Ihmismieliä on monenlaisia. Yksi saattaa kyllä olla kovasti mieltä eri asioista, tietää ainakin missä tehtiin väärin, mutta tyytyy puimaan vain nyrkkiään taskussa ja mutisemaan asiasta korkeintaan lähelleen eksyville tai kirjoittelemaan someen.Sitten on heitä, jotka kyllä pursuavat ideoita asioiden kehittämiseksi, mutta eivät ryhdy mihinkään toimenpiteisiin niiden toteuttamiseksi. Kun joku lähtee suunnilleen vastaavaa ideaa viemään eteenpäin, he voivat sanoa keksineensä tuon jo aikaa sitten.Koska olisi tylsää, että me kaikki olisimme samanlaisia ja tallaisimme samoja polkuja, niin otetaan esiin vielä kolmas ihmislaji. Se on edellisiä harvinaisempi, ehkei nyt aivan yhtä harvinainen kuin mustakurkkumurri lintubongarille, mutta sellainen, jota ei ihan joka päivä tapaa.Hänellä on ideoita omaksi ja yhteiseksi hyväksi ja hän on myös valmis käärimään hihat, että nämä ideat kävisivät toteen. On valmis toteuttamaan niitä itse tai jonkin yhdistyksen tai muun sellaisen puitteissa. Kaiken lisäksi hän tekee tämän positiivisen kautta.. Kuukauden henkilömme Miia Salminen kuuluu tähän viimeksi mainittuun ryhmään. Haastattelupäivä ei ole aivan paras mahdollinen positiivisuudelle. Nurmijärvellä eletään säässä, jota iltapäivälehdet tällä kertaa kutsuivat lumi-infernoksi. Mönkijä oli ruvennut nikottelemaan juuri, kun sitä olisi todella tarvittu, eikä hevonenkaan tuntunut treeneissä oikein hyvältä. Nämä eivät Salmisen hymyä kavenna, saati sitten hyydytä: talvella nyt vaan sataa lunta, mönkijän saa varmasti taas kuntoon ja Zumuman on älyttömän kiva hevonen, vaikka sillä ei ollut paras päivänsä.. Hänellä on Liikkeelle.com -yritys, joka järjestää liikunta-, tapahtuma- ja markkinointipalveluja. Yrittäjyys tuntuu olevan hänellä verissä, mutta se ei yksin pysty täyttämään yleistä intohimoa tekemiseen.”Olen ollut lapsesta saakka sellainen, että haluan järjestää kaikkea”, Salminen naurahtaa. ”Äiti piti perhepäivähoitoa, niin minähän pidin melkein joka päivä toisille lapsille olympialaisia tai muuta. Olen jälkeenpäin ajatellut, että olikohan muut muksut kauhuissaan, kun aina piti hypätä tai juosta.”Viime aikoina eniten esillä Salmisen aikaansaannoksista on ollut naisohjastajille suunnattu Ladyliiga, joka saavutti suuren suosion. Yrityksensä puitteissa hänet on raviurheilun parissa voinut usein bongata suurkilpailutapahtumien ravitoreilla markkinointipuuhissa, mutta hän on myös menestyvä amatöörivalmentaja ja -ohjastaja. Lisäksi hän on ollut mukana Turun Hippos ry:n hallituksessa yhdeksän vuotta vuotta ja tällä hetkellä Vermon ravinaisten hallituksessa sekä Nurmijärven Hevosurheiluseuran hallituksessa..Miia Salminen on lähtöisin Vahdon Tortinmäestä, joka nykyään kuuluu Ruskoon. Murteen perusteella hänet on nopeasti helppo sijoittaa Turun seudulle.”Minä vain asun Nurmijärvellä”, hän toteaa. ”Yritykseni on ruskolainen ja minä turkulainen. Minulla on edelleen asunto Turussa.”Osittaiseksi nurmijärveläiseksi hänet on tehnyt elämänkumppani Antti Teivainen. Sieltä löytyvät myös Salmisen kolme valmennettavaa Zumuman 12,2a, Zumu De La Vega 12,3a ja Swan Orden 14,2a.Miia Salmisen on käytännössä elänyt ikänsä hevosten parissa, muutamaa taukoa lukuun ottamatta. Hänen isänsä Pekka Salminen tartutti innostuksen tyttäreensä ja siitä tuli heidän yhteinen juttunsa. Perheen äiti tai Miian veljet eivät lämmenneet asialle, mieluummin päinvastoin.”Isä oli ihan kaupunkilaispoika, mutta hänen haaveenaan oli joskus hankkia maatila ja sinne omia hevosia. Hän oli viikonloput kesämökillä Nousiaisissa ja touhusi siellä naapurin suomenhevosen kanssa. Siitä syttyi into.”Miia Salminen oli neljävuotias, kun perheeseen hankittiin ensimmäinen hevonen, minipinkolainen tamma Larossa, jolla oli emänisänä Gletser.”Musta, kuuma tamma. Se ei ollut paras mahdollinen aloittelijoiden hevonen, mutta pääsin koppakärryjen kyytiin, kun isä ajoi sillä.”Tamma oli Salmisilla kotona ja ammattivalmennuksessakin Kari Mäkisellä, mutta sen ennätykseksi jäi 35,9.Kaksitoistavuotiaana Salminen pääsi ensimmäistä kertaa ajamaan hevosella yksin. Aisoissa oli perheen Alexia B 22,1a.”Halusin ajaa kilpakärryillä ja metsätiellä leikkiä ajavani kilpaa. Ei tietenkään kypärää päässä, eikä jalat yltäneet rampeille. Tosi turvallista, mutta mitään ei sattunut.”.Kun oman perheen hevoset eivät riittäneet, löytyi niitä naapureista onneksi lisää. Aarne Lintulahdella oli tuolloin nuori Fluori, josta myöhemmin tuli 1.26-aikainen ja siitosori. Kaikista tärkein naapuri jatkoa ajatellen oli kuitenkin muun muassa derbyvoittaja Express Typesta tuttu Mikko Rivinoja. ”Olin peruskoulun loppumisen lähestyessä ihan ehdoton, että en halua tehdä mitään muuta kuin treenata hevosia. Kun koulu loppui, aloitin seuraavana päivänä Mikolla oppisopimuksella.” Oppisopimuskoulutukseen kuului joka toinen kuukausi kahden viikon opiskelu Kiuruvedellä. ”Tapani Jauhola ja Petri Fredin olivat ainoat pojat sillä kurssilla. Tyttöjä oli ainakin Gisella Koivu ja Laakkosen Elina.”Siteet Rivinojaan ovat säilyneet, Salminen on ajanut hänen Tementikollaan 23,1a tänäkin vuonna kilpaa.”Kävin Mikolla tallillakin vuosia ja olin paljon apuna varsanopetuksessa. Siellä oppi sitä hommaa, hänelle tuotiin usein haastavia tapauksia. On opetettu viisivuotiastakin varsaa. Mikko on hevosmies ja sai kaikenlaiset tapaukset opetettua.”.Hiihto ja juoksu ovat seuranneet Miia Salmista lapsuusvuosista saakka. Molemmissa hän erikoistui pitkiin matkoihin. Hän on taittanut 50 kilometriä hiihtäen kahdessa tunnissa ja 40 minuutissa.”Aloitin kilpahiihdon oikeastaan heti, kun opin pysymään suksilla pystyssä”, Salminen kertoo. ”Hiihdin kansallisella tasolla kilpaa vuoteen 2010 asti. Vanhemmilla päivillä kiersin Finlandiat ja muut pitkän matkan hiihdot.”.Salminen kertoo ajattelevansa hevosten valmennusta paljon omien treenikokemustensa kautta. Tähän hänellä on käytännön kokemuksen lisäksi opiskeltua osaamista, hän suoritti vuonna 2005 liikunnan ammattitutkinnon ja hiihtovalmentajan tutkinnon.”En halunnut toistaa omia selkeitä virheitäni hevosten kanssa ja joitain oivalluksia, jotka veivät itseäni jollakin osa-alueella eteenpäin, olen vastaavasti yrittänyt soveltaa.”.Tärkeimpänä hän pitää valmennuksen ja palautumisen oikean suhteen ymmärtämistä.”Sen opettelin itse kantapään kautta, treenasin liikaa, enkä pitänyt vapaapäiviä. Tein työkseni liikuntahommaa ja sitten vielä treenasin pitkiä matkoja. Liikuin 25 tuntia viikossa. Kroppa kävi ylikierroksilla, mutta en tajunnut sitä, kun liikunta ja treenaaminen oli kivaa. Lopulta koko kroppa oli tulehdustilassa ja olin toista viikkoa sairaalassa.”Yrityksensä kuntopalveluissa Salminen tekee yksityisille asiakkaille ja yritysryhmille muun muassa kuntotestauksia ja kunto-ohjelmia..”Siellä on sama ilmiö, että porukka on usein hyvin innostunutta ja heitä joutuu mieluummin topputtelemaan, että älkää treenatko liikaa. Usein kuulee, että tein ylimääräisen lenkin, vaikka sitä ei ohjelmassa olekaan.”Myös treenivauhti tahtoo usein olla mieluummin liian kovaa kuin hiljaa.”Siksi suosittelen sykemittarin käyttöä. Sitä käytän hevosillakin. En päivittäin, mutta seuraan säännöllisesti, mitä vauhtia on järkevä mennä, että se kehittää hevosta.”Yksi ihmisurheiluun ja hevosurheiluun sinällään sopiva ohjenuora on, ettei pidä yrittää tehdä kaikkea kerralla.”Samaan aikaan ei voi tehdä kaikkea, ajaa kilpaa, treenata pohjakuntoa ja ajaa voimatreeniä. Jokaiselle pitää varata oma aikansa.”.Hippoksen ja myöhemmin Fintoton kanssa Miia Salminen teki pitkään yhteistyötä erilaisen markkinoinnin kanssa. Hänelle tyypilliseen tapaan hän ei jäänyt ihmettelemään, kun hevosenhoitajan oppisopimuskoulutus oli ohi ja teki mieli koittaa muutakin työtä – mutta silti mielellään raviurheilun parissa. Ilmari Halinen oli tuolloin Hippoksen puheenjohtaja ja Salminen päätti tiedustella asiaa heti korkeimmalta tasolta.”Soitin hänelle, että haluaisin tehdä raviurheilun parissa töitä, olisiko Hippoksessa mitään minulle. Ilmari sanoi, että kyllä meillä täällä töitä on, mutta ei yhtään työpaikkaa. Jos sinulla olisi yritys, niin palveluja voitaisiin ostaa. En tiennyt yritysmaailmasta yhtään mitään, mutta rupesin vaan rohkeasti yrittäjäksi.”Tänä vuonna edesmenneen Halisen merkitystä elämänsä kulussa Salminen kiittää.”Hän kannusti minua alkamaan yrittäjäksi ja se taas vei minut opiskelemaan. Ajattelin, että kyllä jokin alan koulutus pitää olla ja aloin opiskella siinä ohessa markkinointia, myyntiä ja yrittäjyyttä. Ilmarin kanssa tein yhteistyötä myös Turun kuninkuusravien yhteydessä ja vielä tänä vuonna Riihimäen raviradan merkeissä.”Fintoton kanssa Salminen teki yhteistyötä koko sen elinajan. Muistettavinta on varmasti vuosina 2011 – 2016 suurkilpailuja kiertänyt Toto On Tour..”Esimerkiksi St Michelissä oltiin jo perjantaina Mikkelin torilla hevonen mukana. Mainostettiin viikonlopun tapahtumaa, kerrottiin raviurheilusta ja opetettiin pelaamaan totoa.”Kokemuksensa perusteella hän kuuluu niihin, jotka vannovat sen nimiin, ettei ravien itse pääosan esittäjää vieläkään ymmärretä nostaa tarpeeksi esiin markkinoinnissa.”Oli ihmisiä, joilla oli koviakin ennakkoluuloja, mutta kun positiivisella tavalla kertoi raveista ja he pääsivät rapsuttelemaan hevosta, niin moni innostui. Se kosketus hevoseen on vaan niin kova juttu.”Tätä hän toteuttaa myös perehdyttäessään yritysryhmiä raviurheiluun.”On ihan eri asia viedä heitä varikon puolelle ja esitellä sitä maailmaa kuin vain katsomoravintolassa neuvoa pelaamaan. Totta kai se totokin on kivaa, mutta kyllä ne ryhmät pitää viedä sinne hevosen tykö. Se on heille selvästi se ykköskokemus.”Raviurheilu on vain yksi osa Salmisen työnkuvaa, ensi vuodelle hänet on jo varattu messuemännäksi esimerkiksi venemessuille ja Power Truck Show’hun.”Onneksi on netti, mistä hakea tietoa. Näistä asioista mitä emännöi, pitää jotakin tietääkin. Ruokamessut ovat siitä mukavia, että tykkään muutenkin kokata.”.Kaksi koronavuotta lopettivat Miia Salmisen työt tapahtumissa. Jääneen ajan hän käytti hevosiin. Hän kävi ajamassa Anne Kankaan ja Nina Pettersson-Perklénin hevosilla treeniajoa ja lisäsi kilvanajoaankin.”Silloin hevoset olivat henkisesti pelastus, että oli mielekästä tekemistä ja pääsin toteuttamaan enemmän lapsuuden unelmia”, hän sanoo. ”Se mahdollisti sen, että pystyin kiertämään amatööri-ohjastajien SM-osalähtöjä ympäri Suomen. Pääsin jopa molempina vuosina finaaliin.”Ohjastaminen on vienyt häntä ulkomaillekin, Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, Viroon ja Venäjälle.”Eksoottisinta kilvanajoa oli Bornholmin saarella Tanskassa, siellä on 550 metrin rata. Se on vielä niin kapea, että suoralla mahtui viisi hevosta rinnakkain, kaarteessa kolme. Ei siellä paljon ohiteltu.”Mieleenpainuvin kokemus tuli kuitenkin Venäjällä, jossa Salminen päätyi pidätetyksi ja putkaan. Hän kuului suomalaiseen vierailevaan ohjastajaryhmään, joka oli jo junassa Viipurin kohdilla palaamassa kotimaahan.”Keskellä yötä hytin ovi aukesi ja minut vietiin käsiraudoissa selliin. Jauhiaisen Jyrki oli matkanjärjestäjä ja hän ehti antaa tukun ruplia käteen.”Osoittautui, että Miia Salminen oleili Venäjällä luvattomasti. Koko ryhmä oli hakenut samaan aikaan viisumia, mutta tuntemattomaksi jääneestä syystä Salmisen viisumi päättyi päivää muista aiemmin. Ensin hän istui useamman tunnin sellissä ja sitten alkoi kuulustelu.”Kauhea kysely olenko aiemminkin ollut pidätettynä laittomasta maassaolosta, minkälainen rikostausta on ja käytänkö huumeita. Lopputulos oli, että sain sakkoa laittomasta maassaoleskelusta. Antoivat laskun, että tämä pitää maksaa täällä Viipurin pankissa.”Saattajaksi laitettiin taksikuski.”Murhaajan näköinen mies lähti viemään Lada Samaralla pankkiin. Maksoin sakon ja kuski otti kyydistä kaikki jäljellä olevat rahani, minut putsattiin kokonaan. Pitivät asemalla vielä iltaan saakka ja saattelivat sitten Allegroon.”Nyt hän jo nauraa tapaukselle.”Vaikka kyllä siinä silloin kävi mielessä, että kuinkahan tässä tytön käy.”Kilpaa ajaminen on urheiluhenkiselle ihmiselle mukavaa toimintaa, jossa hänen sukupuolellaan ei radalla ole väliä..”Miehethän pitää sinua yhtenä jätkänä muiden kuskien joukossa, ei toiset ohjastajat kiinnitä siihen huomiota, että olet nainen. Mutta kun luet netin keskustelupalstoja tai kuuntelet pelureiden juttuja, ei naisten pitäisi hypätä kärryille ollenkaan.”Kotikriitikko Salmiselta löytyy omasta takaa, mutta toki kannustavassa ja kehittävässä mielessä. Kun elämänkumppanina on mies, joka on ajanut voittoja Suomen kamaralla enemmän kuin kukaan muu, ei neuvoja tarvi hakea kaukaa.”Kyllä me Antin kanssa käydään lähtöjä läpi, hyvät opit olen häneltä saanut. Välillä katsotaan videokirjastostakin, olisiko jossakin kohtaa voinut tehdä toisin. Kommentteja tulee joskus pyytämättä, mutta kyllä minä yleensä kysynkin.”Kysyvä ei kaviouralla eksy, vai kuinka se vanha kansa sanoikaan..LADYLIIGAN ÄITIMiia Salmisen kehittämästä Ladyliigasta kehkeytyi menestys, joka saa ensi vuonna jatkoa.Idea Ladyliigaan lähti Miia Salmisen omista kokemuksista.”Ajoin heti 16-vuotiaana kortin, kun ikä riitti”, hän kertoo. ”Sitten en oikeastaan päässyt kuin kerran vuodessa ajamaan kilpaa. Siinä ei paljon kokemusta kertynyt, eikä taito karttunut.”Se yksi vuosittainen kilpailu oli Turun Ravinaisten mestaruusajo.”Se oli ikävää, kun olit nuori tyttö ja hirveä hinku ajaa kilpaa, mutta ei siihen mahdollisuutta. Nyt vanhempana mietin, että asiaan voi itse vaikuttaa. Ajattelin, että pitää parantaa naisohjastajien mahdollisuutta päästä ajamaan kilpaa.”Hän kehitteli päässään Ladyliigan ja nappasi siihen säännöt - finaalia lukuun ottamatta - amatööriohjastajien SM-liigasta.”Sitten lähetin kaikille raviradoille sähköpostia, että olisiko kiinnostusta järjestää yksi Ladyliiga-lähtö tänä vuonna. Olisin ollut onnellinen, jos kymmenen rataa olisi lähtenyt mukaan, mutta siihen lähti kaksikymmentä.”Ladyliiga osoittautui sanalla sanoen menestykseksi. Lähtöjä ajettiin 21, Kuopiossa oli kaksi, toinen suomenhevosille, kun muuten kaikki lähdöt olivat lämminverisille. Lähdöt olivat lähes aina täysiä, joskus jouduttiin turvautumaan karsintaankin, ja yhteensä niihin osallistui 84 eri ohjastajaa.”Radat saivat itse päättää sarjamääritykset, siellä osataan katsoa millainen tarjonta alueella on hyvä.”Ensimmäinen Ladyliiga huipentui finaaliin, joka ajettiin Vermon joulukuun alun superlauantaina. Siihen osallistui 12 eniten pisteitä kerännyttä ja voittaja oli Emma Väre. Nyt Miia Salminen pyöräyttää jo toista kautta käyntiin. ”Pari viikkoa sitten lähetin taas sähköpostia radoille ja nyt on jo vastanneissa seitsemän sellaista, jotka eivät tänä vuonna olleet mukana. Joten luultavasti osakilpailuja on tätä vuotta enemmän.”Pientä sääntöjenviilausta on suunnitteilla, ainakin finaaliin.”Tänä vuonna hevoset arvottiin finaaliin kaikille. Henri Talonpoika ehdotti, että mitä jos ohjastajat saisivat tällä kerralla pistejärjestyksessä valita hevosen finaaliin. Se on minusta hyvä ehdotus.”Ajatuksena on, että liiga ajettaisiin maalis-lokakuun välillä.”Toivetta on tullut, että finaali olisi tätä vuotta aikaisemmin. Paikkaa sille ei ole vielä sovittu.”.EI RAKKAUTTA ENSI SILMÄYKSELLÄZumuman on ollut voitokas Miia Salmisen valmennuksessa.Zumuman taisteli viime kaudella vuoden voitokkaimman tittelistä aivan kalkkiviivoille saakka, mutta lopulta 16 ykköstä ei riittänyt, kun Redemption otti yhden enemmän. Vaikka sarjat ovat nousseet, on ykkösiä tältäkin vuodelta seitsemän. Salmisen ja ”Sumuäijän” yhteistyö ei kuitenkaan alkanut aivan nikotteluitta. Hänen Mr Nice Waynsa 13,1a ilotteli viime vuoden keväällä tarhassa ja pukittaessaan potkaisi suoraan aitaputkeen. Seurauksena hankosidevamma, jonka paranemisajaksi eläinlääkäri arvioi vähintään vuoden.”Pidän lihashuoltoa tärkeänä”, hän pohjustaa. ”Startin ja vetojen jälkeisinä päivinä aina hieron ja tarpeen mukaan laseroin hevoset. Olen käynyt Pauli Grönbergin ja Ismo Haapasen kurssit.”Hän ei käytännössä käy hoitamassa vieraita hevosia, ellei joku kaveri satu pyytämään. Le Gross Billillä oli pientä jäykkyyttä ja Krista Kurki ja Ari Viander pyysivät Salmista hoitamaan sitä.”Siellä tuli puheeksi, että pitäisi löytää uusi hevonen, millä ajaa kilpaa. Krista rupesi heti tarjoamaan Zumumania. En innostunut siitä. Ari ja Krista vaan yllyttivät ja ilmoittivat sen mulle Jyväskylään starttiin, että kokeile edes.”Ensi kosketus hevoseen ei ollut suotuisa. Volttilähtö uusittiin pariin kertaa ja Zumuman oli kovasti ohjilla, mutta kun matkaan päästiin, ei paineita ollutkaan ja sijoitus oli aivan häntäpäässä.”Ajattelin, että ei ole kiva hevonen, en halua tätä. Ari ja Krista ylipuhuivat, että aja vielä Mikkelissä viikon päästä, siellä on autolähtö.”Nyt valjakko otti jämäkän voiton.”Sitten se tuntuikin heti paljon mukavammalta hevoselta. Sumuäijä on minulla loppuelämän liisingissä Kristalta. Se on huippupersoona, kun siihen on tutustunut. Maailman ystävällisin, kiltein ja iloisin ruuna. Rakastaa juosta kilpaa ja nauttii, kun pääsee raveihin. Kaikki käy sille.”Hänellä on ruunalle jo pitemmän tähtäimen suunnitelmia.”Sumuäijä on elämäni hevonen ja sen kanssa on koettu niin hienoja hetkiä, että kun sen kilpaura joskus päättyy, siitä tulee minulle mummoratsu, lemmikki ja kenties raviurheilun promohevonen.”Edellisenä tällaisena promohevosena hänellä oli vanhempiensa kasvattama Flashing Light 14,8a. ”Kilpauran jälkeen se työskenteli yrityksessäni erilaisissa tehtävissä, koska oli pomminvarma ja nautti olla esillä.”
