Näinä päivinä raviurheilu kulkee hetteikköisellä suolla. Sen jokainen askel painuu syvään, saappaat varret riittävät juuri ja juuri pitämään sukat kuivina. Kunnes matkan varrelle osuu upottavia silmäkkeitä, jotka imaisevat toisen saappaan kokonaan syövereihinsä. Laji jatkaa sitkeästi matkaa yhdellä saappaalla. Läpimärän sukan litinä antaa tahdin vaellukseen.Tällaista taaperrus juuri nyt on, kun kuuntelee alan ihmisten ääntä tallien käytävillä, raviratojen tallialueilla ja missä vain, jossa kaksi tai useampi ravi-ihmistä kohtaa. Eikä heitä voi siitä soimata. Näkemykselle on kieltämättä perusteitakin.Kuinka piristävää onkaan sitten astua sisään Orimattilan Hevoskylässä taukotupaan, jossa tulee vastaan vilpitöntä iloa, intoa ja uskoa raviurheiluun ja sen tulevaisuuteen. Oona Halmeelta tätä löytyy.Hän on hevosenhoitajana isänsä Teemu Okkolinin Hevoskylän yksikössä. Joku voi nyt ajatella, että moinen positiivisuus on vain 23-vuotiaan idealismia. Halme on kuitenkin käytännössä syntynyt raviurheiluun ja nähnyt sen valot ja varjot.Viime viikkoina hänen osakseen on tullut ennen kaikkea valoa. Hänen hoitamansa Heikintuuli voitti Derbyn ja muutamaa päivää aiemmin hän oli ohjastanut toisen hoidokkinsa, Cajsa Rokin Vermon Tammatähden ykköseksi.”Totta kai se tuntuu hyvältä, kun tässä tehdään pitkää päivää”, Halme hymyilee.Juuri tämän kaksikon menestyksellä on hänelle oma lisäarvonsa.”Ne on opetettu itse ja siitä asti touhuttu, niin kyllä siitä tulee sellainen ekstramerkitys. Aina on kiva pärjätä, mutta kun siellä on tällainen pitkä taustatyö takana, niin se tuntuu vielä paremmalta.”.Oona Halme23-vuotias hevosenhoitaja OrimattilastaOhjastajana poneilla 100 voittoa, hevosilla 65Tavoitteena oman valmennustoiminnan aloittaminenMieliruoka makaronilaatikkoMielijuoma energiajuomatSuosikkisarja RahapajaMusiikki suomipop ja -iskelmäKirja JHT (Cheek) Missio vai mielenrauha.Halme pyörittää Orimattilan tallin päivittäistoimintaa.”Nyt viimeiset kolme vuotta on mennyt niin, että Emmi (Kivelä) ja Teemu ostivat paikan Luhtikylästä ja minulle jäi vetovastuu tästä Hevoskylän tallista. On selviydytty tähän asti, mutta se vaatii tietysti hyvän henkilökunnan.”Hevoskylän tallilla on noin 25 hevosta, kokopäivätoimisesti siellä työskentelee Halmeen lisäksi Väinö-Kalle Korhonen ja Saana Kiuru. Heidän lisäkseen on liuta hevosten ajajia, viikonlopputekijöitä ja yleismiehiä, jotka fiksailevat paikkoja.”Teemu on aina puhelinsoiton päässä ja käy tietysti myös ajamassa tässä hevosia, auttamassa ja tekemässä asioita, mutta aika itsenäisesti saan tehdä.”.Heikintuuli ja Cajsa Rok majailevat nimenomaan Hevoskylässä. Halmeen mukaan Cajsa Rok on ollut pitkään kunnossa, vaikka onnistumiset ovat kiertäneet.”On ollut huonoja lähtöpaikkoja ja epäonnea. Tuli itsellekin jo vähän epätoivoinen olo, että eikö tämä onnistu ollenkaan. Eikä se tietysti Vermossakaan helpoimman kautta mennyt, kun se jäi lähtöruutuun pomppimaan. Sen jälkeen se teki sitten elämänsä kovimman lähdön ja voitti vielä helposti.”Tammalle oli tehty varustemuutoksia. Tähän asti sillä on ollut korvissa pumpulit, kumiset korvatupot ja vielä huppu kaiken päällä. Tällä kertaa sen korvissa oli pelkät pumpulit. Myös vedettävät puolilaput olivat ensimmäistä kertaa käytössä.”Vikassa kurvissa vedin laput. Se olisi varmaan voittanut ilman sitäkin, mutta se oli sellainen peliliike siinä kohtaa, että halusin nähdä, mitä tapahtuu. Sieltä tuli kyllä lisävaihde.”.Koko ikänsä Orimattilan Hevoskylässä asuneella Oona Halmeella ei ole ammatinvalinnassa koskaan ollut muita vaihtoehtoja kuin hevosala. Sen hän aikoo katsoa niin sanotusti loppuun saakka.”Tallin vetovastuusta on tullut pohja, että askel siihen, jossa olisin ihan oikeasti omillani, ei ole enää niin valtava”, Halme kokee. ”Toivottavasti näin tulevaisuudessa tapahtuu. Teemun suunnalta on tullut jo vähän vihjettä, että hän voisi vähän pienentää toimintaa.”Mitään ei kuitenkaan ole vielä laitettu lukkoon, ei paikkaa, eikä aikaa, missä ja koska Halme ryhtyisi itselliseksi valmentajaksi.”Keskusteluja on käyty, että jatkaisin tässä omaan lukuuni, se on yksi mahdollisuus monien joukossa.”.Tämänhetkinen maailmantilanne yleensä ja raviurheilun vielä erikseen ei välttämättä kannusta yrittäjäksi ryhtymistä. Halme luottaa siihen, että tietää, mihin aikoo ryhtyä.”Olen kyllä nähnyt, kuinka vaativa tämä ala on. Se antaa, mutta kyllä ottaakin. Olen nähnyt hyvät ja huonot hetket. On siinä syntynyt myös ajatus, ettei kaikkia samoja reittejä tarvitse mennä, kun tietää, mitä ainakaan ei kannata tehdä.”Totta kai hän on seurannut tapahtumia. Eikä tietenkään hyvillä mielin, kuten ei kukaan lajin sisällä. Alan rahoituksen tulevaisuus, paljastuneet dopingkäryt sekä seksuaali- ja puhelinhäirintätapaukset askarruttavat.”Ei uutisilta ja otsikoilta voi välttyä, eikä tilanne ole kiva meille kenellekään. Silti minulla on sellainen ajatus ja uskomus, että laji selviää tästäkin. Pitää pystyä näyttämään ihmisille, kuinka hyvin meidän hevoset voivat, kuinka paljon niitä huolletaan. On vain uskottava parempaan tulevaisuuteen, vaikka tässä kohtaa se ei aina tunnu siltä.”.Hän kiittää hevosenomistajia ja asiakkaita, jotka kaikesta kohusta huolimatta jatkavat ja uskovat lajin jatkuvuuteen.”Mutta varsinkin harrastajissa näkee ja kuulee, kuinka ihmiset vähentävät ja laittavat pois hevosia. Se on surullista ja huolestuttavaa. Ammattilaiset, joilla on hyvä asiakaskunta selviävät kyllä, mutta harrastajakunta on kaikista tiukimmilla tässä kohtaa.”Hän joutui läheltä seuraamaan myös vakavaa häirintää, joka kohdistui isosisko Henna Halmeeseen.”Kyllä se väkisin kolahti, oma sisko, oma ihminen. Olihan se hirveätä, ei kenenkään pitäisi käydä tuollaista myllyä läpi. Ei hän tietysti ole ainut ihminen, joka siihen on joutunut, ja tuntuu vaikealta ja hankalalta ajatella, miten voidaan oman lajin sisällä olla niin ilkeitä toisillemme.”Henna Halme väsyi ja lopetti – tai toivottavasti vain keskeytti – valmennustoiminnan.”Se oli raju homma, mutta nyt se on vaan jatkettava. On kiva, että Henna on ollut meillä täällä paljon ajokaverina, palaa pikkuhiljaa raiteilleen. Omimmillaan hän on hevosen kyydissä ja ammattitaito on ja pysyy. Toivottavasti hän haluaa vielä joskus jatkaa.”.Se, mikä raviurheilussa innostaa ja kiinnostaa on Oona Halmeelle kristallin kirkasta. Se on hevonen.”On fakta, että tulee vaikeita aamuja ja viikkojakin”, hän myöntää. ”Itse on väsynyt, hevoset sairastelee, eikä raveista saada toivottua tulosta, mutta hevosen kanssa unohtuu murheet. Sen vilpittömyys, kun se saa ruokaa, hoitoa ja treeniä. Hevonen on kaiken keskiössä.”Nuorten hevosten kehityksen seuraaminen on aivan ykkösjuttuja.”Se on hieno tunne treenilenkillä, kun näkee, kuinka paljon ne kehittyvät henkisesti ja fyysisesti. Ottavat isojakin harppauksia.”Tähtäin on tietenkin ravikilpailuissa pärjääminen, mutta matkalla sinne juuri tällaiset kokemukset elähdyttävät mieltä. Saati sitten, kun voilokki laitetaan ensimmäistä kertaa kiinni.”Minulle on henkilökohtaisesti tosi iso juttu, jos päästään 3-vuotiaalla suomenhevosella tai 2-vuotiaalla lämminverisellä koelähtöön, ne käyttäytyy ravipaikalla hyvin ja tulee hyväksytty koelähtösuoritus. Kun ollaan päästy pikkuvarsasta siihen pisteeseen, siitä tulee tosi hyvä fiilis.”.Halme on ajanut yli 500 kertaa kilpaa ja tätä kirjoittaessa voittoja on kertynyt 65. Hän ei kuitenkaan ole varsinaisesti panostanut siihen.”Valmennus on enemmän minun juttuni, vaikka ajan mielelläni kilpaa ja haluan kehittyä kummassakin puolessa. Kilvanajon näen paljon mahdollisuutena oppia lisää hevosesta. Kun ajaa pääasiassa oman tallin hevosia, niistä voi löytää uusia asioita ja nähdä puolia, joita ne ei täällä kotona välttämättä näytä.”Asioiden tärkeysjärjestys on hänelle hyvin selkeä.”Kilvanajo saa tulla siinä omalla painollaan. Olen joskus myös joutunut kieltäytymään lähtemästä yhtä tai kahta hevosta ajamaan jonnekin. Koen, että työpanokseni täällä kotitallilla on ajankäytössä silloin tärkeämpää.”Oona Halme tekee töitä hevosten eteen ja silloin voi odottaa, että ne palkitsevat työn menestymällä. Toinen tie olisi tehdä töitä oman menestyksen eteen. Se puolestaan vie helposti väkisin yrittämiseen, joka taas voi johtaa jopa kiellettyjen keinojen käyttöön.Hänen suhtautumisensa työhönsä on hyvin tervehenkistä. Sellaista, jolle on helppo kuvitella menestystä jatkossakin..Pohja poniraviurheilustaOona Halme oppi jo poneilta vastuuta ja rutiineja.On jo helpompaa luetella vuoden 1990 jälkeen syntyneet menestyneet raviurheilijat, jotka eivät ole olleet mukana poniraviurheilussa, kuin ketkä ovat ainakin jollain tasolla olleet. Oona Halme ei ole poikkeus.”Ei ikinä tarvinnut tallille pakottaa”, hän naurahtaa. ”Nuoresta tytöstä oli poneja ja se tehtiin selväksi, että niistä pitää kantaa vastuu ja pitää huoli.”Vanhemmat joutuivat mieluummin toppuuttelemaan innokasta ponivalmentajaa..On niitä hetkiä tullut matkan varrella, että on ollut vähän itku kurkussa.Oona Halme.”Viimeisten kanssa mentiin otsalamppu päässä ja peräponi mukana. Äiti tai isä tuli kyselemään, pitäisikö tulla syömään ja läksyjä tekemään. Joko se jalkojen kääriminen riittäisi.”Jossain kohtaa ponien treenaaminen meni Halmeelta jo vähän ylikin.”Teemu (isä Okkolin) rupesi jossain kohtaa kyselemään, paljonko oikein ajan niillä. Sitten hän oli kauhuissaan, että varmaan vähän vähempikin riittäisi.”Koulusta tuli luonnollisesti paljon poissaoloja harrastuksen takia.”Reppu jäi sisälle, kun kotiin pääsi ja sitten ruvettiin treenaamaan poneja ja saattoi siinä joskus olla joku hevonenkin valjaissa tai satuloituna. Hyvin koulusta kuitenkin selvisin, kun ymmärsin, että poissaolojen vastapainoksi tunneilla pitää kuunnella ja tsempata.”.Näin jälkikäteen katsoen Halme uskoo saaneensa poniraviurheilusta vankan pohjan jatkoon.”Pelkästään kilpailuissa käynti antaa rutiinia kilpailupäivästä ja -suorituksesta. Suurin asia on mielestäni kuitenkin vastuu. Opit jo nuorena vastuun eläimestä, ettet voi perjantaina toivottaa sille hyvää viikonloppua, maanantaina nähdään.”Vankka pohja on ollut tarpeellinen, kun Halme ryhtyi kokopäiväisesti työskentelemään hevosenhoitajana Teemu Okkolinin tallilla. Hänen valmennukseensa tunnetusti voi joskus eksyä haasteellisempiakin hevosia.”Vaikeammat ovat opettaneet hirveästi hevosen ajoa ja käsittelyä. Nykyhetkessä on äärettömän kivat ja kiltit hevoset, mutta mennään viisi – kymmenen vuottakin taakse päin, niin ei ne kaikki olleet niitä helpoimpia. Oli vihaisiakin tai muuten hankalia.”Oppia on joskus otettu kantapään kautta.”On niitä hetkiä tullut matkan varrella, että on ollut vähän itku kurkussa. Teemu on sanonut vaan, että kyytiin ja ajamaan, kyllä sinä sen kanssa pärjäät.”.Jatka lausettaHyvä... ja luotettava työporukka on kaiken A ja O, ja meillä on tässä ollut sellainen koko ajan, tiimi toimii. Yksinään ei kukaan pärjää.Lapsuudessa… ei ehtinyt koiruuksia tehdä, kun kaikki aika meni tallilla.Hevoset… ovat aina läsnä, kun asun tallin päässä. Katselen illalla sohvalla telkkaria tai jotain ja tallista alkaa kuulua erikoisia ääniä, niin onhan se lähdettävä katsomaan.Rodusta… riippumatta hyvä hevonen on hyvä hevonen, mutta suomenhevonen antaa kuitenkin oman fiiliksensä. Niissä on niin isoja persoonia.Kavereita… on, jotka ovat olleet talleilla töissä ja ajatelleet sitten, että tekevät jotain muuta. Ovat sitten muutaman kuukauden niin sanotuissa tavallisissa töissä ja palaavat tallille. Hevosihminen on aina hevosihminen.
