Jyrki lähti hevoskaupoille veljensä innoittamana, eikä paluuta ollut – "Siitä se hulluus kasvoi"

Tuulisen, mutta muuten rauhallisen virtolaisen syyspäivän rikkoo jäätävä pamaus..Puolipilviselle taivaalle ilmestyy kuin tyhjästä äänivallin rikkoneen Hornetin jälki..Celine Scion ottaa tarhassaan lähdöt. Se on vasta kotiutunut ajo-opetuksesta, ja nyt se innostuu riekkumaan tarhassaan..Sen emä Actea Rich ei pamausta niin noteeraa, mutta kun sitä siirretään tarhan toiseen päähän valokuvaa varten, se ottaa pyrähdyksen kohti porttia. Siinä on tamman oma paikka..Virtolainen Jyrki Sojakka seuraa tammaa ja nauraa makeasti sen aivoituksille. Celine Scionin täysveli Victor Scion tyytyy notkumaan aidan lähellä ja seuraamaan tilannetta..Tallin toiselta reunustalta löytyvät Sojakan kilpailevat hevoset, Speedy Scion ja Brace Scion..Kun veli hevosen hommasi...Sojakka ei ole saanut hevosharrastusta verenperintönä, vaan voisi pikemminkin sanoa, että veljeskateus sai miehen innostumaan hevosten omistamisesta ja valmentamisesta..Asiat lähtivät rullaamaan, kun hänen veljensä Juha Sojakka osti Amerikasta ykkössarjalaisen jenkin Bj’s Chinookin ja toi sen Suomeen.."Se oli jotenkin omalla hengellään leikkimistä, että pääseekö hengissä takaisin tallille.".”Menin sitä katsomaan Jyväskylään. Jotenkin se siitä lähti, ja sitten kun pääsi ajamaan. Se oli jotenkin omalla hengellään leikkimistä, että pääseekö hengissä takaisin tallille”, Jyrki Sojakka kertaa ja nauraa makeasti..Velipojan hevosinnostus tarttui myös isä Jormaan, joka itse asiassa ehti hevoskaupoille ennen Jyrkiä. Isä osti puolet April April -nimisestä tammasta, ja myöhemmin Jyrki Sojakka lunasti itselleen Dimitri Palmroosin toisen puolen..Vuonna 2020 kuollut tamma oli hyvä ostos. Se voitti sekä Suomessa että Ruotsissa 75-lähdöt, ja on sittemmin osoittanut myös periyttäjän taitojaan..April Apriliin liittyy Sojakan hevosenomistajuuden parhaat muistot..”Ensimmäisellä hevosella pääsin Elitloppet-raveihin vuonna 2010. Sillon en pitänyt sitä minään, mutta ei sinne ole sen jälkeen päästykään”, hän toteaa ja nauraa remahtaa..Hevonen ravasi lähdössään viidenneksi, samalla ajalla kuin toiseksi tullut. ”Se teki hirveän kirin. Se jäi siitä Lähdekorven Karille treeniin ja juoksi 30 000 euroa seuraavaan kolmeen starttiin. Siitä se hulluus kasvoi.”.Ensimmäinen kipinä syttyi tosin jo vuosia aiemmin. Vaikka lapsuuden hevostaustaa ei ollut, raveja Sojakka on seurannut..”Lähinnä se oli katsomossa istumista, mutta kyllä kai se hevonen vetosi ulkomuodollaan jo silloin, vaikka pelaaminen oli se pääasia. Joku vietti tässä on, ei siitä pääse yli eikä ympäri.”.Ensimmäinen totovoitto tuli puhtaalla tuurilla. Tämä tapahtui Seinäjoella..”Oli suomenhevoslähtö ja katsoin, että onpas reippaan oloisia askeleita kahdella hevosella. Niiden taulussa oli hylätty, hylätty, mutta en minä mitään ymmärtänyt käsiohjelmasta. Löin ne jotenkin ristiin viidellä markalla ja sain vajaa 1 000 markkaa.”.Lennokkaasti liikenteeseenAktiivisempi ravien seuraaminen taukosi jossain välissä pitkäksi aikaa, kunnes varsinainen hevosharrastus lähti liikkeelle. Ja lennokkaasti lähtikin. Ensin hevoset olivat työn vastapainoa, nyt ne käyvät vähintään puolipäivähommasta..”Kun April pärjäsi, ostettiin Palmroosin kanssa Ameriikasta kaksi tammaa, mutta ne olivat aivan huuhaaostoksia. Kaikkea on kokeiltu”, mies nauraa..”Suomenhevosenkin ostin vuonna 2013, ja on mulla toinenkin ollut, mutta niistä ei ole paljon kerrottavaa.”.Oman paikan Sojakka hommasi vuonna 2013. April April asui 100 kilometrin päässä Jämsän raviradalla, johon mies ajeli pari kolme kertaa viikossa. Virroilla ollut talli jäi tyhjilleen omistajan kuoltua, ja tallin asiakkaat ehdottivat Sojakalle paikan ostoa..”Minä tohlo sitten ostin.”.Pian Vesala-nimistä tonttia kiersi 800 metrin harjoitusrata. Vesalasta on lähtöisin myös Scion-liite kasvatettaviin hevosiin..”Varsan nimiä oli vaikea keksiä, kun samoja ei saa käyttää. Googletin, mitä vesa on englanniksi ja sieltä tuli Scion. Ajattelin, että annetaan se.”.Ensimmäinen oma kasvatti oli April Aprilin tammavarsa May Rose, joka syntyi yhteisomistukseen Jorma-isän kanssa vuonna 2014..”Se oli viittä vaille hyvä hevonen, mutta sillä oli palon vaivoja. Se oli treenissä Mäkelän Villellä ja lopussa itselläni. Villelle se meni, kun en vielä luottanut omiin kykyihini.”.Alussa Sojakan treenissä kävi myös veljen omistama 3-vuotias Angel of Nazareth, joka tuli ”hullun maineessa” Jämsästä treenistä. Hevoselle oli jo teuraskyyti lähes sovittu, kunnes Sojakka päätti kokeilla sen kanssa..”Sen kanssa tuli tehtyä virheitä, mutta sen peruja on pitkälti se, miten tänä päivänä treenaan. Jonkun tonnin se juoksi ja jotain voittikin.”.Omat kasvatit derbykarsintoihinEnsimmäiset Scion-varsat näkivät päivänvalon vuonna 2017, kun vierekkäisissä tarhoissa ulkoilevat Brave Scion ja Speedy Scion syntyivät..Molemmat selviytyivät viime vuonna derbykarsintoihin, mutta sittemmin Brave Scionilla on ollut terveysmurheita..”Se ei juonut eikä syönyt. Minulle ehdotettiin kauran jättämistä pois, ja nyt se on alkanut syömään ja juomaan ja sen kanssa on päästy tekemään vähän. Se on lahjakas, ja valoa on tunnelissa.”.Speedy Scion on tienannut urallaan lähes 30 000 euroa, ja viimeiseen seitsemään starttiin sillä on kolme voittoa ja yksi kakkonen. Muissa se on laukannut.."Se lähtee siivestä ihan itsekseen.".”Se on umpirehellinen hevonen ja se yrittää aina treeneissä. Brave taas on potentiaalinen, mutta se on laiska treenaamaan.”.Speedy Scionin ehdoton valtti on sen lähtönopeus, ja sen takia Sojakka on suosinut mailin matkoja. ”Se lähtee siivestä ihan itsekseen. Lämmityksessä se on vielä muissa maailmoissa, mutta lähempänä starttia se kuumuu. Silläkai ne laukat volttilähdöissä on tullut.”.Seuraavaksi Speedy Scion nähtäneen tositoimissa Porissa lokakuun 22. päivä. Hevosen tulevista suunnitelmista Sojakka ei sen pidemmälle tiedä, hän menee startti kerrallaan..Mies kuitenkin uskoo, että hevosesta löytyy kapasiteettia, eikä sen kehityskaari ole vielä lopussa..”Se on mennyt koko ajan avovehkeillä, eikä sitä ole prässätty eikä otettu viimeisiä. Korvat on avattu, mutta ei sillä ole mitään vetolappujakaan kokeiltu.”.Kengättä se ei juokse, sillä hevosella on kengityksessä haasteita..Speedy Scion toimii sekä kärryistä että selästä. Montéa Sojakka ei osannut hevoselleen edes ajatella, kunnes Anna Hiltunen otti yhteyttä nähtyään ison hevosen potentiaalin varikkoalueella..Hevosella ei ollut ikinä ratsastettu. Sojakka ajatteli, että kerran pitää koittaa, ennen kuin hevosta ilmoitetaan starttiin. Mari Helin-Saarinen tuli tallille, laittoi satulan selkään ja kiersi tontin ympäri. Harjoituslähtö Teivossa meni myös hyvin, joten Hiltunen sai Montékypäriin ohjastettavan..Tuloksena oli voitto, ja Seinäjoella viime kuun lopussa voittoon ajoi myös Miisa Pulkkanen..”Hevosella oli ollut satula kuusi kertaa selässä. Miisa tuli sillä varikkoalueelle ja ajattelin, että hän hyppää pois kyydistä. Naama kalpeana katsoin, kun toinen ratsastaa suoraan valjastuskatokseen ja kääntää hevosen kuin vanha tekijä. Kyllä vähän yllätyin.”.Valmennusoppeja eri puoliltaSojakka tykkää sekä kasvattamisesta että valmentamisesta, mutta helppoa se ei ole kummassakaan tapauksessa. .”Kasvatus on niin kallista, että vähän siitä ajattelen, että taidan lopettaa. Totakaan 1,5-vuotiasta (Celine Scion) ei ole kukaan kysynyt ostaa, ja jos kysytään, ni tonnia kahta luvataan. En mä niin tohlo ole, että sillä rupean luopumaan hevosesta.”.Jos hevosmäärää nostaisi, tässä pitäisi olla työntekijä.".Valmennusoppeja Sojakka on kerännyt itselleen sieltä täältä. Hänen omistamiaan hevosia on ollut muilla treeneissä, ja esimerkiksi Timo Nurmoksella työskennellyt Annika Sormunen on ollut auttamassa häntä Virroilla..”Tietotaitoa on tullut eri puolilta. Nuorempana hiihdin vähän kilpaa, niin jotain treenisysteemejä olen sieltäkin ottanut.”.Mies toteaa, että tärkeintä on istua kärryillä, ja sitä hän tekee. Viimeksi perjantaina penkkiä tuli kulutettua, kun hän treenasi tallin neljä ajohevosta.”47 kierrosta. Ei sitä sen enempää olisi viitsinyt. Jos hevosmäärää nostaisi, tässä pitäisi olla työntekijä.”.Talvijaksolla hän ajaa pitkiä lenkkejä ja useammin, mutta starttirytmissä höllää tahtia..Talvisin treenialustana toimii läheinen järvi, jonne Sojakka auraa 4 kilometrin väylän. ”Se on lottovoitto. Jää on kimmoisa ja hyvä hevosen jaloille. Ajelen siellä 17–18 kilometrin peruskuntolenkkejä.”.Kavio ei ole koskaan mennyt jäästä läpi, mutta toissatalvena meinasi mennä mönkijä. Sojakka oli edellisenä päivänä ajanut hevosella jäällä, mutta yön vesisade oli sulattanut radalle uveavantoja..”Ajattelin, että käyn pyyhkimässä loskat, mutta mönkijä lähti painumaan alas ja edessä vesi pulppusi. Käänsin äkkiä pois, eikä upottu.”.Heinät ja kuivikkeet omista tarpeistaJyrki Sojakka on tehnyt työuransa turpeen parissa.Karsinassa on luonnollisesti oman suon tuotetta, joskin se tulee jossain välissä loppumaan. Hänellä on myös peltoa, josta hevosten syömä luomuheinä tulee.”Kauran ostan. Laskin, että luomukaura ei ole kaikkien menevintä, eikä se sisällä välttämättä kaikkia ravinteita.”Turveyrittäjänä Sojakka aloitti vuonna 1996. Töitä painettiin aamusta yöhön ja turvetta nostettiin kilpaa auringon kanssa. Talvisin oli enemmän aikaa, ja myöhemmin ne vapaat ajat kuluivatkin hevoshommissa.”Nyt hevostouhu vie niin paljon aikaa, ettei muuta meinaa keritä.”Sojakalla oli parhaimmillaan useita turpeennostoketjuja, työntekijöitä ja soita. Nyt kaikkia on yksi.”Kun romutus alkoi, romuttelin koneet. Yhden ketjun jätin, kun Ukrainan sota alkoi. Yksi työntekijä on vielä, ja yksi 30 hehtaarin suo.”Sojakka toteaa, että turveyrittäjyys oli aikanaan kannattavaa, mutta nyt homma on yhtä byrokratian rattaissa pyörimistä. Sota toi tosin yhden positiivisen asian. ”Ely-keskus ei ole nyt ollut kimpussa.”Sojakka uskoo, että suon pintakerroksesta saatava kuiviketurve tulee loppumaan, kun uusille soille ei saa lupia. ”Itse olen myynyt kaikki, mitä tänä vuonna tuli. Oli huono vuosi, kun tuli paljon vettä eikä saatu nostettua.”Sojakan mukaan joka vuosi mennään hullumpaan suuntaan. Tällä hetkellä polttoturvetta menee, mutta jos sen käyttö loppuu, hän aikoo panna pillit pussiin.Nykyisestä suosta hän arvelee riittävän materiaalia vajaaksi 10 vuodeksi, jos meno pysyy nykyisen kaltaisena.Turpeennoston ympäristövaikutuksista puhutaan paljon. Sojakka toteaa suoraan, että paljon sössittiin 80- ja 90-luvuilla, kun soilta päästettiin valumaan kaikki vesistöihin.”Nykyään ne vedet käsitellään moneen kertaan niin, että kiintoaineet jäävät kentälle ja vain puhdas vesi pääsee vesistöön. Ennen tätä ei tehty, joten järvet tummuivat.”Sojakka toteaa, että turvepuolella voidaan osin katsoa peiliin, mutta toisaalta hän pitää harmillisena sitä, että turveasioissa verrataan aina vanhaan aikaan.”Järvet pilaantuivat silloin, en sitä kiellä, mutta nyt on eri asia. Eikä varmaan kenenkään luonne antaisi sitä enää tehdäkään.”