Oriveden Eräjärvellä asustaa poikkeuksellinen joukko suomenhevosia. Vastaavaa joukkuetta voi etsiä korkeintaan Pihtiputaalta tai Juvalta. Oriveden oriiden määrä ei ihmetytä suuruudellaan, mutta juuri siinä on asian poikkeuksellisuus. Nimittäin Petri Laineen määrällisesti pienestä joukkueesta putkahtaa radoille vuosi toisensa jälkeen huippuyksilöitä. Nyt valmentajalla on Parvelan Retun, Siirin Valtsun ja kumppaneiden lisäksi uusi tähti: Pörnä-Pate.3-vuotiaiden Varsakunkun voittanut Pörnä-Pate on Laineen valmentamana vuonna 2014 Villinmiehen Tammakilvan ja Pikkukunkun voittajaksi juosseen Pörnä-Tytön esikoinen. Tamma päätti kilpauransa vuonna 2019, minkä jälkeen se siirtyi siitokseen. Kaksi ensimmäistä varsaansa se loi, mutta kolmas kerta toden sanoi ja syntyi Pörnä-Pate..Pörnä-PateOri, syntynyt 13.5.2022Kasvattaja, omistaja ja valmentaja Petri Laine, OrivesiHoitaja Ida Laine, TampereEnnätykset 34,3ake ja 30,9ke, voittosumma 27 500 euroaStartteja 5: 2-2-13-vuotiaiden Varsakunkun voittaja.”Pörnä-Tyttö oli hyvä kilpatamma. Avoimissa tammalähdöissä se oli juoksuriippuvainen, tuli sieltä keulapäästä reippaammankin matkavauhdin, mutta takaa ei meinannut yrittää. Se oli ensimmäinen vähän parempi hevonen minulle, jos ei mennä ihan 80-luvulle. Hienoja muistoja jäi, päällimmäisenä Pikkukunkku Porissa ja Villinmiehen Tammakilpa Lappeessa. Ne olivat hienoja hetkiä”, Laine muistelee Pörnä-Tytön kilpauraa.Pörnä-Tyttö osallistui kerran kuningatarkilpaan ja sijoittui siinä viidenneksi, vaikkei kuulunutkaan kuumimpien suosikkien joukkoon. Silti jossiteltavaakin jäi.”Se hävisi nelossijan vain muutamalla kymmenyksellä ja kolmannen sijan neljällä kymmenyksellä. Kun olimme Turussa, puhuimme Torvisen Hannun kanssa, että ajetaan vain nättejä reissuja, että saadaan kisa kunnialla pakettiin. Pitkällä matkalla oli huonoa tuuriakin, kun ei päässyt vapaasti etenemään.”.Pate ei oikein tiennyt mitä askellajia olisi mennyt, niin varmaan Iikka ajatteli, että tuosta ei ole ainakaan meille vastusta.Petri Laine muistelee Pörnä-Paten ja Unelmavävyn lämmitelleen rinnakkain.Esikoista katsoessa voi todeta, että Pörnä-Tyttö osaa myös periyttää juoksijan lahjoja. Silti Laine toteaa, ettei Pörnä-Patessa ole havaittavissa hirveästi emältä perittyjä ominaisuuksia, mutta ei toisaalta isältäkään Parvelan Retulta.”Pörnä-Tyttö oli vähän sellainen jännittäjä, mutta Pate on tyyni ja rento. Kotona Pörnä-Tyttö on tosi kiva tamma, mutta raveissa sen alku oli vähän hankala, kun se oli niin kilpailuhenkinen”, Laine sanoo.Pörnä-Pate on täysin toista maata. Lunkisti elämään suhtautuva ori on ansainnut kotona leikkisällä luonteellaan lempinimen pelle. Se on kaikella rakkaudella sanottu, mutta kuvastaa Laineen mukaan hevosta hyvin. Pörnä-Pate ei ota asioita vielä lainkaan tosissaan, mikä on myös hyvä piirre nuoressa hevosessa. Radalla ori tietää mitä tehdä ja keskittyy oikeisiin asioihin.”Se on sellainen velikulta”, Laine naurahtaa.Tosipaikan tullen Pörnä-Pate kuitenkin ryhdistäytyy.Valmentaja epäilee, että Varsakunkun finaaliin Pörnä-Paten kovimpana vastustajana ja suosikkina lähteneen Unelmavävyn valmentaja Iikka Nurmonen saattoi ajatella, että tällä kertaa Laineen hevosta ei tarvitse pelätä. Jos näin oli, sai Nurmonen yllättyä. Ainakin Laine itse yllättyi, että Unelmavävy kukistui. Pörnä-Pate nappasi 20 000 euron voiton kovalla 3-vuotistuloksella 30,9ke.”Ajoimme Unelmavävyä vastaan pari lähtöä ja tuntui, että emme pysty mitenkään lyömään sitä. Olimme Seinäjoella samassa lähdössä ja veryttelimme rinnakkain. Unelmavävy oli niin aikuisen oloinen hevonen. Pate ei oikein tiennyt mitä askellajia olisi mennyt, niin varmaan Iikka ajatteli, että tuosta ei ole ainakaan meille vastusta.”Askellajin hakeminen ei ole tavatonta Pörnä-Patelle. Se tuli tutuksi jo varsin nuorena, vaikkei ori suinkaan ole laukkuri.”Kun opetimme sen ajolle puolitoistavuotiaana, meneminen oli sellaista, ettei se tiennyt mitä askellajia mennä. Osasyy oli varmaan jännityksessä. Aika äkkiä se kuitenkin rupesi rentoutumaan ja ravaamaan”, Laine sanoo..Pörnä-Pate aloitti kilpauransa heinäkuussa Mikkelin Pikkusuurmestaruudessa. Silloinkin ori haki alkumatkasta ravia. Tauluun piirtyi laukkamerkintä, vaikka varsinaista hyppyä ei nähty. Viimeiset 500 metriä Pörnä-Pate kulki alta 30-vauhtia ja ehti toiseksi.”Keväällä en ollut vielä lainkaan varma, että ajamme 3-vuotiaana kilpaa”, Laine paljastaa. ”Mikkeliin lähdimme sitten sillä ajatuksella, että mennään kokeilemaan ja hakemaan rutiinia kilpailemiseen. Oli yllätys, että se pystyi heti olemaan toinen. Siellä se otti pienen hypyn, vaikka Hannu (Torvinen) lähti varman päälle.”Jos Laineen laittaa vertaamaan Pörnä-Paten treeniotteita tallin tähtiin, olivat Parvelan Retu ja Siirin Valtsu nuorina paljon valmiimman oloisia. Laine sanoo yllättyneensä siitä, että Pörnä-Pate pystyi kehittymään niin huimin harppauksin kesän ja syksyn aikana.”Keväällä Pate oli Valtsustakin aika kaukana, mutta niin vain meni syksyllä kymmenyksen kovempaa kuin Valtsu 3-vuotiaana.”.Sitten se kysymys, joka Laineen hevosten kohdalla nousee aina esiin. Miten ihmeessä hän treenaa hevosia, kun niistä jokainen tuntuu olevan ikäluokkansa kärkeä? Laineen mukaan mitään salaista kikkaa ei ole keksitty. On vain luotettu kovaan työntekoon.Silti menestys hämmästyttää häntä itseäänkin.”Säännöllinen liikunta ja Nooran (Ojanperä, Laineen puoliso) vastuulla oleva hoito on varmaan isoja tekijöitä. Silloin kun on ajopäivä, silloin ajetaan, satoi tai paistoi. Jos sanon, että vuodessa jää ehkä kolme suunniteltua päivää ajamatta, kun on jotain heinäntekoa tai hirveä lumimyräkkä, että katsoo paremmaksi jättää väliin, ettei tule haaveria.”Laine vähättelee, etteivät hänen treenisysteeminsä tai -paikkansa ole mitenkään erikoiset. Parvelan tilalta löytyy kahden kilometrin treenilenkki, joka sisältää mäkiä ja mutkia, eikä kovempaa pääse ajamaan treenarin laskujen mukaan kuin muutaman sata metriä. Tällä lenkillä Pörnä-Patenkin menestys on rakennettu.”Sanotaanko, että 2-vuotiaana mennään 8–10 kilometrin lenkkejä. Enkä ole varmaan pisimillään ajanut Patella kuin 12 tai 14 kilometrin lenkin”, Laine avaa systeemiään. ”Hevoset ovat joka toinen päivä valjaissa, oli nuori tai vanha hevonen ja arki tai pyhä. Tietysti lenkin pituus ja vauhti vaihtelevat.”.Varsakunkun finaali jäi Pörnä-Paten kauden viimeiseksi startiksi. Sen jälkeen hevosta on ajettu kerran tai kaksi viikossa.”Välillä on ollut haastavia kelejä, niin treenaaminen ei ole ollut niin säännöllistä tauon takia, ja siksi on menty vähän kelien mukaan. Se saa vuodenvaihteeseen saakka olla periaatteessa tauolla. Sen jälkeen palataan siihen, että joka toinen päivä ajetaan. Sellaisia 10–12 kilometrin lenkkejä ensin, muuten mennään talven ajan varmaan 15–16 kilometrin lenkkejä.”Ensi vuonna tähtäimessä siintää tietysti suomenhevosten Kriterium. Pörnä-Paten kehitystä seurataan suurella mielenkiinnolla. Ainakin Laine itse uskoo, että Pörnä-Paten kehityskäyrä osoittaa edelleen tiukasti ylöspäin, kuten 3-vuotiaan suomenhevosen kohdalla voi olettaakin.”Se on paljon riskistynyt siitä, mitä se oli viime talvena. Se on muuttunut rungoltaan. Ja kun se ei ota liian tosissaan asioita, sillä on varmaan hyvin potentiaalia kehittyä verrattuna sellaiseen hevoseen, joka on jo nuorena hyvin totinen.”.Palataan vielä Pörnä-Tyttöön hetkeksi, sillä tammalla on yhdessä Maisirin kanssa valtava merkitys Petri Laineelle. Ne olivat kumpikin tilausvarsoja, ja kaikki valmentajan viime vuosien menestyshevoset ovat niiden jälkeläisiä. Kuten niin monesti raviurheilussa, tässäkin tapauksessa oli pienestä kiinni, että asiat menivät juuri näin.”Pörnä-Tyttöhän oli kaksoisvarsa. Sen kaksonen kuoli, eikä Pörnä-Tytönkään alku ollut kaksinen. Aika heiveröinen se oli. On aika hieno juttu, että se saatiin ylipäätään elämään ja että se on vielä tuollaisen Paten tehnyt. Tämä kaikki tuntuu suoranaiselta ihmeeltä”, Laine huokaa..Menestysreseptinä suomenhevonenPetri Laineen statistiikka valmentajana on poikkeuksellinen.Petri Laineen viime vuosien menestys on ollut uskomatonta, kun sen suhteuttaa hevosten määrään. Toki isommalla määrällä jokin tilasto saattaisi olla heikompikin. Pelkästä tuurista menestyksessä ei ole kuitenkaan kyse, sillä Laineen valmennettavat ovat juosseet vuodesta 2012 alkaen 259 starttia voittoprosentilla 46. Lisäksi Pörnä-Pate toi valmentajalleen jo neljännen Varsakunkun voiton. Aiemmin hänen treenattavistaan voittoihin ovat yltäneet kahdesti kisan korkannut Parvelan Retu ja kertaalleen Siirin Valtsu.Laineen valmennettavat ovat tänä aikana juosseet 1 178 395 euroa, siis 4 550 euroa per startti.Menestys on yllättänyt valmentajan, mutta hän myöntää olevansa perillä poikkeuksellisista tilastoistaan.”Kyllä niitä joskus tulee tutkittua, kun on aikaa. Näin talviaikaan ei tarvitse tehdä töitä aamusta iltaan, koska on pimeää, niin joskus tulee mielenkiinnosta katsottua. Uskomattoman hyvin on mennyt. Tilastoja tietysti väärentää Retu – sillä on saanut voittoprosenttia hilattua ylöspäin. Hieno juttu, että on pärjätty”, Laine sanoo.Valmentaja on tehnyt päätöksen, ettei hän ota vieraita hevosia treeniin. Pari poikkeustakin tosin on. Parvelan Retu ei ole täysin hänen omassa omistuksessaan, vaan oriissa on mukana kaksi muutakin omistajaa. Lisäksi Pörnä-Tytön tämänkesäisestä varsasta tuli 10 osuuteen jaettu kimppahevonen, joka jää Laineelle treeniin.”Siitä on vain kilpailuoikeus liisattu, minulle se jää sitten siitokseen aikanaan”, Laine selventää..Mutta kun ei tässä työntekoa karta, niin suomenhevosella on menty.Petri Laine luottaa kotimaiseen rotuun.Ammattitaidon ja hyvien hevosten lisäksi Laineen menestysreseptin avain on rotu. Tallissa on pelkkiä suomenhevosia.”Suomenhevonen on omanlaisensa persoona. Meillä syntyi tässä yksi lämminverinen ja se jäi tähän ajoon, mutta Noora sitä ajoi. Itse en ajanut muuta kuin opetusvaiheessa. Ja suoraan sanottuna oletan, että treenipaikkani eivät sopisi lämminverisille. Niitä pitäisi päästä ajamaan reippaammin”, Laine perustelee ja jatkaa, että lämminveristen puolella menestyminen etenkin ikäluokkalähdöissä olisi vaikeampaa näin pienellä joukkueella.”Lämminveristen puolella ikäluokkamenestyjät tulevat ammattitalleilta. Kun heillä on monta hevosta samassa ikäluokassa, turha lähteä yhden hevosen kanssa Korven Pekkaa ja Niemisen Markkua vastaan kokeilemaan. Helpommin pärjää suomenhevosella, vaikka joku sanoo, että niiden kanssa on isompi työ. Mutta kun ei tässä työntekoa karta, niin suomenhevosella on menty.”
