Koppakärryistä kaikki alkoi – "Ennen väännettiin aisat puusta ja miehet oli rautaa"

Royal-kärryt ovat ravi-ihmisille kuin Koskenlaskija-juusto, Sievin jalkineet tai Marttiinin puukot koko Suomen kansalle. Tuotemerkki, johon voi luottaa, josta tietää mitä rahallaan saa ja jota ei välttämättä ole koskaan pidetty muodikkaimpana vaihtoehtona, mutta jolle oikea hinnan ja laadun suhde on taannut vankan käyttäjäkunnan.Se on taannut myös yhtiölle raviurheilun saralla varsin kunnioitettavan 60 vuoden taipaleen. Nykyinen yrittäjä Jan-Markus Yliselä, 50, kävi kauppaopiston markkinointipuolen ja tuli isänsä Markus Yliselän yhtiön toimintaan mukaan vuonna 1996.”Autoala kuitenkin kiinnosti vielä siinä kohtaa enemmän kuin hevoskärryt”, hän muistelee. ”Myynti ja muu autojen kanssa touhuaminen.”Hän toimi alkuun jonkinlaisena yleisjantusena, oli mukana kokoonpanossa, kuskasi kärryjä asiakkaille, teki paperihommia ja yritti kehittää yhtiön kaupallistakin puolta.”Jäin sitten lopulta pysyvästi siihen ja haaveilut autoalasta jäivät haaveiksi. Kärry kuin kärry.”Royalin puikkoihin Jan-Markus Yliselä ryhtyi vuonna 2013. ”Tämä on mielenkiintoinen, pieni ja herkkä ala. Kaupallisesti ajatellen ei se kaikista helpoin.”Hän on nähnyt, kuinka markkinointi on muuttunut perinteisestä raveissa esillä olosta.”Se on muuttanut paljolti sosiaaliseen mediaan ja olemme pyrkineet olemaan siellä vahvasti mukana. Facebook on vahvin ravi-ihmisille, käytetyt kärryt menevät lähes aina sen kautta.”.Finn Royal Production OyPerustettu vuonna 1965 LapuallaPerustajat veljekset Markus ja Mauri YliseläNykyinen yrittäjä Jan-Markus Yliselä, Markus Yliselän poikaValmistaa valmennus- ja kilpakärryjä hevosille ja poneilleVanhin olemassa oleva kärryjen valmistaja Suomessa.Menneinä vuosikymmeninä ihmiset seurasivat tarkemmin suosikkihevosiaan ja niiden käyttämät varusteet huomioitiin visusti.”Joskus sillä oli meillekin merkitystä, kun jollain Isla J Bravella, BWT Magicilla tai Gidde Palemalla oli Royalit. Nykypäivänä sillä ei tunnu olevan niinkään merkitystä. Tärkeintä on, että ne ovat euromääräisesti hyvät”, Jan-Markus Yliselä sanoo.Yliselä kokee, että euron kanssa ollaan tänä päivänä tarkempia kuin markan kanssa sen valuutan elinaikana.”Nykyään ihmiset katsovat usein ensimmäisenä hintaa, ei niinkään sitä tuotetta tai mistä se on tehty.”Hän näkee, että alan ammattilaisten lisäksi Royalin asiakaskunta koostuu paljon harrastajista.”Ammattilaisten osuus kokonaisuudessaan on lopulta aika pieni tällä alalla. Koko touhu koostuu pitkälti amatööripuolesta, heitä pitäisi siksi muistaa ja huomioida enemmän.”.Alan ihmisten työtunnit ovat valtavia. Sitä jaksaa itsekin paremmin puurtaa heille kärryjä, kun näkee heidän sitoutumistaan hommaan.Jan-Markus Yliselä.Hän tietää, että oli ammattilainen tai amatööri, pitää raviurheilussa tehdä töitä menestyäkseen.”Minä kunnioitan sitä hirveää työmäärää, mitä hevosten kanssa tehdään. Alan ihmisten työtunnit ovat valtavia. Sitä jaksaa itsekin paremmin puurtaa heille kärryjä, kun näkee heidän sitoutumistaan hommaan.”Mieluisaa asiakaspalautetta hänelle onkin, kun asiakassuhteesta tulee pitkä ja pysyvä.”Meillä voi olla jo toisen, kolmannenkin polven asiakkaita. Ne on hienoja juttu, kun raviurheilu ja asiakassuhde meille on pysynyt talossa sukupolvien yli.”Royalin tuotantotilat sijaitsevat lähellä Lapuan keskustaa. Se on neljäs paikka sen jälkeen, kun kärryjä alettiin valmistaa Yliselän kotitilalla, Lapuan Ala-Nurmossa.Vakavin paikka yritykselle oli, kun vuonna 1984 tuli tuhosi koko tuotantohallin ja paljon muuta siinä mukana.”Palo oli syttynyt sähköjutuista ja halli paloi aika totaalisesti. Siinä paloi meidän viimeinen myymäläautokin samassa rytäkässä. Muutama vuosi käytiin aika tyhjäkäynnillä kärrynvalmistuksessa ja menetettiin markkinoita kilpailijoille.”.Kilpakärryt ovat raviurheilun historiassa pysyneet perusteiltaan samanlaisina. Niissä on aisat, kaksi pyörää ja ohjastajalle istuin. Toki muutosta on kuitenkin tapahtunut.”Ennen väännettiin aisat puusta ja miehet oli rautaa. Nykyään tehdään metallista, meillä pyritään tekemään kaikki kotimaisesta raudasta ja alumiinista.”Hiilikuituisia Royaleja ei ole lähdetty tekemään lainkaan.”Perehdyin siihen oikein tosissani, istuttiin alas alan teknillisen opettajan kanssa ja niiden keskustelujen jälkeen päätin, että minä en tee hiilikuidusta kärryjä.”Hän pitää hiilikuitua sinänsä hienona, mutta hankalana materiaalina.”Se on myrkyllinen materiaali, eikä tekeminen onnistu minkään muun kanssa samoissa tiloissa. Ei se sovi meidän ajatusmaailmaan.”.Kilpakärryjen malli on elänyt ajassa pyöreäperäisistä nykyisiin jenkkikärryihin. Royalin maahantuoja Ruotsissa on Mikael Lindqvist, amatöörivalmentaja ja -ohjastaja itsekin. Hän näki, että jenkkikärryt lyövät siellä läpi.”Hän sanoi, että nyt niitä on myyty täällä sen verran, että siihen malliin kannattaa lähteä mukaan.”Royal ehti ensimmäisenä kotimaisena merkkinä esitellä oman versionsa vuoden 2013 Finlandia-raveissa.”Se tehtiin Pohjoismaiden radoille, niissä pystyi käyttämään apuaisoja. Istuin oli keskellä runkoa, se ei ollut offset-mallia, kuten aluksi kaikki aidot amerikkalaiset.”.Turvakärryjen kanssa Royal oli myös hereillä, mutta sillä kertaa liiankin hyvin. Jo 1990-luvun puolivälissä valmistui edistykselliset, mutta melko erikoiset kärryt. Puiset aisat lähtivät ohjastajan jalkojen välistä, puomi oli hyvin liki ohjastajan ja hevosen välissä, ja jalkarampit oli aisojen ulkopuolella. Parhaiten ne voi muistaa Jaanen Suikulla käytössä olleista punaisista kärryistä.”Se ei lyönyt läpi, ei niitä monta mennyt. Sitten 2007–2008 alkoi tulla näitä nykymallisia turvakärryjä ja ne ovat hyvä asia. Ihmettelen, ettei niihin ole enempää menty. Varsinkin nuorille hevosille ne on hyvät, Norjassahan ne ovat niille pakolliset.”Yliselä kertoo saavansa kentältä runsaasti vinkkejä, mitä kilpakärryiltä odotetaan.”Mutta meidän pitää myös muistaa, että onko se toteuttamiskelpoinen kaupallisessa mielessä. Ihan kaikkeen ei kannata lähteä mukaan, tämä on sen verran pieni sektori.”Jenkkikärryjen tapaista suurta muutosta ei hänen mukaansa ole aivan heti nurkan takana odottamassa.”Jos mennään vähän ajassa taaksepäin, uutta mallia tuli meiltä ja muilta paljon tiheämpään kuin nykypäivänä. Mallit ovat tänä päivänä hyvin olemassa ja sellaista valtavaa uutta tai uutuutta on vaikea keksiä.”.Siinä missä kilpakärryillä lasketellaan hyvillä kaviourilla, pitää valmennuskärryjen kestää moninkertainen käyttömäärä heikommillakin alustoilla.”Koppakärryistä lähdettiin, eikä silloin aikojen alussa paljon muita ollutkaan, millä hevosta treenattiin. Meidän kymmeniä vuosia kestäneitä koppakärryjä on vieläkin asiakkailla käytössä.”Valmennuskärrypuolelta löytyykin Royalin todellinen lippulaiva, ergonomian hyvin huomioon ottava malli. Jokainen hevosia enemmän ajanut tietää, millainen rasitus kärryillä istuessa kohdistuu selkään huonosta asennosta ja tärinästä johtuen. On melko erikoista, kuinka vähän sitä on lopulta otettu kärryjä suunnitellessa huomioon.”Sitä on tehty nyt 25 vuotta ja se on ollut meidän kaikkien aikojen myydyin malli. Suunnittelussa minulla on ollut tuuri matkassa ja on saatu aikaan huipputuote.”Tuurilla hän viittaa sukulaissuhteisiin. Hänen siskonsa Sari Hepouro on ihmis- ja eläinfysioterapeutti. ”Korjaa päivät Keskussairaalassa ihmisiä ja illat hoitaa hevosia ja koiria. Hän oli mukana suunnittelussa, kun haettiin kärryyn vielä parannuksia. Hän näkee työssään, mitä ihmiselle voi tulla, kun hän istuu väärällä lailla.”Kärryä suunniteltiin yhdessä ergonomia-asiantuntijoiden kanssa, jotta siitä saatiin mahdollisimman hyvä sekä kuskille että hevoselle.”Siitä tuli sitten ensimmäinen kärry, jossa oli jousitettu sekä pyörät, että penkki. Se oli se juttu, sitä ei ollut muilla. Sitä yritettiin kopioida huonoin tuloksin, eikä se lopulta ole jäänyt kuin meille.”Jousitus auttaa paitsi kuskia, myös hevosta. Huonosti jousitettu kärry tärisee valjaisiin asti.”Ostat hyvät, nykyaikaiset valjaat, niin kannattaa miettiä myös kärryjen sopivuutta. Esimerkiksi moni jarrukärry on hirveän aisapainoinen ja kun jarruttaa, se on aina vaan enemmän etupainoinen. Vaikka on mitkä valjaat, painoa tulee puoliväkisin säkään.”Oma erityisalueensa Royalilla on ponikärryt. ”Vaikka se ei ole suoraan kaupallisesti tärkeä puoli, niin ponit vaihtuvat usein hevosiin. Sellaisia asiakkaita on useampi, jotka ovat ensin olleet kärryjen ostajia poneille ja myöhemmin hevosille.”Yliselältä pyydettiin 1990-luvun puolivälissä A-ponien kilpailusarjan kunniapalkinnoksi kilpakärryjä.”Sanoin, että totta kai. Siitä ponikärryjen tekeminen lähti, oltiin ensimmäinen tehdastuotannollisesti niitä tekevä. Sitä ennen poneilla käytettiin isojen hevosten kilpakärryistä pienennettyjä kärryjä ja vaikka ja mitä.”Hän muistuttaa, että todella moni nykyinen raviurheilija – aivan lajin huipultakin – on lähtenyt liikkeelle poneista.”Siksi keskusjärjestönkin pitäisi muistaa pitää poniharrastajista paremmin huolta.”.Oma tarve lähtökohtanaVeljekset Markus ja Mauri Yliselä valmistivat ensimmäiset koppakärrynsä omaan tarpeeseen.Lapualaiset veljekset Markus ja Mauri Yliselä huomasivat 1960-luvun puolivälissä raviurheiluharrastuksessaan ongelman, että hyviä harjoituskärryjä ei ollut hevosille helppo löytää.”Kärryjä ei siihen aikaan saanut, eikä oikein edes rautaa, että kärryjä olisi voinut tehdä”, Jan-Markus Yliselä, Finn Royal Production Oy:n nykyinen yrittäjä kertoo. ”Silloin elettiin sellaisia aikoja, että rauta piti tuottaa Ruotsista.”Pohjanmaalla on totuttu tekemään ja yrittämään, joten yksinkertaisinta oli tehdä ne itse. Tästä lähti käyntiin toiminta, joka oman tarpeeseen tehdyistä koppakärryistä laajentui kaupalliseen toimintaan. ”Pääasiassa se oli meidän edesmenneen isän Markuksen hoteissa se homma. Mauri tuli pikkuhiljaa siihen mukaan, heillä oli yhdessä maataloushommaa ja hevosiakin 1960–70-luvulla. Hän jäi pois vuonna 1984.”Royal täytti tänä vuonna 60 vuotta ja se tekee yhtiöstä vanhimman suomalaisen edelleen toimivan kärryvalmistajan..Hän myi myös Royal-merkkisiä ompelukoneita. Siitä hän otti nimen kärryillekin.Jan-Markus Yliselä tietää tuotenimen syntyneen helsinkiläisen myyjän kautta.Tasavuosia täyttää myös Royalin ulkomaanvienti. Vuonna 1975 lähtivät matkaan ensimmäiset Royalit ruotsalaismarkkinoille – samana vuonna, kun nykyinen yrittäjä Jan-Markus Yliselä syntyi. Hän tuntee yhtiönsä historian.”Olin kauppaoppilaitoksessa markkinointipuolella ja tein kärryhistoriasta esitelmän. Haastattelin isää ja muutamaa muutakin asiaan liittynyttä ja siitä on jäänyt muistijälki.”Tuotenimi Royal löytyi melko erikoisella tavalla. Ilmeisesti oli helpompaa myydä kahta hyvinkin erilaista tuotetta saman nimen alla.”Kärryjä alkoi myymään helsinkiläinen kaveri. Hän myi myös Royal-merkkisiä ompelukoneita. Siitä hän otti nimen kärryillekin.”Alkuvuosina Royal taipui moneen, valmistettiin karsinoita, sisustettiin kuorma- ja linja-autoista hevosautoja ja valmistuipa jopa yhteen lähtöautoon siivekkeetkin.Koppakärryt olivat alkuun kuitenkin luonnollinen ykköstuote, mutta muutaman vuoden päästä tuotantoon tuli myös kilpakärryt. Siinäkin saattoi ainakin osapontimena olla oma tarve, kun Markus Yliselä menestyi Pohjanmaan radoilla mainiosti komealla läsipäisellä ja sekakarvaisella venäläisori Gorodokilla 20,5a.

Koppakärryistä kaikki alkoi – "Ennen väännettiin aisat puusta ja miehet oli rautaa"

Aiheeseen liittyvää