Arasta varsasta kasvoi Villinmiehen Tammakilvan juhlittu sankaritar – Henkisellä on menemisen meininki

Tuulee. Syksyinen puhuri hönkii voimalla Saimaan suunnasta Vuorilahden tilan avoimeen pihapiiriin.Juvalaismaisemassa tuulta ottavat vastaan 1850-luvulla rakennettu talo, köynnöskasvien puoliksi verhoama entinen navettarakennus, kahden nelijalkaisen talli ja jykevä kiviaitta.Pihalla seisoo talon isännän Vesa Lipsasen kanssa idyllin juurevuutta alleviivaava suomenhevonen. Läsipäinen ja näyttävä, kookas tähtipiirtotamma katselee vieraita uteliaana harja tuulessa heilahdellen. Vaikka kyseessä on läpiajopiha, sen hiljaisuuden rikkoo normaalisti vain postiauton hurahdus.."Tämä on arka vieraille", Lipsanen sanoo Henkisestä ensitöikseen.Labradorinnoutaja Iita touhuaa jaloissa ja pyytää heittämään kiveä uudestaan ja uudestaan. Ohjelmanumero ei viisivuotiasta tammaa haittaa, siihen se on jo tottunut.Viima käy kuin saarella. Voimakas tuuli tekee kuvaustilanteesta rauhattoman.."Ei täällä aina näin tuule", Eeva Lipsanen vakuuttaa ja asettuu kuviin tamman rinnalle.Kyseinen maanantai osuu päivään, jolloin Suomessa tuivertaa laajalti, osin sähköjä katkoen. Mutta melkoinen luonnonvoima on myös jutun päähahmo, viisivuotias Henkinen. Sen juoksemisesta uhkuu menemisen meininki."Sama on minun silmääni sattunut", Vesa Lipsanen myöntää. "Emil Zátopek on juoksutyylinsä puolesta ehkä huono vertauskuva, mutta tällä hevosella on sama, että se kun pistää pykälän silmään, sitten mennään eikä odotella muita. Se tekee juostessa työtään eikä kuikuile sivuille.".Syy Henkisen valintaan syyskuun Kuukauden hevoseksi löytyy tamman tekosista kaksi vuorokautta aiemmin.Lappeenrannassa 45. kertaa juostusta Villinmiehen Tammakilpailusta oli kotiintuomisina hulppean ylivoimainen ykkössija sateen muokkaamasta radasta huolimatta kilpailuennätyksellä 25,9a."Kyllä se elämän merkkihetkiä oli, varsinkin hevosten kanssa. Harvinaista herkkua", Vesa Lipsanen päivittelee istahtaessaan alas perheen hirsipirtin lämpimässä. "Mutta hyvältähän se tuntui, kun takana oli reilun neljän vuoden säännöllinen työ."Tulva 22 000 euron ensipalkinnolla juostun suurkilpailun voittamisen jälkeen Lipsasille tulleista huomioinneista on ollut merkittävä. Luurit ovat pirisseet, viestejä on sadellut.Eeva Lipsanen sanoo, että koko lauantai-ilta sujui pohtiessa, mitä tuli saavutettua."Vähäksi aikaa se voitto pisti elämän sekaisin. Pyhäaamuun mennessä rupesi selviämään, mitä tapahtui", Eeva komppaa. "Puhelimet soivat niin, että kun vieraita oli, he joutuivat odottamaan pöydän ääressä, kun me vaan vastailtiin puhelimeen. Lopulta piti vaan pistää puhelimet kiinni.".Sunnuntaille osui myös Eevan ja Vesan 40. vuotishääpäivä."Isäntä sanoi karsinnan jälkeen, että miltäs se tuntuisi, jos Henkinen toisi sen kunniaksi kukat. Sanoin, että kyllä se sopii, ja niin kävi."Etelä-Savossa raveja seurataan varsin laajalti. Eeva Lipsanen sai huomata olevansa jonkinlainen ravijulkkis lähistöllä sijaitsevan kotileipomon myymälän kassalla."Kassaneiti sanoi, että ai teillä on hevosia. Hän oli nähnyt netissä, että on niin tutunnäköinen naama", Eeva naurahtaa.Henkinen oli alkuvuoden pimeillä palkittu Mikkelin gaalassa Etelä-Savon parhaana nelivuotiaana, kun kova kilpasisko Cimallus laskettiin omistajansa Marko Häkkilän perusteella Uudenmaan alueeseen. .Ehtiväinen raviääni Lauri Hyvönen haastatteli Lipsasta gaalassa. Uteluun viisivuotiskauden tavoitteista Lipsanen oli kertonut Villinmiehen Tammakilvan."Puhe oli siis siitä, että päästäisiin edes mukaan. Ja kyllä me mukaan päästiin", Lipsanen virnistää nyt..Tässäkin tarinassa kaiken takana nainen, alkujuuri nimeltään Eeva Lipsanen. Elettiin aikaa, että lypsylehmät olivat lähteneet Vuorilahden tilalta ja 50-päiseksi kasvanut kyyttökarjakin oli lähtemässä. Jotain muuta virikettä kutkutti saada."Emännän ansiota tämä on, että meillä hevosia ylipäätään on. Tiesin, että niistä tulee ylimääräistä työtä, minä en olisi hevosia ottanut", Vesa Lipsanen, 70, viittaa vaimonsa Eevan suuntaan ja keventää samalla. "Mutta niin on voimakastahtoinen nainen, että kävelemään tästä olisi varmaan muuten joutunut.""Minä uhkasin ulkoruokinnalla", Eeva huikkaa.Molemmille hevosten kanssa tekeminen oli tuttua ennalta. Kun Heppa-järjestelmästä katsoo Lipsasen valmennustilastoja, ne alkavat vuodesta 2021. Ne ovat tietyllä tapaa pintaraapaisu tai kokonaisuutena jopa silmänlumetta, kun historiaa on jo vuosikymmenten takaa..Lipsasen uusi tuleminen hevosten pariin alkoi tänä keväänä lopetetun perheen edellisen menestyshevosen emästä."Emästä ei tullut juoksijaa. Käytettiin se sitten Suurosessa Villihotilla", Lipsanen ynnää Ekon Auroralle tehdyn orivalinnan.Lipsasten oma kasvatti sai nimekseen Hottine, joka aloitti uransa 7-vuotiaana ja juoksi heti yhden kauden aikana 14 voittoa. Sillä lukemalla se oli kauden 2021 voitokkain suomenhevonen."Hottisella ei juuri muuta tehtykään kuin uitettiin", Lipsanen kuvailee valmennusta. "Sillä hevosella ei ollut jarruja. Henkinen on siitä eri, että sillä on sekä kaasu että jarru.".Nykyään Henkisen seurakaverina ja viereisen karsinan asukkaana toimii yksivuotias liettuantuonti, Saara-poni.Nimi ei kuitenkaan viittaa Henkisen kasvattajaan Saara Mäkiseen, jolta Lipsaset lähtivät ostamaan Hottiselle suvukasta seuralaista yli viisi vuotta sitten Henkisen ollessa kolmen kuukauden ikäinen."Ihme, että Saara myi varsan meille, kun Hottine ei ollut silloin vielä pärjännyt eikä meillä ollut silloin mitään (tuoreita) näyttöjä", Vesa Lipsanen sanoo. "Ettei ajatellut, että olemme tulleet vain potkiskelemaan renkaita.".Henkinen on siitä eri, että sillä on sekä kaasu että jarru.Vesa Lipsanen vertaa tammaa edelliseen menestyshevoseensa Hottiseen.Kirjaimellisesti paljasjalkainen saarijärveläinen hevoskasvattaja Saara Mäkinen muistaa Lipsasten ostokäynnin. Samalla laitumella pikku-Henkisen kanssa laidunsi välähdysläinen tammavarsa Rakkaus, joka puski Lipsasten kainaloon. Henkinen sen sijaan pysytteli emänsä takana ostajista etäällä, mutta sitä Lipsaset olivat lähteneet hankkimaan."Varsat olivat kaikista isoimmalla pellolla", Mäkinen muistaa. "Henkinen pelkäsi heitä eikä tullut luokse, sillä oli semmoinen vaihe elämässään. Alkuun se oli yliystävällinen ja ihana. Sen lempinimi olikin Ystävä. Kun ne sitten olivat isossa pellossa, emä oli uudestaan tiine ja Henkinen oli saanut olla laumassa, se sai siinä vaiheessa villivarsavaiheen. Ajattelinkin, että älä nyt tommoinen ole, eivät ne sinua muuten osta."Kaupat kuitenkin syntyivät, vaikka aiempaa yhteistä historiaa ei myyjällä ja ostajilla ollut."Seilosen Kari heidät tiesi ennalta, että jotain hevoshistoriaa on. Voi olla, että nykyään tulisi tarkempikin kuulustelu, kun on niin tärkeää, millaiseen paikkaan varsa menee. Pitää olla tyytyväinen, miten urapolku on mennyt. On edetty hevosen ehdoilla ja kaikki on mennyt putkeen alkukesän sairastelua lukuun ottamatta. Vaikka on tuon kokoinen hevonen, ei ole tarvinnut jalkojakaan laittaa."Henkisen nimen tarinasta Saara Mäkiseltä kysytään usein, kekseliäs nimi kun on. Nopeasti kerrotun perustelun "se on kiva nimi" lisäksi on toinenkin versio."Tulee se myös emän nimestä, Ypäjä Ilmestyvästä. Sekin on vähän sellainen henkinen nimi, vaikka minusta vähän hullu tai ainakin 'tok, tok'. On meillä muutenkin Henkisen tyyppisiä nimiä. Nyt just kyydissä on Lämpönen", Mäkinen sanoo maantieltä..Henkisen ja Lipsasten yhteiseen matkaan mahtuu vierastamiseen viittaavia sattumuksia, vaikka tamma olikin järkevä opettaa."Lokakuun lopussa käytiin hakemassa se. Kuivaa leipää ja kaikkia herkkuja annettiin, että saatiin se kesytettyä", Eeva Lipsanen muistaa ensimmäisestä syksystä.Kerran tamma työnsi tarhasta hakiessa päänsä sähköpaimenen lankaan ja yhdisti tarhasta noutamisen tovin siihen."Kyllä minä monesti siunailin, että ei tästä taida tulla mitään, mutta kyllä se pikku hiljaa oppi", Vesa Lipsanen sanoo.Uittamista koitettiin hevosen vartuttua tasan kerran. Kun se pelkäsi airoja ja oli vedestä tullessa vyöryä Eeva Lipsasen uppeluksiin, on vesiurheilu jätetty tyystin pois suunnitelmista.Uusia ihmisiä Henkinen vierastaa edelleen, eikä tunnistettaessa sirun tarkistaminen ollut järin helppoa. Lipsasen pariskunnan se on kuitenkin hyväksynyt lähipiirikseen."Aran hevosen konsteja sillä on, mutta kyllä se työnsä tekee. Se on reipasotteinen eikä ole pienten lasten hevonen, mutta erittäin hyvä se on käsitellä eikä tarvitse pelätä, että se hoitajaa satuttaisi. Se on semmoinen energinen. Erittäin hyvä ajaa ja treenata, se tekee just niin kuin mies haluaa", Vesa Lipsanen summaa. "Ja hurja syömään.".Kehuttavia ominaisuuksia Henkisessä riittää. Ari Moilanen nosti sellaiseksi Lappeen suurvoiton jälkeen tasapainoisen ravin.Vesa Lipsanen muistaa, kuinka juuri Moilanen valoi häneen uskoa nelivuotiskeväällä ajetun koelähdön jälkeen."Olin ihan varma, että hevonen on 35:n kunnossa, mutta eihän se pahalainen meinannut mennä edes koelähtöä läpi. Kaksi kertaa se laukkasi ja Aku ajoi varmistellen 45-vauhtia. Tuli semmoiset tuntemukset, että tämmöinenkö tämä on, että eikö tästä mitään tulekaan", Lipsanen sanoo ja hieroo takaraivoaan.Koelähdön jälkeen Henkinen paljastui myöhemmin kuumeiseksi, mutta kokeen ajanut Moilanen oli tuoreeltaan hevoseen silti tyytyväinen."Olin mieli maassa, mutta Aku lohdutti. Kun hän antoi ohjakset mulle, hän sanoi että kyllä tästä juoksija tulee, niin hyvin se ravaa."Pian Moilasen sanat saivat vahvistusta, sillä Henkinen aloitti kolmen voiton putkella. Jo toisessa kilpailussaan se meni kolmannen puolikkaan kevyesti 26-vauhtia ja kuski kertoi varaa jääneen.Ensimmäinen iso onnistuminen ja pramea kiertopalkinto tuli heti perään Erkki I. Pesosen muistoajosta. Jo kisan lämmityksessä Janne Räisänen sai tuntumaa tamman vauhtivaroista.."Rata-alueella oli pomppulinna, jota hevonen kavahti. Janne sanoi vaan, että meni takasuoran aika huikua", Vesa Lipsanen hymähtää.Koelähdön jälkeen laukat ovat jääneet harvinaisuuksiksi. Ensimmäinen niistä tuli myötätunnosta Kouvolassa, toinen iltavalojen luomien varjojen säpsähtämisestä Kuopiossa. Viisivuotiaana laukkoja ei ole enää ilmennyt.Varustuksessa hevosella ei ole käytössä kommervenkkejä. Takana sillä on säärisuojat ja topakat neloskoon kengät, edessä kevyet putsit ja rautakengät. Päävarustuksessa käytetään poskiremmeissä can't see backeja."Liukusekki on sen takia, koska se on sivuilta arka. Se pelkää sitä, kun menee laittamaan sekkiä. Paljon helpompi on, kun on liukusekki.".Tällä hetkellä tamman ennätys kirjoitetaan lukemin 25,9a. Sama tulos toistui Derbyn kolmannen sijan jälkeen Villinmiehen Tammakilpailun voitossa.Vaikka avoimista ikäluokkalähdöistä ei ennen elokuuta ollut taustajoukoilla tavoitteellisia ajatuksia, niin vain Henkinen selvitti tiensä Derbyn finaaliin. "Derbyyn lähdettiin hirmu epävarmoin miettein. Kun on tuommoisen lahjakkaan hevosen saanut, sitä pelkää, että sen korkkaa pilalle oriita vastaan, mutta kyllä se näytti paikkansa."Loppukilpailussa Ari Moilanen latasi keulaan ja maalisuoralle kaarruttaessa Henkinen vielä johti lähtöä. Ratkaisusatasilla edelle ehtivät vain orit Weikko ja Häijymies, joka hyödynsi open stretch -kaistan.."Derbyssä saatiin painetta matkalla, mutta oltiin kolmanteen sijaan enemmän kuin tyytyväisiä. Ilmeisesti kunto on nyt kuitenkin nousussa, kun kysyin Moilaselta Lappeessa, että joutuiko tiukille, niin hän sanoi, että ei. Hevonen ei varmaan vaan ollut Derbyssä parhaimmillaan."Sanonta kovat startit vievät hyviä hevosia eteenpäin on osoittautunut Henkisen kohdalla paikkansapitäväksi. Hevosen kilpailuolemus on ollut Derbyn jälkeen entistäkin parempi. Se vaikuttaa loogiselta, sillä vaikka hevonen on joka toinen päivä valjaissa, vauhdit ovat maltillisia..Pääpointti on se, että hevonen kestäisi terveenä.Vesa Lipsanen treenimetodeistaan.Kotitallin ympäristössä Vuorilahdessa liikkuminen edellyttää nimensä mukaisesti paljon kiipeämistä."On vaan turhan äkkijyrkkää. Saisi olla mieluummin pitkä loiva nousu", Lipsanen puntaroi.Pihapiiristä molempiin suuntiin lähtee noin 800 metrin mittainen reitti, jossa harjoitusajoa pääsee toteuttamaan valmentajan toivomalla tavalla. Ajoa tulee kerralla kymmenisen kilometriä, ja talvisin kahlataan hangessa reellä tai ajetaan länkivaljastuksella jarrukärryllä. Valmennuksen punainen lanka on yksinkertainen."Pääpointti on se, että hevonen kestäisi terveenä. Tie on vähän pehmyt ja se pikkuisen upottaa eli kyllä siinä töitä joutuu tekemään. Joka toinen kerta on köykäisempi treeni. Nyt kun on ollut kilpailuja, se on ollut palauttelua. Välillä ajelen vaan pellolla kävelyä pitkässä heinässä aamukasteessa. Pysyy alanivelet kunnossa kylmässä ja kosteassa. Se on samalla terapiaa, kun annan sen hampsia heinää."Näillä näkymin 5-vuotiskausi jatkuu Kouvolassa nousijadivisioonan finaalissa, johon Henkinen on lunastanut paikan. Sitä seuraava etappi on Tammaderbyn karsinta marraskuussa Killerillä."Jyväskylään on maksettu ja kuitti löytyy", Eeva Lipsanen hymyilee.Vaikka omassa tallissa on nousujohteista uraa rakentava menestyshevonen, raviurheilijoiden kaikkein pyhimmästä, Kuninkuusravien pääkilpailuun osallistumisesta joskus tulevaisuudessa Lipsaset eivät suostu pukahtamaan mitään."Nämä ovat luontokappaleita. En ole osannut edes haaveilla semmoisesta. Päivä kerrallaan vaan mennään", Vesa Lipsanen summaa.Henkisen uskotut pitävät jalat maassa. Viisasta väkeä..Henkinen5-vuotias tammaOmistajat Vesa ja Eeva Lipsanen, JuvaKasvattaja Saara Mäkinen, TarvaalaValmentaja Vesa Lipsanen, JuvaHoitaja Eeva Lipsanen, JuvaKengittäjä Jani Ripatti, MikkeliStartit 14: 9-1-1, ennätys 25,9ake, 27,3keVoittosumma 59 800 eLempinimi: HenkkariSuosikkipuuha: Juoma-astian kaataminen ja rikkominen tarhassa.Hevoset tuttuja lapsesta astiRaveja päivittäin seuraavat Vesa ja Eeva Lipsanen nostavat hevosen hyvinvoinnin kaiken edelle. Hevosten kanssa heillä on pitkä historia.Kun Vesa Lipsanen kävelyttää Henkisen mäkeä pitkin navetan vintillä sijaitsevaan isoon tilaan valjastettavaksi, katse on määrätietoinen. Hän tietää tasan tarkkaan, miten toimia riskittömästi hevosen kanssa. Sama toistuu ajon aikana ja hevosta riisuttaessa.Lipsasen perheessä työnjako on selvä. Eeva Lipsanen vastaa siitä, että tallissa on kaikki tiptop ja huolehtii juottamisesta, Vesa vastaa valmennuksesta."Hevonen on mulle kaveri. Ensimmäisenä se on aamulla mielessä ja illalla viimeisenä. Melkein sitä hevosen hyvinvointia useammin ajattelee kuin vaimon", Vesa Lipsanen kuvailee..Ensimmäisenä se on aamulla mielessä ja illalla viimeisenä.Vesa Lipsanen Henkisestä.Pihapiirin ilme, koristeet puutarhatonttuineen ja tupa seinävaatteineen sekä kärrynpyörineen henkivät käsityöläisyydestä ja oman käden taidoista. Hirvensarvia katsellessa perheen metsästysharrastus ei tule yllätyksenä. Tilalla oli vuoteen 2011 asti 24 lypsävää ja vielä sen jälkeen lihakarjaa.. Eeva asuu synnyintilaansa, ja hän on ollut eläinten kanssa tekemisissä ikänsä. Kun hän 11-vuotiaana putosi ratsastusleirillä kiitolaukkaavan hevosen selästä ja leuka murtui, hänen ensimmäiset sanansa jäivät äitinsä mieleen."Kun äiti tuli hakemaan sairaalasta ja minulla oli tikit leuassa, ensimmäinen kysymys oli, että äiti, milloin ostetaan lämminverinen", Eeva naurahtaa. "Siitä meni kaksi vuotta ja isä osti sellaisen.".Juvalla syntyneen, mutta noin 30 vuotta Haukivuorella välillä asuneen Vesan nuoruudessa hevoset olivat niinikään vahvasti läsnä. Isä Veikko tykkäsi ajaa kilpaa ja veljistä Ilpo ja Timo ovat yhä aktiivisia hevosihmisiä.Vesa Lipsanen luettelee 1960–80-lukujen menestysnimiä yhtä sukkelasti kuin käyttää raivaussahaa. Kaikki alkoi jo alle 10-vuotiaana heinäpellolla, jolloin hevosen kanssa piti osata toimia ja ajaa kuormaa."Siihen aikaan 60-luvulla ei ollut Mikkelissä kuin hiekkakenttä radan varressa ja muutama ulkohuussin näköinen totokoppi. Kuljettiin sitten Mikkelin raveissa ja äiti kyseli, mitä ihmettä työ siellä oikein tiette, kaikki neljä poikaa. Kun hänet ensi kerran vietiin totoluukulle, hänestä tuli kaikista innostunein totonpelaaja", Vesa huvittuu."Entisaikaan hevosilla oli värikkäitä kuskeja, kun Evert Ryyttäri ajeli letti hulmuten. Nykyään ammattikuskien aikana ravihomma on mennyt yksitotiseksi."Lipsasen suvun aiemmista menestyjistä mainittakoon Ero-Viisari, joka juoksi urallaan 29 voittoa.Jo pikkupoikana Vesalla on Sumura-niminen varsa."Se kiintyi minuun kuin koira. 3-vuotiaana sitä pystyi pitämään pihalla irrallaan ja jos lähdettiin vaikka traktorilla johonkin, se juoksi perästä. Odotteli naapurissa niin pitkään kunnes lähdettiin pois."Lipsaset eivät ole siis Henkisen kanssa ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.Tuvan seinille ikuistetuista Lipsasten lapsista Anu, Aku ja Antti paikalle osuu Aku. Hän on nykyään aikuinen mies, joka on palannut Suomeen Sambiasta Afrikan-komennukselta kaivostuotannon superintendenttinä. 300 henkilön esimiehenä toiminut Aku osaa arvioida Henkisen merkityksen vanhempiensa arkeen."Kyllähän se on heille se kaikista tärkein asia", tilanjatkaja Aku Lipsanen arvioi. "Eihän se ole harrastus eikä mikään, jos ei siihen kaikki rahat ja aika mene.".Vahvat emäsuvut taustallaHenkisen isä ja emä ovat kumpikin vahvan emäsuvun kasvatteja.Henkisen isä Frans voitti muun muassa Derbyn ja Suurmestaruuden. Se on osoittautunut myös selkeäksi periyttäjäoriksi, jälkeläisten kärkenä monen suurkilpailun voittaja, superjuoksija Stallone 18,9a.Siitoksessa onnistumisen takeena on ollut omien lahjojen lisäksi vahva suku, jossa esiintyy kaksi todellista takuutammaa..Fransin isän Turon emä on yksi nykyraviurheilun kuuluisimpia periyttäjätammoja Marine. Fransin emä Kössin Virkku oli huippuperiyttäjä, joka on jatkossakin etenkin tyttärensä Xenan kautta monen huippuhevosen taustalla. Mainitaan nyt vain vieskeriläiset täysveljekset Vixen 20,6a, Vixus 19,2a ja Vixeli 20,9a.Henkisen emä Ypäjä Ilmestyvä oli nelivuotiaana Oulu Expressin kakkonen ja meni seuraavana vuonna edelleen voimassa olevan viisivuotiaiden tammojen volttilähteyksen Suomen ennätyksen 24,1ly..Ypäjä Ilmestyvä kilpaili vain 21 kertaa ja aloitti siitoksessa tammalla Vapiskaa 27,8ke (Fiiling), joka oli tämän vuoden keväällä tammadivisioonafinaalin kakkonen.Henkisen lisäksi sillä on kaksi varsaa Parvelan Retusta. Nelivuotias Hitsi aloitti kilpauransa hylkäyksellä ja ori Rähinä on kaksivuotias. Nyt Ypäjä Ilmestyvä on siemennetty Fransilla.Ypäjä Ilmestyvän isä Kokevan emänemä on Valtion Hevosjalostuslaitoksen kulmakivi Keva.Vuonna 1962 syntynyt Keva oli aikanaan itse huomattava periyttäjä neljällä tähtijuoksijarajan alittaneella, joista Ponte 24,2a jatkoi tuohon aikaan harvinaiseksi valiojuoksijaksi saakka.Keva on pysynyt nykysuomenhevosen suvuissa vahvasti. Sen ovat taanneet hevoset kuten Suur-Hollola-ajon voittaja Hullumies 19,6a, Derby-voittaja Valtraus, Kriterium-voittaja Jonkkari, periyttäjäorit Vaellus ja Fiiling sekä huipputammat Oktaavia ja Noriko. Ja tässä vain pieni otos.. Se todellinen koukku Ypäjä Ilmestyvän suvussa on, että tamma periytyy myös suoralta Kevan emälinjalta. Keva on sen viides emä, eli esiintyy suvussa 3 + 5. Se, että joku ori löytyy suomenhevosen suvusta näin kerrattuna on tuikitavallista, tammaan linjaaminen on jo harvinaisempaa.Sukujutun teksti: Harri Lind

Arasta varsasta kasvoi Villinmiehen Tammakilvan juhlittu sankaritar – Henkisellä on menemisen meininki

Aiheeseen liittyvää