Raveja alusta astiKun isä on tuhansia voittoja ajanut ohjastaja Esa Holopainen ja äiti tunnetun raviperheen kasvatti Taru Holopainen (os. Kotiranta), ei ole ihme, että raviurheilu on tullut tutuksi Ville Holopaiselle jo varhain.”Meillä taisi olla Ollin (vuotta vanhempi veli Olli-Pekka Holopainen) kanssa jo sata ravipäivää takana, ennen kuin täytettiin yksi vee”, Ville Holopainen nauraa. ”Se oli perusarkea, joka jatkui koko lapsuuden. Leikkipaikoilla oli tutut kaverit ja ne ravit oli tietysti sivuseikka siinä vaiheessa.”Melko varhain oli myös arvattavissa, kumpi veljeksistä tulee aikanaan hakemaan elantonsa käytännön toiminnasta hevosten kanssa.”Oli meillä poneja Ollin kanssa, mutta silloinkin se jakautui selvästi, että hän oli ohjastaja, minä hoitaja ja apuhenkilö. Yhdessä treenattiin, mutta Olli ajoi ponikortin, minä en.”Tallin rutiinitöissä toki sai olla mukana nuoresta pitäen.”Jeesailin tallilla traktorihommisssa ja muissakin tallitöissä, mutta ikinä se hevosten kanssa käytännön tekeminen ei sytyttänyt.”.Se aika kuitenkin opetti ihan hulluna.Ville Holopainen ajastaan kunnanvaltuutettuna.Ville Holopainen opiskeli merkonomiksi ja työskenteli kymmenen vuotta kiinteistöjen energiaratkaisuihin keskittyneessä Lemkemissä.”Aloitin myymälässä asiakaspalvelijana ja vastuu vuosien mittaan kasvoi. Viimeiset viisi vuotta olin vetämässä valaistuspuolen projektiryhmää.”Sivujuonteena hän istui parikymppisenä yhden kauden Hollolan kunnanvaltuustossa.”En seurannut politiikkaa, mutta olin kiinnostunut nuorten asioista ja meillä oli paljon tuttuja, jotka olivat mukana niissä kuvioissa. Kaverit ja sukulaiset yllytti ehdokkaaksi, ja olin aika sokissa, kun menin läpi.”Hän myöntää, ettei ollut tuolloin vielä aivan valmis tehtävään.”Se aika kuitenkin opetti ihan hulluna. Opin paljon ihan perusasioita päätöksenteon kulttuurista.”Jokimaalle haettiin vuonna 2020 uutta toimitusjohtajaa Tomi Himangan tilalle ja Holopainen laittoi hakemuksen mukaan.Hän kävi jo kolmessa haastattelussa, mutta rekrytointi keskeytettiin koronarajoitusten tultua ja Pertti Immonen tarttui väliaikaisesti ohjiin. Kun rekrytointia jatkettiin, tuli Niko Solkio lopulta valituksi.”Ensimmäisen prosessin aikana ehdin alkaa luulotella, että olenkin tässä vahvoilla. Pitää myöntää, että oli pettymys, etten tullut valituksi, mutta takaraivoon jäi tunne, ettei tämä välttämättä ole viimeinen mahdollisuuteni. Ovi saattaa aueta vielä uudestaan.”Se aukenikin jo puolentoista vuoden päästä, kun Solkio jätti tehtävänsä, eikä Lahden Hevosystäväinseura halunnut näin pian jälleen avata uutta rekrytointiprosessia.

Tuleen ei ole jääty makaamaan – Ville Holopainen kehittää Jokimaata vaikeista ajoista huolimatta

Aiheeseen liittyvää