Vaaleanrautias liinahtava ori kuopaisee maata, numero viiden kokoinen kenkä tekee maahan syvän jäljen. Vonkari näyttää tarhoistaan toljottaville tallitovereille, kuka on paikan kuningas.Tämän ori tekee selkeästi ilmoitusluontoisena asiana, sen silmistä ei erotu pienintäkään pahuutta. Ei edes kunnon uhoa, korkeintaan ilkikurisuutta. Vonkarin omistaja-valmentaja Juha Lindroosilla on näennäisesti työtä pitää ori hanskoissaan, mutta vain näennäisesti. Missään kohtaa sivustakatsojalle ei tule ajatusta, että missähän Vonkari kohta viipottaa ilman taluttajaa. Parivaljakosta paistaa keskinäinen kunnioitus ja luottamus.”Kasvatustapani on ollut sellainen, että Vonkari saa tuoda orimaisuuttaan esiin”, Lindroos korostaa. ”Se tuntee olonsa turvalliseksi ja uskaltaa tuoda sitä puolta tuossa esiin. Kyllä sitten, kun sitä ottaa kunnolla kiinni, se ymmärtää, että nyt pitää ryhdistäytyä.”Kun kaverit on Vonkarin mielestä komennettu ojennukseen, se ampuaa hamuamaan tienvarren ruohoa ylähuuli pitkällään.”Tämä on hauska ja vähän vekkuli hevonen. Se osaa hämätäkin miestä, että pääsee tekemään, mitä haluaa ja eniten se tarkoittaa syömistä. Kyllä minä tykkään, että hevonen saa olla oma itsensä.”.Vonkari syntyi yhdeksän vuotta sitten Salon Perniön Ylönkylään, samaan talliin, jota se edelleen asuttaa. Talli on kuitenkin tässä välissä vaihtanut omistajaa ja niin on myös Vonkari. Orin kasvattaja on edesmennyt ammattivalmentaja Veikko Kopola. ”Veikko rakensi tämän tallin vuonna 1989”, hydrauliikkasylinterin kokoojana siviilityötään tekevä Juha Lindroos kertoo. ”Hänestä jätti aika vuonna 2018 ja nykyinen omistaja on eläinlääkäri Minna Hakala.”Vonkari on Lindroosin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa hevonen.”Kaiken takana minullakin oli nainen, tapasin hevosnaisen ja siitä tämä harrastus lähti. Sitä ennen en juurikaan hevosista ymmärtänyt, mutta aina olen arvostanut niiden kauneutta. Olen tykännyt valokuvata niitä.”Silloisen kumppaninsa kautta Lindroos tutustui Veikko Kopolaan.”Syksyllä 2016 aloin ajella Veikon kanssa hevosia, kolme–neljä hevosta päivittäin.”Hevoskuume on siitä merkillinen tauti, että sitä levittävä hevoskärpänen voi iskeä uhriinsa kaikkina vuodenaikoina.”Jäin ihan koukkuun tähän hommaan ja sitten jo saman vuoden joulukuussa tuli mieleen, että ehkäpä minäkin voisin ostaa jostain oman hevosen.”Lindroos oli ajanut Kopolassa pääasiassa lämminverisillä ja sellaisen hankinta oli päällimmäisenä mielessä. Vonkarin hän oli nähnyt ensimmäisen kerran, kun ori oli yksivuotias.”Se oli toisen kanssa tuossa tarhassa, kun tulin tänne kameran kanssa ja katsoin, että onpa pöljän näköinen varsa. Se oli jo tuollainen paksutukkainen, mutta harja oli pystyssä kuin punkkarin hiukset. Oli se hassun näköinen kaveri.”.Katsoin, että onpa pöljän näköinen varsa.. Vonkarin ollessa kaksivuotias, alkoi Kopola miettiä sen myymistä. Valmennettavia tarjottiin, mutta tallissa oli paljon omia hevosia, Vonkari niistä ainoa suomenhevonen.”Suomenhevonen vaatii tietysti paljon lämminveristä enemmän aikaa ja siksi Veikko varmaan ajatteli siitä luopumista. Tulin ottamaan siitä myyntikuvia, mutta kun rupesin kotona käsittelemään niitä, jotain napsahti päässäni.”Lindroos ei toimittanutkaan Kopolalle myyntikuvia vaan ehdotuksen.”Ajeltiin siinä hevosia peräkkäin, Veikko Suvi-Millalla edellä, minä Vonkarilla perässä. Huikkasin Veikolle, että mitä jos minä ostaisinkin tämän. Seurasi hetken syvä hiljaisuus. Sitten Veikko kääntyi meihin päin ja sanoi, että se kuulostaa hyvältä idealta.”Hintaneuvottelut johtivat tulokseen.”Ei tämä ihan halvin ollut, mutta suku, ulkonäkö ja liikkeet ovat hienot. Ei sellaista pidä ihan halvalla myydäkään.”. Juha Lindroos lähti viemään Vonkaria eteenpäin Veikko Kopolalta saamillaan opeilla.”Veikko oli kaikin puolin hieno mies ja tosi mahtava hevosmies”, Lindroos kuvailee. ”Sellainen maltti ja rauhallisuus hevosten kanssa oli tärkeä oppi häneltä. Anna hevosen itse löytää vauhtinsa, on ollut minulle ihan se tärkein hänen sanomistaan.” Kolmevuotias Vonkari valmentautui paljon vuotta vanhemman tamman, Tähden Hulinan, kanssa.”Vonkari oli ihan rakastunut siihen”Rakastuminen oli niin voimallista, että nelivuotiaana Vonkari ei koelähdössä tahtonut jättää tunteittensa kohdetta. Ikävä kyllä tamman vauhtia hidasti pari laukkaa ja sen menoa vahtinut Vonkarikin jäi 57,6-tulokseen, mikä ei riittänyt läpäisyyn. Tästä parin viikon päästä ori hankki kilpailuluvan 46.6-kyydillä. Nelivuotiskauden viisi starttia toivat 38,1ke-ennätyksen ja 200 euroa rahaa.”Se keskittyi vielä enemmän toisten tekemisten seurailuun kuin kilpaa juoksemiseen.”Jotkut päätyvät tässä kohtaa orin ruunaamiseen, mutta Vonkarin miehuus ei ole ollut koskaan uhattuna.”Veikko sanoi, että todennäköisesti se ruunana keskittyisi paremmin, mutta ei hän silti mitenkään suositellut sitä. Veikko oli kuitenkin enemmän orimies.”Itse asiassa Vonkarissa ei tuossa vaiheessa vielä juuri ollut varsinaista orimaisuutta.”Se oli silloin enemmän ruunamainen,”Vonkari tarhasi viisivuotiaaksi vuotta vanhemman Papan Prätkän kanssa.”Vanhempi oli päällikkö, niin sen takia tuo varmaan pysyi niin ruunamaisena.”Kun kevät koitti Vonkarille viisivuotiaana, sen mitta täyttyi. ”Se päätti, ettei ole enää kakkosmies. Onneksi olin paikalla, kun se hyökkäsi vanhemman kimppuun ja yritti tosissaan purra. Huidoin niiden välissä kymmenen minuuttia ja sitten Vonkari rauhoittui. Vein sen pois ja sen jälkeen se on tarhannut aina yksin.”. Viisivuotiskaudella Vonkari alkoi löytää vauhtiakin huomattavasti lisää. Vuoden ainoa voitto siirsi sen samalla tähtijuoksijaluokkaan ajalla 29,9ke.”Laukkoja tuli ja keskityin ajamaan sillä ennen kaikkea puhtaita suorituksia. Voittokin oli täpärällä, kun se laukkasi juuri maaliviivan kohdilla. Tuomaristo tutki sitä kymmenen minuuttia, tai ainakin se aika tuntui niin pitkältä, mutta hyväksyi juoksun.” Kuusivuotiskauden lopulla raviurheilun ystävät saivat alkaa tutustua siihen Vonkariin, jona se tänä päivänä tunnetaan. Kolmen voiton putki loppusyksystä osoitti, mitä tuleman pitää. Omalta osaltaan tulevaisuuteen kurkotti myös, kun Santtu Raitala istahti ensimmäistä kertaa ohjastajan pukille aivan vuoden lopussa. Juha Lindroos oli siihen asti ajanut kaikki Vonkarin kilpailut.. Seitsemänvuotiskausi oli Vonkarilta melkoista ilotulitusta. Kauteen valmistauduttiin huolellisella pohjatyöllä.”Veikon oppeja tämäkin, että treenitauko on vähintään neljä kuukautta”, Juha Lindroos pohjustaa. ”Siitä kolme kuukautta on voimanajoa ja kuukausi herkistelyä.”Vastuskärryillä kävely on Vonkarin tapa hankkia voimaa. ”Vastusta käytetään intervallityyppisesti. Lähdetään ihan kymmenestä barista ja kunnon noustessa siirrytään asteittain kovempiin vastuksiin. Ihan maksimi on lopulta 50. Paljon mennään myös mäkiä.”Valmennusreissulle lähdetään ajan kanssa.”Alkuaikoina lenkeillä meni kaksi tuntia, mutta viime talvena neljäkin tuntia. Se on hyvä kävelijä ja lenkki oli pisimmillään karvan auki 30 kilometriä. Tietysti kun se on juoksija, sillä menee välillä hermot pelkkään kävelyyn ja silloin annan sen mennä sellaista hallittua hölkkää.”Herkistelyssä siirrytään vastuskärryistä kevyempiin valmennuskärryihin ja aletaan ajaa myös juosten.”Ajan joka toinen päivä sellaisia 500–800 metrin vetoja alkuun kaksi ja lisään hiljalleen viiteen. Muuten mennään edelleenkin pääasiassa käyntiä. Minulla on GPS, sen hankin, kun eihän minulla alkuun ollut minkäänlaista pers’tuntumaa. Vauhdit ovat siinä 1.50 tuntumassa.”Joskus Vonkari saattaa talvitreenin jäljiltä tehdä yhden ratahiitin tai käydä kerran harjoitusraveissa ennen ensimmäistä starttia, mutta ei välttämättä joka vuosi.. Seitsemänvuotiaana Vonkari tosiaan lähti nostamaan huimasti tasoaan ja sitä se on jatkanut siitä lähtien. Seitsemänvuotiskauden kylmät numerot kertovat mistä oli kyse: 15 starttia, joista kymmenen voittoa ja neljä kakkosta. Viime vuonna, kahdeksanvuotiaana, Vonkari siirtyi valiojuoksijaksi. Sen ennätys on 22,8a, mutta kausi sisälsi vain kahdeksan starttia, joista puolet ykkösiä.”Oli kuiva kesä ja melkein kaikki paikat meni tosi koviksi. Ja siellä missä oli pehmeää, se oli sellaista hienoa pitämätöntä pohjaa. En osannut tarpeeksi huomioida sitä, vaikka yritin ja hevonen vaivaantui. Kausi piti jättää kesken. Alustat pitää olla treenikunnossa.”Tämän vuoden Vonkari on jälleen aloittanut voitokkaasti. Juha Lindroosin ajaman avausstartin viidennen sijan jälkeen toukokuu toi kaksi komeaa Santtu Raitalan ohjastamaa voittoa. Erityisen hieno oli viimeisin, Vermon pronssidivisioonakarsinnan ykkönen. Vonkari ja Hissun Feeniks menivät koko matkan rinnakkain kovaa tempoa. Vonkarin voittoaika 23,7ake on kovaa luokkaa.”Hissun Feeniks oli kyllä hurja siinä rinnalla, se oli jätkiltä aikamoinen kilpailu. Kyllä kun kuulin ensimmäisen kierroksen väliajan, ajattelin, että mahtaakohan ne loppuun asti tuota jaksaa.”. Nyt kilpailukaudella Vonkarin valmentautumisen kivijalkana on edelleen kävely.”Aina startin jälkeen se saa neljä vapaapäivää”, Lindroos kertoo. ”Sen jälkeen kävellään kahdesta kahteen ja puoleen tuntiin oikein rentoa kävelyä. Se syö puoli metsää lenkin aikana. Sitten joka toinen päivä kävelyä ja kaksi–kolme rennohkoa vetoa 1.40–1.50 vauhdilla.”Kesällä pääasiallinen valmennuspaikka on 3,3 kilometrin lenkki, jota Lindroos pitää lanalla kunnossa, talvella ajomaastoja löytyy 20 kilometriä.”Tämä on tosi hevosystävällistä seutua ja naapurustoa voi vain kiittää.”. Juha Lindroos kävi Ypäjän Hevosopiston kengityskoulutuksen ja hoitaa itse Vonkarin kengityksen.”Tein jonkun verran vieraskengityksiäkin, mutta selkä ei kestänyt ja nyt kengitän vain Vonkaria”, hän kertoo. ”Se on käytännöllistä, kun pystyy itse tekemään balanssimuutoksetkin.”Vonkari juoksee rautakengillä ja sillä on pienet hokit takana kesälläkin.”Etupäätä on kevennetty, sillä oli siellä putsit, mutta nekin on jo jätetty pois. Varmaan joskus edessä päästään alumiineihin ja jossakin vaiheessa sieltä kengätkin pois, mutta sinne on vielä matkaa. Sitä päivää ei ehkä tule, että takaakin otettaisiin kengät pois. Se ei taitaisi saada niin tarpeeksi pitoa.”Kilpavarustus orilla on hyvin perinteinen, jaloissa polvi- ja takasäärisuojat, päävehkeissä puolilaput ja kitaraudallinen obersekki.”Joskus piti pitää murphy-lappua ulkopuolella, kun se viisivuotiaana alkoi tallikurveissa puskea ulospäin. Se jäi siltä seitsemänvuotiaana ja lapunkin pystyi jättämään pois.”.Vonkari on erinomainen syömään, se saa heinän lisäksi kahdesti päivässä puoli litraa täysrehua.”Sinne laitan sekaan aina kourallisen kauraa namiksi. Mash-velliä se juo lepopäivinä kerran päivässä 20 litraa. Treenipäivinä se saa sitä kaksi kertaa päivässä, yhteensä 30 litraa ja kilpailupäivinä kolme kertaa päivässä, yhteensä 50–60 litraa. Siinä on elektrolyyttejäkin ja laitan mukaan myös kalanmaksaöljyä.” Jalkojen huollossa Lindroos itse käyttää myös laseria, lihashuollosta vastaa Emilia Frisk.”Kilpailujen välissä hän voi käydä muutenkin, mutta aina päivää ennen starttia hän käy Vonkarin läpi.”Seuraavaksi Vonkari juoksee lauantaina Killerjärvellä ja sitten Jokimaan divisioonafinaalissa. Pitempikin tähtäin on olemassa, mutta sinne edetään maltilla.”Tällainen on tietenkin uskon asia, mutta kyllä uskon, terveenä pysyessään Vonkari voi nousta ihan tuonne ykkössarjoihin asti.”Orihevosella sinne nousu tarkoittaa Suomessa samalla lähes väistämättä pyrkimistä mukaan rodun pääkilpailuun.”Eikö kuninkuusravit ole kaikkien suomenhevosihmisten haave ja unelma. Liikaa sillä ei viitsi fantasioida, mutta olisihan se aika mahdottoman kova juttu, jos sinne Vonkarin kanssa joskus päästäisiin.”Juha Lindroosin aiemmat harrastukset moottoripyöräily ja valokuvaus ovat Vonkarin myötä hiipuneet.”Prätkä on seissyt varastossa jo viisi vuotta ja harvoin tulee kameraankaan tartuttua. Vaikka on vain yksi hevonen, niin kyllä kaikki muu elämä on jäänyt, kun on tämä Vonkari. Mutta eikö se näin tässä lajissa kuulu mennäkin.”Harrastuksiinkin taitaa päteä vanha sanonta ”ei se määrä vaan laatu” ja Vonkarissa on laatua riittämiin..SUOMENENNÄTYSTAMMAN POIKAVonkarin isä on tänä vuonna 27-vuotiaana kuollut periyttäjäori Sipori. Sen parhaiten menestyneet jälkeläiset ovat tammoja, ravikuningatar Suven Sametti 21,4a ja Nordic Queen Hetviina 21,9a, mutta toki erinomaisia orejakin löytyy.Säihkeen Säpinä 21,2a, Hepori 22,4a, V.G. Vipori 21,9a, Dominik 21,0a ja Kupori 21,7a ovat jo vieneet Siporin isälinjaa eteenpäin ja myös Vonkari pyrkii nyt tähän joukkoon. Sillä siemennettiin ensimmäinen tamma viime torstaina Kylämäen Hevostilalla.. Emä, Apassin tytär Passin Liina 25,7a oli varhaislahjakas kilpahevonen, se meni jo kolmevuotiaana 36,8a. Tamman huippuhetket osuivat nelivuotiskauteen, jolloin se otti molemmat uransa ykköset. Ne tulivat Satakunta-ajon karsinnassa ja finaalissa. Voitto tuli huippuajalla 26,9ke, joka on edelleen nelivuotiaiden tammojen täyden matkan volttilähetyksen Suomen ennätys. Passin Liinan viidestä kilpailuikäisestä jälkeläisestä ovat startanneet myös Vonkarin täysveljet Sipras 27,5ke ja Sipilä 31,4ke. Tamman nuorin jälkeläinen on kaksivuotias tamma Belina, jonka isä on Tähen Toivomus. Viime vuonna tamma loi Provinssista ja uusittiin samalla orilla, mutta jäi tyhjäksi.”Passin Liina on vielä kuin nuoret varsat, siinä ei monta askelta ehdi ottaa, kun mennään tarhaan”, tamman nykyinen omistaja Marjaana Välimäki nauraa. ”Tänä vuonna oli tarkoitus siementää Ellin Sisulla, mutta siinä kävi niin kuin kävi. Nyt se menee Metkutukselle.”Passin Liinan omista sisaruksista ovat tähtijuoksijoiksi yltäneet myös Mylverin Muisto 25,4ake ja Mylverin Jytky 27,8ke. Vonkari on emälinjansa Nopsa 538-LV ainoa valiojuoksija, mutta vielä voitokkaampi on Vintta 25,5a. Vuoden 1989 kuningatarkilpailun kakkonen otti urallaan 48 ykköstä ja juoksi 111 286 euroissa mitaten. Vinttan emä Aroli 29,7a ja Vonkarin neljäs emä Aava 38,6ke ovat täyssisaruksia.Vonkarin sukusiitosprosentti on varsin maltillinen 4,20, sen neljän polven sukutaulussa ei kertaudu yksikään nimi. Viidennestä polvesta löytyy Erilo 4 + 5 ja Ero-Lohko 5 + 5.Pientä sukusiitosprosenttia osaltaan mahdollistaa se, että Passin Liinan emäsukuun on käytetty melko harvinaisiakin oreja. Esimerkiksi Passin Liinan emä Putuliina 53,9ke on yksi Utun Ruudun 24,1a neljästä jälkeläisestä.
