Montén teräsnaiset kertovat kunnon ylläpitämisestä ja ottavat kantaa painorajoitukseen – "Onhan laji muuttunut alkuajoista hirveästi"

Seija Myllyharju vei Laylan kanssa montén Suomen mestaruuden Seinäjoen Kuninkuusraveissa vuonna 2021. Hänen serkkunsa Susanna Visuri on voittanut kisan peräti kahdesti, Turnaus oli paras Porissa vuonna 2014, ja viime kesänä Noste kiersi Oulussa koko porukan. Heli Perkiö vei SM-tittelin Kuopiossa vuonna 2002 A.P. Vänkärin kanssa.Seija Myllyharju naurahtaa ja arvelee olevansa vanhin monté-ohjastaja Suomessa. Samalla hän todistaa lajin hienouden. Monté sopii fyysisyydestään huolimatta kaikille, joilla siihen vain rahkeet riittävät.Myllyharjun tuorein startti on päättyneen vuoden lokakuussa ohjastettu vitossija Yolo Savoyn kyydissä. Kotiradan arvolähtöön osallistuminen oli ikimuistoinen hetki.”Oli hienoa päästä mukaan”, Myllyharju hehkuttaa. ”Alla oli pitkä ratsastustauko, ja jännitin kisaa ennen starttia. Sitä pohti, että onko liian vanha ja riittääkö kunto, mutta ei sen suhteen ollut mitään ongelmaa. Tuli hyvä fiilis, kun sitä huomasi, että sitä pysyy edelleen muiden mukana ja kuuluu joukkoon. Ihastuin myös hevoseen. Sanoinkin Antille (Ojanperä), että voisin viedä Yolo Savoyn mukanani. Olen kiitollinen, että sain mahdollisuuden.”.Montén historiaEnsimmäinen virallinen monté-lähtö Suomessa ajettiin Vermossa 1979Suomen Monté-ohjastajat Ry on perustettu vuonna 1990Lämminveristen SM-tittelistä kisattiin ensimmäisen kerran vuonna 1991Ensimmäinen mestari oli Falcon Jet 2100 metrin voltista tuloksella 22,6 kyydissään Eija-Sisko Eklund-MiettinenSuomenhevosten ensimmäinen Suomen mestari oli 34,2-tuloksella J.R. Lokker selässään Ari JääskeläinenSusanna Visurin ohjastama Noste on tuore Suomen mestari tuloksella 27,4/2100 m.Myös vuosi 2021 on Myllyharjun tuoreessa muistissa. Henna Halmeelta ja Veijo Heiskaselta liisattu Barack La Marc voitti Kymi GP-montén ja oli lämminveristen SM-taiston kakkonen. Kauden kruunasi Suomen mestaruus Seinäjoen Kuninkuusraveissa, kun Kari Mahlamäen valmentama Layla kiidätti Myllyharjun ykköseksi.”Vuosi 2021 oli täynnä kohokohtia urallani. Layla on hieno hevonen, ja se tuli ihan naapurista. Barack La Marc löytyi facebook-ilmoituksen perusteella. Se osoittautui onnenkantamoiseksi”, porilainen muistelee.Myllyharju on päässyt seuraamaan montén kehitystä viidellä eri vuosikymmenellä.”Onhan laji muuttunut alkuajoista hirveästi, ja paljon myös viimeisen 10 vuoden aikana. Olen lyhentänyt jalustimien mittaa itsekin, mutta ovat ne edelleen varmasti porukan pisimmät. Tyylini ei taivu jockey-asentoon, eivätkä polvet sitä kestäisikään”, Myllyharju nauraa.Hän toivoo, että mahdollisimman moni saisi aidon mahdollisuuden kehittää itseään ja näyttää osaamistaan.”Kuskimarkkinoilla on kova kilpailu, ja pitää hakemalla hakea ohjastettavia. Se on harmi, sillä uusien nuorten nimien on hyvin vaikea saada kilpailumahdollisuuksia. Pääsin nuorempana kokeilemaan paljon Nygårdin Jannen hevosia. Nykyään on vielä vaikeampi päästä edes yrittämään, jos ei ole tuttujen hevosia tarjolla.”.Tuorein uudistus, vuoden alussa määritelty uusi monté-ohjastajan ja varusteiden 60 kilon minimipainoraja on kehityksen lisäjarruna ainakin osalle ohjastajista. Seija Myllyharjun mielestä se ei sinällään ole huono linjaus. Hän kritisoi suuren muutoksen huonoa valmistelua ja viestintää, joka on jo tuonut lajille ihan konkreettista hallaa.”Painoraja on hyvä, mutta se laitetaan käytäntöön aivan liian nopealla aikataululla. Muistan hyvin vuoden 2009 Bergsåkerin lähdön Jörkan kanssa. Lyijypainot kolisi hirveästi ja hevonen pelkäsi tolkuttomasti. Sillä reissulla huomasi, että huonot varusteet ovat selkeä turvallisuusriski. Sopivia varusteita ei ole helppoa löytää ohjastajille, sillä niitä on markkinoilla ylipäätään vähän.”Myllyharju ei tavoittele lainaohjastettavia, mutta hän aikoo haastaa itseään myös vuonna 2026. Oman tallin Philip Tie aloittelee monté-uraansa. Myllyharjun vuonna 1986 hankkima ajolupa saa todennäköisesti käyttöä.”Philip Tie saa kotona vallan ratsastustreeniä. Pitää vielä käydä kunnon varusteilla kokeilemassa, sopiiko montéssa jalat alle. Sillä olisi tarkoitus tänä vuonna yrittää selästä, jos vain oma terveys pysyy hyvänä.”Porilainen pitää virettä yllä aktiivisella ja positiivisella elämänasenteellaan. ”Kesän tauon jälkeen olen viimeisen kahden kuukauden aikana käynyt kaksi-kolme kertaa viikossa hevosen selässä. Inhoan kuntosalia, mutta olen liikkuvaista sorttia ja touhuan koko ajan”, Myllyharju kertoo.Montélla ja hevosilla on ollut keskeinen rooli Myllyharjun elämässä.Myllyharjun elämän hevonen Redhot Tap Dancer otti montéssa yhdeksän totosijaa, mutta kuparinen jäi rikkomatta. ”Urallani on jäänyt harmittamaan vain se, etten Redhot Tap Dancerin kanssa voitettu yhtään monté-lähtöä. ’Hottis’ on aina ollut lähellä sydäntäni. Se toimii nykyään ratsuna ja käyn välillä kurkkailemassa, mitä sille kuuluu”, Myllyharju päättää..Susanna Visuri nappasi vuonna 2014 montén Suomen mestaruuden hiljattain edesmenneen Kalevi Virkkusen valmentaman Turnauksen kanssa. Visuri uusi mestaruutensa Oulussa, kun Kirsi Luotosen valmentama Noste kiersi vakuuttavasti ohi koko porukan. Kokemus oli kovassa paikassa valttia.”Noste oli huippuhyvä, ja olihan se muutenkin hieno päivä. Mahtavalta tuntui voittaa ja päästä kokemaan Kuninkuusravien tunnelma”, Visuri aloittaa.Visurin aktiivinen tekeminen hevosten parissa on tuonut menestyksen lisäksi mielen hyvinvointia. ”Teen nuorisotyötä ja kohtaan arjessa paljon ihmisiä, joilla on haasteita mielenterveyden kanssa. Henkilökohtaisesti koen, että liikkuminen on siihen yksi parhaista lääkkeistä. En ole pitänyt askelmittaria, mutta päivittäiset lukemat ovat varmasti aika kovat. Työpäivän jälkeen tallihommissa tulee paljon hyötyliikuntaa”, Visuri kertoo.”Nuorisotyö on pitänyt mielen virkeänä ja ajan hermolla. Pääsee näkemään, mitä heidän maailmassaan tapahtuu. Siinä oppii kaikki nykyajan hienoudet”, Visuri naurahtaa..En koe olevani mikään poikkeusyksilö, vaikka tunnen olevani kolmekymppinen.Susanna Visuri.Visuri toteaa, ettei kroppa ole montésta millänsäkään. Hän on lisäksi säästynyt pahemmilta loukkaantumisilta.”En koe olevani mikään poikkeusyksilö, vaikka tunnen olevani kolmekymppinen. Olen lapsesta saakka tykännyt urheilusta. Liikkunut, pyöräillyt ja juossut koko ikäni. Jos en harrastaisi hevosten kanssa, saattaisin juosta puolimaratonia.”Kokemus lajista tuo mukanaan paljon positiivisia ominaisuuksia, kunhan kilpailurytmiin ei tule mahdottoman pitkiä taukoja.”Iän myötä varmasti hevosenlukutaito on kehittynyt. Koen myös, että ohjastamiseen on löytynyt henkinen rauha. Nuoremmat rupeavat helposti stressaamaan pienistä asioista. Ei tie ole itselläkään helppo ollut, sillä en tule hevosperheestä tai -suvusta. Serkkuplikan Seija Myllyharjun kanssa olemme suvun ainoat hevosurheilijat. Harrastukseni on vaatinut perheeltäni ymmärrystä ja joustavuutta arjessa. Onneksi avopuolisoni on hurahtanut lajin pariin kanssani.”Visurin kulkema kivisempi tie on kantanut pitkälle, ja sillä on varmasti oma merkityksensä Visurin pitkässä monté-urassa. ”Jokaisen pitäisi päästä tai joutua aloittamaan vaikeilla hevosilla, jotka eivät ole niitä lähtöjensä ykkössuosikkeja. Silloin oppii nöyräksi ja joutuu oikeasti miettimään, miten pystyisi pärjäämään mahdollisimman hyvin. Voin kokemuksesta sanoa, että se on aika makea tunne, kun sitten vihdoin pääset voittamaan sillä isokertoimisella hevosella”, Visuri makustelee..Visuri muistuttaa, ettei väkisin puristamalla tule valmista. Hän myöntää olleensa itsekin joskus liiankin kilpailuhenkinen. Tuolloin on pitänyt muistuttaa itseään, että rento ote tekemiseen on kaiken a ja o.Kokemuksensa myötä Visuri on pyrkinyt tukemaan nuorempia ohjastajia omalla urapolullaan.”Ajan Hetan (Huuskola) kanssa samoissa väreissä. Heta kipuili kakkosputken kanssa viime keväänä ja sanoi, ettei hän osaa voittaa. Annoin äidillisen neuvon, että rennosti vaan, niin ykkösiä tulee kyllä”, Visuri nauraa. Lajin hallitseva Suomen mestari on valmis haastamaan nuorempiaan myös tänä vuonna. Visurin tallista löytyy yksi montén parhaista suomenhevosista, Suvimyrsky Ram, mutta se on samalla myös yksi epävarmimmista.”Suvimyrsky Ram ei päässyt harmittavasti osallistumaan Ouluun. Sen kanssa on asetettu jo selkeä tavoite, eli olla taistelemassa Suomen mestaruudesta ensi kesänä Teivon Kuninkuusraveissa. Ruuna on ihan hyvässä vireessä, kun se meni vasta Tampereella kahden laukan kanssa 26,9-tuloksen”, Visuri päättää..Painoraja ei tuo yhdenvertaisuutta Heli Perkiö on tehnyt hienon uran montéssa. Hän on huolissaan pienikokoisten ohjastajien puolesta, joihin hän itsekin kuuluu.Heli Perkiö ohjasti päättyneellä kaudella 37 kertaa totosijoin 7-3-7, ja hän on kuulunut koko 2000-luvun monté-ohjastajien parhaimmistoon. Perkiö ei ole vielä tammikuun alussa uusinut kilpailijalisenssiään, vaikka kyselyitä onkin tullut hevosen selkään.Hän haluaisi jatkaa rakasta harrastustaan, mutta vuoden alusta minimipainorajan nosto 52 kilosta 60 kiloon monté-varusteiden kanssa hankaloittaa merkittävästi Perkiön kilpailemista. ”Joudun kyseenalaistamaan montén mielekkyyden uuden linjauksen vuoksi”, Perkiö aloittaa. ”Se saa myös päässä kiehumaan ihan kohtuullisesti, enkä ole vielä päättänyt urani jatkosta. Joudun ottamaan 28 prosenttia lisää painoa hevosen kyytiin, jotta 60 kilon painoraja täyttyy. Olen pienikokoinen, eikä puhuta muutamasta grammasta, vaan se tarkoittaa 14 kilon kissanhiekkasäkin edestä lisäpainoa.”.Joudun kyseenalaistamaan montén mielekkyyden uuden linjauksen vuoksi.Heli Perkiö.Perkiö on harrastanut 13-vuotiaasta saakka kilpaurheilua, eikä hän ole voinut vaikuttaa kokoonsa.”Harrastin nuorempana lentopalloa ja pomppuvoimaa löytyi iskeä pallo kenttään. Ymmärsin kuitenkin, että oli siitä huolimatta mahdotonta pärjätä pidemmille. Siirryin suosiolla pesäpallon ja montén pariin. Siviilityössä yhtä lailla koko on vaikuttanut valintoihini. Montén suhteen minulla on tietysti oma lehmä ojassa, mutta yhtään järjellistä syytä tai perustelua en ole vielä kuullut muutoksesta.”Perkiölle on jo hevosten taustavoimien puolelta sanottu suoraan, että lisäpainojen tuoma harmi vaikuttaa kysyntään.”Jos on pieni hevonen, sille haetaan mielellään kevyttä ohjastajaa, jolloin lajia on valmentajan ja omistajan näkökulmasta ylipäätään järkevä kokeilla tai harrastaa. Sekin pitää huomioida, että on täysin eri asia painaa 60 kiloa kuin alle 50 kiloa, ja kantaa kuollutta painoa mukanaan. Hevoselle kaikki lisäpaino pitäisi pystyä laittamaan niin, ettei se hierrä tai paina. Olen miettinyt sitäkin, mitä käy, kun tuleekin äkkikäännös kesken kilpailun. Yhdenvertaiseksi tai turvalliseksi laji ei tällä muutoksella tule”, Perkiö harmittelee..Viime vuosina suurimpien monté-lähtöjen palkinto on pystytty nostamaan 10 000 euroon, mikä on tuonut lajille kokonaisvaltaisesti lisää näkyvyyttä ja nostanut imagoa.”Suurin kehitys on tapahtunut hevosissa, jotka ovat paljon aikaisempaa parempia. Myös muutamat ammattivalmentajat ovat ilmoittaneet hevosia monté-lähtöihin. Kun lähtöjä on tullut lisää ja palkintoja on pystytty nostamaan, niin isotkin tallit lähtevät herkemmin mukaan. Ihan alkuun monella naisella tai tytöllä oli yksi oma hevonen, jolla ajettiin kilpaa”, Heli Perkiö sanoo.Omaa tähänastista uraansa Perkiö muistelee lämmöllä.”Ihan pienestä saakka sitä on hevosen selässä istunut, ja onhan siitä tullut elämäntapa. Äitini osti kilpahevosia, ja painosti kortinkin ajamaan. Sitä oltiin ratsastettu kotona jo vuosikauden, kun vuonna 1998 tuli ajettua ensimmäinen monté-lähtö. Sitä ajatteli siihen saakka, että kilpaileminen on jotain erikoista tai ihmeellistä. Voitin ensimmäisen lähtöni, eikä se ratsastaminen radalla ollut sen kummempaa kuin kotonakaan”, Perkiö nauraa..Monté-tilastot 2025 Ohjastajat, eniten voittoja.Valmentajat, eniten euroja.Lämminveriset Suomen rekisterissä eniten euroja.Kylmäveriset, eniten euroja.Eniten voittoja montéssa

Montén teräsnaiset kertovat kunnon ylläpitämisestä ja ottavat kantaa painorajoitukseen – "Onhan laji muuttunut alkuajoista hirveästi"

Aiheeseen liittyvää