Tuuskasen vauhti kiihtyy – "Silloin tiesin, että tästä tulee juoksija"

Jos jokin sulattaa paatuneenkin hevosihmisen sydämen keskitalvellakin, se on hyvin hoidettu, valpas ja avoimella katseella oleva hevonen.Anjalankosken Rautakorvesta löytyy sellainen hevonen. Suomenhevosruuna Tuuskanen täyttää silmänilohevosen kriteerit puhtaasti.Tuuskanen on hyvässä lihassa, säännöllisesti kilpailevaksi hevoseksi jopa harvinaisen hyvässä.”Holopaisen Esa sanoi kerran, että sillähän on ihan vako lautasella”, Ruunan omistaja-valmentaja Kimmo Niemelä nauraa. ”Sanoin, että pitäähän ränni olla, jos vettä sataa. Sillä on vaan niin mahdottoman hyvä rehunkäyttökyky.”.TuuskanenRuuna, syntynyt 7.5.2014Kasvattajat Ari ja Kaisa Tuuri, KouvolaOmistaja Talli-Nieppa, KouvolaValmentaja Kimmo Niemelä, KouvolaHoitaja Sari Niemelä, KouvolaEnnätys 23,1ake, voittosumma 117 025 euroaStatistiikka, 93 starttia: 26-13-10.Hän on tottunut kuulemaan huomautuksia tästä asiasta niin Tuuskasen kuin tallin muidenkin hevosten kohdalla.”Palmroosin Seppo kävi tässä, katsoi hevoset ja sanoi, että tässä talossa ei ole muuta laihaa kuin rouva.”Hienon yleiskunnon lisäksi Tuuskasessa kiinnittää huomion sen pää. Tarkkaavaiset silmät ovat kaukana toisistaan päässä, jota suomenhevoseksi voisi kuvailla lähes siroluiseksi.Eikä tässä vielä kaikki. Tuuskanen ei koreile pelkällä ulkonäöllään, se on myös armoitettu juoksijaruuna.Hevosurheilun vuoden 2025 ensimmäiseksi Kuukauden hevoseksi se tuli voitettuaan ensin Jokimaalla. Siellä se ei antanut mahdollisuuksia 20 metriä taaempaa lähteneelle hirmuiselle Morisonillekaan. Seuraavaksi se pesi nimirikkaan joukon Tampereen hopeadivisioonassa.Hevosurheilun vuoden 2025 ensimmäiseksi Kuukauden hevoseksi se tuli voitettuaan ensin Jokimaalla. Siellä se ei antanut mahdollisuuksia 20 metriä taaempaa lähteneelle hirmuiselle Morisonillekaan. Seuraavaksi se pesi nimirikkaan joukon Tampereen hopeadivisioonassa. Hienoa menoa hienolta ruunalta..Lauantaina kotiradalla ajettu Kouvolan perinteinen Valkeala-ajo oli jo helmikuun puolta. Ruuna ei saanut napakalla radalla lähdössä rytmistä kiinni ja otti ensimmäisessä kaarteessa sille tuiki harvinaisen laukan. Tottumattomana laukkaajana se jatkoi yksin tein hylkäykseen asti..Tuuskasen emä Liisiro oli hankala tamma ja jäi starttaamattomaksi.”Se oli ensin ihan hyvä opettaa ajolle, mutta sitten sillä hitsasi jokin kiinni”, Tuuskasen kasvattaja Ari Tuuri muistelee. ”Se alkoi ryöstää, potkia ja makailla aisoissa. Sanoin, etten ala sen kanssa tappelemaan.”Tamma astutettiin jo kolmevuotiaana Kimmo Niemelän Vokmarilla.”Sovittiin kasvattajaystävälliset hinnat, astutus vapaa ja pullo Koskenkorvaa jos varsa menee joskus koelähdön”, Niemelä muistaa.Seuraavana kesänä syntyi tammavarsa.”Otettiin ’Niepan’ (Kimmo Niemelä) kanssa varsaharjakaisia, kun Helmari syntyi”, Tuuri kertoo. ”Sanoin, että eiköhän astuteta uudestaan Vokmarilla, ja jos tulee orivarsa, se on sinun.”Niemelä ei tästä lupauksesta ollut mitenkään into piukeana, kun raportoi asiasta puolisolleen.”Sanoin Sarille, että toivottavasti tulee tamma, yhtään lisää hevosia ei tarvita.”Vapun jälkeisellä viikolla vuonna 2014 Ari ja Kaisa Tuurille syntyi Niemelän toiveesta huolimatta orivarsa. Se nimettiin tavallaan kasvattajansa kaimaksi.”Kaisan siskonpoika oli ihan pikkupoika vielä silloin, eikä tahtonut muistaa sukunimeäni”, Tuuri naurahtaa. ”Puhui aina Tuuskasen Arista.”Tuurien tuo kesä oli mainio. Heille syntyi kaksi suomenhevosorivarsaa, joista Tuuskasen kasvinkumppani Hetku on sekin nykyään valiojuoksijaruuna.”Se on ihan hyvin tällaisille pienkasvattajille.”Vierotuksen hetki tuli aikanaan ja Niemelä lähti katsomaan varsaa.”Minulla oli kukkasia, konjakkipullo ja suklaakonvehteja mukana”, Niemelä kertoo. ”Sanoin, että nämä saatte, vaikka en tuota varsaa otakaan.”Lahjukset vaihtoivat omistajaa, mutta niin teki kuitenkin varsakin.”Nieppa sanoi sitten, että pitäisihän hänen siitä jotain maksaakin, kun olet jo tuhlannut siihen rahaa”, Tuuri muistelee.Tuuskanen oli joutunut käymään jo Viikin klinikalla. Sillä oli väljät nivusaukot, joita kurottiin hakasilla. Toimenpide ei ollut ilmainen.”Sanoin, että se on yksi puhe kuin sökössä, vie varsasi pois. Ajattelin, että kasvattajarahana sitten tulee hinta, jos on tullakseen. Ihan nätistihän sitä on tullut.”Ensimmäisen talvensa varsa vietti pihatossa ja kesäksi se meni orivarsalaitumelle Pulsaan. Sillä oli laidunkaverina muun muassa Pertti Niverin Wille Walo.”Kun laidun loppui, sanoin ’Pepelle’, että ota tuo meidänkin varsa mukaasi”, Niemelä kertoo. ”Samalla opetat kaksi kuin yhdenkin.”Kokenut hevosmies ehti ensimmäiseksi, joka tunnisti Tuuskasesta löytyvät lahjat.”Pepe oli pari-kolme lenkkiä ajanut ja soitti, että nyt sinulla on juoksija. On niin kevyet liikkeet.”Parin kuukauden jälkeen Tuuskanen tuli kotiin ja valmennus alkoi.”Sen tietää, kun varsa on Niverillä opetettu, se on hyvin opetettu. Siinä ei ollut muuta kuin ruveta ajamaan.”.Se ampaisi hirmu pätkän, mutta kohta rupesi katselemaan katsomoon, että onko tuolla ketään tuttuja. Silloin kuitenkin tiesin, että kyllä tästä tulee vielä juoksija.Kimmo Niemelä Tuuskasesta 5-vuotiaana avattuaan ensi kerran startissa korvat.Kolmevuotiaana Tuuskanen ruunattiin. Se oli kiltti, mutta erittäin virkeä ja ehtiväinen ori. Kimmo Niemelä oli jo hetken miettinyt, pitäisikö sitä ruunata vai ei.”Ehdin jo päättää, että pidän se orina”, hän myöntää. ”Sitten kerran pysäköin Mersun niin lähelle sen tarhaa, että se repi autosta kattokaiteen irti. Sen jälkeen se ruunattiin.”Starttiin Tuuskanen tuli viisivuotiaana helmikuussa. Se aloitti tasaisilla esityksillä Kimmo Niemelän itsensä ajamana. Se oli aina puolenvälin paremmalla puolella, totossakin. Uran seitsemäs startti toi siihen asti huonoimman sijoituksen, kun se Killerjärvellä saapui maaliin seitsemäntenä, mutta vahvisti silti valmentajansa uskoa.”Ekan kerran aukaisin siltä korvat. Se ampaisi hirmu pätkän, mutta kohta rupesi katselemaan katsomoon, että onko tuolla ketään tuttuja. Silloin kuitenkin tiesin, että kyllä tästä tulee vielä juoksija.”Hänen ei tarvinnut kauaa odottaa, että muutkin uskoivat Tuuskasen olevan juoksija. Ruuna sai uskon vahvistukseksi Antti Teivaisen rattailleen ja vuoden lopulla alkoi menestys.Teivainen ajoi talven aikana seitsemän starttia, joista viisi voittoa ja kaksi muuta totosijaa. Kyyditkin vaihtuivat nopeasti 1.33-vauhdeista täyden matkan 27,6-volttiennätykseen..Kerran vatsa on kuvattukin, mutta mitä se auttaa, kun kuitenkin tiedetään, että hiekkaa siellä väkisin on.Kimmo Niemelä Tuuskasen hiekansyönnistä.Helmi-maaliskuun vaihteessa Tuuskanen voitti jo T75-tasolla. Sitten tuli kevät.”Yhtäkkiä se ei mennyt yhtään mihinkään. Se oli ihan jumissa, meni laukkaa ja peitsiä, oli ihan pökö-pökö.”Syyksi paljastui sille kehittynyt huono tapa. Ruunalle maittoi hiekka.”Alkoholisti on alkoholisti, narkomaani on narkomaani ja hiekan syöjä on hiekan syöjä. Ei sille voi mitään.”Hän kuvailee, kuinka koko hevosen olemus muuttuu.”Kuin häviäisi koko hevonen, mököttää vain. Isolihaksisen hevosen pitäisi vaan parantaa, kun tulee lämpöä ilmaan, mutta tuolla käy toisin päin. Se lamaantuu kokonaan. Ei sitä uskoisi, kuinka iso merkitys sillä on.”Tämä on johtanut Tuuskasen nykyään tutulle tyylille. Menestys tulee keskitalvella, kesällä se ei edes kilpaile. Maaliskuun 20. päivänä juostua voittoa lähemmäs kesää ei yksikään sen 26 ykkösestä sijoitu.”Ennen starttiin pääsy syksyllä meni lokakuulle, nyt se on pikkusen aikaistunut.”Ruunalle on kokeiltu monenlaista toppuuttelemaan hiekan syöntiä, mutta melkoisen turhaan. Tarhakin on pohjattu erityisesti sitä varten.”Siellä on pohjalla paksu aluskangas, puoli metriä turvetta, haketta ja purua päällä. On se jo tänäkin vuonna kerran kaivanut ensin hangesta ja jäästä läpi, ja sitten vielä pohjusteesta.”Niemelä mainitsi ongelmasta eräässä lehtijutussa ja on saanut paljon neuvoja, mutta ikävä kyllä vielä mikään ei ole täysin tepsinyt.”Parhaiten on toiminut ohje laittaa armeijan vanha heinäpussi päähän.”Tuuskanen tietää, ettei hiekan syönti ole aivan asiallista toimintaa.”Kävelet tarhalle, niin se katsoo viattomasti kuin pienet lapset pahanteossa.”Säännölliset psylliumkuurit kuuluvat ruunan ohjelmaan. Psyllium on sulamatonta ja kuitupitoista ratamokasvin siementä. Siemenet sitovat vettä ja muodostavat geelimassan, joka puhdistaa suolta kulkiessaan ruuansulatuskanavan läpi.”Kerran vatsa on kuvattukin, mutta mitä se auttaa, kun kuitenkin tiedetään, että hiekkaa siellä väkisin on.”.Tämän hetken menestyksen siemen kylvettiin jo syyskuun loppupuolella. Kimmo Niemelä ajoi pitkästä aikaa itse Tuuskasella startin. Se oli oikein hyvä kakkonen johtavan rinnalta.”Pelästyi varmaan, että käykö tuo paksu pötkö vielä kilpaakin ajamaan, eikö se riitä, kun sitä kotona saa perässään vetää”, Niemelä nauraa.Tuuskanen on tehnyt muutaman viimeksi kuluneen kuukauden aikana vielä selvän tasonnousun. Marraskuussa se juoksi ennätyksensä 23,1ake ja jätti Vauhtiksen sille harvinaiselle hopeasijalle.”Ura jatkuu varmaan senkin takia, että se on osannut pikkasen säästää itseään. Jos se on vanhoilla päivillään sisuuntunut, että nyt pitää näyttää, mitä tässä osataan, ennen kuin ikä loppuu. Ei se ole puhalluksissa ollut oikeastaan koskaan startin jälkeen.”Niemelä näkee, että suurin yksittäinen asia viimeisimpään parantamiseen on ollut, että ruunalta on löytynyt vielä yksi vaihde nopeuteen.”Sille on käynyt, niin kuin vahvoille hevosille vanhemmiten käy. Vauhtia on tullut hurjasti lisää, mutta tällä ei ole vielä onneksi jakso ruvennut häviämään, niin kuin siinä vastaavasti yleensä käy.”Pieni valmennuksen muutoskin on saattanut tuoda ruunaan uutta puhtia. Kimmo Niemelä oli ainoa, joka koskaan oli ajanut Tuuskasen kotona ja hän treenasi sitä yksin. Puoliso Sari Niemelä ei aja hevosia, hänen vastuullaan on niiden hoito.Nyt Niemelällä on käynyt ajomiehenä Heikki Tanner ja se on mahdollistanut kimpassa ajamisen.”On ruvettu ajamaan paineenkeräysharjoituksia. Minä menen lämpösellä edellä ja Heikki ajaa Tuuskasella ihan selässä.”Tuuskanen on hieman kaksijakoinen ajettava. Toisaalta perusvarma, mutta kimmokkeen saatuaan sillä voi kiehua hieman ylikin.”Teivainen aikoinaan sanoi, että koitetaan sille umpilappuja. Kokeilin ensin kuitenkin kotona. Rouva päästi sen irti ketjuista ja sitten mentiin. Hyvä, kun ennen Uttia sain pysäytettyä. Se on kuitenkin arka.”Niemelä luottaa ruunaansa silti täydellisesti, että se tosipaikassa toimii, kuten pitääkin.”Valmistuin armeijassa ajomieheksi, kyllä voisin Tuuskasella lähteä kuormaa itärajalle päin viemään vieläkin.”Hänellä on ollut menestyviä lämminverisiä, eritoten White Cross -liitteellä varustettuja kotikasvatteja, mutta korostaa silti olevansa ennen kaikkea suomenhevosmies.”Joskus kuulee suomenhevosta suorastaan pilkattavan, mutta sitä ei pidä tehdä. Sillä on ollut ratkaiseva osuus vapaudessamme. Ilman suomenhevosta saatettaisiin kulkea kaikki aika samanlaisissa asusteissa ja kuunneltaisiin käskyjä, missä kenenkin kuuluu seisoa.”.Hyvä hevonen hyvissä valmennuspaikoissaTuuskasen menestys ei jää kiinni ainakaan valmennuksesta ja sen puitteista.Rakennuspurkualan yrittäjä Kimmo Niemelä on vuodesta 1988 lähtien viritellyt valmennuspaikkoja kuntoon ja on nykyään tyytyväinen aikaansaannoksiinsa.”Tässä on ihan huippupaikat valmentaa”, hän kiittää. ”Normaalissa yhdeksän kilometrin lenkissä on suoraa ja mäkeä.”Tuuskanen on hylätty urallaan vain kaksi kertaa, viime keväänä se laukkasi ensimmäisessä kaarteessa pitkäksi tavoitellessaan 1.20-kyydeissä keulapaikkaa ja samassa paikassa yllätti laukka viime lauantain Valkeala-ajossa.Ravivarmuus on tietenkin synnynnäistä, mutta Niemelä uskoo, että osin myös harjoittelun tulosta. Syksyisin hän käyttää hyväkseen sänkipeltoa.”Se on vähän kuin rantahiekassa ajaisi, hevonen joutuu nostelemaan jalkojaan ja käyttämään koordinaatiotaan, kun se alusta ei olekaan ihan kuin pöydän pinta. Se joutuu itsekin funtsaamaan, miten sen jalan laittaa, ettei tule kompurointia. Hevosista on tullut aika ravivarmoja, kokoavat itsensä, vaikka joku pikku heilahdus tulee.”Tuuskanen on mennyt siellä vauhtiharjoituksiakin.”En tiedä olisiko ollut sänkipellon Suomen ennätys, kun hiitattiin Tuuskasella lämpösen kanssa jarrukärryt perässä 1.36-vauhtia.”.Tavallisesti ajetaan kuusi 800 metrin vetoa. Kai se sen vauhti on sen 1.36–1.38, mitä se puksuttelee.Kimmo Niemelä treenaa sen mukaan, mikä tuntuu hevosesta hyvältä.Tuuskanen ei ole kilpailuissakaan erityisen tarkka, millainen radan pinta on.”Vain oikein kova ei ole sille aivan mieleen. Pito on tietysti tärkeä, mutta sehän on kaikille hevosille. Jalan pitää pitää, muuten tulee väsy. Rosimon Karin sanoin; valjasautossa ei myydä liian pitkiä hokkeja.”.Hän kuvailee valmennuksensa perustuvan vetoihin.”Tavallisesti ajetaan kuusi 800 metrin vetoa. Kai se sen vauhti on sen 1.36–1.38, mitä se puksuttelee. Jos hiekka ropisee pressuun, voidaan mennä kovempaakin. Mikä tuntuu hevosesta hyvältä. Jos tuntuu väkinäiseltä, otetaan treeni vähän helpommin.”Tuuskaselle tulee hiekansyöntiongelman takia kilpailutaukoja, mutta se ei juuri muuta treenitapaa.”Samalla viisiin sitä on liikuteltu, ei sitä ole jaksoteltu, mikä on peruskuntokausi. Sillä on kilometrejä, ettei se peruskunto sieltä enää katoa.”Terveys ruunalla on ylipäätään ollut koko ikänsä hyvällä tolalla. Sen etupään niveliä on joskus nuorempana lääkitty, mutta viimeiseen neljään vuoteen ei niitäkään.”Se ottaa kaiken hoidon hyvin vastaan. Vaikka et laita kuin kylmäsavea, se vastaa siihen. Se on mielestäni hyvän hevosen merkki.”.Isä, poika ja NieppaKimmo Niemelä menestyi jo Tuuskasen isällä.Tuuskasen isä Vokmar on Kimmo ”Nieppa” Niemelän Talli-Niepan kasvatti ja myös kilpaili koko uransa hänen käsissään. "Vokmarin alku oli sattuma", Niemelä hymyilee. "Emä piti astuttaa omalla Sitaatilla."Sitaatti oli Hilun-Valtin kantakirjaton tähtijuoksijajälkeläinen."Tamma oli jo puomissa kiinni ja minä talutin oria sen luokse. Silloin sattui yli menemään kuljetuskone Uttiin ja ori jäi katselemaan vaan lentokonetta ja jätti hommansa siihen. Ajattelin, että nyt menee hermot, ei tätä jaksa odotella. Vein tamman Metsäpirttiin Vokkerille."Näin alkunsa sai Vokmar, eikä Sitaatti saanut enää koskaan toista mahdollisuutta osoittaa siitosorin kykyjään.Vokmar aloitti viisivuotiaana ja siirtyi valiojuoksijaluokkaan yhdeksänvuotiaana. Samana vuonna se osallistui myös Forssan kuninkuuskilpailuun ja oli kokonaistuloksissa kahdeksas.Ori voitti urallaan 20 kertaa, suurimmat ykköset tulivat V75-tähtidivisioonatasolla. Varsoja sille kertyi saman verran kuin voittojakin.Kymmenen vuotta sitten kuollut ori jätti valiojuoksijaluokkaan Tuuskasen lisäksi Hexan Voksun 24,3ake, joka sekin kilpaili uransa Kimmo Niemelällä. Emänisänä Vokmar on jo tähtijuoksijatamma Vapun Arielille 28,8ake..Tuuskasen emälinja on pitkää juoksijajalostusta. Jo sen yhdeksäs emä, Helge Tuurinkoskelle vuonna 1949 syntynyt Karoliina, meni ajan mittapuulla mainittavan ennätyksen 32,9. Karoliinasta haarautuva toinen emälinja viekin niin sanottuun Tuurinkosken tammasukuun, jonka kohokohta nähtiin, kun Aiheen-Ilo seppelöitiin kuningattareksi Tampereella vuonna 1978.Viides emä Vikuri 24,1a on puolestaan 31 vuotta Kotiniemen koulutilan tallimestarina Vilppulassa toimineen Kalle Puttosen kuuluisa kuningatartason tamma. Parhaimmillaan Vikuri esimerkiksi jätti hallitsevan ravikuningattaren Hipon toiseksi Porin Marinka-ajossa.Vikurin varsoista V.V. Wiski 26,9a – Tuuskasen neljäs emä – nähtiin kerran kuningatarkilpailussa. Se oli Lappeenrannassa vuonna 1993 kokonaiskilpailun kuudes.Tuuskasen kolmas emä on tähtijuoksijatamma Tähti-Siro, jonka jälkeläisistä ankara kirihevonen Rinssieversti 23,0a nousi aina valiojuoksijaksi saakka.Veetuli 21,9a on Tuuskasen emänemä Siron Veeran paras jälkeläinen. Ruuna oli Derbyn viides ja voitti parhaimmillaan haastajadivisioonafinaalin.Veetulin vuotta nuorempi sisko Liisiro jäi luonneongelmien takia starttaamattomaksi ja varsoi jo nelivuotiaana vokmarilaisen Helmarin 47,6ke, jonka kilpaura jäi kahdella startilla vain lähtökuoppiinsa. Seuraavana vuonna syntynyt täysveli Tuuskanen on korjannut tilanteen.Liisiron muista varsoista Tuuriska 29,4ake voitti viime joulun alla tammadivisioonafinaalin. Nyt Liisiro kantaa Merran Roihusta.

Tuuskasen vauhti kiihtyy – "Silloin tiesin, että tästä tulee juoksija"

Aiheeseen liittyvää

Salama iskee – Petäjäveden ori nousee määrätietoisesti kohti huippua

Supreme Tarantellan käyrä kohoaa – "Iso moottori sisällä"

Reipashenkinen hevonen – How Match ei laiskottele valjaissa

Melko komeata menoa – Meleko Kommee on lunastanut nimensä