Lähtöauto on liikkeellä!

Minuutti aikaa lähtöön!45 sekuntia.Kolmekymmentä.Viisitoista.Lähtöauto on liikkeellä.Nämä sanat kuuluvat ravikilpailuissa ennen kuin ryhmäajossa lähtöauto lähtee liikkeelle, jotta valjakot tietävät, milloin lähestyä autoa oikeaan aikaan.Lähtöauto onkin yksi ravien näkyvimmissä ja isoimmassa roolissa olevista asioista hevosten ja ihmisten jälkeen. Lähtöauton toimintaperiaatteet ja siihen liittyvät käytänteet ovat kuitenkin jopa vähän yllättäen suurelle joukolle lajin parissa olevista henkilöistä suhteellisen vieraita.Mitä asioita sitten tulee ottaa huomioon lähtöautoa ajettaessa?.LähtöautoLähtöauto ei käytännössä eroa tavallisesta autosta muuten kuin siipiensä takia.Eri radoilla lähtöauton ajamisen käytänteisiin vaikuttaa radan profiili sekä fasiliteetit. Esimerkiksi joillakin radoilla lähtöauto siirtyy kiihdytyksen jälkeen varikon puolelle ja joillakin radoilla puolestaan sisäkentälle.Suurimmalla osalla radoista lähtöauto kiihdyttää kuskin ajamisen mukaan, minkä takia eri ratojen välillä kiihdytyksessä voi olla pieniä eroja.Keliolosuhteet vaikuttavat merkittävästi lähtöauton toimintaa ravipäivinä, ja esimerkiksi kova tuuli voi aiheuttaa lähtöautolle hankaluuksia.Lähtöauton kuljettaja kommunikoi koko ajan auton lavalla olevan päälähettäjän kanssa. Päälähettäjän vastuulla on lähtötilanne kokonaisuudessaan ja lähettäjä huolehtii siivekkeiden avaamisesta ja sulkemisesta, milloin lähtöauton kuljettaja voi keskittyä pelkästään autolla ajamiseen.Lähtöautoissa on erilaisia ominaisuuksia. Esimerkiksi joissakin autoissa siivekkeet voivat olla taittuvia radan kallistuksien takia, ja autot on usein suunniteltu niiden kotiradan profiilin mukaan.Lähtöautoon ei tule hirveästi käyttötunteja ja kilometrejä, ja suurimman osan ajasta ne seisovat parkissa..Mikkelissä lähtöautoa ajava Ari Roikonen päätyi hommaan vähän sattuman kautta kuusi vuotta sitten.”Olin aiemmin ajanut linja-autoa työkseni. Kerran käydessäni Mikkelin radalla jonkun asian takia, minulta kysyttiin, että ’miltä tuntuisi, kun olet ajanut 15 metriä pitkää autoa, että ajaisitkin nyt 15 metriä leveää autoa?’. Siitä se lähti sitten liikkeelle”, Roikonen muistelee.Lähtöauton ajamista Roikonen harjoitteli tyhjällä raviradalla edellisen kuljettajan kanssa.”Kävimme läpi, miltä autossa näyttää, kun siivet avataan ja missä kohtaa tulisi ajaa kurveissa. Kävelimme autoa ympäri, miten se asettuu radalle ja paljonko siivekkeiden ympärille jää tilaa. Sitten harjoittelimme ensin lähtökiihdytystä siivet kiinni ja sen jälkeen tehtiin samaa harjoitusta, kun siivekkeet olivat auki ja ne suljettiin. Siinä harjoiteltiin ja haettiin tuntumaa siihen, miten auto käyttäytyy ja missä kohdassa rataa menee lähtöauton ajolinja”, Roikonen muistelee.Roikonen kertoo, että Mikkelissä, kun lähdön hevoset ovat menneet esittelyyn, lähtöauto menee radalle heti niiden perään. Jos lähtöön on tilattu autolähtöharjoitus, auto pyrkii menemään radalle jo juuri ennen esittelyä, ja hakemaan paikan sieltä, mistä autolähtöharjoitus on lähdössä liikkeelle.”Silloin se toimii myös merkkinä lähdön osallistujille, että lähdössä on harjoituslähtö, kun auto on siellä omalla paikallaan jo valmiina, jos se jostain syystä olisi vaikka unohtunut kuuluttaa. Autolähtöharjoitus ajetaan välittömästi esittelyn jälkeen, ja harjoituslähdöt ajetaan pääsääntöisesti aina etusuoralta, vaikka mailin ja 2600 metrin matkoilla itse lähtö tapahtuukin takasuoralta”, Roikonen kertoo..Lähtöauton lavalla olevat päälähettäjä ja lähettäjä huolehtivat siivekkeiden avaamisen ja sulkemisen eli auton kuljettajan ei tarvitse keskittyä siivekkeisiin siinä vaiheessa ollenkaan. Auton siivekkeet avataan silloin, kun lähtöön on aikaa 30 sekuntia ja kaikki valjakot ovat auton takapuolella. Lähettäjien on huolehdittava siitä, ettei siivekkeitä avata liian aikaisin, jos jokin valjakko lähestyykin autoa edestäpäin. Auto lähtee liikkeelle silloin, kun kellossa on aikaa jäljellä nolla sekuntia.”Tosin siinä on oltava pelisilmää ja pitää kommunikoida päälähettäjän kanssa koko ajan, jos jokin valjakko esimerkiksi lähestyy autoa hirmu kovalla vauhdilla ennen kuin kello on nollassa. Välillä voi olla sellainen tilanne, että täytyy varastaa muutama sekunti, jotta ei tule törmäystä, mutta yksittäisen valjakon takia muiden lähtö ei saa mennä pieleen sen takia. Muutenkin päälähettäjän kanssa ollaan koko ajan yhteydessä, mitä auton takapuolella tapahtuu ja missä kaikki valjakot ovat. Totta kai siinä kuitenkin kuulostelee myös, että siivekkeet lähtevät esimerkiksi sulkeutumaan kiihdytyksen aikana”, Roikonen kuvailee.”Lähtötilanteessa lähettäjä alkaa sulkemaan siivekkeitä silloin, kun siivekkeet ovat ohittaneet lähtölinjan ja hevoset ovat jo vähän irti niistä. Siivekkeet sulkeutuvat vakionopeudella nappia painamalla.”Jos lähtö tapahtuu etusuoralla, Mikkelissä auto kiihdyttää lähtölinjan jälkeen valjakoiden alta pois ja ajaa kurvissa ulkoradalle syrjään. Kun valjakot ovat ohittaneet auton, kuljettaja kääntää auton ympäri ja tulee radalta pois varikon puolelle..Ratissa ei tarvitse tehdä isoakaan ohjausliikettä, kun siivekkeen pää heilahtaa äkkiä jo puoli metriä.Mikkelissä lähtöautoa ajava Ari Roikonen.Roikosen mukaan lähtöautossa ohjausliikkeiden kanssa on oltava varovainen, sillä ne vaikuttavat heti siivekkeisiin.”Ratissa ei tarvitse tehdä isoakaan ohjausliikettä, kun siivekkeen pää heilahtaa äkkiä jo puoli metriä. Silloin on mahdollista, että siiveke lyö hevosta turpaan. Toisella puolella vastaavasti siiveke taas pakenee”, Roikonen kertoo.”Kurvissa kasiradan hevonen joutuu juoksemaan pikkuisen kovemmin kurvin kääntövaiheessa kuin sisäradan hevonen, jotta hevoset pysyisivät samassa linjassa. Sen takia kurvista ulos ajaminen lähtöautolla on tarkkaa, jotta hevoset saisivat tasapuolisen kiihdytyksen, eikä sisäradan hevonen joudu liikaa hiljentämään ja vastaavasti ulkoradan hevonen liikaa kiihdyttämään vauhtia jo ennen lähtölinjaa.”Lähtöautoa ajettaessa tulee ottaa huomioon myös vuodenaika ja keliolosuhteet.”Se pitää aina miettiä, onko radan pinta hiekkaa, lunta vai jäätä ja onko se märkä vai kuiva. Esimerkiksi Mikkelissä oli yhtenä syksynä sulan maan aikaan niin kurainen ravi-ilta, että itsekin tunsin auton takapyörien lyövän tyhjää. Silloin rata oli muuttunut märkänä liukkaaksi, ja tuntui, ettemme pääse autolla hevosten alta pois”, Roikonen kuvailee.”Kun autossa avataan siivekkeet, auton painopiste siirtyy taakse, siivet painattavat perää ja keula aavistuksen kevenee. Varsinkin liukkaalla kelillä se tulee ottaa huomioon, että painoa on enemmän takana auton suunniteltuihin rakenteisiin nähden. Sen takia erityisesti liukkaalla kelillä auton kuskin pitää olla maltillinen.”.Killerillä lähtöautoa muutaman vuoden ajanut Niko Parkkonen painottaa, että lähtöauton kuljettajan tulee olla ensinnäkin rauhallinen.”Kuljettajan pitää olla päättäväinen siitä, mitä tekee ja hänellä tulee olla kyky tehdä nopeitakin päätöksiä eri tilanteissa esimerkiksi, jos tulee vaikka lähdön uusinta. Kuljettajan tulee pystyä myös tunnistamaan jossain määrin hevosten elekieltä, miten lujaa ne lähestyvät autoa ja osata arvioida välimatkaa sekä auton mittaa”, Parkkonen luettelee.Suurimmalla osalla Suomen raviradoista lähtöauto kiihdyttää kuljettajan itsensä ajamisen mukaan. Jotta lähtöauton kiihdytys onnistuu kaikille tasaisesti ja tasapuolisesti, auton kuljettajan tulee Parkkosen mukaan ottaa huomioon hevosten rotu sekä sarjamääritys.”Hyvän kiihdytyksen lähtökohtana on ymmärtää, kuinka kovaa hevoset pääsevät, ja arvioida sen perusteella, kuinka kovaa auton tulee lähteä kiihdyttämään ja kuinka paljon autolla on vauhtia lähtölinjalla. Kuljettaja seuraa peilin kautta hevosten lähestymistä auton siivekkeiden taakse. Jos radassa on kurvissa kallistukset, silloin pitää katsoa erityisen tarkkaan, miten hevoset ovat siivekkeen takana varsinkin ulkoradoilla, koska siiveke on kaarteessa niin korkealla”, Parkkonen kertoo..Lähtölinjalla Parkkosen ajaessa lähtöautolla on nopeimmillaan vauhtia 55 km/h ja hitaimmillaan 40 km/h.”Kaikista haastavinta lähtöautoa ajettaessa on saada pidettyä kaasujalka tasaisena. Siihen oppi tulee parhaiten pitkälti rutiinin kautta, ja kiihdyttäessä pitää osata katsoa mittaristoa ja ympäristöä saman aikaisesti”, Parkkonen kuvailee.”Kaikista vaikeimmat autolähdöt ovat ponilähdöt, koska autossa on niin herkkä kaasu, että sillä ajaa helposti liian lujaa. Jos kaasua taas ei käytä, silloin auto ei liiku mihinkään. Ponilähdöt ovat monesti sellaista taiteilua.”.Lahdessa viisitoista vuotta lähtöautoa ajanut Jouni Paakki kertoo, että Jokimaa taitaa tällä hetkellä olla ainoa rata Suomessa, jossa lähtökiihdytyksessä käytetään automaattisesti autoa kiihdyttävää tempomaattia.”Kun hevoset ovat tulossa auton taakse, olen yhteydessä auton lavalla olevaan päälähettäjään, ja hän kertoo lavalta, milloin lähtö tapahtuu. Siinä vaiheessa minä painan tempomaatin päälle autosta, ja se ajaa automaattisesti tietyllä nopeudella lähtöpaalulle. Sen jälkeen otan auton omalle jalalle hallintaan ja ajan hevosten alta pois. Tempomaatissa on erilaisia ohjelmia, ja Lahdessa tempomaatilla ajetaan lämminveristen lähdöt”, Paakki kertoo.”Tempomaatissa on olemassa ohjelmat myös kylmäverilähtöihin, mutta usein ne lähestyvät autoa niin eri tavoilla ja vauhdeilla, että kiihdytykseen lähteminen on haastavampia. Sen takia kylmäverilähdöt ajetaan jalalla, jotta lähtöihin saataisiin mahdollisimman tasaisia kiihdytyksiä, kun kaikki hevoset olisivat siinä samalla viivalla. Lähtöauton kuljettajan on muutenkin tärkeää kommunikoida päälähettäjän kanssa, jotta tietää, miten hevoset ovat auton takana ja tarvitseeko lisätä vauhtia.”Tempomaatti on laatikko, jossa on säädettyjä ohjelmia. Käytännössä tempomaatti toimii Paakin mukaan nappia painamalla ja sen jälkeen se lähtee automaattisesti kiihdyttämään autoa..”Tempomaatin plussana on se, että sillä tulee tasaisia lähtökiihdytyksiä. Miinuksena taas voidaan sanoa se, että se lähtee pienellä viiveellä. Monesti valjakot voivat lähestyä autoa jo aika aikaisinkin, mutta tempomaatilla ottaa 2–4 sekuntia aikaa ennen kuin se lähtee liikkeelle. Sen takia toiset hevoset tulevat siihen siivekkeelle vähän niin sanotusti törmäämällä”, Paakki toteaa.”Olen monta kertaa sanonut tuomaristollekin, että ohjastajille pitäisi sanoa, etteivät tulisi liian aikaisin auton taakse. Jos yksikin valjakko tulee liian aikaisin sinne, niin silloin käytännössä lähtö on jo mennyt niin sanotusti vihkoon. Silloin auton liikkeelle lähtöä joutuu passailemaan ensimmäisen valjakon mukaan, ja muut voivat silloin jäädä siitä vähän jälkeen. Muuten tempomaatti on hyvä laite.”Tempomaatin toimintaperiaate on hyvin samanlainen kuin autojen vakionopeudensäätimen, ja tempomaatti katkeaa silloin, kun kuljettaja koskee jalalla polkimiin. Auton voi siis aina ottaa jalalle haltuun, jos tulee sellainen tilanne, mihin tarvitsee reagoida. Paakin mukaan autolähdöissä uusinnat tulevat yleensä tornista tuomariston toimesta.Paakki on tyytyväinen tämänhetkisiin autolähtöjen käytänteisiin, eikä kaipaa enempää automatiikkaa niihin.”Jos automatiikkaa olisi enemmän, lähtötilanne menisi äkkiä hifistelyksi. Mitä enemmän käytössä on sähköisiä laitteita, niin sitä enemmän voi tulla ongelmatilanteita niiden takia. Onhan siinä olemassa jo nytkin aina vähän jännitysmomenttia, että joka lähdössä tempomaatti toimii ja siivekkeet menevät auki ja kiinni oikeaan aikaan”, Paakki päättää.

Lähtöauto on liikkeellä!

Aiheeseen liittyvää