Matkalla huipulle — Green River’s Zack puhkesi kukkaan Kari Lehtosen käsissä

Alkumatkasta kohti Kurikkaa tuuli ravistelee autoa. Määränpään lähestyessä tuuli tyyntyy, mutta tieltä raivatut puut penkoilla kertovat, että edellispäivänä Hannes-myrsky on tehnyt tuhojaan. Kari ja Annamari Lehtosen tilalla sähköt ovat olleet edellisillasta lähtien poikki.Raviradoilla on riehunut joulukuussa Green River’s Zack. Ensin Ponsse Cupin finaalissa Oulussa ruuna intoili keulassa kierroksen 12,5, ja moni uskoi luonnonlakien tulevan lopussa vastaan. Wish Will Win pysyi kuitenkin varmasti takana.Viikkoa myöhemmin vuorossa oli Kyvyt Esiin -divisioonan finaali Vermossa. Nyt alkuvauhti oli rauhallisempaa, ja 12,5-vauhdin aika oli vasta päätöskierroksella. Vaikka vastassa oli kaikki sarjan parhaat hevoset, voittomarginaali Herbie Malibuun kasvoi lähes 20 metriksi.Moni saattoi pelätä lyhyttä, vain viikon starttiväliä kovasta Oulun startista Vermoon, muttei valmentaja Kari Lehtonen.”Sanoin jo etukäteen, että hevonen on Vermossa parempi. Sillä oli vähän turhaa innokkuutta Oulussa, kun oli treenattu jonnin verran, ja se rentoutui, kun sai siellä mennä ja laitettiin Vermoon korvia kiinni. Olemassansa se ei ole mikään ryöhääjä – innostui vaan, kun Hannu (Torvinen) joutui vähän alussa pyytämään”, Kari painottaa.”Hyvä puoli, että se on hirveän hyvä syömään. Se on yksi parhaita puolia hevosessa. Yleensä ei seuraavaan starttiin vaikuta mitään, vaikka on vähän huonolla syönnillä, mutta jos jatkossa pitäisi matsata kovempaa johonkin lähtöön, se ei onnistu. Ajaa pitää kyllä kotona enemmän, ettei liho liikaa.”.Se on niin vauhtikestävä hevonen, että kyllä sillä on hyvät mahdollisuudet kehittyä Suur-Hollola -hevoseksi.Green River’s Zackin valmentaja Kari Lehtonen.Green River’s Zack5-vuotias ruuna, Jontte Boy – Zumurella, Diesel DonStatistiikka 22: 7–3–2, voittosumma 38 990 euroa, ennätys 14,2akeKasvattajat Ari ja Elina Yli-KortesniemiOmistaja Talli Zick ZackiaValmentaja Kari LehtonenHoitaja Heta Huuskola.Voittosumman kasvettua puolessatoista kuukaudessa 28 500 eurolla monella hevosella saattaisi olla edessä tauko, muttei Green River’s Zackilla. Se valmistautuu nyt vieläkin suurempaan kilpailuun, Vermon Winter Bonukseen 25 000 euron ykköspalkinnolla.”Sakella on vasta vähän startteja, ja se menee tosi hyvin hokissa. Sillä on aina takana hokit, ne on sille melkein etu”, Lehtonen perustelee.”Hevonen on hyvässä kunnossa ja terve, ja vaikka vastus kovenee, sarjat ei nouse heti pystyyn. Ja nyt tulee kuukauden tauko, pidempää Sakke ei tässä kohtaa kaipaa.”Winter Bonusta Lehtosilla lähestytään entisillä systeemeillä.”Ei treenaamalla treenata, mutta ajetaan kuitenkin jonkunmoista treeniä. Nyt se on ollut helpommalla, ja kiristetään kohti karsintaa. Sillä systeemillä meillä aina mennään. Jotkut ajaa kovaa ja helpottaa starttia kohti, mutta meillä ollut silleen jo pitkään, että ajetaan ennen starttia reippaita treenejä.”Taukoa ei välttämättä ole luvassa Winter Bonuksen jälkeenkään.”Jos sen pystyisi voittamaan, niin sarjat nousee aika paljon, mutten usko, että se hirveästi tekee tälle hevoselle. Kannattaisikin varmaan ajaa talvella vähän kilpaa, sitten voi pitää taukoa kun tulee huonot kelit. Silloin on loukkaantumisriskikin.”Katseita kohdistetaan myös Ruotsin puolelle.”Noilla vauhdeilla pystyy ajamaan Uumajassakin kilpaa, ne on ehkä sille helpompia lähtöjä kuin Suomen pronssidivarit. Meidän tallissa ei toisaalta ole tällä hetkellä yhtään hevosta, joka sille pärjää, vaikka Capriccio d’Amore on pronssidivisioonassa ja mennyt kesällä 12:ta.”Jatkossa Green River’s Zackista on lupa odottaa paljon.”Se on niin vauhtikestävä hevonen, että kyllä sillä on hyvät mahdollisuudet kehittyä Suur-Hollola-hevoseksi. Uskon, että se menee täyttä matkaa 12:ta ensi kesänä, sen puolesta pystyy jo kokeileen. Se kehittyy vielä paljon, siitä ei ole otettu hirveästi irti ja se menee noin vähillä starteillakin noin kovaa, siinä on tosi paljon kehitysvaraa”, Kari Lehtonen kokee..Täytyy olla rehellinen ja myöntää, etten osannut odottaa Green River’s Zackista näin hyvää hevosta.Ensimmäinen valmentaja Tommi Ala-Nikkola.Ennen Lehtosta Green River’s Zackilla on ollut kaksi muutakin valmentajaa. Tommi Ala-Nikkola tuli tarinaan mukaan jo ennen kuin hevonen oli edes syntynyt.”Kokosin sen emään Zumurellaan kimpan, jossa olin itsekin mukana”, hän alustaa.Se oli hyvä kilpahevonen: tienasi 31 356 euroa ja juoksi ennätyksen 14,4ake. Kilpaura päättyi 6-vuotiaana hankosidevammaan.”Sitten oli edessä tilanne, mitä tamman kanssa tehdään. Asiallisen sukuinen hyvä, nuori hevonen”, Tommi muistelee.”Onneksi sille löytyi porukasta ottajat: Yli-Kortesniemen Ari ja Elina. Oltiin koko porukka iloisia, kun tamma sai hyvän paikan ja mahdollisuuden jalostuksen puolella.”Ala-Nikkola oli niin iloinen, että teetti siitä itselleen heti tilausvarsan. The Bosses Lindyn tytär Green River’s Inez kilpaili ja voitti vain kerran, ennen kuin ura päättyi hankosidevammaan.”Se oli lahjakas, mutta vähän hankala luonteeltaan ja siksi tapaturma-altis. Olisiko se vaikuttanut tamman loukkaantumiseenkin”, Tommi Ala-Nikkola pohtii.Seuraavana syntyi Jontte Boysta Green River’s Zack. Siihen Tommi ei lähtenyt mukaan, kun kasvattajat alkoivat koota pikkuvarsana sen ympärille porukkaa.”Treenarina olen pyrkinyt pitämään mahdollisimman vähän omia hevosia, ja minulla oli ennestään isosisko. Ja porukka tuli äkkiä muutenkin täyteen.”Opetukseen ja valmennukseen Ala-Nikkola otti kuitenkin Green River’s Zackin mielellään, kun sitä hänelle tarjottiin.”Se tuli Larva-Jussilasta hienona ja hyvin syötettynä niin kuin varsat Takanevan Riikalta aina. Iso, raamikas ja kiltti varsa, osasi heti juosta ja hallitsi liikkeensä. Helppo varsa opettaa”, Ala-Nikkola kuvailee.Seuraava talvikin sujui ongelmitta, mutta kun Ala-Nikkola pienensi sen jälkeen toimintaansa, hän oli valmis luopumaan Green River’s Zackista.”Siinä kohtaa se tuntui mun mielestä ihan tavalliselta varsalta – ei mitään moittimista, mutten osannut siitä superlatiiveja sanoa. Siskostakin oli vielä vähän huonot kokemukset”, hän perustelee ratkaisuaan.”Täytyy olla rehellinen ja myöntää, etten osannut odottaa Green River’s Zackista näin hyvää hevosta. Nyt se on näyttänyt loistavaa vauhtikestävyyttä ja todellisia huippuhevosen otteita. Laji on sellainen, että kahta vuotta eteenpäin ei voi asioita nähdä, ja sehän on vaan positiivista.”.Seuraavaksi vastuun valmennuksesta saivat 2-vuotissyksyllä Timo ja Pekka Salmela. Timo ajoi ensi töikseen Green River’s Zackilla 24-aikaisen koelähdön.”Meinattiin, että pääsee jyvälle. Hevonen vaikutti heti hyvältä. Ravi oli helppoa ja hevonen kaikin puolin hyvänluontoinen”, Salmela kuvailee.Neljästä ensimmäisestä startistaan ruuna voitti seuraavana kesänä kaikki kolme laukatonta. Mikkelin Nuorten Sarjassa taakse jäi tulevia ikäluokkamenestyjiä: Derby-finalisti Shaqir ja Villinmiehen Tammakilvan kolmonen Kylie Hoss.”Menestyksestä ikäluokkalähdöissä eläteltiin toiveita silloin mekin, mutta sitä ei tullut. Homma oli vielä vähän sellaista hakemista. Iso hevonen, vähän raskaskin. Vaikka se meni hyvinkin, se ei vaan ollut vielä valmis. Tuntui, että se vaan juoksenteli”, Timo kuvailee.Kriterium-karsinnassa Green River’s Zack taipui kuolemanpaikalta. 3-vuotiskausi päättyi Kouvolassa Com Rolfin voittamaan tasokkaaseen divisioonafinaaliin, josta tuloksena oli viides sija ja vamma takajalkaan.”Talvi meni sitä parannellessa. Haluttiin, että jalka tulee varmasti kuntoon.”4-vuotiskausi alkoi Ilkka–Pohjolainen-ajosta, jossa sekä karsintaan että finaaliin tuli laukka. Sen jälkeen Green River’s Zack muutti Kari Lehtosen talliin.”Omistajat halusivat sen lähemmäksi, että pääsevät sitä kattomaan, se oli ihan ymmärrettävää”, Timo Salmela kuittaa.”Sanoin jo silloin Rikulle (Lehtonen), että kun hevonen rupeaa oikein juoksemaan, se varmasti pärjää. Sitä osasi odottaa, kun ikää tulee lisää, mutta oikeita asioita on miehetkin tehneet, kun on näin hyvin mennyt. Kilojakin on saatu pois, meillä se oli vähän turhan painava.”.Kari Lehtonen vahvistaa hevosen tulleen Salmelasta ”älyttömän hienossa” kunnossa. Ennen sitä hän tutustui siihen katsomalla vanhoja juoksuja tallenteina.”Heti näki, että se on hyvännäköinen hevonen menemään, vaikka joissain starteissa ei ravannut niin hyvin kuin olisi pitänyt.”Ensi kosketus vahvisti kyseessä olevan oikea hevonen.”Se oli heti hyvän tuntuinen, kun ensin minä ja sitten Riku käytiin ajamassa, että ihme olisi ollut, jos ei olisi ruvennut pärjäämään. Iloinen ja halukas menemään. Välillä se voi joskus painaa ohjille vähän liikaakin, mutta järkevä hevonen se on kuitenkin. Miellyttävän luontoinen ja huomioi ihmisen”, valmentaja kuvailee.”Melko ravivarmakin se on. Ravitekniikka on isoksi hevoseksi hyvä, eikä juokseminen ole raskasta. Niin leveä se on, että meidän piti muuttaa apuaisoja ulkopuolelle, kun ei tahtonut mahtua väliin.”Vaikka hämmästyttävän hyviä tuloksia alkoi tulla alta puolessa vuodessa, mitään ihmeellistä muutosta Lehtonen ei usko valmennuksessa tapahtuneen.”Vähän aikaa se sai aika kovaa treeniä, yritettiin soveltaa mitä treeniä voi ajaa. Ensin ajettiin pehmeässä, mutta se ei oikein sopinut. Sitten on ajettu erilaisia vetoja ja monenlaista treeniä.”Tulosten parantumisen hän uskoo perustuvan juuri treenin monimuotoisuuteen.”Erilaiset systeemit tuo lihasta ja voimaa eri paikkoihin, ja kokonaisuus tulee yhtäkkiä kuntoon. Vauhtikestävyyttä, vauhtia ja itseluottamusta on tullut lisää, ja menossa on uudenlaista sykettä. Kun vielä valmisteluja startteihin on ajettu eri systeemillä, hevonen saa nyt jotenkin enemmän itsestään irti.”.Osansa on tehnyt aikakin.”Terveys on nyt hyvä, iso hevonen on valmis. Se on vaatinut pitkän tien, Jo 3-vuotiaana sanoin, että se menee täyden matkan koska vaan 14:ää, mutta palaset ei vaan olleet kohdallaan. Nyt se menee sitä vauhtia ihan pintakaasulla”, osaomistaja Samppa Vähäkuopus kehuu.Hänen lähti vaimonsa kanssa mukaan, kumpikin omin osuuksin, kun Elina Yli-Kortesniemi kasvattajapariskunnasta alkoi kerätä kesävarsan ympärille syksyllä porukkaa. Sampan vaimo oli Elinan tuttuja.”Emä oli jonkunmoinen, ja Jonnyllä (Länsimäki) tai jollain oli jontteboylainen, joka oli varhaiskypsä ja meni hienosti. Olin kuullut muutenkin jontteboylaisista hyvää”, Vähäkuopus perustelee.Hän on ollut omistajista eniten hevosen kanssa tekemisissä ja seurannut sitä lähietäisyydeltä koko matkan ajan. Ja ajellutkin sillä silloin tällöin.”Kun se tuli 2-vuotiaana laitumelta Salojensaarten talliin ennen Salmeloille menoa, se oli laitumen jälkeen tosi lihavassa kunnossa. Kerkesin sen muutaman kerran valjastaa, ja nätisti se tiellä hölkki”, Samppa muistelee.”Sitten kävin yhden reissun radalla ja ajoin pari kierrosta oikein päin. Viimeisen puolikkaan annoin merkkiä, että nyt saisi mennä. Vilkaisin kelloa, että ei tää ihan susi olekaan – isoksi hevoseksi liikkui sitten niin helposti ja lujaa.”Omistajat antavat kiitoksen menestyksestä edellisillekin valmentajille.”Hevonen on saanut sen, mitä nykypäivän varsat vaatii. Säännöllinen ajo – Tommi tietää mitä tekee, Salmelat tietää mitä tekee, ja siellä on ollut hyvät paikat. Ne menestyy, joilla on paikat kunnossa”, Samppa Vähäkuopus näkee.”Kyllä tää polku on kokonaisuutena mennyt oikein. Ainahan jossitella jotain voi, yksittäisiä laukkoja sun muuta, mutta nyt hevonen näyttää sen mitä sen on oletettu ja toivottu olevan. Hyvä hevonen juoksee rahansa ennemmin tai myöhemmin, ja hyviä lähtöjä löytyy tällaisellekin 4-vuotiaalle. Lehtoset on matsanneet hevosen hyvin.”.Lehtosen tallissa vastuu Green River’s Zackin ajamisesta lankesi pitkälti Rikulle. Lahjat paljastuivat nopeasti.”Kaikki oli sille heti niin helppoa. Se oli muutenkin valmiiksi niin hyvässä kunnossa, ei tarvinnut muuta kuin päästä meidän systeemiin sisään, niin se on nostanut tasoaan. Se menee helposti tosi kovaa”, Riku kuvailee.”Paljon liikettä iso hevonen vaatii, starttiviikolla varsinkin, ja muutenkin liikutetaan paljon. Ihan perushölkkää, niin se pysyy notkeana ja terveenä, liike on se lääke. Neljä kertaa viikossa yleensä ajetaan. Jos on viikon starttiväli, niin hölkitään vaan, sitten jos on pitkä starttiväli niin matsataan ja ajetaan viikollakin reippaammin.”Tärkeä lenkki tiimissä on hevosen hoitaja Heta Huuskola. Hän on yksi Suomen voitokkaimpia monté-ohjastajia, mutta vielä ei Green River’s Zackilla ole montéa ajettu.”Kotona olen kyllä muutaman kerran ratsastanut, ja sekin homma tuntuu luontuvan. Ensimmäisellä kerrallakaan se ei ihmetellyt yhtään vaan oli kuin luotu siihen. Kiva olisi joskus montéa testata, mutta omistajat päättää”, Heta juttelee..Green River’s Zack sinetöi ennätysvuodenKari Lehtosen talli ajoi vuonna 2025 selvästi enemmän voittoja ja rahaa kuin koskaan ennen.Ennätysvuoden Lehtonen näkee monen asian summana. ”Ensinnäkin hevoset oli kunnossa koko vuoden. Pieniä viruksia tietysti aina käy, mutta pärjättiin tasaisesti koko vuosi eikä missään kohtaa tullut notkahduksia”, hän aloittaa.Vaikka Green River’s Zack huipensi vuoden joulukuussa kahteen suureen voittoon, menestys ei ollut yhden tai kahden hevosen varassa. ”Nuoret hevoset onnistui, ja vanhemmissa oli monta tosi hyvää hevosta sarjoihinsa. Niitä onnistuttiin matsaamaan isompiin lähtöihin, ja 75-voittojakin tuli enemmän kuin koskaan. Uumajassa ei käyty niin paljon kuin ennen, kun hevoset riitti hyvin 75-lähdöissäkin, mutta tammikuun lopulla tai viimeistään helmikuussa sinne taas mennään.”.Me yritetään etsiä meille ja meidän systeemiin sopivia hevosia, joille on hyvin lähtöjä tarjolla.Kari Lehtonen.Menestys vaatii tietysti hyviä hevosia – ja hyviä hevosenomistajia.”Porukkahevosia on ostettu iät ajat, pitkäaikaisimmat omistajat jo 20–25 vuoden takaa. He ovat myös realisteja ja ymmärtävät, ettei jossain kohtaa ikä ja sarjat tulee vastaan. Hyviä hevosia on vaikea saada talliin, jos täytyy pitää myös riittämättömiä.” ”Me yritetään etsiä meille ja meidän systeemiin sopivia hevosia, joille on hyvin lähtöjä tarjolla. Kun siinä on onnistuttu, on tullut muitakin hyviä hevosia talliin. Se on positiivinen kierre.”Alkutalvesta moni on manannut haastavia valmennusolosuhteita, mutta Kari Lehtosella ei ole niistä valittamista.”Meillä on ollut koko ajan paikat tosi hyvässä kunnossa. Me pidetään niistä tosi paljon huolta, viime yönäkin piikitettiin suoraa ja rataa. Kun on omat paikat eikä tarvitse ajaa yleisillä teillä, niitä on hyvä pitää kunnossa. Töitä saa tehdä, mutta kun alustat on hyvät, hevoset pysyy terveinä.””Sorantoimittajalle on aina tarvittaessa kuuma linja. Kuukausi sitten ajettiin viimeksi hiekkaa”, Annamari Lehtonen lisää.Viime kesänä Lehtosille valmistui oma harjoitusrata.”Pehmeä suora meillä oli ennestäänkin, mutta nyt kun on rata lähempänä omilla mailla, sitä on helppo pitää kunnossa. Koskaan ei käydä Seinäjoella hiitillä. Varsatkin tulee suoraan starttiin ilman että niitä käydään raviradalla kokeilemassa. Se vie aina päivän, kun pari tuntia menee jo matkoihin”, Lehtonen huomauttaa.Valmennukseen oma rata ei aiheuttanut suurta muutosta.”Rasitukseltaan systeemi pysyi pääpiirteissään samana. Systeemiä ei kannata muuttaa, jos treeni puree.”.Korvenojalainen sukuGreen River’s Zackin suku vilisee yhteyksiä Tuomas Korvenojaan.Green River’s Zackin isä Jontte Boy oli kaikkien aikojen parhaita Suomessa syntyneitä kolmevuotiaita. Se pitää edelleen hallussaan kolmevuotiaiden orien ja ruunien SE-aikaa 11,5a.Tuomas Korvenojan valmentamana se voitti muun muassa Gran Premio Orsi Mangellin, Kriteriumin, Kolmevuotiaiden Euroopan mestaruuden ja Solvallan Kolmevuotiseliitin.Yhdistelmää Love You – Andover Hall edustanut ori sai – etenkin Suomessa syntyneeksi – hyvän mahdollisuuden siitoksessa ja on käyttänyt sen vähintäänkin asiallisesti.Villinmiehen Tammakilpailun voittaja Marier Mili 10,5a ja Kasvattajakruunun ja Kymenlaaksoajon ykkönen Shackhills Gambler 12,6ake (3) ovat terävin kärki. Ennätykseltään nopein on Rock Vice, joka Tuomas Korvenojalla meni 10,3a (4)..Kuukauden hevosen suomalainen suku sai alkunsa, kun veljeksien Martti ja Tuomas Korvenojan Sunshine-Talli osti kilpahevoseksi vuonna 1980 Ruotsissa syntyneen tamman Racy 14,6a. Se nousi Suomen tammaparhaimmistoon, voitti muun muassa Helsinki-ajon ja oli toinen Tammavaltikassa.Racy onnistui myös siitostammana. Tuomas Korvenoja voitti sen jälkeläisistä Venice Beachilla 14,6ake (4) Kriteriumin ja Sixteenillä 14,8a (4) Kasvattajakruunun. Ruotsissa syntynyt Alv Alvson 12,6a menestyi hyvin Norjassa ja keräsi 1,2 miljoonaa Norjan kruunua.Korvenojan kasvattama Racyn tytär Zumurrud 14,4a on Green River’s Zackin emänemä. Sen isä Ride The Night 13,8a (3) voitti Korvenojalla muun muassa Kolmevuotiaiden Euroopan mestaruuden ja E3:n edeltäjän Färjestads Europeiska Treåringsprisin.Zumurrud jätti Green River’s Zackin emän Zumurellan 14,4ake (4) lisäksi muun muassa Zumumanin 12,2a ja Zumu de la Vegan 12,3a.Zumurella oli Kasvattajakruunun kolmonen ja on tehnyt nurmolaisille Elina ja Ari Kortesniemelle neljä varsaa.Vanhimman Green River’s Inezin 20,0ake (3) kilpaura jäi yhteen stattiin. Green River’s Zack on toiseksi vanhin ja radoille seuraavaksi odotellaan nelivuotiasta Green River’s Fizzia (Zola Boko) ja kaksivuotiasta Green River Suzia (Jontte Boy). Nyt Zumurella kantaa Maharajahin pojasta Antilopista 14,5a.

Matkalla huipulle — Green River’s Zack puhkesi kukkaan Kari Lehtosen käsissä

Aiheeseen liittyvää