Carulle kilpaileminen on leikkiä – karu vain vastustajilleen

Harri Sulku tervehtii, kun nousen autoon. On kesäkuinen aamu Kuopiossa ja lähdemme kohti Kiuruveden Hingunniemeä, jossa Caru toimittaa toista uraansa siitosoriina. Matkaa hevosen luo on noin puolitoista tuntia.Annettakoon tässä kohtaa lukijalle myös aikaleima: haastattelu on tehty viime viikon tiistaina, jolloin Caru oli juuri ilmoitettu suomenhevosten Suur-Hollola-ajoon. Sulkun ajaessa päivitän Lahden lähtölistoja. Jokimaalla ollaan nopeita, listat valmistuvat kello 10.21.”Mikä rata tuli?” Sulku kysyy.Caru olisi lähtenyt ainoana paalulta, numerolla yksi, mutta sunnuntaiaamuna sen ilmoitettiin jäävän pois hyppäämisen jäykistettyä lihaksia. Ensimmäinen kohtaaminen avoimen tason suomenhevoshuippujen kanssa jäi lopulta odottamaan tulevaisuutta.Kesäkuun puolessa välissä Kajaanissa Caru tosin näytti, ettei sen välttämättä tarvitse kumarrella niitäkään. Vaikka Profiili sekä Santtu Raitala miten pistivät hanttiin, eivät he voineet Sulkujen oriille mitään.Voittoaika oli 25,5. Villihotin 18 vuotta vanha 5-vuotiaiden suomenhevosoriiden ja -ruunien pitkän matkan volttilähetyksen suomenennätys alittui peräti 2,4 sekunnilla, vaikka Caru juoksi koko matkan toista rataa johtavan rinnalla.”Rata oli varmaan sekunnin tai puolitoista hidas ja pehmeä”, Harri Sulku kertaa.”Sanoin Henrille (ohjastaja Bollström) jo aiemmin, että nyt on niin kovat hevoset vastassa, että Carun on mentävä suomenennätys, jos tämän lähdön haluaa voittaa. Henkka vastasi vain, että ’se ei ole meille ongelma’. Ja viimeisessä kurvissa kun hän päästi Carun irti, se lähti vielä niin kovaa, että meinasi haparoida ja hän vaan tyynnytteli, että ’vähempikin riittää’.”.Melkein tasan vuosi sitten Caru kaatoi ensimmäisen karhunsa. Se oli jo voittanut nelivuotiskauden ensimmäisen isomman kisan, Black Horse Cupin suomenhevosten finaalin, mutta Pikkupelimanniin heinäkuun alussa se lähti vasta kakkossuosikkina. Oikeastaan kakkossuosikiksi tituleeraaminenkin on liioittelua. Karsinnassa tuolloin voittamaton ME-varsa Weikko jätti Carua lähes 50 metriä, ja sen voittajakerroin finaalissa oli 1,0, Carulla 24,5.Carun voittoon uskoivat lähinnä Harri Sulku ja hänen tyttärensä Ilona. Ja ohjastaja Henri Bollström, joka uskoi, kun Ilona Sulku vinkkasi, että Caru vastaa paremmin ulkopuolella olevalle hevoselle. Vaikka Weikko ja Öystein Tjomsland kyselivät keuloja tosissaan, ajoi Bollström päättäväisesti sisärataa. Viimeisessä kaarteessa Weikko laukkasi ensin lyhyesti, ja sitten uudelleen juuri ennen maalia ja Caru voitti selvästi. Lähdössä Caru teki myös ensimmäisen suomenennätyksensä, 23,8ake.”Henkalla on ollut tosi iso osa hevosen menestyksessä. Kun se on sellainen leikkisä ja arka pikkukylän poika, Henkka osaa sille jutustella lämmityksessä ja pitää sen rauhallisena”, Ilona Sulku jakaa kiitosta Carun ohjastajalle.”Toisaalta Henkalla on sellainen hulluus lähteä ajamaan rintarinnan Weikon kanssa ja kokeilemaan vauhtivaroja. Tietyllä tavalla sitä haluaa, että kun hevosta on monta vuotta laiteltu, että se saisi myös mahdollisuuden. Moni sanoo, että Henkalla kävi hirmu tuuri, kun sai tuollaisen hevosen ajettavakseen, mutta minä ajattelen, että meillä kävi hirmu tuuri, kun saatiin hänet kuskiksi.”.Caru on Sulkujen kotikasvatti, ja hyvin lempeä ja kiltti ori varsasta asti.”Caru syntyi laitumelle ja mäkäräiset söi sitä hyvin paljon ensimmäisten tuntien aikana, ennen kuin se saatiin talliin. Sitä tarvitsi ensimmäiset päivät valvoa ja olla läsnä ja varmaan se kiinnittyminen ihmiseen tapahtui silloin. Se on aina ollut hyvin lempeäluontoinen”, Harri Sulku kertoo.Carun emä on Multi Tella, jonka täysveli on Sulkujen edellinen menestysori Suikun Rilla. Sen kanssa Sulkut pääsivät maistamaan menestystä Suomen ulkopuolellakin: Suikun Rillan suurin voitto tuli Pariisin kylmäveriottelusta vuonna 2012. Carulle ”enon” merkitys on myös ollut iso.”Caru on koko elämänsä viettänyt sen kanssa samassa pihatossa ja tarhassa, aina nelivuotis-kesäkuulle asti. Suikun Rilla on 10 plus luonteeltaan, ja se tavallaan opetti ja kouli Carun. Siitä tuli ihmisystävällinen, luottavainen, kiltti ja nöyrä, ja se sai painia Suikun Rillan kanssa turvallisissa olosuhteissa. Carua leimaa sellainen tietty lapsenomaisuus, iloisuus ja uteliaisuus.”.Caru aloitti kilpailemisen kolmevuotiaana, mutta silloin ei vielä vaikuttanut siltä, että se valittaisiin seuraavana vuonna Ravigaalassa parhaaksi 4-vuotiaaksi suomenhevosoriiksi. Sen ura alkoi Mikkelissä Pikkusuurmestaruudessa.”Caru on edelleen tosi rauhallinen ja nuokkuva katoksilla ja oli silloinkin. Kun Henkka tuli hakemaan sitä ensimmäiseen starttiin, niin hän hiukan huolestuneena kysyi, että Harri, osaako tämä juosta ollenkaan? Ymmärräthän sinä, että tuolla on aika paljon ihmisiä katsomassa ja tässä menee molemmilta maine, jos se ei herää”, Harri Sulku kertoo nauraen.Caru osasi juosta ja sijoittui kolmanneksi ajalla 31,9. Sen jälkeen alkoivat kuitenkin ongelmat. Seuraavat kuusi starttia kolmevuotiaana ja vielä nelivuotiskauden kaksi ensimmäistä kilpailua päättyivät kirjainyhdistelmiin. Milloin liikoihin laukkoihin, pitkään laukkaan, maalilaukkoihin.Ilona Sulku oli varma, että hevosessa on jotain vialla, mutta vikaa ei tuntunut löytyvän edes perusteellisissa tutkimuksissa.”Se oli kuvattu ja taivutettu kahdesti, eikä mitään löytynyt. En suostunut siihen, että lähdetään sokkona pistämään, koska nivelet oli kaikki tutkittu. Sitten viimeisellä kerralla päätin, että nyt se vika löytyy, aiemmin ei lähdetä pois”, Ilona muistelee.Sillä kerralla, vuodenvaihteessa, vika vihdoin näkyi, mutta vain yhdessä kuvassa suoraan kavion pohjasta. Hevosella oli kaviopaise. Tai oikeastaan oli ollut, sillä mätä oli jo kuivunut ja jäljellä oli vain ilmatasku täynnä vaaleaa jauhoa.”Vähän sitä jo epäilin, kun kavion pohjasta alkoi tulla näkyviin pieni musta alue. Jälkeenpäin selvisi, että sivusta oli tullut isku, ja se paise oli lähtenyt ensin ylöspäin ja sitten kavionseinämää alas. Oletettavasti se oli sattunut viikko ennen ensimmäistä lähtöä”, Ilona kertoo.”Minusta alkoi jo tuntua, että olen ihan mielipuoli ja vaan kuvittelen, että tässä hevosessa on joku vika, kun eläinlääkärit ei löydä syytä. Harri sanoo, että hevosessa ei ole vikaa, kuskit sanoo, että hevonen on tosi lahjakas eikä siinä ole mitään ja minusta vaan tuntui, että jotain siinä on. Mutta olihan se helpotus, kun se syy löytyi.”Kaviopaisetta oli etsitty toki jo aikaisemminkin, mutta Ilona kertoo, että hevonen ei ollut reagoinut tutkimuksiin, ei puristukseen, ei vasaralla naputteluun.”Se on niin hankalaa tuollaisen hevosen kanssa, kun se on niin lahjakas ja perusravi on niin hyvää. Ja sitten kun yrität sanoa, että kun se tuolla toisessa kurvissa otti sen yhden huonon askeleen, että miksi te ette nähneet sitä, vaikka minä näin sen kärryistä selvästi”, Ilona sanoo ja pyörittelee päätään.Kun paise löydettiin, hevonen tuotiin Hingunniemeen kengittäjämestari Jukka Kemiläisen käsiin.”Kemiläinen sen aukaisi, kun ei uskallettu itse lähteä kaivamaan kavioluuhun asti. Kaviopaiseitahan tulee ja mullakin on ollut niitä hevosilla useampia, mutta en kuuna päivänä olisi uskaltanut niin isoa reikää tehdä”, Harri Sulku toteaa.”Sen jälkeen on ajettu pohjallisilla. Pikkupelimannin karsinnassa kokeiltiin, ettei panna pohjallisia, mutta Henkka sanoi, että ei se tunnu ihan samanlaiselta. Olisiko siinä joku muistikipu tullut. Ja kun pantiin pohjalliset takaisin, ääni muuttui kellossa.”Caru oli valmis kaatamaan Weikon ja ottamaan ikäluokan komentoonsa. Oulu Expressistä ja Varsakunkusta tuli voitot, Satakunta-ajossa uusitussa lähdössä lähtölaukan jälkeen kakkonen turvanmitan suomenennätyksen tehneen Alarik Huikean takana. Kriteriumissa viimeksi mainittu oli myös parempi, sillä Caru laukkasi kahdesti ja jäi seitsemänneksi.”Että on se jo satatuhatta ehtinyt laukkaamaankin”, Harri Sulku naurahtaa..Nelivuotiskausi toi Carulle silti yli 100 000 euron ansiot. Itsestään selvää tällainen ei kuitenkaan ollut. Kun paise oli avattu, hevonen oli täysin ajamatta neljä kuukautta.”Nelivuotiskeväänä meillä oli erimielisyyttä Ilonan kanssa, että ajetaanko kilpaa. Ilonan mielestä ei olisi ajettu ollenkaan, tai jos ajetaan, niin Varsakunkku syksyllä, ja jos tähtien asento on oikea, niin Kriterium, mutta ei mitään muuta”, Harri Sulku kertoo.”Ja minä kun ajoin sillä ja kengitin sitä, ja varsinkin kun näin sen sivusta, miten helposti se meni, olin eri mieltä. Soitin sitten Pakkasen Tuomakselle ja sanoin, että meillä on tällainen erimielisyys, että kilpaillaanko vai eikö kilpailla, että voitko antaa ulkopuolisen näkemyksen.”Pakkanen tuli Sulkujen kanssa hiitille. Hän ajoi Carulla ja Harri Carun vanhemmalla siskolla Mantellalla, jonka ennätys on 26,6aly.”Oltiin ajettu noin kierroksen verran, kun sanoin Tuomakselle, että ajetaan vähän reippaammin. Ja kun Tuomas laski Carun irti, se hävisi horisonttiin ja jätti Mantellaa kymmeniä metrejä. Kun tulimme radalta pois, Tuomas sanoi Ilonalle, että kyllä tällä voi startata, ihan ketä vastaan vaan.”Hiitin jälkeen Ilonakin myöntyi.”Ajattelin, ettei lähdettäisi liian räväkästi. Koska eihän kapasiteetti hevosesta tauon aikana mihinkään häviä, mutta että tultaisiin varovaisemmin syksyyn. Mutta en minä sitä loppupeleissä kadu, että tultiin silloin keväällä radoille. Paitsi Kriteriumin jälkeen pikkuisen”, Ilona huomauttaa.”Olen niin kilpailuluonteinen, että mietin sitä Kriteriumia varmaan vielä Derbyn jälkeenkin. Kun se on niin ainutkertaista, sitä pääsee kokeilemaan vaan kerran.”.Tänä vuonna Caru on aloittanut kilpailemisen ohella uuden uran siitosoriina.”Jo syksyllä tein päätöksen, että se kantakirjataan ja sitä käytetään siitokseen tänä vuonna. Ja toivoin, että se saisi kasvaa rauhassa ja aikuistua. Se oli talvella vielä pari senttiä takakorkea ja se on poikkeuksellisen poikamainen. Se on kuin teinipoika, ja joutuu kuitenkin kovia kavereita vastaan juoksemaan”, Harri Sulku alustaa.Hän painottaa, että koko kausi aiotaan mennä hevosen ehdoilla.”Kilpaillaan jos se haluaa kilpailla ja ollaan kilpailematta, jos se rasittuu astutushommasta.”Rasittuminen ei ole pelkkää puhetta. Haastatteluhetkellä Carulla on aloitettu jo 79 tammaa, ja astutuskirja suljetaan pian uusilta varauksilta.”Ajattelin, että jonkinlainen ikäluokka tulee, tuollainen 30 olisi ollut tavoite, mutta nyt näyttää, että kysyntää on ollut huomattavasti enemmän kuin mihin on osattu varautua”, Harri Sulku sanoo.Oma osansa suosiossa on hevosen suoritusten lisäksi varmasti hinnoittelulla.”Edulliseen hintaan on kaksi syytä. Olemme saaneet niin paljon hevosista ja hevosurheilusta, että halusimme kantaa oman kortemme kekoon, kun niin paljon on puhuttu ikäluokkien pienuudesta ja kustannusten noususta. Halusimme olla talkoissa mukana”, Harri Sulku perustelee.”Toinen on se, että talkoisiin lähti tukijoina mukaan minun lisäkseni Kultajousi, Wahlstén, kärrynvalmistaja ja muutama muu toimija ja sitä kautta saatiin varsamaksu sponsoroitua edulliseksi. Tammanomistajat ovat ottaneet tämän hyvin vastaan ja nyt joudutaan jopa rajoittamaan tammojen määrää. Työstä käy hyppääminenkin, eikä haluta rasittaa hevosta enemmän kuin on tarpeen.”Tämän vuoden isoin tähtäin on Derby.”Siellä ajamisesta haaveillaan, mutta hevosen terveys ja tilanne ratkaisee sen. Carun terveydentilaa pyritään seuraamaan koko ajan ja sitä myös hierotaan säännöllisesti. Kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta hyppytahti on niin kova, että se todennäköisesti jotenkin näkyy hevosen suorituskyvyssä.”.Ensi vuonna Caru on kuusivuotias ja ikäluokkalähdöt ovat takana. Hyppäys avoimelle tasolle mietityttää, kun vastassa ovat paljon rutinoituneemmat hevoset. Harri Sulku kertoo, että tarkoitus onkin keskittyä siitokseen myös tulevana vuonna.”Jotenkin tuntuu, että jos koittaisi V.G. Voittoa vastaan kilpailla, pitäisi herättää Järvsjöfaks tai Viesker haudasta, jotta sille pystyisi vastaamaan. Vaikka Caru on tehnyt 4- ja 5-vuotiaana häikäiseviä suorituksia, se näyttää ja tuntuu siltä, ettei se vielä ihan täysin ymmärrä, mistä kilpailemisessa on kysymys. Se kokee sen leikkinä”, Sulku pyörittelee.Tavoitteet ovat joka tapauksessa korkealla, sekä kilpailullisesti että siitoksessa. Suomenhevosihmisiltä kun kysyy, totta kai ääneen sanotaan myös sana Kuninkuusravit, mutta ei vielä tänä vuonna. Pikkuhiljaa Carua kuitenkin ajetaan aikuisten hevosten lähtöihin sisään.”Perttusen Tapio sanoi mulle viime vuonna, että jossain kohtaa Harri teet sellaisen homman, että ilmoitat Carun sellaiseen starttiin, missä se jää kolmanneksi tai neljänneksi ja väsyy, niin se on viikon kuluttua vielä 20–30 metriä parempi. Sitten se lentää, kun se kerran tyhjentää itsensä. Siinä loksahtaa jotkut palaset paikalleen ja sitten se on valmis kilpahevonen.”Vielä kilpaileminen on Carulle pelkkää leikkiä, mutta sekin päivä tulee, kun se on valmis..Caruori, syntynyt 18.6.2020Kasvattaja ja omistaja Takter Oy, KuopioValmentaja Harri Sulku, KuopioHoitaja Ilona Sulku, SiilinjärviEnnätys 23,8ake, 24,6ke, voittosumma 122 120 euroaStatistiikka 28: 14–3–2.Marillan linjan menestyjäCarun emälinja on yksi suomenhevosrodun maineikkaimmista. Carun isä, vuonna 2006 syntynyt Camri tunnettiin kilpailu-uralla nopeudesta ja suoritusvarmuudesta. Sen ennätys 19,9 syntyi vuonna 2020, Carun syntymävuonna, Mikkelin Suurmestaruudessa, jossa Camri sijoittui neljänneksi. Saman kisan voiton se nappasi urallaan kahdesti, vuosina 2016 ja 2017.Vaikka loukkaantumiset sävyttivät uraa, kilpaili Camri lähes viimeiseen mahdolliseen päivään asti. Sen ura päättyi tapaninpäivänä 2021 Kuopiossa juostuun kolmanteen sijaan. Kuninkuuskilpaan ori valittiin jokaisena vuonna välillä 2013–2021, mutta vuosina 2017 ja 2020 se joutui jäämään pois. Camri osallistui Kuninkuusraveihin seitsemän kertaa, ja sijoittui kolmesti kokonaistuloksissa kolmanneksi.Heppa-järjestelmä tuntee Camrille 198 jälkeläistä, joista ensimmäiset syntyivät vuonna 2012. Caru on tällä hetkellä Camrin kolmanneksi ansioitunein jälkeläinen. Tuloksissa edellä ovat vielä toistaiseksi Issakan Valo ja Lumettaja.”Camrilla on luonteesta kymppi ja se oli kilpailuaikanaankin mielestäni hienoluonteisin ori, mitä ennen Carua olin nähnyt. Orivalinnassa painoi nimenomaan luonne ja tietysti nopeus”, Harri Sulku perustelee. .Caru on emänsä Multi Tellan 25,6aly, 33 580 euroa neljäs varsa. Kilparadoilla niistä on menestynyt myös Mantella 26,6aly ja 32 417 euroa. Carun jälkeen Multi Tellalla oli tiinehtymisissä epäonnea, mutta viime vuonna se varsoi oriin Valtti (Vaellus). Valtin varsottuaan Multi Tella jäi tyhjäksi, mutta tänä vuonna sitä yritetään jälleen astuttaa Camrilla.Emänemä, vuonna 1995 syntynyt Nasatar jätti 8 varsaa, joista ansioitunein oli mm. Tampereen kuninkuuskilpaan vuonna 2011 osallistunut ja Pariisissa kylmäveriottelun vuonna 2012 voittanut ori Suikun Rilla 22,5aly ja 102 829 euroa, joka on Multi Tellan täysveli. Myös Antsan Oskari 23,8aly 32 755 euroa osoitti lahjakkuutta. Nasattaren tyttäristä Hovin Veeratar on jättänyt muun muassa Tuliveeran 26,0ake ja 36 926 euroa. Se voitti Tammaderbyn 2023.Kolmannen emän Arokatjan 25,3aly ja 42 787 euroa menestynein jälkeläinen oli Matti Vakaa 26,1aly, 20 580 euroa. Arokatja oli emänsä Karinen paras varsa.Tuotteliaan emälinjan helmi on Carun viides emä, joka on muun muassa Hovi-Arin jättänyt Marilla. Sen tytär Marine on jäänyt aikakirjoihin muun muassa Turon, Tinon ja Temen emänä. Turo on rodun merkittävimpiä siitosoreja, jonka menestyneimpiä jälkeläisiä ovat sellaiset kuninkaalliset kuin Jokivarren Kunkku, I.P. Vipotiina ja Saaga S..Valmennusta italialaisopeinCarua treenataan suomenhevoseksi poikkeuksellisen kevyesti.Caru on asunut toukokuun alusta asti Hingunniemen Oriasemalla Ylä-Savon ammattiopistolla. Maisema on kuin hevosmaailman paratiisista kumpuilevine laitumineen. Caru on ainoa paikalla asuva ori, ja sillä on oma pihattolukaali, josta on mahdollisuus päästä myös laitumelle. Viereisessä pihatossa on pari ruunaa sen läheisimpinä kavereina, ja mäen päältä on hyvä tarkastella laiduntavia tammoja. Se on iloinen ja leikkisä, ja ihmiselle hyvin ystävällinen ori.”Tämä Hingunniemi on osoittautunut paratiisiksi hevosille ja ihmisille ja se on sitä myös Carulle. Kun se on tuollainen ’poika varjoisilta kujilta’, niin se saa vihellellä täällä yksinään näille tytöille. Mikäs sen parempaa elämää, ei mikään”, Harri Sulku nauraa.Ilona Sulku asuu Hingunniemessä hevosen kanssa. Hän hoitaa hevosen päivittäisrutiinit ja ajaa pääsääntöisesti sen treenit.”Varsasta asti tähän päivään on sen peruskuntolenkki ollut aivan sama. Keväällä yksivuotiaana se opetettiin ja syksyllä ruvettiin ajamaan. Joskus jouluna nostettiin lenkki kahdeksaan kilometriin ja siitä lähtien se on joka toinen päivä kahdeksan kilometriä”, Ilona kertoo.”Se, mikä on vaihdellut, on vedot, minkä mittaisia ne ovat ja minkä vauhtisia. Vasta tämän vuoden puolella aloitettiin ajamaan hiiteillä pidempää matkaa, siihen asti ajettiin vain mailin matkoja. Eli keskittyminen oli vauhdissa, koska luotin, että suvun perusteella kestävyyspuoli on jo kunnossa. Ja jos jotain haluaa omista hevosista oppia, niin monella se on jäänyt vauhdista kiinni enemmän kuin siitä, että kunto loppuisi kesken.”Carun treenauksessa Ilona Sulku noudattaa Italiasta saamiaan oppeja.”Hiitit ovat tällä aina olleet aika kovavauhtisia, mutta matka on hyvin lyhyt, vain joitain satoja metrejä. Se on myös tuonut hevoseen sellaista, että se spurttaa mielellään itse, eikä sitä tarvitse pyydellä, mutta se myös ymmärtää, että kun veto on ohi, niin sitten rauhoitutaan. Sitä ajetaan hiittikärryistä, ei koskaan mitään raskaita kärryjä tai rekiä.””Siinä mielessä voi sanoa, että treeni on suomenhevoseksi poikkeuksellisen kevyttä. Ja poikkeuksellisen lyhyitä. Mutta sitä monet ihmettelevät, että voiko todella olla, kun se on näin kestävä menemään pitkää matkaa kovaa, he luulevat, että koitan sumuttaa”, Harri nauraa.Siitosoriin hommat ja uudet ajopaikat ovat tänä keväänä muokanneet treeniohjelmaa.”Nyt on ollut vähän stressaavaakin, kun treenipaikat on täysin erilaiset. Täältä ei käydä hiiteillä ollenkaan, ajopaikat on pidemmät, on vetosuoraa ja muuta. On ollut aika taiteenlaji löytää sellainen sopiva treeni, mikä ei kuormita liikaa, mutta kuitenkin tulee liikettä”, Ilona miettii.”Vaikka hyviä hevosia olenkin saanut laittaa, niin ensimmäistä kertaa astuvaa oria. Kun ei niistä aina tiedä, miten hyppääminen rasittaa mitäkin kohtaa ja osaako hevosta lukea sitten oikein. Jos se hyppää kaksi kertaa päivässä, ei siinä ole viitsinyt enää illalla lähteä ajelemaan. Onneksi Waarnan Tessa pitää tässä lähellä vesikävelykonetta, ja olemme siellä käyneet vesikävelemässä.”

Carulle kilpaileminen on leikkiä – karu vain vastustajilleen

Aiheeseen liittyvää