Kuukauden hevosena tumma päällikkö Birger – "Sen kyllä jokainen tiesi, koska se tuli radalle"

Lasse Heikarin Muistoajon jokainen metri oli Birgerillä hallinnassa. Se avasi keulaan, juoksi siinä vaivattoman ja tasapainoisen näköisenä. Maalisuoralla se sai näennäistä uhkaa Tangen Svenniltä, mutta varsinaista voittokamppailua ei syntynyt koskaan.”Minulla oli vähän hätä mielessä, että koska ne kovat takamatkalaiset sieltä vyöryy, mutta Birgerillä ei”, ruunan luotto-ohjastaja Mikko Valtonen naurahtaa. ”Se ei keulasta tee yhtään enempää, mitä tarvii.”.Tehdään kuukautta vaille viiden vuoden aikahyppy menneeseen. Silloin Birger sai ensimmäisen merkintänsä kilpailustatistiikkaan.Ori oli ilmoitettu koelähtöön, mutta asiat alkoivat mennä pieleen jo ennen itse lähtöä. Sen piti juosta toisen kolmivuotiaan kanssa, mutta tämä joutui jäämään aivan viime hetkessä pois. "Meillä oli jo hevonen valjaissa", Ilkka Pyysalo muistelee. "Ajattelin, että käydään nyt kokeilemassa, vaikka aavistin, ettei tässä välttämättä käy hyvin."Birger lähti kuitenkin hyvin matkaan. Sen menossa oli jo häivähdys siitä, mitä puolenkymmenen vuoden päästä on luvassa ja vauhti kiihtyi tasaisesti kolmella puolikkaalla. Kunnes."Viimeisen takasuoran lopussa se hiljensi ihan muutamaan askeleeseen ja ja kävi kävelemään. Se päätti, että en mene, vaan käännyn ja minä päätin, että ei varmasti käännytä, ettei muuta suuntaa ole kuin eteenpäin."Hetken harkittuaan Birger pani uudestaan raviksi ja tuli taas hyvää kyytiä maaliin saakka.Tulokseksi kirjattiin luonnollisesti hkä, hylätty kävelystä."On se merkintä tuokin, ei ikinä ole hävettänyt niin paljon."Kehitys tuosta hylätystä koelähdöstä T75-finaalivoittajaksi kertoo paljon kotimaisesta rodustamme ja siihen panostavista ihmisistä. Se kertoo taustavoimien sinnikkyydestä, maltista, pyrkimyksestä ymmärtää hevosta ja toki myös osaamisesta. Kaikkea tuota on tarvittu, että Birgerin lahjat on saatu pulpahtamaan pintaan – ellei hevosella ole kykyjä, ei tarkinkaan työ auta. .Keväällä 2015 Milla ja Ilkka Pyysalo suunnittelivat Aava S -tammalleen seuraavaa partneria. He olivat aikanaan ostaneet sen varsan, tulevan kolminkertaisen ravikuningattaren Saaga S:n, ja myöhemmin myös itse emän. .Tulevan varsan isäoriin valinnassa painottuivat arkisetkin seikat, kuten oriin sijoituspaikka. Tutuari hyppäsi silloin Pyysalojen hyväksi havaitsemassa Metsäpirtissä ja sen tammat olivat eläinlääkäri Merja-Liisa Toivosen luotettavissa käsissä. Totta kai itse oriin piti olla myös mieleinen ja sopiva.”Tutuarilla oli vakuuttavat kilpailunäytöt, se oli sopivan pienikokoinen Aavalle ja sen suvussa oli haluamaani Suikkua”, Milla Pyysalo luettelee. .Ripaus kotiseuturakkauttakin sekoittui orivalinnan joukkoon.”Se oli taipalsaarelaisen Hovi-Arin poika.”Ilkka Pyysalolla ei ollut mitään puolisonsa orivalintaa vastaan. Päinvastoin, hänellä oli mielessä vielä yksi seikka puoltamassa sitä.”En tiedä, olisiko siinä ollut niinkin tyhmää, että halusin sellaista tummaa hevosta”, hän hymähtää.Tutuari ja isänsä Hovi-Ari olivat tummanruunikkoja, joten tälläkin toiveella oli omat mahdollisuutensa toteutua. Kun Birger seuraavan vuoden toukokuussa putkahti maailmaan, sieltä tulikin tumma varsa, tummapunaruunikko. Se täytti myös Ilkka Pyysalon toisen salaisen toiveen.”Se oli meidän ensimmäinen orivarsa, sitä ennen pelkkiä tammoja, tammoja, tammoja”, hän hymyilee. ”Kyllä sitä oria oli odotettu ja siinä kohtaa pidin sitä hyvänä asiana, mutta jossain vaiheessa tuli sekin aika, ettei se ollutkaan niin hyvä asia.”.Siihen aikaan oli kuitenkin vielä matkaa.”Se oli oikein mukava varsa, ei koskaan mitään ongelmia. Helppo opettaakin, monta kertaa ei ajettu perästä ennen kuin laitettiin kärryt.”Ruotsia kuninkaana vuosina 1290–1318 hallinneelta Birger Maununpojalta nimensä saaneen orivarsan valmennus alkoi kaksivuotiaana. Ensin pellolle tehdyllä reilun puolen kilometrin radalla ja sitten Saimaan Ukkorannanlahden jäällä.”Teen sinne aina puolentoista kilometrin radan. Saisi sinne pitkääkin lenkkiä, mutta se auki pitäminen on työlästä. Mönkijä on ehdoton kampe radan kunnossapitoon, enemmän sillä siellä ajan kuin hevosilla.”Pyysalo odottaa, että jään paksuus on 20 senttiä.”Vähempikin varmasti kestäisi, mutta olen arka sinne menemään. Joskus pääsee joulukuun puolella, mutta yleensä se menee tammikuulle.”.Se tuli selväksi heti valmennuksen alkuvaiheessa, että juokseminen on Birgerille helppoa. Ravi käy. Kolmevuotiaana selväksi tuli puolestaan, että kyseessä on orihevonen ja jossain määrin myös miestä mielestään. Lappeen radalla käynnit vahvistivat miehuustuntoa.”Se alkoi mennä toisille hevosille huuteluksi”, Ilkka Pyysalo hymähtää. ”Sen kyllä jokainen tiesi, koska se tuli radalle. Se meni sellaiseksi, että kun katoksilla tuli viereen hevonen, sitten ei ollut kenelläkään kivaa.”Kivaa ei ollut oriin hoitajallakaan.”Sen kanssa oli aina mustelmilla, kun se heilui ja huiski päällään”, Milla Pyysalo sanoo..Kilpauransa Birger aloitti vielä oriina. Kaikki nelivuotiskauden neljä starttia olivat kotiradalla Lappeenrannassa.”Ei sillä kauemmas halunnut lähteä, sen kuljettaminen oli välillä aika hirveää”, Ilkka Pyysalo kertoo. ”Purettiin väliseinät pois, niin se alkoi sujui jotenkin. Nykyään se matkustaa hevosautossa jopa kohtalaisen hyvin. Se vaatii kuitenkin oman tilansa, ihan turha on yrittää sen kanssa toista laittaa.”Starttinsa se juoksi ilman suurempaa ymmärrystä, mistä on kyse. Toisten seura kiinnosti enemmän. Se oli kerran kolmas ja ennätys kirjattiin numeroin 35,0ke.”Sitä yritti pitää orina, mutta alkoi lopulta tajuamaan, ettei tästä näinkään mitään tule.”Tammikuussa viisivuotiaana Birgeristä tuli ruuna, mutta starttiin se ei päässyt koko vuonna.”Se treenasi jo tosi hyvin ja oltiin tulossa pois jäältä, kun se astui jonkun epätasaisen päälle. Oikea takanen oli yhtäkkiä pois alta. Iso paise tuli ruununrajasta pihalle.”Pyysalo ei lähtenyt paikkaamaan kaviota, vaan odotti rauhallisesti sen kasvamista hyväksi. Kun se oli saatu kuntoon, oli vuorossa ristikkäisen etujalan kavio.”Sen kanssa meni taas aikaa. Se paikattiin, kun se ei vaatinut niin isoa paikkaa. Takavio on pysynyt hyvänä, mutta etukaviossa on vieläkin pikkusen irtoseinämäisyyttä, mutta se on hallinnassa, ettei se ole päässyt leviämään. On se vähän eri muotoinen.”.Kun ura kuusivuotiaana viimein jatkui, teki ruuna ihan asiallisia juoksuja. Voittoja ei tullut yhtään, mutta aina se oli kärjen tuntumassa.”Voittojen puuttuminen oli kuskinkin syytä”, Pyysalo soimaa itseään. ”Tiesin minkälainen se on ja ajoin tosi säästeliäästi. Mentiin sisärataa ja jäätiin aika paljon pussiin. Kyllä se koelähdön pysähtyminenkin oli niin karusti minulla päässä. Kavereiden kanssa tuli sanomista, että pitäisikö jonkun toisen pikku hiljaa antaa kokeilla sillä.”Vaikka katsomo-ohjastajat näkivät asian tuolloin toisin, on nyt jälkikäteen helppo ajatella, että Pyysalon varovainen tyyli kasvatti pitkässä juoksussa hevosta nykyiseen olotilaansa..Kun uran 18. startti toi ensimmäisen voiton, päätti Ilkka Pyysalo luovuttaa kilpaohjat pois. Seuraavassa startissa nähtiin rattailla Mikko Valtonen. .Niin sanotulle suurelle yleisölle Valtonen on ehkä hieman vieraampi nimi, mutta alan sisällä kaikki tuntevat hänet ja hän kaikki. Lyhyesti kuvailtuna hän on pidetty hevosalan yleismies, joka on työskennellyt monella tallilla, mutta nykyinen leipätyö on leipätyötä Oululaisen Lahden tehtaalla.Lappeenrannasta lähtöisin oleva Valtonen tutustui Milla Pyysaloon jo lähes 30 vuotta sitten, kun hän kengitti tämän hevosia. ”Mikolta tuli kysyttyä usein neuvoja kaikenlaisissa hevosasioissa”, Milla Pyysalo kertoo.Kun hän kysyi Valtosta Birgerin ohjiin, tämä empi hieman, mutta lupasi. Valjakon yhteistyö alkoi voitolla ja on sen jälkeen sujunut hienosti.”Ensimmäisissä starteissa sai olla tarkkana ja tietää, että tallikurvissa se yrittää vähän ulospäin ja takasuoran lopussa piti olla tarkkana siinä, missä se oli koelähdössä heittänyt kävelyksi”, Valtonen kertoo. ”Tänä päivänä se menee kuin juna kiskoilla, aika ravivarma ja helppo ajettava kaikin puolin.”Mikko Valtonen saattoi olla joidenkin mielestä olla yllättävä valinta lainaohjastajaksi, mutta siinä oli selkeä idea.”Jotenkin tuntui, että tuollaisen hevosen rakentaminen on helpompaa tutun kaverin kanssa, että saadaan aikaiseksi sellainen paketti”, Ilkka Pyysalo perustelee..Ohjastajan ja valmentajan ajatukset menevät hyvin yksiin.”Ajatellaan Ilkan kanssa samalla tavalla starteista ja jutellaankin niistä paljon etukäteen”, Valtonen kertoo. ”Olisi sillä voinut ajella kuolemanpaikallakin ja tulisi se siitäkin, mutta on yritetty varjella sen päätä. Suomenhevoseksi se on kuitenkin vielä nuori.”Valtosen ja Pyysalojen yhteistyö näissä merkeissä olisi saattanut alkaa jo ennen Birgeriä. Ilkka Pyysalo ajoi Saaga S:n ensimmäiset startit itse, mutta kun hänen korttinsa luokka ei riittänyt Hippoksen Tammasarjaan, kysyttiin Valtosta ohjastajaksi.”Olin jo maksanut Maltan-matkan, joka oli juuri samaan aikaan.”Ohjastajaksi tuli näin Matti Nisonen ja loppuhan onkin historiaa.Birger puolestaan teki viime vuonna jättiharppauksen kuin seitsemän peninkulman saappailla. Se oli vielä toukokuun puolivälin jälkeen päälle 1.30-aikainen, vajaan kahden kuukauden päästä sillä oli 23,6a-voittoaika.”Oli siinä ihmettä, en sitä tajunnut”, Ilkka Pyysalo hämmästelee. ”Se vaan rupesi kulkemaan.”.Tämä vuosi on jatkanut menestystä. Birgerin monipuolisuus on ollut sille viimeinen lukko. Se on pystynyt voittamaan kaikilla matkoilla 1609 metristä aina 3140 metriin saakka.”Se on jännä, ettei ilmoittautuessa tarvi ollenkaan miettiä kilpailumatkaa”, Ilkka Pyysalo myhäilee. ”Se minusta oudointa on, että se pystyy menemään mailinkin ihan kohtuuvauhtia.”Ainakaan treenin lisäys ei ole ollut avain vauhtien löytymiseen.”Olen vähentänyt turhaa ajamista kotona. Huomasin, ettei se ole niin hyvä, jos sitä valjastaa liian usein.”Esimerkiksi Jokimaan ja Kouvolan välissä oli viimeksi tasan kaksi viikkoa.”Kerran ajoin metsälenkin ja yhden hiitin Lappeessa. Hiitit sillä ajetaan vetotyyppisesti, tasavauhtisia sillä ei saa ajettua tarpeeksi reipasta. Neljästä kuuteen 500 metrin vetoa molempiin suuntiin. Välissä hölkkää ja tempoa nostetaan joka vetoon pikku hiljaa.”Kaiken kaikkiaan Birger haluaa, että asiat tehdään, niin kuin ne on aina tehty.”Se kyllä ottaa kantaa jos asiat poikkeavat rutiineista, mutta kun tässä kotona rauhassa puuhaillaan, niin menee hyvin. Se pitää itseään ihan päällikkönä, ei se tavallinen ruuna sillä tavalla ole.”Siitä olemme varmasti kaikki samaa mieltä. Birger ei ole ihan tavallinen ruuna..Psyykkinen hyvinvointi tärkeääMilla ja Ilkka Pyysalo haluavat pitää Birgerin korvien väliä kunnossa.Hevosen psyykkinen hyvinvointi on hirmu tärkeää, se pitää ottaa huomioon”, Milla Pyysalo korostaa. ”Sillä pitää olla mahdollisuus olla hevonen ja elää hevosen elämää. Se palautuu kilpailusuorituksista, kun se saa olla lajikumppanin kanssa.”.Lajikumppani ruunalla on Zelosista kantava siskolikka Milrid.”Niillä menee hyvin, kun osajako on selvillä”, Ilkka Pyysalo toteaa. ”Pirkka (Birger) on päällikkö.”.Ratsastaminen on valmennuksen lisäksi sielunhoitoa.”Sillä on mukava ratsastaa, se toimii siinä hyvin”, Milla Pyysalo kiittää. ”Hyvä, leveä selkä istua, osaa asettaa itsensä kulmiin ja on vähän laiskan pulskea.”Vastuuvalmentajakin tohtii ratsastaa Birgerillä.”En minä mitään osaa ratsastaa, mutta tuo ymmärtää sen, etten osaa”, Ilkka Pyysalo naurahtaa. ”Ei ole minua vielä alas pudottanut, eikä ketään muutakaan. On sillä menty vähän reippaampaakin. Hevoset joutuvat työskentelemään niin paljon kärryjen kanssa, että se on niille hyvää, erilaista tekemistä. Ratsastaen Pirkkakin on jopa rennompi kuin ajaessa. Ehkä se ajattelee, että nyt ei tarvi olla niin tosissaan.”Esimerkiksi ravikuningatar Saaga S:n kanssa Pyysalojen treeniohjelmaan kuului kiinteästi uittaminen. .”Birgeriä on kahluutettu selästä. Uittamistakin koitettiin pari kertaa, mutta se tahtoi uittaa meitä. Meni mielellään veteen ja osaa kyllä uida, mutta sitten kun se päätti, että nyt mennään rantaan, vene vaan kohisi sen perässä. Pitää sitä vielä jossain vaiheessa kokeilla uudestaan.”Etukengät Birgerillä on muutaman kerran riisuttu starttiin pois, näin esimerkiksi voittoisassa Lasse Heikarin Muistoajossa.”Siitä on yllättävän iso apu. Kilpakenkänä on muuten ihan ohuin alumiinikenkä, mutta silti se hipsii pikkasen kavionpohjiin, kun mennään kovaa. Joutuu pikkasen tiukkaamaan sekkiä matkalla.”Birgerillä käytetään ranskalaistyyppistä automaattisekkiä, jossa on nahkahihnan sijaan ketju. ”Se toimii tavallista liukusekkiä paremmin. Kun matkaa on kierros jäljellä, sitä yleensä hieman kiristetään.”Birger ulkoilee niin paljon kuin mahdollista, kesäisin yötkin. Hyväsyöntinen ruuna saa kauraa, kahta teollista lisärehua ja kuivaa heinää neljä kertaa päivässä..Kuningattaren veliBirgerin suvussa saa luonnollisesti suurimman huomion, että sen sisko on kolminkertainen ravikuningatar Saaga S.Juuri lokakuun puolivälissä 25-vuotiaana kuollut Aava S oli starttaamaton, mutta periyttäjätammana se on onnistunut loistavasti.Tamman ensimmäinen jälkeläinen oli kolminkertainen ravikuningatar Saaga S 20,6a, josta ei ikävä kyllä jäänyt ennen kuolemaansa kuin yksi jälkeläinen. Silvia S (Costello) on nyt nelivuotias ja suorittanut koelähtönsä.”Yritys on kova, mutta ravi ei ole ihan vielä priimaa”, Ilkka Pyysalo kuvailee. ”Jos vielä malttaisi talven treenata.”Aava S:n kahdeksasta jälkeläisestä on valiojuoksijaksi yltänyt Saaga S:n ja Birgerin lisäksi myös Milrid 24,0a. Tähtijuoksijaluokassa on Venla S 27,9a.Nuoremmista kuusivuotias Cortina on tehnyt kovan koelähdön 32,8ke-vauhdilla, mutta ei ole startannut.Vuotta nuorempi Gripen S jäi Aava S:n viimeiseksi varsaksi. Sillä on myös hyväksytty koelähtö..Birgerin isä Tutuari oli Kriteriumin voittaja, josta kehittyi vanhempana suurmestari. Kuninkuuskilpailuissa se oli parhaimmillaan neljäs Forssassa vuonna 2006. Silloin se voitti mailin osamatkan.Siitoksessa Tutuari ei ole koskaan saanut mitään jättisuosiota. Olisiko siihen osasyynä vain 150 sentin säkäkorkeus, mutta asiallisesti ori on tilaisuutensa käyttänyt.Ikäluokkansa parhaimmistoon kuulunut Kukan Tutu 21,4a, voittosumma 104 250 euroa, on Tutuarin 189 jälkeläisestä toistaiseksi nopein ja rahakkain.Tutuarin ensimmäiset jälkeläiset syntyivät vuonna 2006, joten se on jo monelle myös emänisänä. Sillä paikalla se loistaa eritoten ikäluokkahuippu Vale-Ellillä.Birgerin sukusiitosprosentti on varsin maltillinen 3,95. Ensimmäinen ori, joka tulee sukutaulussa vastaan kahteen kertaan on Hilu, joka on isän puolella neljännessä ja emällä viidennessä polvessa.

Kuukauden hevosena tumma päällikkö Birger – "Sen kyllä jokainen tiesi, koska se tuli radalle"

Aiheeseen liittyvää

Supreme Tarantellan käyrä kohoaa – "Iso moottori sisällä"

Reipashenkinen hevonen – How Match ei laiskottele valjaissa

Melko komeata menoa – Meleko Kommee on lunastanut nimensä

Matkalla huipulle — Green River’s Zack puhkesi kukkaan Kari Lehtosen käsissä