Monté-hevosen ja -ohjastajan tärkeimmät ominaisuudet – "Ohjastajalla ei ole mitään lihasryhmää, joka ei olisi käytössä kun mennään montéa"

Monté on raviurheilun näyttävä kilpailumuoto, ja laji on kehittynyt merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Montén arvostus on noussut Suomessa, ja se voi mahdollisesti toimia myös sisäänheittotuotteena raviurheilun pariin.Monté-ratsastuksen konkarin Nelly Korpikosken mukaan hyvällä monté-hevosella on samoja ominaisuuksia kuin hyvällä kärryhevosellakin.”Hevosen hyviä ominaisuuksia ovat nopeus, jakso ja hyvä juoksupää, ja se on lisäksi hyvin valmennettu. Usein ajatellaan, että monté-hevosen pitäisi olla tosi iso, mutta mielestäni se on ehkä vähän sellainen myytti. Ei sen tarvitse olla. Enemmän ratkaisee juoksutyyli, ja että hevonen olisi selväravinen. Kokoa tärkeämpää on, miten hevonen kantaa ohjastajan selässään. Iso hevonen voi joskus olla kömpelö”, Korpikoski kuvailee..Monté-ohjastajan pitää puolestaan olla fyysisesti hyvässä kunnossa ja vahva jokaisella osa-alueella.”Ohjastajalla ei ole mitään lihasryhmää, joka ei olisi käytössä, kun mennään montéa”, Korpikoski huomauttaa. ”Ohjastajalla pitää olla vahva keskivartalo ja jalat, mutta voimaa tulee olla koko ylävartalossa, jotta hevonen on hallittavissa. Ohjastajalla tulee olla myös henkinen puoli kunnossa. Hyvin tärkeä ominaisuus on kilpailuvietti, sekä lajiin vaadittava luonteen kovuus. Taito hallita hevosta, kyky lukea tilanteita nopeasti sekä havainnointikyky ovat myös ohjastajalle äärettömän tärkeitä ominaisuuksia”, Korpikoski luettelee.”Monté on siinä mielessä inhottava laji, että nimenomaan monté-kunto tulee vain ajamalla montéa. Kuntoa pystyy kuitenkin ylläpitämään tosi monipuolisilla harjoituksilla. Esimerkiksi vapaan tyylin hiihtäminen on sellainen laji, missä tulee käytettyä koko kroppaa. Tosi monet ohjastajat käyvät kuntosalilla ja siellä pystyy tekemään hyvin monipuolisia harjoitteita. Yleisesti monipuolinen liikkuminen lajiharjoittelun tukena on tosi tärkeää.”Korpikoski näkee säännöllisesti montéa ajavien ohjastajien saavan etua, sillä he pysyvät tietoisina lajin vaatimista fyysisistä ominaisuuksista ja sen tuomasta rasituksesta.”Melkein pahin on se, jos välissä on pitkiä taukoja ja sitten lähtee taas ajamaan montéa. Palautuminen voi mennä niin, että pari päivää startin jälkeen lihakset voi olla aika herkillä. Jos mietin omaa uraani, ehdottomasti olisi pitänyt panostaa jo paljon aikaisemmin kehonhuoltoon ja keskittyä palauttelevaan treeniin. Suomessakin aktiiviohjastaja ajaa varsinkin kesän aikana niin paljon kilpaa, ettei siinä kerkeä oikein hirveästi edes muuta treenata. Silloin olisi tosi tärkeää, että palautuu hyvin ja panostaa siihen”, Korpikoski toteaa.”Maamme kärkiohjastajat saavat lajin näyttämään helpolta, mutta ymmärrys lajin vaativuudesta on koko ajan kasvanut. Mitä enemmän tietoisuus on kasvanut, sitä enemmän myös arvostus lajia kohtaan on noussut. Ja nyt puhutaan ihan muutaman vuoden kehityksestä. Se on tuonut myös koko ajan parempia hevosia lajiin, ja monté on sitä kautta päässyt kehittymään Suomessa.”.Ohjastajan varusteiden tulee olla käyttäjälleen mieluisia ja tuntua hyvältä päällä. ”Nykyään mennään helposti trendien ja muodin mukana, mutta jokaisen tulisi muistaa, että kaikki ovat yksilöitä ja ohjastajan varusteet ovat henkilökohtaisia. Kuka mistäkin tykkää. Kypärä on kuitenkin yksi ohjastajan tärkeimmistä varusteista, ja sen olen itse valinnut turvallisuus ja laatu edellä”, Korpikoski kertoo.Korpikoski korostaa myös, että jokaisen ohjastajan on löydettävä itselleen sopiva asento mennä montéa.”Jokaisella on omanlaisensa vartalo ja jokainen on yksilö. Oma asento täytyy löytää sen mukaan ja luottaa siihen, miltä se tuntuu. Esimerkiksi pituus ei tässä lajissa välttämättä ole mikään etu, vaan ennemminkin päinvastoin. Mitä pidempi monté-ohjastaja on, sitä enemmän vartalosta tulee vipuvartta ja sitä enemmän tulee olla voimaa kannatella koko kroppa vaativassa asennossa”, Korpikoski näkee.”Usein, jos menee vähän pitkillä jalustimilla, jalat voivat lähteä hakemaan paikkaansa ja sitä kautta voi tulla vähän ihmeellisiä asentoja. Energia valuu niin sanotusti jalkoihin, ja kaikki hevosen hallintaan tarvittava voima siirtyy enemmän oman kropan hallintaan. Sen takia jalustimia pitäisi uskaltaa nostaa rohkeasti ylöspäin, ja etsiä sitä kautta asentoon kompakti paketti.”.Hevosen monté-varusteista satula on tärkein ja niitä löytyy useita erilaisia. Hevonen vaikuttaa satulan valintaan, mutta usein ohjastajilla on käytössään treeneihin isompi treenisatula ja kilpailuihin pienempi kilpasatula.”Joskus aikoinaan minäkin menin tosi pienellä satulalla, mutta nykyään ajattelen enemmän sitä, miltä satula tuntuu hevoselle. Kun satula on pieni, ohjastajan paino jakaantuu aika pienelle alueelle hevosen selässä”, Korpikoski kertoo.”Ohjastajalle pienemmän satulan hyvä puoli on ehkä se, että siinä hevosen tuntee vähän lähempänä. Lisäksi pienemmällä satulalla on mielestäni helpompi mennä kovemmassa vauhdissa, mutta se on taas makuasia. Isompi harjoitussatula voi olla ohjastajalle armottomampi, ja sillä kun jaksaa hyvin mennä kotona treeneissä, silloin pienemmällä satulalla on helpompi mennä kovaa kilpailutilanteessa.”Ohjastaja voi itse valita myös sopivat ohjat, mutta Korpikoski liputtaa vahvasti lenkkiohjien puolesta ainakin Suomessa.”Mielestäni meidän olosuhteissa ja meidän hevosillamme, eli käytännössä suomenhevosilla, lenkkiohjat ovat oikea valinta. En ole suoraan tuplaohjia vastaan, mutta mielestäni ne ovat aika vaativia käyttää. Eikä koskaan saisi käyttää ohjaa, jos sen toimintaperiaate ja käyttö ei ole ihan täysin tiedossa”, Korpikoski miettii.”Tuplaohjat ovat usein myös haastavat käyttää hanskojen kanssa, etenkin talvella. Ravihevonen osaa olla välillä tosi vahva ja painaa ohjalle, ja silloin lenkkiohja on ihan ehdoton. Montéssa ohjalla tehdään ’ratti’ hevosen kaulaa vasten, ja sen pystyy tekemään hyvin lenkkiohjilla.”.Korpikoski kertoo, että ohjastaja valitsee jalustimet sen mukaan, millaisesta tuntumasta tykkää ja mitä kenkiä käyttää.”Montéen ei ole tehty turvajalustimia, mikä on vähän sääli. Sen sijaan montéen tarkoitetut jalustimet ovat vähän kevyempiä ja ne on valmistettu alumiinista tai komposiitista. Kuitenkin kun jalustin on tosi kevyt, se helposti nousee, kun taas painavampi jalustin pysyy ehkä paremmin jalassa. Nykyisissä ratsastukseen tehdyissä jalustimissa on myös suhteellisen leveä pohjaosa, ja silloin niistä saa yleensä tosi hyvin tukea”, Korpikoski toteaa.”Talvella usein joutuu myös ajamaan isommilla kengillä, mikä sekin tulee ottaa huomioon jalustimia valittaessa.”Montéssa on pakollisena varusteena sekki, ja Korpikoski on säännön kannalla.”Hevosen tyyli muuttuu, kun ohjastajan paino tuleekin hevosen selkään. Vaikka hevonen menisi tosi hienosti ilman sekkiä kärryistä, se kuitenkin todennäköisesti tarvitsee tukea, kun ohjastaja onkin selässä. Lisäksi sekki voi auttaa vaaratilanteissa. Jos hevonen esimerkiksi kompastuisi, liike ikään kuin pysähtyy sekkiin. Meillä on ollut myös sellaisia tilanteita, joissa ohjastaja ei pysty tekemään selästä käsin mitään, jos hevonen laskee päänsä tosi alas ja siinä voi syntyä todellisia vaaratilanteita, jos hevonen esimerkiksi ’sukeltaa’ lähtöauton siivekkeen taakse mentäessä”, Korpikoski puhelee.”Koska meillä on myös mahdollisuus käyttää liukusekkiä, en ole koskaan itse kokenut, että joku hevonen olisi jäänyt ajamatta sen takia, ettei hevosella olisi voinut käyttää sekkiä. Liukusekki on siitä niin hyvä, että sitä voi säätää myös ajon aikana, ja se voi tarvittaessa olla aika pitkäkin, jos hevonen ei jostain syystä tykkäisi sekistä. Mielestäni tässä asiassa ajatellaan turvallisuutta, ja se on hyvä asia.”Korpikosken mukaan ravihevoset eivät usein ole moksiskaan, kun ne menevät ensimmäisen kerran montéa.”Suosittelen kuitenkin, että hevosta olisi ratsastettu kotona ennen yhtäkään monté-lähtöä, jotta ne olisivat tottuneet siihen, että ohjastajan paino on selässä ja koko kroppaa joutuu käyttämään hieman eri tavalla. Nykyään monté-lähdöissä pitää mennä sen verran kovempaa, että hevonen joutuu käyttämään myös erilaisia lihaksia. Jos hevoset tulevat jo paljon kilpailleina monté-lähtöihin, riski loukkaantua on jo jonkin verran suurempi, jos hevosella ei ole ratsastettu muuten”, Korpikoski näkee.”Aikaisemmin montéa pidettiin vanhemman hevosen viimeisenä mahdollisuutena syttyä kilpailemaan, mutta nykyään se on jo vaihtoehto kärrylähtöjen ohella. Meillä on paljon hevosia, joille haetaan iloa tekemiseen radoilla montén kautta, ja esimerkkejä löytyy jo todella paljon. Sitten on myös niitä hevosia, joilla ratsastetaan paljon kotona, mutta ne eivät kilpaile montéssa. Pääasia kuitenkin on monipuolinen liikkuminen sekä hevoselle että ohjastajalle.”.FaktaHyvän monté-hevosen ominaisuudet ovat yleisesti samoja kuin hyvän kärryhevosenkin.Monté-ohjastajan tulee olla sekä fyysisesti että henkisesti hyvässä kunnossa.Ohjastajan varusteiden tulee tuntua sopivilta ja mukavilta päällä.Hevosen varusteissa löytyy paljon vaihtoehtoja. Ne valitaan hevosen, tilanteen, ohjastajan ja käyttötarkoituksen mukaan.Suomen Montéohjastajat ry, Suomen Hippos sekä raviradat tekevät yhteistyötä montén eteen..Tilipäivä koittaaIso ykköspalkinto on kasannut Porin lähtöviivalle toinen toistaan hienompia hevosia.Porissa ajettava Season Monté Cup on Nelly Korpikosken mukaan hyvin ainutlaatuinen kilpailu, koska aiemmin montéohjastajille ei ole ollut omaa kilpailua.”Tämä on ensimmäinen montén ohjastajakilpailu isolla ykköspalkinnolla, ja siihen on tosiaan satsattu. Viimeiseen osalähtöön asti käytiin tosi tiukka taisto pisteistä, ketkä pääsevät mukaan finaaliin. Siitä tulee hieno kilpailu ja finaali tulee olemaan järkyttävän kovatasoinen lähtö jo hevostenkin puolesta. Lähtö on selvästi aktivoinut myös valmentajia kilpailemaan montélähdöissä”, Korpikoski kiittelee.Season Monté Cupin finaalin ykköspalkinto on 10 000 euroa, joka on yhtä suuri kuin Suomen mestaruudessa. Korpikoski ei kuitenkaan koe ison ykköspalkinnon aiheuttavan ylimääräistä stressiä.”Ehkä siinä jokin pieni alitajuntainen juttu voi olla, mutta en ole ikinä itse oikein edes ajatellut rahan perään. Minulle lähdön arvo on tullut titteleiden, statuksen tai muiden vastaavan kautta ennemmin kuin palkintorahan. Olemme tehneet valtavan ison työn sen eteen, että olemme saaneet Suomen mestaruus -lähdön ykköspalkinnon nousemaan 10 000 euroon. Sen takia tuntuukin ihan hullulta, että Porissa on nyt tuollainen lähtö”, Korpikoski kuvailee..Finaali tulee olemaan järkyttävän kovatasoinen lähtö jo hevostenkin puolesta.Nelly Korpikoski Seasons Monté Cupin finaalista.Lauantaina ajettavassa finaalissa Korpikoski ohjastaa Skyfall Shinea, jonka kanssa hän voitti heinäkuussa Mikkelissä Suomen mestaruuden.”Viime perjantain lähdössä Porissa hevonen ei ehkä ollut ihan niin terävä, kuin se on ollut. Toisaalta taas sitä ei myöskään ollut mitenkään tähän lähtöön ruuvattu”, Korpikoski kertoo.”Skyfall Shine on todella hyvä hevonen, minkä takia se on sopinut hyvin myös montéen. Se on raamikas, hyväravinen, eikä siinä ole mitään huonoa. En ole löytänyt siitä yhtään negatiivista asiaa, ja se on aivan ohjastajan unelma, oli kyseessä sitten kärrylähtö tai montélähtö. On ihan mahtavaa päästä ajamaan tuollaiseen lähtöön juuri Skyfall Shinella.”

Monté-hevosen ja -ohjastajan tärkeimmät ominaisuudet – "Ohjastajalla ei ole mitään lihasryhmää, joka ei olisi käytössä kun mennään montéa"

Aiheeseen liittyvää