Kuukauden henkilöllä Kristiina Ertolalla riittää osaamista ja ymmärrystä

Eläinlääkäri Kristiina Ertola on vanhan liiton eläinlääkäri, joka on valmis paitsi diagnosoimaan, myös neuvomaan, mitä hevosenomistajan kannattaa tehdä..Ertola on Teivon vakiokasvo, Tampereen hevosklinikan toimitusjohtaja ja osakas, Suomen Hippoksen jalostusvaliokunnan jäsen, monien ravihevosten omistaja ja esteratsastusta harrastavan tyttären puominnostaja. Monista tehtävistä hän on pyristellyt eroonkin, ja esimerkiksi ratsastuskilpailuiden eläinlääkäriksi hän ei ole suostunut..”Kun tyttäret alkoivat kilpailla, minua pyydettiin usein kisojen eläinlääkäriksi. En suostunut, koska se oli minun perheaikaani, jolloin keskityn tyttäriini. En myöskään kokenut oikeaksi toimia eläinlääkärinä kilpailuissa, joihin lapseni osallistuvat”, hän miettii..Hän kertoo olevansa aika kiltti ihminen, eikä hänelle ole ongelma auttaa, mutta joskus on valittava, ketä missäkin tilanteessa auttaa..”Mutta kyllä mä ajattelen, että tavallaan eläinlääkäri on aina töissä. Jos joku kysyy neuvoa, se kuuluu asiaan ja se pitää hyväksyä”, hän sanoo..Myös ammattien vaarallisuuslistalla hevoseläinlääkärit ovat aika korkealla. Ertola kertoo saaneensa niin kolhuja, potkuja kuin kunnon mällejäkin..”Mutta sairaalaan en ole koskaan mennyt”, hän hymyilee..Rauhoittaminen rauhoittaa tilanteen, mutta jos rauhoitettu hevonen hätkähtää hereille, se voi potkaista lujempaa kuin se muuten tekisi..”Ja kun ei hevosilla ole sitä aivojen osaa, jolla ne harkitsisivat”, hän kuittaa..KaupunkilaistyttöRauhallisesti puhuva Ertola menisi jo hämäläisestä, mutta hän on syntyjään ehta helsinkiläinen. Hänen vanhempansa olivat opettajia, eikä perheellä ollut mitään sidoksia hevosiin. Koiraakaan ei ollut..”Mutta kissa oli, kun sellaisen sai ilmaiseksi. Asuimme Pakilassa, lähellä Tuomarinkylän talleja. Sinne tungin tarhojen väleihin silittelemään hevosia”, Ertola kertoo..Tyttö pääsi ratsastustunneille Tuomarinkylään ja Kiloon, ja kesäisin hän sai käydä Kuopiossa ratsastusleireillä. Myös ravihevoset tulivat mukaan jo varhain, kun Käpylän raviradalle oli lyhyt matka..Kaikkein suurimman kiitoksen nuoruuden hevosinnostuksesta ja myös ammatinvalinnastaan Ertola lähettää pilvien päälle Tuomo Mäkelälle, joka antoi talleillaan Kiikassa ja Vermossa nuorelle naiselle myös paljon vastuuta..”Mirja ja Tuomo Mäkelä olivat kakkosvanhemmat minulle”, Ertola kiittää..Villi ja rohkea tyttö hän oli, niin kuin hänen mielestään kaikki niihin aikoihin..”Olin kyllä reipas, ja ajoin mitä vaan. Siellä oli hyvin erilaisia hevosia, eri tavoin vaikeita. Mäkelä antoi tehdä, ja neuvoi, jos pyysi”, Ertola kertoo..Hän ajoi raviajokortin vuonna 1979, ja kirjoitti ylioppilaaksi pian sen jälkeen. Isä lupasi ylioppilaslahjaksi hevosen, mutta lopulta rahaa oli vain puolikkaaseen..Vermon oppilasliigassa Ertola oli parhaimmillaan kolmantena. Ensimmäinen voitto napsahti heti uran avausstartissa ruunalla Ata Song. Kaikkiaan startteja naiselle on kertynyt 73, ja niistä rahaa pikkaisen alle 10 000 euroa..”Aika pian huomasin, että en ole siinä ajamisessa kovin hyvä”, hän sanoo..Koulun jälkeen suunta eläinlääketieteelliseen oli selvä, mutta ennen opintoja Ertola työskenteli kaksi vuotta tallilla. Eläinlääkäriopinnot hän teki Helsingissä Hämeentiellä..”Aika oma-aloitteinen piti olla, että sai oppia erityisesti hevosista”, hän toteaa..Neljän vuoden jälkeen sai praktiikkaoikeudet, ja yhden kesän hän vietti kunnaneläinlääkärinä. Siihen se sitten jäikin. Jo ensimmäinen klinikkaharjoittelu oli tehty Jukka Houtun johdolla Teivon Hevosklinikalla, ja siitä tuli Ertolan elämän ainoa työpaikka..”Koiran ehkä osaisin rokottaa, jos omistaja sanoisi, mitä pistetään”, Ertola väittää..Yli kolmenkymmenen vuoden aikana Teivosta on rakennettu se, mitä se tänä päivänä on: kahdeksan eläinlääkärin ja yhteensä parinkymmenen työntekijän osaamiskeskus. Isompaan klinikkarakennukseen päästiin muuttamaan vuonna 2011..Toimitusjohtajana Ertola on ollut jo pitkään, ja hän myös omistaa klinikasta kolmasosan. Aluksi omistus oli hänen silloisella miehellään, nykyisellä Suomen Hippoksen jalostusjohtajalla Kimmo Lampisella..”Eli ihan virkamiehenä en ole tässä koskaan ollut. Kun Kimmo jäi aikanaan pois, siirsimme osakkuudet minulle”, Ertola kertoo..Työtä on tehty sen mukaisesti: mieluummin enemmän kuin vähemmän..Pari sai kaksi lasta, nyt 27-vuotiaan Lotan ja kaksi vuotta nuoremman Hannan. Molemmat alkoivat ratsastaa, ja heistä Lotta kilpailee edelleen, Hanna lopetti ponivuosien jälkeen..11 hevostaAktiivinen hevosenomistaja Ertola on ollut siitä lähtien, kun sai isältään sen puolikkaan ravihevosen Titicaca Rin, jonka toisen puolikkaan tytär lunasti itselleen myöhemmin. Tähän asti kaikkein käheimmät hetket hevosenomistajana hän vietti 90-luvulla ollessaan Houston Laukon omistajaporukassa, johon kuului 14 perhettä..”Se oli hieno hevonen, ja sen kanssa teimme hienoja ulkomaanreissuja”, Ertola sanoo..Samaan aikaan arki oli arkea. Oli aika kontrasti viettää viikonloppu Euroopan upeimmissa kilpailuissa ja palata tiistai-illaksi Teivoon radan kaarteeseen. .Tällä hetkellä Ertola on mukana 11 hevosessa, 2–100 prosentin omistusosuudella. Niistä aktiivisesti kilpailevat Varjosi (i. Erikasson) raviradoilla ja Stamina KS (Satisfaction II) esteillä..Ertola myös kasvattaa..”Aina olen kasvatellut, ja paras kasvatti on ollut Comanchero, joka voitti Solvallassa ja Suomen V5-tasolla muutaman kerran. Mutta se loukkaantui varhain, kun ajoin sen itse umpihankeen ja se löi jalkansa”, hän kertoo..Nyt hän sanoo yrittävänsä kasvatusta ensimmäistä kertaa tosissaan, aiemmalla Teivon raviliigatammalla Arctic Madonna, 13,8aly..Ertolan omakohtainen hevosilla urheileminen on jäänyt. Viimeinen startti on vuodelta 2013, ja edellisestä maastoratsastuksesta alkaa olla saman verran aikaa..”Omilla hevosilla tykkään kyllä yhä ajella. Muuten yritän harrastaa jonkunnäköistä liikuntaa ja käydä joskus kulttuuritapahtumissa. Mutta lähinnä mun harrastus on taluttaa ratsuja ratsastuskilpailuissa, katsoa röntgenkuvia ja tehdä klinikan hallintotyötä”, hän hymyilee..Laji ja hevoset kehittyvätKun on ehtinyt toimia hevoseläinlääkärinä viidellä vuosikymmenellä, on ehtinyt nähdä maailman muuttuvan. Suurimmaksi osaksi osaaminen ja hevosten hyvinvointi on parantunut, ja asioita ajatellaan paljon aiempaa enemmän hevosen hyvinvoinnin kannalta, Ertola miettii..Hengitystieinfektioita on enemmän, kun hevoset matkustavat paljon, mutta toisaalta parantuneen tiedon ja olosuhteiden myötä esimerkiksi puhkureita ei juuri näe..Ertola muistelee nuoruusvuosilta yhtä pitkän linjan ravimiestä, jonka yskivälle hevoselle hän määräsi lääkkeet ja piti pitkän luennon, kuinka hevosen pitää olla mahdollisimman paljon ulkona ja syödä pölytöntä rehua. Kuukauden päästä mies tuli hakemaan lisää lääkkeitä ja kertoi, että ne olivat kyllä toimineet, mutta niiden loputtua hevonen oli alkanut yskiä uudelleen. Ertola kysyi, että onko se ollut nyt enemmän ulkona..”Hän puuskahti, että tyttö hyvä, eihän yskivää hevosta ulos voi laittaa!” Ertola hymähtää..Esimerkiksi urheilupohjat ovat kaikissa lajeissa kehittyneet paljon, ja jalostuskin näkyy positiivisessa mielessä siinä, että hevosten on nykyään luonnostaan helpompi juosta lujaa ravia..”Sellaisia lämminverisiä ei ole enää ollenkaan, jotka tarvitsisivat jotain virityksiä, että ne ylipäätään ravaisivat. Samalla hankoside- ja nivelvaivat ovat vähentyneet, mutta toisaalta luukipuun liittyvät ongelmat ovat lisääntyneet. Kroppa ei ehkä ole valmis siihen vauhtiin, mitä niillä nykyään voidaan ajaa”, Ertola pohtii..Ratsujen hoidossa taas mennään joskus päinvastaisille väärille urille. Ertola vierastaa hevosten seisottamista loimiin peiteltyinä karsinoissa ja yksin pienissä tarhoissa. Jos liikutus on sitten vielä vain hipsutusta maneesissa, ilman että hevosen annetaan myös kunnolla mennä, ei ole ihme, jos hevonen kärsii ylipaino- ja monista muista ongelmista..Nykyään hevosia myös hoidetaan pienellä kynnyksellä. Takavuosina klinikalle tuodut hevoset ontuivat, nyt monet käydään läpi rutiininomaisesti pari kolme kertaa vuodessa, ja juuri voittanut hevonen saatetaan tuoda tutkittavaksi, jos se on ollut esimerkiksi oudon vino..Ertola antaa armon kuitenkin myös niille hevosenomistajille, jotka mieluummin laittavat välillä hevosensa kolmeksi viikoksi vapaalle kuin tuovat sen näytille. Hän tietää hyvin, että hevosen pitäminen on kallista, ja pankkitillillekin on välillä katsottava..”Resurssien mukaan. Kyllä mun mielestä hevosen voi vain antaa olla jonkun aikaa. Ja me hoidamme kaikenlaisia hevosia. Huippuhevosten hoitaminen on yhtä hauskaa kuin 20-vuotiaan harrastehevosen, jolta saadaan jännevamma kuntoon”, hän sanoo..Klinikoilla ihan kaikenlaiset omistajat eivät näy, mutta lähtökohtaisesti kaikki haluavat hoitaa hevosensa hyvin..”Eläinsuojeluilmoitusta en ole koskaan tehnyt, mutta joskus olemme ottaneet kunnaneläinlääkäriin yhteyttä, että vähän seurailee”, Ertola kertoo..Yleensä ongelmien heikon hoidon taustalla on taloudellisten ja henkisten resurssien väheneminen..”Haluamme ennemmin aina auttaa kuin hirveästi tuomita”, hän sanoo..Eniten Ertolaa mietityttää muutos suhtautumisessa hevosiin ja eläimiin ylipäätään..”Se, mihin tämä meidän urheilu muuttuu, riippuu yhteiskunnastakin. Niille, jotka ovat kokonaan eläinten käyttöä vastaan, ei mikään riitä. Totta kai on huonoja ihmisiä, inhottavia tapauksia ja mätämunia, mutta ne nousevat esiin suhteellisesti liikaa. Yleisellä tasolla hevoset voivat hyvin”, Ertola sanoo. .”Itse ajattelen yhä edelleen, että meillä on oikeus käyttää eläimiä. Minulle hevonen on työkaveri. Se on hyvin hoidettu ja pidetty, mutta se on aina jotain tarkoitusta varten. Kun omani asuvat kaikki vieraalla, ei minulla ole mahdollisuutta pitää hevosia 30-vuotiaiksi”, hän sanoo..Ratsujen kanssa hevosten käyttötarkoitusta voidaan muuttaa, mutta ravihevosten kanssa on suoraviivaisempaa..Lyhyemmällä tähtäimellä Ertolaa mietityttävät myös maailman tilanne ja laskevat talouden luvut..”Nyt tuntuu, että kriisi on pysyvä tilanne”, hän hymähtää ja toteaa, että totta kai se vaikuttaa myös hevosten pitämiseen..”Yllättävän hyvin ihmiset ovat pitäneet nyt hevosistaan kiinni. Kai ne antavat heille muuta mietittävää. Meillä potilasmäärät ovat pysyneet samoissa, eikä laskujakaan ole tavallista enempää rästissä. Mutta aiempaa enemmän keskustellaan siitä, mitä mikäkin maksaa, ja paljonko hoitoon käytetään rahaa.”.Ertola kertoo haluavansa olla eläinlääkärinä sellainen, johon asiakas voi tukeutua. Esimerkiksi lopettamispäätöksistä osa on helppoja – jonkin murtuman kohdalla ainoa mahdollisuus voi olla lopettaminen samana päivänä. Monet tapaukset ovat monimutkaisempia. Silloin on pohdittava paranemisen todennäköisyyttä ja vamman kokonaisennustetta sekä hoidon kuluja ja siihen menevää aikaa. Mitä tehdään esimerkiksi jännetupin ilkeän haavan kanssa?.”Usein sanon asiakkaalle, että jos tämä olisi minun hevoseni, tekisin näin. Mutta tässäkin ajattelen, että mun tehtävä ei ole tuomita asiakkaita. En halua syyllistää ihmisiä, jos he eivät halua hoitaa, vaan silloin hevonen lopetetaan kauniisti. Moni hakeekin eläinlääkäriltä kuin synninpäästöä, että voiko tämän lopettaa.”.Moni taas haluaa hoitaa huonolla ennusteella, ja Ertola tukee siinäkin..”Etenkin varsoilla vammat voivat parantua ennusteesta huolimatta hyvinkin”, hän pohtii..Silloin kun hevosen yleiskunto vain huononee ja huononee, Ertola on valmis sanomaan, että tätä ei kannata enää pitää..”Aina se on surullista, ja siitä tulee itsellekin paha mieli. Mutta olen ajatellut, että jos hevosen lopettaminen ei tuntuisi miltään, olisi ehkä aika vaihtaa hommia. Se on paska päivä, jolloin kuuluukin olla surullisia.”.Ertola näkee, että myös ostotarkastuksessa eläinlääkärin pitää uskaltaa ottaa kantaa itse asiaankin..”On meidän hommaa sanoa mielipide kokonaisuudesta, eikä voi vain tehdä vikalistaa. Päätös on asiakkaan, ja ne ovat hänen rahansa, mutta meidän pitää ottaa kantaa”, hän linjaa..ElämäntapaErtolan 60-vuotissyntymäpäiviä vietettiin kaikessa hiljaisuudessa maaliskuun alussa. Vaikka eläke ei vielä häämötä, on ihan hyvä hetki katsoa taaksekin päin. Ertola toteaa, että on rikkaus saada sekä harrastaa hevosia että tehdä töitä niiden kanssa..”Mutta samalla minä ymmärrän niitäkin eläinlääkäreitä, jotka esimerkiksi ratsastavat intensiivisesti, mutta hoitavat vain pieneläimiä. Sillä jos otat hevoset työksi, kyllä se jollain tavalla pilaa sen harrastuksen”, hän myöntää..Hänelle kyse on elämäntavasta, kuten usein sanotaan..”Silloinkin kun olen joskus lomalla, käyn laukkakisoissa, raveissa ja vaikka islanninhevoskilpailuissa”, hän paljastaa..”Onhan hevonen älyttömän hieno eläin. Se pistää unohtamaan muut asiat, sillä se vaatii keskittymistä ja läsnäoloa.”.Jatka lauseitaIkimuistoisin ravihetkeni... oli, kun Houston Laukko voitti Åby Stora Prisin. Mukana oli A- ja B-hevosia, ja Houston Laukko oli ainoa mukana ole-va C-hevonen, mutta se voitti. Haaveissani on... onnellinen elämä. Ravipolitiikasta... ajattelen, että hevosihmiset ansaitsevat hyvät ja viisaat päättäjät. 20 vuoden päästä... olen 80-vuotias ja toivottavasti terve ja toiminnallinen ja seuraan hevosurheilua edelleen. Musiikkimaultani... olen kaikkiruokainen. Suomirokki käy, musikaalit käy, klassinen-kin käy. Kun aloitin Hippoksen hallituksessa ja aika lailla jännitti, niin koko matkan ekaan kokoukseen autossani soi Rasmuksen No Fear. Rentoudun parhaiten..., kun liikun luonnossa. Teivon alueen yleiskaavaluonnos... ratkeaa toivottavasti nopeasti. Olemme olleet neljä vuotta löysässä hirressä, sillä klinikka on samalla sopimuksella raviradan kanssa. Olen toiveikas ja uskon, että he päättävät viisaasti, sillä jos Teivo lähtee, raviurheilu loppuu Pirkanmaalta. Ei meille kukaan uutta ravirataa rakenna.

Kuukauden henkilöllä Kristiina Ertolalla riittää osaamista ja ymmärrystä

Aiheeseen liittyvää

Rohkeasti huomista kohti – Oona Halme uskoo raviurheilun tulevaisuuteen

Lisenssimarkkina tulee – Jari Vähänen: "Avainasia on ymmärtää, mistä raha siirtymävaiheen jälkeen tulee"

Menestysvalmentaja Daniel Wäjersten uuden edessä – "Bjertorpissa on haastetta lähikuukausiksi ja vuosiksi"

Kuukauden henkilö Jukka Saastamoinen – Hevoset pitäneet ihmisenä